En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Anna palautetta ja paranna maailmaa

Torstaina 16.12. saimme lukea lehdistä, kuinka Turussa eräässä risteyksessä autoilija jätti noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan, minkä seurauksena etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutui kaatumaan törmäyksen välttämiseksi. Autoilija ei pysähtynyt selvittämään onnettomuutta. Tästä tulistuneena pyöräilijä juoksi auton kiinni ja repi takalasin pyyhkimen rikki autosta.

No jopas, että tuolla tavalla tuhoaa toisen omaisuutta, sehän on paheksuttavaa, vai mitä? Mietitäänpä hetki tilannetta. Autoilija ei oma-aloitteisesti pysähtynyt selvittämään aiheuttamaansa onnettomuutta. Tämä voi johtua kahdesta asiasta: 1) autoilija ei koskaan huomannutkaan pyöräilijää, jonka yli hän melkein ajoi ja joka kaatui tai 2) autoilija ei piitannut moraalisesta ja laillisesta velvollisuudestaan pysähtyä selvittämään aiheuttamansa onnettomuus. Mitä vaihtoehtoja pyöräilijällä oli kiinnittää autoilijan huomio ja saada hänet pysähtymään? Käsien heiluttelu? Perään huutelu? Keskisormen näyttäminen?

Vastaavia läheltä piti -tilanteita, joissa autoilija ei piittaa väistämisvelvollisuudestaan, tapahtuu jatkuvasti. Useimmiten onnettomuus vältetään täpärästi, koska käytännössä heikompi osapuoli eli pyöräilijä väistää. Pyöräilijälle ei satu pieniä peltikolareita; kaatuminenkin on turvallisempaa kuin törmäys auton kanssa. Pyöräilijän hengen vaarantaminen liikenteessä on niin arkipäiväistä, etteivät nämä tapaukset päädy uutisiin eivätkä tilastoihin.

Jos pyöräilijä ei olisi kaaduttuaan tehnyt asialle mitään vaan jäänyt kansanperinteen mukaisesti kiroilemaan itsekseen, ei onnettomuus olisi koskaan päätynyt lehtiin, vaan se olisi jäänyt yhdeksi lukemattomista päivittäisistä läheltä piti -tilanteista. Autoilija olisi jatkanut tyytyväisenä matkaansa pitäen itseään keskimääräistä parempana kuskina, koskaan tajuamatta syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, tai ajatellen, että kylläpä nuo pyöräilijät kaahaavat miten sattuu.

Pyöräilijä on liikenteessä todella heikoilla. Pyöräilijän hengen vaarantamisesta ei yleensä tule autoilijalle mitään seuraamuksia, siksi sen on mahdollista jatkua ikuisesti. Jos autoilija vain pakenee paikalta, kuten useimmissa liikenneturvallisuuden vaarantamisissa, on pyöräilijän vaikeaa tai mahdotonta todistaa jälkikäteen mitä tapahtui, ellei hän kanna mukanaan jatkuvasti tallentavaa videokameraa.

Mutta ihmisen hengen vaarantaminen on aina rikos. Kiinni jäämisen epätodennäköisyys ei tee siitä laillista eikä hyväksyttävää. Eikä kenenkään pidä siihen alistua.

Partaansa kyräily on suomalaiskansallinen ominaispiirre, mutta se ei kehitä ketään. Autoilijoille kannattaa ja pitää todellakin aina mahdollisuuksien mukaan antaa palautetta liikennesääntöjen rikkomisesta, sillä muuten he eivät koskaan tajua aiheuttaneensa vaaratilannetta ja jatkavat samaan malliin kunnes ajavat jonkun päälle. Ensisijaisesti kuski otetaan asialliseen puhutteluun, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Ammattikuljettajien tapauksissa lähetetään palautetta myös kyseiselle firmalle.

Jos pyöräilijät ikuisesti alistuvat tilanteeseen, jossa heidän hengelleen ei anneta liikenteessä mitään arvoa, asenteet eivät koskaan muutu. Antamalla palautetta voit parantaa maailmaa, edes vähän kerrallaan.

torstai 2. joulukuuta 2010

Onnettomuusriski pyörätien jatkeella

"Oikeusasiamieheltä ei ratkaisua sekaviin suojatiesääntöihin"

Pyöräilijä ajoi pitkin pyörätietä. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyörä ja auto kolaroivat. Pyöräilijä loukkasi jalkansa ja molemmat ajoneuvot vaurioituivat. Autoilija oli varma, että pyöräilijä oli syyllinen. Autoilijan mielestä pyöräilijän olisi pitänyt taluttaa pyöräänsä.

Pyöräilijä ajoi pitkin kevyen liikenteen väylää. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyöräilijä onnistui täpärästi välttämään pahemman törmäyksen, mutta joutui ottamaan kädellään tukea autosta. Autoilija oli pyöräilijälle vihainen autonsa kolhimisesta. Autoilija oli varma, että pyöräilijän olisi kuulunut väistää koska oli pyörällä liikkeellä.

Jotta kenellekään ei jäisi asia epäselväksi, sanottakoon erikseen, että ylläolevissa tapauksissa autoilija oli kolmion takaa tulevana (tietenkin) väistämisvelvollinen.

Mistä tällaiset autoilijoiden harhaluulot tulevat? No ehkäpä siitä, että muun muassa poliisi kertoo julkisuudessa, että "pyöräilijän on aina väistettävä" tai "suojatiellä ajaminen on kiellettyä". Poliisi ei edes suostu oikaisemaan näitä virheellisiä väittämiään.

Kuinka ihmeessä sitten poliisi voi heittää tällaisia omia laintulkintojaan? Jotkut poliisin väittämät ovat kirkkaassa ristiriidassa lain kanssa. Toisiin väittämiin liittyen taas laki ei ota minkäänlaista kantaa, joten poliisi on täyttänyt nämä aukot keksimällä omia liikennesääntöjään.

Laki on siis puutteellinen ja epämääräinen. Puutteellisesta laista seuraa poliisin virheellisiä ja harhaanjohtavia tiedotteita, joista seuraa vääriä luuloja liikennesäännöistä, joista seuraa onnettomuuksia.

Mutta lain puutteista johtuva pyöräilijöiden heikko liikenneturvallisuus ja oikeusturva ei näytä eduskunnan apulaisoikeusasiamiestä kiinnostavan:

Helsingin Polkupyöräilijät: Oikeusasiamieheltä ei ratkaisua sekaviin suojatiesääntöihin
5.11.2010 HePo jätti oikaisupyynnön koskien liikkuvan poliisin tiedotetta "Pyöräilijöiden riskit korostuvat risteyksissä - Suojatiellä ajaminen on kiellettyä" (3.11.2010). HePo piti poliisin laintulkintoja virheellisinä ja itse tiedotetta pyöräilijöiden liikenneturvallisuutta ja oikeusturvaa heikentävänä.

Sittemmin HePo kirjelmöi asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle ja pyysi ottamaan kantaa asiaan, jossa lain tulkinnanvaraisuus mitä ilmeisimmin vaarantaa pyöräilijöiden oikeusturvan. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kuitenkin päätti olla ryhtymättä asian suhteen toimenpiteisiin.

Oikeusasiamies voi kiinnittää valtioneuvoston huomiota säännöksissä ja määräyksissä havaitsemiinsa puutteisiin sekä tehdä esityksiä puutteiden korjaamiseksi. Tässä tapauksessa apulaisoikeusasiamies ei katsonut siihen olevan aihetta.

Jos eivät onnettomuudet anna tarpeeksi aihetta ryhtyä toimenpiteisiin, mikä sitten antaa? Mikä voi olla painavampi syy ryhtyä toimenpiteisiin lain puutteiden korjaamiseksi kuin ihmishengen suojeleminen? Eikö lain tarkoitus ole turvata heikomman osapuolen oikeudet? Onko tämä olevinaan oikeusvaltio?

Kauanko vielä kestää, että tämä asia otetaan vakavasti? Montako onnettomuuden uhria siihen tarvitaan?

Jos olet joutunut konfliktiin suojatiellä tai pyörätien jatkeella, kirjoita HePolle ja kerro kokemuksistasi. Tietosi on arvokasta ja tarpeellista pyöräilyolosuhteiden, liikenneturvallisuuden ja pyöräilijöiden oikeusturvan parantamiseksi.

torstai 25. marraskuuta 2010

Bussiaikataulujen epäluotettavuus

Pitkähkön tauon jälkeen tuli taas kuljettua bussilla pyörän sijaan. Ja muistinpa heti, miksi en yleensä kulje bussilla. Seitsemän kilometrin matka kesti bussilla tunnin, pyörällä samaan matkaan menee alku- ja loppusäätöineen 25-35 minuuttia säästä riippuen. Itse bussimatka kesti ruuhkassa noin puoli tuntia, loppuaika kului pysäkkien ja päätepisteiden väliseen kävelymatkaan sekä aikatauluhakuammunnasta johtuvaan pysäkillä odotteluun.

Olin laskenut matka-aikaani bussin myöhästymisvaran ja valinnut bussivuoron sen mukaan. Valitsemani bussivuoro oli kuitenkin joko mennyt huomattavasti etuajassa pysäkin ohi tai sitten jäänyt kokonaan välistä. Seuraavallakin vuorolla olisin ehtinyt ajoissa perille, jos se ei olisi ollut vastaavasti myöhässä.

Jos matkustajan on otettava huomioon sekä bussin etuajassaolovara että myöhästymisvara, matka-aika "varmuuden vuoksi" odotteluineen muodostuu liian pitkäksi. Kyse ei ehkä ole kovin monesta minuutista, mutta kuitenkin riittävän monesta, että se vaikuttaa joukkoliikenteen houkuttelevuuteen ja saa varmasti monet valitsemaan henkilöauton. Kymmenenkin minuutin turha odottelu pysäkillä pakkasessa ja tuulessa voi olla liikaa. Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla kätevää ja aikataulujen luotettavia, jotta henkilöautoilun määrää saataisiin vähennettyä.

Ennalta-arvaamattomista syistä johtuville bussien myöhästelyille ei ehkä voi mitään, mutta ainakin etuajassa olemiseen voi vaikuttaa. Busseilla voisi olla muutaman pysäkin välein tasauspysäkit, joilta vuoro ei lähde eteenpäin ennen aikataulun mukaista ohitusaikaa. Tasauspaikka olisi luontevaa sijoittaa tiheämmän pysäkkijakson ensimmäiselle pysäkille tai liityntäpysäkille.

maanantai 15. marraskuuta 2010

lauantai 13. marraskuuta 2010

Tietoa liikennesäännöistä

Liikenteessä, mediassa ja keskusteluissa saa jatkuvasti huomata, että ihmisten liikennesääntötuntemus on todella kurjalla tolalla. Liikennesäännöt ovat epäselvät jopa poliisille. Poliisi, Liikenneturva ja autokoulut ovat epäonnistuneet tehtävässään jakaa liikennesääntöjen tuntemusta. Liikennesääntöjen tuntemattomuus on vakava ongelma liikenteen turvallisuuden ja myös sujuvuuden kannalta.

Tähän blogiin tullaan usein liikennesääntöihin ja erityisesti polkupyöräilijää koskeviin liikennesääntöihin liittyvillä hakusanoilla. Siksi aion antaa oman panostukseni aiheeseen ja kerään liikennesääntöjä yhdelle sivulle. Liikennesääntösivu ei ole heti valmis, täydennän sitä vähitellen. Tarkoitus ei ole tehdä täydellisen kattavaa selvitystä liikennesäännöistä, vaan peruspaketti lähinnä pyöräilyyn liittyen.

Koska mediassa on jaettu niin paljon virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä, ja koska haluan kannustaa lukijoita lähdekritiikkiin ja omaan ajatteluun, laitan mahdollisuuksien mukaan jokaisen säännön kohdalle perustelut ja/tai lakiviitteen.

Linkki liikennesääntösivuun löytyy tämän sivun oikeasta laidasta.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Poliisi jakaa väärää tietoa (taas)

Helsingin Sanomat julkaisi 3.11.2010 seuraavan uutisen:

Poliisi ärähtää: Pyöräilijät eivät osaa suojatiesääntöjä

Asiaan liittyy poliisin tiedote, jota muutettiin hieman pyöräilijöiden palautteen ansiosta.

Tiedotteeseen ja uutiseen on edelleen jäänyt virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa. Lisäksi poliisin tiedotteesta paistaa läpi paha asenneongelma ja kyvyttömyys loogiseen ja oikeudenmukaiseen ajatteluun.

Poliisi:
Pyöräilijöiden vauhdikkaat suojatien ylitykset aiheuttavat vaaraa niin pyöräilijöille kuin muillekin risteyksissä liikkuville, ja moni pyöräilijä ei näytä hallitsevan liikennesääntöjä tai ei välitä niistä.

Eikä moni autoilija, eikä edes poliisi. Lisää risteysten selkeistä väistämissäännöistä löytyy täältä: Otson Pikaopas risteysajoon. On vastuutonta syyttää erityisesti pyöräilijöitä jonain maagisena sääntöjä tuntemattomana ryhmänä, kun tietämättömyyttä ja haluttomuutta liikennesääntöjen noudattamiseen löytyy yhtä lailla kaikista tiellä liikkujista. Kuitenkin autoilija, joka ei tunne liikennesääntöjä tai piittaa niistä, saa aikaan paljon pahempaa vahinkoa kuin pyöräilijä. Joten olisiko tärkeämpää muistutella autoilijoita liikennesääntöjen noudattamisesta?

On outoa korostaa miten juuri pyöräilijät ajavat risteyksen yli "vauhdikkaasti" ja miten tämä aiheuttaa vaaraa, kun yleensä autojen ajonopeudet ovat suurempia kuin pyörien. 50 km/h etenevä tuhansia kiloja painava auto lienee vaarallisempi kuin 25 km/h etenevä sadan kilon pyörä.


HS:
Pyörällä saa ajaa suojatiellä vain, jos se on merkitty pyörätien jatkeeksi, mutta tuolloinkin pyöräilijän pitäisi pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Pyörätien jatke merkitään yleensä kapealla katkoviivalla.

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Pyörällä saa ajaa suojatiellä silloin kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty tai ei. Ainakin vuoden 2017 loppuun asti, jolloin päättyy siirtymäaika pyörätien jatkeen merkinnöille. Ja: Pyöräilijän ei pidä pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Jos jotain pääsääntöjä asiasta pitää sanoa, sanottakoon vaikka, että pääsääntöisesti pääpyörätiet kulkevat suurempien teiden vierellä, jolloin sivuteiltä tulevilla on pääsääntöisesti kolmiot. Päätieltä sivutielle kääntyvät autot ovat väistämisvelvollisia suoraan ajavaan pyöräilijään nähden. Näissä pääsääntöisissä tilanteissa siis autoilijat pääsääntöisesti väistävät pyöräilijöitä. Pyörätien jatketta ylittävä pyöräilijä väistää autoa silloin, kun autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalla ole kolmiota tai stop-merkkiä, eikä autoilija ole tulossa pihasta, parkkipaikalta tai muulta sellaiselta.

Poliisi: 
Suojatiellä ajaminen on kiellettyä
Sen lisäksi pyöräilijät ylittävät ajoradan usein ajamalla suojatiellä, vaikka se useimmissa tapauksissa on kiellettyä.

Alaotsikon väite, että suojatiellä ajaminen olisi kiellettyä, on räikeä valhe. Ja millä ihmeen perusteella suojatiellä ajaminen olisi edes "useimmissa tapauksissa" kiellettyä? Suojatiellä saa ainakin vuoden 2017 loppuun asti ajaa pyörällä aina silloin, kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty jatkeeksi tai ei. Piste.

HS:
Helsingissä erityisesti kantakaupungin alueella pyörätien jatkeet on poliisin mukaan selkeästi merkitty.

Poliisi:
Jos ajoradan molemmin puolin kulkevat samansuuntaiset pyörätiet, se ei välttämättä tarkoita, että kaikki risteävät suojatiet olisivat myös pyörätien jatkeita. Pyörätien jatke merkitään kapealla katkoviivalla. Pyörätien jatkeen ja suojatien viivoitukset on voitu yhdistää myös koko leveydeltään yhtenäiseksi viivoitukseksi. Tällöin pyörätie tulee olla merkitty liikennemerkillä jatkuvaksi suojatien molemmin puolin.

Pyörätien jatkeita ei todellakaan ole aina merkitty selvästi kantakaupungin alueellakaan. Esimerkiksi tässä Cygnaeuksenkadun ja Mannerheimintien risteyksessä Mannerheimintien länsipuolella kulkeva pyörätie päättyy. Pyöräilijä on pakotettu vaihtamaan tien toiselle puolelle jatkaakseen Mannerheimintietä pitkin pohjoiseen. Pyörätie siis jatkuu tien toisella puolella. Varmasti välissä oleva suojatie on silloin pyörätien jatke. Kuvassa pyöräilijä on menossa tälle jatkeelle.



Ylitys on piirretty Ulkoilukarttaankin pyörätieksi. Ja pyörällä pitäisi näitä reittejä pystyä ajamaan (ei taluttamaan) siinä missä autollakin. Eikä pyörätietä ole merkitty liikennemerkein jatkuvaksi siten, että merkit näkyisivät suojatietä ylittävälle pyöräilijälle kadun toiselle puolelle. Jos kyseinen suojatie on pyörätien jatke, millä perusteella voidaan väittää, että joku toinen vastaavanlainen risteävä suojatie ei olisikaan pyörätien jatke?

Lisäksi on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös, jonka mukaan pyöräilijä on saanut ajaa suojatiellä, vaikka vain toisella puolella katua on ollut pyörätie. Suojatie on ollut sellainen, että sinne on päässyt laillisesti pyörällä ajamalla. Kumpikohan tulkitsee lakia oikein, poliisi vai korkein oikeus?

Mitä saavutetaan sillä, että jatkuvasti levitetään harkitsemattomasti ja vaarallisesti hölynpölyä pyöräilijän liikennesäännöistä? Mitä sillä haetaan? Päälleajo-oikeutta ei ole liikenteessä kenelläkään missään tilanteessa. Tällainen tiedotus saa autoilijan vain kuvittelemaan, että hänellä todella on päälleajo-oikeus jos pyöräilijä hänen nähdäkseen rikkoo liikennesääntöjä. Autoilija kuvittelee vieläpä, että hän kykenee ratin takaa näkemään ja päättämään itse ajaako pyöräilijä liikennesääntöjen mukaisesti. Monilla autoilijoilla on kuitenkin jo vaikeuksia itse noudattaa liikennesääntöjä. Heidän pitäisi keskittyä liikenteen seuraamiseen ja omiin liikennemerkkeihinsä sen sijaan että he yrittävät syynätä pyöräilijän mahdollista liikennesääntöjen rikkomista siinä kuitenkaan onnistumatta. On vaarallista kuvitella ratin takaa pystyvänsä tietämään, milloin pyöräilijä saa ylittää suojatien ajamalla, ja antaa tämän vaikuttaa omaan liikennekäyttäytymiseensä negatiivisesti. Autoilija ei voi tietää esimerkiksi mitä pyöräilijän liikennemerkkejä häneltä jää näkemättä.

Poliisin ja median tulisi tuntea vastuunsa liikennevalistuksessa. Virheellinen, harhaanjohtava ja asenteellinen tiedottaminen aiheuttaa vain lisää onnettomuuksia.

Vaikka liikennesäännöt eivät olisikaan kaikille selvät, tämä on kuitenkin helppo muistaa: Älä koskaan aja kenenkään päälle, suojatiellä tai missään muuallakaan.

torstai 28. lokakuuta 2010

Pitäisikö autokouluun saada pyöräilytunteja?

Olin suorittamassa autokoulun kakkosvaiheen arvioivaa ajoa. Omasta mielestäni havainnoin kevyttä liikennettä sen verran kuin on tarpeellista, etten vahingossa aja kenenkään yli tai etuajo-oikeutetun pyöräilijän eteen. Paremminkin olisin voinut pyöräilijöitä ja jalankulkijoita havainnoida. Ajo-opettajan mielestä taas havainnoin kevyttä liikennettä aivan erityisen hyvin. No, asiaa saattaa auttaa se, että ajan pyörällä aika paljon, joten tiedän millaista se on. Mutta ajo-opettajan näkemys paljasti, ettei kevyen liikenteen huolellinen havainnointi ole autokoulussakaan normi.

Asennekasvatus on tärkeä osa ajo-opetusta, ja mikäs sen parempaa asennekasvatusta kuin toisen rooliin asettuminen. Autokouluun pitäisi jokaista ajo-opetustuntia kohden saada yksi pyöräilytunti tarkoin valituilla reiteillä ruuhka-aikoina. Tunteihin voisi liittyä kirjallinen tehtävä, jossa mm. analysoidaan reitille sattuneiden autoilijoiden ajotapaa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Asenteet ovat lujassa

Pyöräilijä ajaa pitkin pyörätietä, joka kulkee ajoradan oikealla puolella. Ajoradalla on nopeusrajoitus 30 km/h.* Samaan suuntaan kulkeva pakettiauto ohittaa pyöräilijän ja kurvaa tämän jälkeen yllättäen ajoradalta pyöräilijän eteen pyörätielle parkkiin. Pyöräilijä ehtii juuri jarruttaa ja väistää pakettiautoa ennen törmäystä. Onneksi tie ei ole liukas. Pyöräilijä käy hieman jututtamassa pakettiauton kuljettajaa.

pyöräilijä: Voisit vähän kattoo ennenkun ajat eteen.
pakukuski: Kyllä mä sut näin.
pyöräilijä: ...No miks sit ajoit eteen?
pakukuski: Onhan sulla siinä pyörässä jarrut.
pyöräilijä (hämmästyneenä): ...Sulla on väistövelvollisuus tossa kun tuut ajoradalta pyörätielle.
pakukuski (tuhahtaen epäuskoisesti): Mikä väistövelvollisuus?! Ethän sä voi fillarillakaan ajaa miten sattuu.
pyöräilijä (jonka hämmästyneisyys edelleen syvenee): No en niin! Jos mä tulisin tossa pyörätieltä ajoradalle, mä väistäisin sua. Mutta mä ajoin pyörätiellä, ja sä tulit ajoradalta pyörätielle. Sä väistät!

Tämän jälkeen seuraa pyöräilijän kehotus autoilijalle palata liikennekouluun sekä autoilijan muminaa ja väistövelvollisuuden olemassaolon kyseenalaistavaa kyräilyä. Käy myös ilmi, että pakettiauton kuljettaja on (ainakin omasta mielestään) ammattiautoilija. Pyöräilijä jatkaa matkaansa ajatellen, mahtaako kyseinen pakettiauton ammattikuljettaja esimerkiksi ajaa kolmion takaa etuajo-oikeutettujen autojen eteen sillä perusteella, että onhan niillä autoissa jarrut.


*) Kyllä, pyöräilijät pitäisi ohjata siinä ajoradalle ja kyseinen vaarallinen ja turha pyörätie pitäisi hävittää.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Tulevaisuudessa vuonna 1998

Olipa kerran, kaukana Tiehallinnon arkistoissa, kevyen liikenteen suunnitteluohje.

Erään kommentaattorini ansiosta tulin hiljattain tutustuneeksi erääseen kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoiseen asiakirjaan, nimittäin Tiehallinnon (Liikenneviraston) Kevyen liikenteen suunnitteluohjeisiin vuodelta 1998. Tienpidon tekniset ohjeet 1/2010 -luettelon mukaan suunnitteluopas on edelleen voimassa.

Suosittelen tutustumaan tähän läpyskään. Se on vallan viihdyttävä ja yllättäviä juonenkäänteitä sisältävä pikku iltalukemisto, joka pistää ihmettelemään: kaikki tämä tajuttiin ja jopa kirjattiin ylös jo vuonna 1998. Sen perusteella miten pyöräinfraa on toteutettu viimeisten kymmenen vuoden aikana, on vaikea uskoa, että oppaasta löytyy mm. seuraavanlaisia korulauseita:

Tavoitteet edellyttävät hyvää jalankulku- ja pyöräliikenneverkon liikennöitävyyttä ja turvallisuutta sekä myös turvallisuudentunteen ja mukavuuden vuoksi hyvää standardia ja huolellista suunnittelua. Jalankulun ja pyöräilyn määrää voidaan edistää monin suunnittelullisin keinoin.

Ohjeet ovat suosituksia, joita tulisi mahdollisuuksien mukaan noudattaa, eikä minimeistä pitäisi tinkiä.

Tärkeimmät reitinvalintaperusteet ovat reitin lyhyys, viihtyisyys ja helppous.

Toisaalta pyöräteiden lukuisat puutteet aiheuttavat sen, että niillä kulkeminen sääntöjä noudattaen ja turvallisesti on monin paikoin vaikeaa.

Pyöräilijä ajaa mielellään tasaista vauhtia ilman pysähdyksiä ja pyrkii välttämään häiriöitä kuten reunatukia, epätasaista päällystettä, kadunylityksiä ja huonoja näkemiä. Pyöräilijä ei reitinvalintapisteissä halua lähteä kohteestaan poikkeavaan suuntaan.

Korkeuseroilla on pyöräilijän reitinvalintaan huomattava vaikutus. Pyöräilijä pyrkii polkemaan vakiovoimalla. [...] Hyvin iso nousu jollakin reittiosuudella vaikuttaa psykologisesti niin, että valitaan kokonaan toinen reitti tai jopa kulkutapa.

Pyöräilijä pyrkii välttämään liike-energian tuhlaamista jarruttamiseen. Tämä vaikuttaa esimerkiksi alikulkujen käyttöasteeseen ja jopa varomattomuuteen näkemiltään huonoissa kohdissa.

Kevyen liikenteen ratkaisujen suunnittelu ja toteutus sekä palautteen saaminen olemassa olevista järjestelyistä edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua suunnittelijoiden, viranomaisten ja kansalaisten kanssa. Vuoropuhelu aloitetaan mahdollisimman aikaisin ja kytketään osaksi suunnitteluprosessia.

Turvallisessa risteämisessä on riittävät näkemät, rakenteelliset ratkaisut tukevat väistämisvelvollisuuksia, ajoneuvoilla on alhaiset nopeudet ja tienkäyttäjät havaitsevat toisensa helposti. Huonot näkemät ovat riski, jota ei korvaa edes tienkäyttäjän varovaisuuden lisääntyminen. Kevyen liikenteen ali- ja ylikulut eivät saisi pidentää matkaa.

Tavoitteena on jatkuva ja selkeä verkko, jossa ajoradan ylityksiä on mahdollisimman vähän.

Suunnitteluohjeiden ja todellisuuden ristiriidasta saisi vaikka kirjan, mutta ihan vain mausteeksi pari esimerkkiä liittyen pyöräteiden suoruuteen, loogisuuteen ja helppouteen:

Reitit ovat helposti hahmotettavia ja tienkäyttäjä kokee kulkevansa kohti määränpäätään. Tätä edesauttavat maamerkit, joiden avulla voi määrittää kulkusuuntansa.

Kuvassa tyypillinen esimerkki kevyen liikenteen väylän ratkaisusta. Moottoritien suuntaisesti kulkeva pyörätie päättyy kuin seinään, ja pyöräilijä saa arpoa, lähteäkö väärään suuntaan oikealle vai vasemmalle. Ei viitoitusta.

Pääreittien jatkuvuus tulee olla selvästi havaittavissa väylätyypin vaihtuessa sekä erilaisissa risteyskohdissa mm. käyttämällä pääreittiä risteävillä reiteillä kohtisuoraa liittymistä. Jatkuvuus ei saa olla pelkän viitoituksen varassa.

Yllä Kehä I:n pohjoispuolella kulkeva klv. Kehän viereinen pyörätie kääntyy kuvassa oikealle, suoraan jatkuva klv vie Kehältä pois. Ei viitoitusta.

Kehän suuntaisesti ajavan pyöräilijän pitää ymmärtää tässä ensin kääntyä vasemmalle tien yli, minkä jälkeen hän saattaa ehkä huomata tien toisella puolella olevan opasteen. Suoraan eteenpäin vievä klv johtaa Kehältä pois.

Reitin käyttäjän tulee kokea, että reitti johtaa mahdollisimman suoraan määränpäähän ja reitissä olevat poikkeamat ovat perusteltuja.

Yllä: helppoa ja suoraa etenemistä Kehä I:n varrella.

Pyörätien pituuden suhde vaihtoehtoiseen, lyhyempään ei-suositeltavaan reittiin kuten ajorataan tulisi olla pienempi tai yhtä suuri kuin 1,1 (korkeintaan 1,2), muuten osa pyöräilijöistä siirtyy sille.

Yllä: Hakamäentien kevyen liikenteen sakkokierros. Valokuvassa näkyy vain sakkokierroksen alku ja loppu, itse kierros ei mahtunut kuvaan. Kuva otettu länteen päin. Vieressä autot huristavat suoraan.



Yllä: Lisää sakkokierroksia Hakamäentiellä. Punaiset nuolet osoittavat kevyen liikenteen väylää. Valokuva otettu itään päin.

Monta kertaa olen kuullut perusteltavan aivan viime aikoinakin tehtyjä älyttömiä pyörätieratkaisuja sillä, että no kun piti vielä tehdä niiden vanhojen suunnitteluohjeiden mukaan, mutta kyllä pian on paremmin, kun ihan justkohta tulee ne uudet ohjeet. Mutta minkä vanhojen suunnitteluohjeiden mukaan? Kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta en löytänyt kevyen liikenteen suunnitteluohjeita. Ovatko nämä ne "vanhat" ohjeet? Vai onko Kaupunkisuunnitteluvirastolla omat salaiset suunnitteluohjeet, joissa käsketään tehdä kaikki päinvastoin kuin Tiehallinnon (Liikenneviraston) vuoden 1998 ohjeissa? Ja miksi Tiehallinto (Liikennevirasto) ei noudata omia suunnitteluohjeitaan?

lauantai 2. lokakuuta 2010

Houtenin rinnakkaistodellisuus

Kun liikenneministeriön virkamiehet nä-
kivät suunnitelman, tyrmäys oli totaalinen.
Kehätie ja sektorijaottelu olivat ennenkuu-
lumattomia. Ei missään maankolkassa ollut
vastaavaa. Virkamiehet eivät uskoneet, että
tällainen kaupunkimalli voisi toimia.
[...]
Houten kasvoi räjähdysmäisesti, vuonna
1979 rakennettiin 10 000 uutta asuntoa. [...]

Ihmiset halusivat muuttaa Houteniin, koska
se oli niin viihtyisä paikka.

Lukekaa tämä juttu Houtenista Poljin-lehden uudesta numerosta 5/2010. Milloin, oi milloin päivänselvä asia ymmärretään Suomessakin?

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Pyörätien leveys

Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä
28 §

Kaksipyöräisen polkupyörän suurin sallittu leveys on 25 §:n 1 momentista poiketen 0,80 metriä. Useampipyöräisen polkupyörän suurin sallittu leveys on 1,25 metriä.

34 §

2. Polkupyörään saa kytkeä yksiakselisen perävaunun, jonka leveys on enintään 1,25 metriä ja kytkentämassa enintään 50 kg.

Onko 80 cm realistinen oletus pyörän leveydeksi? Oman pyöräni leveydeksi tulee kuljettajineen vajaat 70 cm. Pyörä+peräkärry -yhdistelmän leveys saattaa helposti ylittää 80 cm. Monet pyörät ovat tätä kapeampia, mutta logiikan mukaan ainakin 80 cm leveän pyörän (tai yhdistelmän) pitäisi mahtua pyörätielle.

Kaksisuuntaiselle pyörätielle pyöräilijöitä pitäisi tietysti mahtua kaksi rinnakkain. Pelkästään kaksi 80 cm leveää pyörää vie 160 cm tilaa. Kaksi 125 cm leveää pyörää vie 2,5 m tilaa. Turvalliseen pyöräilyyn tarvitaan lisäksi riittävä liikkumavara, joka jakautuu kaksisuuntaisella pyörätiellä kolmeen osaan: pyörien väliin keskelle pyörätietä sekä molempiin reunoihin.

Pyörätien jatkeet aiheuttavat jännät paikat pyöräilijälle, sillä lain mukaan merkintä osoittaa pyöräilijälle ajoradan ylityspaikan. Siis kun pyörätien jatke on erikseen merkitty, suojatieraidoituksella ei lain mukaan saa ajaa. Mutta mahtuuko merkityllä pyörätien jatkeella ajamaan? Entä pyörätiellä?

Mannerheimintie, kaksisuuntainen pyörätie. 200 cm. Liikkumavaraa yhteensä 40 cm. Noin 13 cm reunoille ja keskelle.

Päävartiontori, kaksisuuntainen pyörätie. 177 cm. Liikkumavaraa 17 cm, paitsi lyhtypylväiden kohdalla. Kuvaajaan nähden vastaantuleva pyöräilijä saa päivän adrenaliinikicksit (ja kuulovaurion) ajamalla vastavirtaan muutaman sentin päässä raskaasta liikenteestä.

Käpyläntie, kaksisuuntainen pyörätie. 184 cm. Liikkumavaraa 24 cm.

Käpyläntie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 140 cm. Liikkumavaraa -20 cm. Kaksisuuntainen pyöräliikenne ei mahdu tälle pyörätien jatkeelle.

Oulunkyläntie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 95 cm. Liikkumavaraa -65 cm.

Teollisuuskatu, kaksisuuntainen pyörätie. 169 cm. Liikkumavaraa 9 cm. Herää kysymys, miksi ihmeessä pyörätie on näin kapea kun ympärillä olisi reippaasti tilaa.

Aleksis Kiven katu, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 100 cm. Liikkumavaraa -60 cm.

Mäkelänkatu, kaksisuuntainen pyörätie. 120 cm. Liikkumavaraa -40 cm. Hauskaa jälleen sille, joka pääsee ajelemaan busseja vastaan. Käytännössä tietysti toinen väistää jalkakäytävän puolelle.

Koskelantie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 98 cm. Liikkumavaraa -62 cm.

Bulevardi, yksisuuntainen pyörätie. Pyörätien leveys puun kohdalla 80 cm. Liikumavaraa 0 cm. Vekkuli tieduunari on maalannut pyörätiemerkit osoittamaan päin puuta.

Hämeentie, kaksisuuntainen pyörätie. 77 cm. Liikkumavaraa -83 cm. Edes yksisuuntainen pyöräliikenne ei mahdu tälle kaksisuuntaiselle pyörätielle.

Hämeentie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 90 cm. Liikkumavaraa -70 cm. Huomaa liikennevalotolppa keskellä pyörätietä.

Joku voisi saivarrella, että pyörätien jatke on oikeasti leveämpi, koska laki ei kiellä ajamasta valkoisten neliöiden päällä. Mutta selvästikään niitä ei voi lisätä pyörätien jatkeen leveyteen, kun ne päättyvät usein kiveykseen tai liikennemerkkiin jonka yli ei voi pyörällä ajaa:

Mutkissa ja risteyksissä ei ole huomioitu pyörän kääntösädettä tai kallistuskulmaa, jotka vaatisivat lisää leveyttä varsinkin kaksisuuntaisilla pyöräteillä:

Ei siis puhettakaan, että laillisella 125 cm leveällä polkupyörällä mahtuisi Helsingin pyöräteille. Monet pyörätiet ja erityisesti jatkeet ovat liian kapeita jo vaikka vain 65 cm leveälle pyörälle. Lain mukaan näitä pyöräteitä on käytettävä, mutta niille ei mahdu ajamaan. Kuka on syyllinen onnettomuuden sattuessa liian kapean pyörätien takia? Entä kun onnettomuus sattuu jalkakäytävän, suojatieraidoituksen tai ajoradan puolella, jonne toinen pyöräilijöistä on joutunut väistämään vastaantulevaa liikennettä? Pyörätien käyttövelvollisuus on ristiriidassa pyöräinfran toteutuksen kanssa. Ei ole kohtuullista, että mihin tahansa voidaan merkitä minkä tahansa levyinen "pyörätie" lätkäisemällä liikennemerkki ja vähän valkoista maalia, ja sen jälkeen velvoittaa pyöräilijät käyttämään tätä tilaa. Pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa, ja vaarallisia pyöräteitä pitää ryhtyä kiireellä karsimaan.

Onneksi Helsingissä on sentään muutamia kortteleita asiallisenkin levyisiä pyöräteitä: Paavo Nurmen tie, pyörätien (ei yhdistetyn klv:n) leveys yli 3 m.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Hämeentien fillari

Meet ja polkaiset Kurvista Kamppiin
Salaa vilkaiset taakse sivupeiliin
Pikimusta mersu tuijottaa takaisin
Toivot että kuski huomaisi sinutkin

Kaistallasi ei oo yhtään ystävää
Kukaan tiedä ei pyörän liikennesääntöjä
Bussikaista oli avoinna sinullekin
Kunnes paha taksi tavoitti fillarin

Ja elämä on helppoo silloin kun on pyöräkaista ajella
Ei tarvitse mennä nukkumaan Töölön tapaturma-asemalla
Ja elämä on päivästä päivään bussien pilkkaa sinullekin
Päivästä päivään Hämeentien fillari tekee itsestä marttyyrin

Kurvin vihreet valot on autoille juhlaa
Punainen kun syttyy ne kaasua painaa
Vasen jalkasi polkee tahdissa mittarin
Vihree ei vain loista kasvoille sankarin

Ilta pimenee ja autotkin lähtee pois
Sä et lähtis nyt kun kerrankin tilaa ois
Hämeentiellä oottaa lohduton huominen
Pyöräkaistan hinta on uhrinsa arvoinen

Ja elämä on helppoo silloin kun on pyöräkaista ajella
Ei tarvitse mennä nukkumaan Töölön tapaturma-asemalla
Ja elämä on päivästä päivään bussien pilkkaa sinullekin
Päivästä päivään Hämeentien fillari tekee itsestä marttyyrin

Kiitos: Kersa

maanantai 13. syyskuuta 2010

Pyöräilyä Teemalla

Muistakaa katsoa huomenna tiistaina 14.9. YLE Teemalta Prisma Studio klo 18.30. Asiaa mm. pyöräteistä ja mukana Otso "Pikaopas risteyspyöräilyyn" Kivekäs.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Pyöräilijän paikka ajoradalla

Kansan keskuudessa näyttää leviävän suuri harhaluulo koskien pyöräilijän paikkaa ajoradalla. Otsikko on oikeastaan harhaanjohtava, sillä kaupunkiajossa ei ole olemassa mitään erityistä "pyöräilijän paikkaa". Valitsin kuitenkin tämän otsikon, jotta asiaa ihmettelevät googlettajat löytäisivät tänne. Asiaa koskien on jo tullut erinäisiä Google-hakuja.

Kaupunkiajossa ei ole olemassa mitään erityistä pyöräilijän paikkaa ajoradalla. Älkää uskoko minua. Lukekaa itse tieliikennelaki. Linkki löytyy sivun oikeasta reunasta. Ainoastaan jos tarpeeksi leveä piennar on, sitä on käytettävä. Mutta puhummekin nyt kaupunkiajosta. Tiedoksi kaikille, että esimerkiksi Hämeentiellä ei ole piennarta.

On olemassa tieliikennelain 9 §, jossa puhutaan ajoneuvon paikasta ajoradalla. Pastean otoksen 9 §:stä tähän vielä kerran:
Ajoneuvon paikka ajoradalla

Ajoneuvoa on ajoradalla kuljetettava muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Tämä säännös ei koske ajoa yksisuuntaisella ajoradalla.

Milloin kuljettajan ajosuunnassa on vähintään kaksi ajokaistaa, hänen on kuljetettava ajoneuvoa ajokaistaa tarpeettomasti vaihtamatta yleensä eniten oikealla olevalla vapaalla ajokaistalla.


Tämä pykälä koskee ajoneuvoja, siis myös autoja. Jos piennarta ei ole, pyöräilijällä ei ole mitään laillista velvoitetta ajaa sen reunemmassa kuin autojenkaan. Jos pyöräilijä ajaa oikean kaistan oikeanpuoleisen renkaanjäljen kohdalla, hän ajaa yhtä reunassa kuin autoilijatkin. Kenelläkään ei pitäisi olla tähän mitään huomauttamista. Tai sitten pitäisi mennä huomauttamaan jokaiselle autoilijalle, että menepäs sinäkin ajoneuvon kuljettaja hinkkaamaan pölykapseleitasi tuota oikeanpuoleista rotvallia vasten.

Ja tietysti pyöräilijä saa noudattaa ryhmittymissääntöjä, väistää esteitä yms jne. Yhdeksännestä pykälästä kannattaa huomioida myös se, että yksisuuntaisella ajoradalla ajoneuvon kuljettaja ja siten myös pyöräilijä saa ajaa juuri niin keskellä kaistaa kuin häntä huvittaa.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

"Keskellä" kaistaa

Pyöräillessäni ajoradalla ajan yleensä oikeanpuoleisen renkaanjäljen kohdalla, kaistan keskilinjan ja oikean reunan puolivälissä. Tilanteesta riippuen joskus reunemmassa, joskus keskemmällä. Viime aikoina olen saanut jälleen osakseni innokasta tööttäilyä ajaessani liikennesääntöjen mukaan ajoradalla, joten inspiroiduin kirjoittamaan hieman perusteluja kaikille kärsimättömille autoilijoille, jotka yrittävät kiilata pyöräilijän kumoon kostoksi tilan ottamisesta. Samalla haluan esittää kiitokseni kaikille teille autoilijoille, jotka kunnioitatte pyöräilijän oikeuksia ja henkeä ja ohitatte turvallisen etäisyyden päästä.

Tieliikennelaki 9 §
Ajoneuvon paikka ajoradalla

Ajoneuvoa on ajoradalla kuljetettava muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Tämä säännös ei koske ajoa yksisuuntaisella ajoradalla.
Kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista.

Miksi pyöräilijä ei väistä jalkakäytävälle kun taakse tulee autoilija kärkkymään ohitusta? Oikea kysymys kuuluu: miksi väistäisi? Mitä pyöräilijä sillä saavuttaa? Jos pyöräilijä väistää jalkakäytävälle, hän joutuu rikkomaan liikennesääntöjä. Jos pyöräilijä väistää pois kaistalta esimerkiksi bussipysäkille, hän on jälleen väistämisvelvollinen palatessaan takaisin kaistalle. Hän asettaa itsensä oikeudellisesti heikompaan asemaan autoilijan mukavuuden vuoksi. Tälle tielle lähdettyään pyöräilijän on koko ajan oltava väistämässä takaa tulevia autoja. Väistämällä ajoradalta ulos pyöräilijä saavuttaa lisää riskejä, oikeuksiensa menetystä, katkonaista ja poukkoilevaa ajoa sekä lainsuojattoman aseman. Joten kysymys kuuluu: miksi ihmeessä pyöräilijä väistäisi pois lailliselta paikaltaan vain jotta autoilijan elämä olisi helpompaa?

Miksi sitten pyöräilijä ei aja aivan kaistan reunassa kiinni? Vastaus: Reunassa ajaminen on vaarallista.

Tien reunassa on parkkeerattuja autoja, joista voi milloin tahansa avautua ovi eteen.

Tien reunassa on kaivon kansia ja kuoppia, joita pyöräilijän pitää väistää. Jos ajaa aivan reunassa kiinni, ei pelivaraa jää ollenkaan.

Tie on pahasti uralla, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää urassa ajaminen. Varsinkin talvella.

Ja lopuksi tärkein syy: liian reunassa ajaminen mahdollistaa vaaralliset ohitukset. Joskus tie on niin kapea, ettei turvallinen ohittaminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Silloin on parempi ajaa keskellä kaistaa ja varmistaa, ettei kukaan pösilö lähde vaarallista ohitusta yrittämäänkään. Tällaiset kapeat pätkät ovat yleensä lyhyehköjä (ja yksisuuntaisia). Kenenkään matkantekoa ei pitäisi liiaksi hidastaa pyöräilijän perässä ajaminen 500 metrin verran, kunnes ohittaminen on jälleen turvallista. Ja kuten eräs kommentaattorini kirjoittikin, autoilijan on mietittävä ohitusta, jos ei pyöräilijän ohi voi vain sujahtaa. Jos samaan suuntaan kulkee kaksi kaistaa, on ohitus turvallisempaa tehdä vasemman kaistan kautta. Ja sitten kun osuu kohdalle se likinäköinen / jäykkäniskainen / asennevammainen kuski, joka ohittaa hihaa viistäen, on pyöräilijällä edes hieman pelivaraa jos ei hän aja aivan kaistan reunassa kiinni.

Miksipä siis pyöräilijä kohteliaisuudesta jatkuvasti väistäisi takaa tulevia autoja aivan tien reunaan tai jopa ajoradalta ulos, kun kiitokseksi tästä kohteliaisuudesta hän saa osakseen vaarallisia ohituksia ja lisää riskejä.

Jos paheksut sitä, ettei pyöräilijä riskeeraa omaa terveyttään ja henkeään vain siksi, että autolla pääsisit helpommin ja harkitsematta hänen ohitseen, esitä itsellesi kysymys: riskeeraisitko sinä oman terveytesi ja henkesi vain kohteliaisuudesta muita tiellä liikkujia kohtaan? Etkö? En minäkään.

maanantai 23. elokuuta 2010

Kuvia Rinnakkaistodellisuudesta

Todellisuus...

...Rinnakkaistodellisuus

Todellisuus...
...Rinnakkaistodellisuus
Todellisuus...

...Rinnakkaistodellisuus

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Rohkeasti Hämeentielle!

Pyöräilijä! Rohkeasti Hämeentielle! Älä anna bussimafian pelottelutaktiikan toimia! Mitä enemmän ihmisiä pyöräilee Hämeentiellä, sitä paremmin autoilijat oppivat huomioimaan ja hyväksymään pyöräilijät laillisella paikallaan ajoradalla.

Jos et ole vielä uskaltautunut Hämeentielle, kokeile virtuaaliajelua. Helppoa ja mukavaa. Useimmat bussitkin ohittavat vähintään puolen metrin päästä. Eikä yksikään jalankulkija hyppää eteen.

Hämeentie tarvitsee lisää pyöräilijöitä.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Pyöräilyä Tapaninvainiontiellä

Disclaimer: Tämä pikku reissu tapahtui jo parisen viikkoa sitten, joten järjestelyt esim. tietyön osalta ovat saattaneet muuttua.

Retki Vantaalle reittiä Pukinmäenkaari - Tapaninvainiontie - Suutarilantie

Toisinaan pesunkestävää hyötypyöräilijää alkaa ahdistaa Helsingin ahtaus ja vilkas liikenne, ja hän kaipaa avarampia maisemia. Mitä reittiä kannattaisi ajaa Vantaalle? Haa, Pukinmäenkaari - Tapaninvainiontie - Suutarilantie. Näyttää kartalla hyvältä. Autolla kyseistä reittiä joskus ajaneena muistelen, että tie oli tasainen, reitillä ei ollut mäkiä ja tilaa oli vaikka vantaalaisille jakaa. Ajaminen oli helppoa. Siellä on varmaankin myös tosi hyvät pyörätiet, koska tilasta ei ainakaan ole pulaa. Ja ulkoiluharrastajat valitsenevat joen varren. Siispä Tapaninvainiontielle. Esikaupunkien lakeus kutsuu!

Pukinmäenkaarella kevyen liikenteen väylä kulkee vain ajoradan oikealla puolella. Pukinmäenkaarella ei ole erityisiä ongelmia - eipä siinä ole juuri risteyksiäkään. Ongelmat alkavat ensimmäisessä liikenneympyrässä, jossa pyörätie tekee aivan käsittämättömän pitkän koukkauksen oikealle ja neljä jyrkkää mutkaa, vaikka pyöräilijä ajaa periaatteessa suoraan. Sama ongelma on tietysti kaikissa liikenneympyröissä, joita Helsinkiin on viime vuosina viljelty valitettavan paljon. Liikenneympyrät ovat pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta hankalia ja vaarallisia. Suoraan ajava pyöräilijä laitetaan kääntymään väistämisvelvollisen kääntyvän autoilijan "eteen".

Pyörätien mutkittelu suhteessa ajorataan näkyy hyvin Eniron kopterikuvista. Kuvista näkyy, kuinka pohjoiseen päin etenevä autoilija ajaa käytännössä lähes suoraan, kun taas pyöräilijä joutuu koukkaamaan jyrkästi oikealle ja taas takaisin.

Kuva: Pukinmäenkaaren ja Tapaninvainiontien liikenneympyrä.

Ensimmäisen liikenneympyrän jälkeen pohjoiseen menevä tie jatkuu Tapaninvainiontienä, ja myös ajoradan vasemmalla puolella alkaa pyörätie. Myöhemmin tulen huomaamaan, että tässä kohtaa olisi pitänyt osata vaihtaa sinne vasemmalle puolelle.

Mutta nyt matka jatkuu vielä oikeanpuoleisella pyörätiellä. Eipä aikaakaan kun vastaan tulee seuraava risteys, Karhusuontie. Karhusuontien risteys kopterista katsottuna.

Kyseistä risteystä kun katsoo, ei voi kuin ihmetellä. Pyörätie tekee taas koukkauksen oikealle, vieläpä juuri ennen tien ylitystä. Miksi? Eihän tässä ole edes liikenneympyrää. Miksei pyörätietä ole vedetty suoraan? Miten ne ovat voineet mokata tämänkin? Karhusuontiellä on kolmiot, joten autoilijat ovat kaikista suunnista tullessa väistämisvelvollisia Karhusuontietä ylittävään pyöräilijään nähden. Mutta eipä se paljon pyöräilijän matkantekoa auta, kun pyörätie ohjataan jälleen mutkan ja puskan kautta risteykseen. Aivan kuin liikennesuunnittelija olisi ajatellut, että ei maar tässähän pyörätie menisi aivan liian suoraan ja näkyvyyskin olisi liian hyvä, laitetaas se kiertämään tuolta pöpelikön kautta.

Kuva: Kummallinen mutka Tapaninvainiontien ja Karhusuontien risteyksessä.

Kuva: Karhusuontien risteys pohjoisesta päin kuvattuna.

Jälleen sama toistuu seuraavassa Katajamäentien risteyksessä. Pyörätie tulee mutkan kautta risteykseen. Katajamäentien risteys kopterista katsottuna.

Kuva: Tapaninvainiontien ja Katajamäentien risteys.

Seuraava risteys on Kirkonkyläntie, jossa on liikenneympyrä. Jälleen pyörätie tekee koukkauksen oikealle. Kopterista nähtynä.

Tämän jälkeen ilman mitään ennakkovaroitusta tai liikennemerkkiä, pyörätie päättyy bussipysäkille:


Mihinkäs tästä jatkaisi? Ajoradalle? Jaa, tästähän menee sorapolku oikealle, jospa sieltä pääsisi. No ei pääse, vähän matkan päässä on jalkakäytävän merkki:


Ei muuta kuin takaisinpäin edellisen ylityspaikan kohdalle painamaan valonappia. Matka jatkuu Tapaninvainiontien vasemmalla puolella.

Seuraava risteys on Tapaninkyläntien liikenneympyrä. Kopterista.

Pyörätie ohjataan aivan käsittämättömän kauas vasemmalle itse liikenneympyrästä, ja jälleen puskan takaa ajoradalle. Tapaninkyläntieltä tulee rekkoja 50 km/h.

Kuva: Tapaninkyläntien liikenneympyrä. Joka ei tosin näy kuvassa, koska se on niin kaukana pyörätien jatkeesta.

Tapaninvainiontie päättyy ja Suutarilantie alkaa. Tämän jälkeen pyörätie kulkee vasemmalla puolella suhteellisen järkevästi pientä turhaa mutkittelua lukuun ottamatta. Yhdistetty kevyen liikenteen väylä on myös ihmeellisen kapea, vaikka tilaa olisi leveämmällekin.

Ja lopuksi, hyvät naiset ja herrat, pisteenä iin päällä, sokerina pohjalla, loppusilauksena, helmi!


Pyöräilijät ja jalankulkijat ohjataan kirjaimellisesti pellolle. Tämä ei ole vitsi. Tietyön kiertoreitti kevyelle liikenteelle on kuvassa vasemmalla näkyvä peltopläntti, joka kasvaa tummanvihreää ruohoa. Jättää suorastaan sanattomaksi. Eikä puhettakaan, että pyöräilijät olisi ohjattu vaihtamaan edellisessä Revontulentien risteyksessä alkavalle oikeanpuoleiselle pyörätielle. Tämäkin olisi vain pitänyt tietää etukäteen.

Minulla ei ole maastopyörää, joten ajan takaisin ja vaihdan taas puolta.

Mitä tästä jäi käteen? Viiden kilometrin matkalla Kehä I:ltä Kehä III:lle pyöräilijän on vaihdettava tien puolta kaksi kertaa ajettuaan kummallakin kerralla ensin harhaan opasteiden puuttuessa. Pelkästään 1,6 km pituisella Tapaninvainiontien osuudella pyöräilijän kannalta erityisen vaarallisesti rakennettuja risteyksiä on viisi. Ei tämä ollutkaan niin järin hyvä pyöräilyreitti. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten pyöräteitä rakennetaan päin mäntyä.

tiistai 10. elokuuta 2010

Kriittinen pyöräretki

Kriittinen pyöräretki tänään 10.8. klo 17 Havis Amandan patsaalta.

maanantai 9. elokuuta 2010

Liikennesäännöillä on väliä

Olen ilokseni huomannut, että viime aikoina on liikennesäännöistä ja erityisesti pyöräilijän risteysajosta virinnyt vilkasta keskustelua blogirintamalla. Tässä muutamia linkkejä:

Pohdiskeleva Liftari valaisee suojatiellä ajamista.

Osmo Soininvaara kirjoittaa väistämissäännöistä.

Otson "pikaopas" risteysajoon.

Ajantasaiset tieliikennelaki ja tieliikenneasetus -linkit löytyvät nyt sivun oikeasta laidasta, tutustukaa niihin.

Sitten asiaan, eli liikennesäännöistä keskustelemiseen. Jokaisen kommentaattorin kannattaisi selvittää itselleen, mistä asiasta ollaan milloinkin keskustelemassa. Esimerkiksi:

1. Millaiset liikennesäännöt ovat?
2. Millaiset liikennesääntöjen pitäisi olla?

Sitten on vielä jatkuvasti esille tuleva aihe,

3. Mitä sitten, kun toinen osapuoli rikkoo liikennesääntöjä?

joka ei oikeastaan liity enää liikennesääntöjen sisältökeskusteluun. Yksi kommentoijien toistuva vakioargumentti näyttää olevan se, että "en minä ainakaan pidä henkeni kaupalla oikeuksistani kiinni ja hullujahan ne pyöräilijät ovat, tulkoot vaan sieltä puskasta viittäkymppiä rekkaa päin minäminä-asenteella, eipä niillä säännöillä väliä ole kun pyöräilijälle siinä käy huonosti jos ei väistä jadajadajada".

No ei tietenkään kukaan pidä henkensä kaupalla etuajo-oikeudestaan kiinni. Velvoittaahan lakikin jo noudattamaan varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Mutta silloin joku osapuoli jättää noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan, ja se onkin kokonaan toinen aihe, kuin keskustelu siitä, kenen kuuluu liikennesääntöjen mukaan missäkin tilanteessa väistää.

Tällainen argumentointi ja ajattelutapa on huolestuttavaa. Se on sama kuin sanoisi, ettei liikennesäännöillä ole mitään väliä, koska heikompi aina väistää.

Se on sama, kuin sanoisi, että vahvemman oikeus on ok. Että lailla ei ole mitään väliä, koska vahvemman oikeus määrää. Että anarkia on ok. Ja että se jolla on isompi nuija, saa mätkiä toista ihmistä naamalle, koska sillä on isompi nuija.

Laki on olemassa siksi, että yhteiskunnassa olisi järjestys ja heikommankin osapuolen oikeus olisi turvattu. Lailla on väliä. Liikennesäännöillä on väliä. Vaikka poliisi suhtautuisikin liikennesäännöistä tiedottamiseen huolettomasti ja sinnepäin, siltikin. Liikennesäännöillä on väliä.

tiistai 3. elokuuta 2010

Poliisi jakaa väärää tietoa

Koska tieliikennelaki ja liikennesäännöt eivät vielä ole tarpeeksi väärin ymmärrettyjä, poliisi on nähnyt asiakseen jakaa jälleen virheellistä tietoa liikennesäännöistä. Tai sitten syyllinen on YLE, joka mahdollisesti tulkitsee väärin poliisin sanomisia. Median vaikutus kansalaisten liikennesääntöjen tuntemukseen on suuri, ja siten myös vastuu on suuri. Mutta yhtä suuri vastuu on poliisilla, jonka pitäisi tarkkaan harkita mitä suustaan päästelee. Kansalaiset kun tuppaavat uskomaan.

YLE: Pyöräilijät käyttäytyvät liikenteessä villisti

Ylikomisario Jouko Suomi Kymenlaakson poliisilaitokselta kertoo, että pyöräilijöille kirjoitettavien sakkojen määrä on kasvanut, kuten myös pyöräilijöiden määrä yleensä. Liikenneonnettomuuksissa loukkaantuu paljon pyöräilijöitä, vaikka kypärän käyttö onkin yleistynyt.

- 30–35 ihmistä kuolee vuosittain pyöräilyonnettomuuksissa Suomessa. Moni niistäkin onnettomuuksista voitaisiin välttää kypärää käyttämällä, Suomi sanoo.

Kypärän käyttäminen ei millään lailla estä onnettomuuksia. Kypärän käyttäminen voi vaimentaa onnettomuudesta seuranneen päähän kohdistuneen iskun. Onnettomuuksia estetään noudattamalla liikennesääntöjä kaikkien osapuolten toimesta, olemalla valppain mielin, rakentamalla uusiksi kaikki älyttömät ja vaaralliset liikennejärjestelyt sekä poistamalla pyörätien käyttövelvollisuus.

Itse asiassa kypärän käyttäminen lisää onnettomuuksia, jos tällainen ajattelutapa autoilijoilla on kovinkin yleinen. Että nyt voin ajaa tuon pyöräilijän eteen, sillähän on kypärä joka varmaankin estää onnettomuuden. Ja jos sillä ei ole kypärää, onnettomuus on pyöräilijän vika.

Pyöräilijöiden käyttäytyminen tasa-arvoisessa risteyksessä on Suomen mukaan yleinen ongelma.

- Pyöräilijän on aina väistettävä. Tähän on vain kaksi poikkeusta: jos auto tulee kärkikolmion takaa, on autoilijan väistettävä. Toinen on se, että kääntyvä ajoneuvo väistää ajotietä ylittävää pyöräilijää, Suomi listaa.

Eipäs ole pyöräilijän aina väistettävä. Ei ole. Ei ole! Got it? Lopettakaa nyt jo se pupun puhuminen, että pyöräilijän olisi muka aina väistettävä! Ajoradalla ajavaa pyöräilijää koskevat aivan samat säännöt kuin autoilijaakin.

Juuri tämän väärän informaation takia niitä onnettomuuksia tapahtuu! Autoilijat luulevat, että pyöräilijän kuuluu aina väistää. Kun julkisuudessa toitotetaan, että pyöräilijän on aina väistettävä paitsi sejatämä poikkeus, arvatkaa jäävätkö ne poikkeukset Pertti Perusautoilijan mieleen. Hän muistaa vain, että kyllä se pyöräilijä aina väistää. Lopettakaa nyt jo se aina-sanan käyttö. Se on vaarallinen.


- Pyöräilijät kuvittelevat, että suojatielle voi ajaa noin vain. Todellisuudessa pyöräilijän on väistettävä suojatiellä autoa ja talutettava pyörää. Suojatien yli saa kuitenkin ajaa, jos pyörätie jatkuu suoraan suojatien jälkeen, Suomi opastaa.

Nyt puhuu ylikomisario jo jotain aivan käsittämätöntä. Pyöräilijää, joka väistää suojatiellä autoa ja taluttaa pyörää, ei ole olemassakaan. Komisariolle tiedoksi, että pyörää taluttava henkilö on jalankulkija. Ja suojatietä ylittävää jalankulkijaa on autoilijan väistettävä.

Pyörällä taasen saa ajaa suojatien yli, jos vähintään tulosuunnan puolella suojatietä on pyörätie (KKO:1996:125). Jos kummallakin puolella on vain jalkakäytävä, kyseissä paikassa ei saisi muutenkaan ajaa pyörällä.

Ja sitten se väistäminen. Taas tämä sama sananparsi, että pyöräilijän on väistettävä paitsi silloinjasilloin, aiheuttaa väärinkäsityksiä, väärin muistamisia ja sekaannuksia. Suojatien yli ajavan pyöräilijän on väistettävä autoa ainoastaan siinä tilanteessa, kun hän ajaa ajoradan kanssa risteävää pyörätietä, autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalle ole väistämisvelvollisuuden osoittavaa liikennemerkkiä (muuten, myös stop-merkki on tällainen). Tällaiset paikat ovat vain harvinaisia ainakin täällä Helsingissä. Useimmiten tilanne on se, että autoilijalle on kolmio tai autoilija on kääntymässä, kuten vaikka liikenneympyröissä. Eli jos tästä väistämissäännöstä pitäisi jotain ylimalkaista sanoa, kuten näkyy olevan tapana, sanoisin, että useimmiten autoilija väistää suojatietä ylittävää pyöräilijää. On harhaanjohtavaa puhua autoilijan väistämisvelvollisuudesta poikkeuksena, kun tämä "poikkeus" on yleisempi. Tieliikennelaissakin on ensiksi mainittu kääntyvän ajoneuvon väistövelvollisuus ja vasta sen jälkeen pyöräilijän väistövelvollisuus, "jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu".

Juuri tämä pyöräilijän uusi väistämissääntö oli vuoden 1997 lakimuutoksen ja sitä seuranneen "valistuskampanjan" suurin moka. Toitotettiin suureen ääneen virheellisesti, että pyöräilijän on aina väistettävä. Ja sen seurauksena ihmiset eivät vieläkään tiedä, kenen kuuluu väistää. Tai oikeammin, luulevat tietävänsä että toinen osapuoli on väistövelvollinen, mikä on moninkertaisesti vaarallisempaa kuin pelkkä tietoinen epätietoisuus.

Koko lakimuutos oli täysin tarpeeton ja siitä on ollut väärinkäsitysten takia paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Kukaan täysipäinen pyöräilijä ei muutenkaan ylitä ajorataa autoja väistämättä sellaisissa paikoissa, joissa laki asetti pyöräilijälle väistövelvollisuuden. Kuten vaikkapa silloin, kun erillinen pyörätie tulee keskeltä metsää ajoradan yli.

Villit pyöräilijät aiheuttavat päänvaivaa poliisille. Pyöräilijät tuntevat huonosti heitä koskevat liikennesäännöt.

Villit liikennejärjestelyt aikaansaavat villiä pyöräilyä. Entäs ne autoilijat, jotka eivät tunne liikennesääntöjä? Tai poliisit? Liikennesuunnittelija Kristina Glitterstamin sanoin,


"Kaupunki saa sellaiset pyöräilijät kuin se ansaitsee".

lauantai 31. heinäkuuta 2010

torstai 29. heinäkuuta 2010

Vähenivätkö pyöräilijän oikeudet?

Heinäkuun alussa tieliikenneasetus muuttui mm. pyörätien jatkeen merkinnän osalta.

Vanha laki:
Pyörätien jatke voidaan osoittaa jatkeen molemmin puolin olevalla valkoisella katkoviivalla.

Yhdistetyn tai rinnakkaisen pyörätien ja jalkakäytävän jatke voidaan merkitä koko leveydeltään suojatieksi. Polkupyöräilijä ja mopoilija saavat tällöin käyttää suojatietä tien ylittämiseen.

Uusi laki:
Pyörätien jatke merkitään kahdella valkoisella katkoviivalla. Merkinnällä osoitetaan pyörätieltä tulevalle polkupyöräilijälle ja mopoilijalle ajoradan ylityspaikka. Merkintää voidaan käyttää myös muissa polkupyöräilijälle ja mopoilijalle tarkoitetuissa ajoradan ylityspaikoissa.
[...]

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010. Asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan töyssyistä varoittavia liikennemerkkejä ja tiemerkintöjä sekä pyörätien jatkeen tiemerkintöjä saa käyttää vuoden 2017 loppuun.

Monella yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä on jo vedelty suojateille pikeä vajaan metrin leveydeltä toiseen laitaan, jota pitkin pyöräilijän on täten ylitettävä tie, joten itse lakimuutoksella ei näihin paikkoihin ole sen enempää vaikutusta. Heräsi kuitenkin pari kysymystä näistä yhdistetyistä kevyen liikenteen väylistä ja pyörätien jatkeista.

1. Mikä järki on siinä, että pyörätie ja jalkakäytävä on muuten yhdistetty, mutta jokaisen tien ylityksen kohdalla ne on erotettu toisistaan?

2. Lisääkö turvallisuutta, että pyöräilijä, joka ajaa yhdistetyn kevyen liikenteen väylän oikeaa reunaa, joutuukin jokaisen tien ylityksen kohdalla koukkaamaan vasempaan reunaan ja tien ylityksen jälkeen taas oikeaan reunaan, jos pyörätien jatke on merkitty väylän vasempaan reunaan?

3. Entä kun toinen pyöräilijä tulee vastaan tällaisella 80 cm leveällä kaksisuuntaisella pyörätien jatkeella, kumpi väistää suojatielle tai ajoradalle ja ottaa lainsuojattoman roolin ja oikeudellisen riskin ajaessaan "väärässä" paikassa?

4. Entä jalankulkija, joka lain mukaan saa kulkea yhdistetyn väylän kumpaa reunaa tahansa, onko hänen siirryttävä "omalle kaistalleen" tien ylityksen ajaksi, vai saako hän tukkia pyörätien jatkeen ylittäessään tietä, jos se on merkitty hänen kulkemaansa reunaan?

5. Jos ei, lisääkö turvallisuutta, että yhdistetyn väylän vasemmassa reunassa kulkeva jalankulkija ja oikeassa reunassa ajava pyöräilijä joutuvat ennen tien ylitystä yhtäkkiä vaihtamaan keskenään paikkoja, jos pyörätien jatke on merkitty vasempaan reunaan?

6. Jos kyllä, onko oikein että jalankulkija saa kulkea pyörätien jatkeella mutta pyöräilijä ei saa kulkea suojatiellä, vaikka pyörätien jatke olisi tukittu jalankulkijoiden toimesta ja suojatiellä olisi tilaa?

7. Mikä ihmeen järki on siinä, että lainsäädäntö pakottaa muuttamaan kulkulinjoja tien ylityksen ajaksi? Miksi yhdistettyä väylää kulkeva ei voi tietä ylittäessään jatkaa sitä reunaa jota oli kulkemassa?

8. Eikö tieliikennelaki ollut vielä tarpeeksi sekava?

9. Eikö pyöräilijöiden asemaa pitänyt parantaa eikä huonontaa? Eikö turvallisuutta pitänyt parantaa eikä huonontaa?

10. Kuka helvetin ääliö näitä neronleimauksia oikein saa, ja miksi ne menevät läpi?

Oikeuskäytäntö ja lainsäädäntö

Lukekaa tämä Petri Sipilän erinomainen artikkeli Oikeutta pyöräilijöille Poljin-lehden numerosta 4/2010:
http://www.poljin.fi/Poljin%204_10_netti.pdf

Sama slaideina ja lisää havainnollisia kuvia:
http://www.poljin.fi/Pyorailija_oikeus_Lahti_Petri_Sipila_21042010_netti2.pdf

Liikenneratkaisujen onneton suunnittelu ja teiden olematon kunnossapito voidaan selittää (ei hyväksyä) osaamattomuudella, typeryydellä ja rahalla, mutta mikä on tekosyy sille, ettei lainsäädännössä vieläkään tehdä asioille mitään? Tietämättömyys ei ainakaan ole syy, kun pyöräilyjärjestöt ovat vuosikausia toitottaneet tieliikennelain ongelmista julkisuuteen.

Todellinen syy on päättäjien haluttomuus tehdä asioille mitään. Ja sehän on selvä: Käytännöksi on muodostunut, että onnettomuustilanteessa pyöräilijästä voidaan tehdä aina syyllinen riippumatta siitä, miten hän on ajanut. Pyöräilijän kun voidaan helposti tulkita rikkoneen liikennesääntöjä tulkinnanvaraisen tieliikennelain ja epäselvien, järjettömien liikennejärjestelyiden takia. Sehän on kätevää. Autoilijan näkökulmasta.

Todelliset teot pyöräilyn olosuhteiden parantamiseksi ja oikeuden turvaamiseksi kertovat todellisesta tahdosta lisätä pyöräilyn kulkutapaosuutta.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Ajoradalla ajaminen

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa

"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan"

Tämä Olaus Petrin oivallinen tuomarinohje 1500-luvulta tulisi edelleen olla peruspilarina kaikessa lainsäädännössä.

Valitettavasti oikeus ja kohtuus ei toteudu laissa. Pyörätien käyttövelvollisuus ei ole oikeus eikä kohtuus, kun pyöräteille ei ole asetettu minkäänlaisia laatuvaatimuksia. Pyörätie poukkoilee korttelin välein ajoradan puolelta toiselle, keskellä pyörätietä on valopylväs, puu tai bussipysäkki, pyörätie päättyy yhtäkkiä, pyörätie on täynnä kuoppia, pyörätie on niin kapea ettei tilaa ole kaksisuuntaiselle liikenteelle, pyörätie tekee 360 asteen mutkia ja niin edelleen ja niin edelleen.

Erityisen idioottimaisen käyttövelvollisuudesta tekee se, että pyörätietä käyttämällä ei useinkaan ole edes mahdollista laillisesti ajaa sinne minne haluaisi. Onneksi sentään pyörätien käyttövelvollisuus ei ole täysin ehdoton ja jättää tulkinnanvaraa.

Miten tulkita tieliikennelakia? Oikeudenmukainen ja kohtuullinen tulkinta tieliikennelaista on, että pyörällä tulee voida ajaa kaikkialle minne autollakin ilman kohtuuttomia kiertoreittejä. Tästä tulkinnasta seuraa suoraan esimerkiksi, että pyöräilijä saa ajaa ajoradalla ryhmittyäkseen vasemmalle kääntymistä varten. Ajoradalle pitää voida siirtyä riittävän ajoissa ennen kääntymistä, jotta siirtyminen on turvallista tai edes mahdollista, yleensä edellisessä risteyksessä.

Jotta ei jäisi pienintäkään epäselvyyttä siitä, että pyöräilijä saa laillisesti esimerkiksi kääntyä vasemmalle muiden ajoneuvojen tapaan, tulisi tieliikenneasetuksen sanamuoto
Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.
muuttaa vähintään seuraavasti:
Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella tai ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

Vielä parempi ja selvempi ratkaisu olisi poistaa pyörätien käyttövelvollisuus kokonaan. Vaikka pyörätien käyttövelvollisuus ei ole täysin ehdoton, monikaan autoilija ei tätä tiedä. Pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa kokonaan ja tästä tulee tiedottaa laajasti, niin että tieto tavoittaa jokaisen junttiautoilijankin eikä asiasta jää mitään epäselvyyttä. Nämä amatööriliikennepoliisit kun näkevät asiakseen tööttäämällä ja kiilaamalla kouluttaa ajoradalla ajavia pyöräilijöitä, jotka heidän vajaan ja virheellisen liikennelakitietämyksensä tai mutunsa perusteella rikkovat liikennesääntöjä.

Ajoradalla ajaminen on kuitenkin joissain tapauksissa pyöräilijälle sallittua, vaikka vieressä kulkisikin pyörätie. Autoilijan ei ole edes mahdollista tietää, onko hänen edessään ajava pyöräilijä laillisesti ajoradalla vai ei, joten pyöräilijää ei missään tapauksessa saa ryhtyä "opettamaan" ohittamalla liian läheltä. Pyöräilijä saattaa ajaa ajoradalla esimerkiksi ryhmittyäkseen vasemmalle kääntymistä varten. Tai pyörätiellä voi olla tietyö tai muu este, joka pakottaa pyöräilijän ajoradalle. Mahdollisia syitä on lukemattomia.

Koska liikenteessä kulkee koko kansamme älykkyysosamäärän jakauma, tulee liikennesääntöjen olla niin yksinkertaiset ja selkeät, että himmeimmätkin tähdet ne oppivat ja tajuavat.

Miksi onnettomuustilastot ovat synkentyneet? Ristiriitatilanteita muodostuu siksi, että pyöräilijöille ei sallita kulkemista muiden ajoneuvojen tapaan, vaan heidät on pakotettu epäloogisille, ahtaille, kiemurteleville ja poukkoileville reiteille. Jos kaikki ajoneuvot noudattaisivat samoja sääntöjä ja kulkisivat samoja reittejä, liikenne olisi ennakoitavissa ja yllättäviä tilanteita syntyisi vähemmän.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Pyöräilyä Unioninkadulla

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa



Tässä pyörätie ja jalkakäytävä on erotettu toisistaan kiveyksellä. Väylä on ahdas ja vilkasliikenteinen. Ilmeisesti paikalle läntätyt yhdistetyn väylän ja tietyön merkit ovat oikeuttavinaan pyörätien tukkimisen kahdella roskalavalla, sillä tietyötä ei näy lähimaillakaan. Pikantin viimeistelyn tukokselle antavat kaksi keskelle pyörätietä pysäköityä pakettiautoa. Tinkimättömällä ammattitaidottomuudella.