En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Tärkeysjärjestys

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsingin+ratakuilun+kevyen+liikenteen+väylä+myöhästyy/1135256267575

"Kaupunki on sopinut eduskunnan kanssa, että huoltotunnelista louhittava kiviaines voidaan kuljettaa ratakuilua pitkin Jätkäsaareen, jossa se käytetään maan täyttöön uudella asuinalueella. Kivilouheen kuljetus kuilua pitkin on helpotus sekä Töölön asukkaille, että alueen liikenteelle"

Helpotus alueen liikenteelle, eli autoilijoille.

Tämä kuvastaa niin tyypillisesti vallitsevia asenteita. Taas uhrataan pyörätie auto- ja huoltoliikenteelle, kuten Hakamäentien remontin yhteydessä. Tällaista mokaa ei voi enää toistamiseen pistää typeryyden, tietämättömyyden tai ajattelemattomuuden piikkiin. Kyseessä on vakava asenneongelma. Pahoin pelkään, että tämä asenneongelma on juurtunut niin syvälle, että se poistuu vasta ihmisten mukana jos silloinkaan.

Käytännön teot kertovat todellisesta tärkeysjärjestyksestä. Ensin autot. Sitten pyörät, jos jää aikaa, tilaa ja rahaa. Jos autoilijoille tarvitaan lisää aikaa, tilaa tai rahaa, ne voidaan kätevästi ottaa pyöräilijöiltä.

Pyöräilyä on oikein kiva kannattaa ja kaksinkertaistella, kunhan sille ei tarvitse ottaa tilaa tai rahaa mistään. Vähän imagomarkkinointia, vihreää väriä kiiltävälle paperille ja kyllä se siitä ihan itsestään kaksinkertaistuu.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Rohkeasti suojatielle!

Jalankulkija oli ylittämässä korotettua suojatietä kadulla, jolla oli nopeusrajoitus 30 km/h ja lähistöllä mm. koulu. Nähtyään jalankulkijan astuvan suojatielle lähestyvä autoilija kiihdytti ehtiäkseen ensin. Jalankulkijakin kiihdytti. Tiukka jänismittelö oli alkanut. Autoilija ei osoittanut merkkiäkään aikomuksestaan väistää, kuten ei jalankulkijakaan. Yleisö seurasi tiiviisti jännitysnäytelmää. Kenen pokka ja hermot pitäisivät loppuun asti? Kumpi väistäisi? Lopulta autoilija pysähtyi aivan viime hetkellä, tosin ajettuaan jo kokonaan suojatielle. Jalankulkijakin pysähtyi viime hetkellä. Hänellä oli sentään pelissä oma terveys. Autoilijalla pelissä oli vain kortti ja auto. Mutta silti riittävän suuri panos, että lopulta ne jarrutkin löytyivät.

Hyvät pyöräilijät ja jalankulkijat, pitäkää paremmin kiinni oikeuksistanne!

Olin liikkeellä sitten jalan, pyörällä tai autolla, näen jatkuvasti tilanteita, jossa jalankulkija pönöttää suojatien reunalla eikä uskalla mennä tien yli, vaikka lähin auto on aivan riittävän kaukana. Ratin takana ollessani huomaan, etteivät monet uskalla lähteä ylittämään tietä, vaikka selvästi hidastan. Toiset eivät vielä sittenkään, kun olen pysähtynyt. Jotkut ilmeisesti pelkäävät, että pysähdyttyänikin lähden yhtäkkiä kaasuttamaan heidän ylitseen. Tällaisella käytöksellä jalankulkijat edesauttavat sitä, että autoilijat eivät edes viitsi pysähtyä.

Jalankulkijoihin on pesiytynyt harhaluulo, että luopumalla oikeuksistaan liikenteessä he ovat joustavia ja epäitsekkäitä. Oikeuksistaan luopuminen on muka suotavaa. "Antaa autojen mennä ensin." Niinhän se äitikin opetti.

Ei, ei! Ei se niin mene. Oikeuksistaan luopumalla jalankulkija tai pyöräilijä luovuttaa samalla miljoonan muun jalankulkijan ja pyöräilijän oikeudet. Oikeuksistaan luopumalla jalankulkija opettaa autoilijoille, ettei heidän tarvitse noudattaa liikennesääntöjä. Ettei heidän tarvitse edes katsoa, tuleeko suojatielle ketään. Oikeuksistaan luopumalla jalankulkija tekee karhunpalveluksen kaikille.

Oikeuksista luopuminen tarkoittaa sitä, että säännöillä ei ole mitään merkitystä. Se tarkoittaa vahvemman oikeutta eli viidakon lakia. Miksi meillä on liikennesäännöt, jos lopulta merkitystä on vain viidakon lailla?

Minkään virallisten ja julkisten tahojen ei pitäisi missään nimessä edes vihjailla, että jalankulkijalle ja pyöräilijälle oikeuksista luopuminen normaalissa tilanteessa olisi hyvä asia tai lisäisi turvallisuutta.

Se ei lisää turvallisuutta. Se lisää vahvemman oikeutta ja opettaa autoilijoille, ettei heidän tarvitse olla valppaina.

Autossa on jarrut. Kuskilla on silmät päässä. Jos hän näkee toiset autot, hänen pitää nähdä jalankulkijat ja pyöräilijätkin, vaikka heistä tuleekin törmäystilanteessa Audiin pienempiä peltivaurioita. Liukkaallakin ajonopeuden pitää olla sellainen, että pysähtyminen ennen suojatietä on mahdollista.

Kehotan kaikkia jalankulkijoita, joilla siihen terveys ja kunto riittävät, menemään rohkeammin suojatielle ja näin kouluttamaan autoilijoita parempaan valppauteen ja sääntöjen noudattamiseen. Päättäväinen asenne, tiukka katse autoilijaan "minä menen nyt" ja jalkaa reippaasti toisen eteen.

Ole arjen sankari, mene suojatielle!


They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety.

- Benjamin Franklin

perjantai 9. huhtikuuta 2010

VTT:n liikenneturvallisuustesti testissä

Hesari uutisoi 6.4. VTT:n uudesta liikenneturvallisuustestistä polkupyöräilijöille ja jalankulkijoille. Internet-pohjaisella testillä saa palautetta omasta liikennekäyttäytymisestään ja sen vaikutuksista liikenneturvallisuuteen. Tosin se, missä asioissa liikennekäyttäytyminen ja turvallisuus korreloivat mitenkin, jääkin vähän epämääräiseksi ja osittain testin tekijöiden ennakkoluulojen varaan.

Ensimmäinen ajatus Hesarin uutisen luettuani on: Testi pyöräilijöille ja jalankulkijoille? Missä on autoilijoiden testi? Uutisessa ei ole linkkejä, eikä VTT:n etusivulta löydy linkkiä autoilijoiden testiin. Mutta sekin on olemassa vaikka sitä ei uutisessa mainita: http://www.vtt.fi/proj/tl2025/tl2025_testit.jsp

Ei muuta kun testejä tekemään. Polkupyörätestin ensimmäisessä kysymyksessä tiedustellaan asianmukaisesti jarrujen, heijastimien yms olemassaoloa ja kuntoa. Mutta heti toinen kysymys vie uskottavuuspohjan koko testiltä:

2. Valitsetko reittejä, joilla voi käyttää autoliikenteestä erotettuja kevyen liikenteen väyliä tai vähäliikenteisiä katuja ja teitä?

Vastasit
: En kiinnitä tällaiseen asiaan huomiota

(Oikeasti olisin halunnut vastata tähän, että valitsen mieluummin ajoradan kuin pyörätien, koska se on yleensä turvallisempi ja nopeampi)

Kevyen liikenteen väylien ja vähäliikenteisten katujen ja teiden käyttäminen on suositeltavaa, koska silloin törmäysmahdollisuudet autojen kanssa ovat vähäisiä. Kiinnitä jatkossa huomiota asiaan. Jos kevyen liikenteen väylää ei ole, aja aina tien oikeassa laidassa äläkä käänny varomattomasti vasemmalle. Älä myöskään tee yllättäviä väistöliikkeitä.

Siis ketkä näitä testejä oikein tekevät? Tiedemiehet vai humanistit? Kukkahattutädit? Autoilijat? Testin mukaan ajamalla ajoradalla asetan itseni suurempaan vaaraan, kuin jos ajaisin autotiestä erotetulla pyörätiellä. Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Ajoradasta erotetulla pyörätiellä ajaminen on paljon vaarallisempaa kuin ajoradalla ajaminen. Jotta kysymyksen 2 väärä ennakkoasenne erillisten kevyen liikenteen väylien turvallisuudesta tulisi aivan selväksi, katsotaanpa kysymystä 5:

5. Arvioi, mikä alla esitetyistä tilanteista on vaarallisin polkupyöräilijän kannalta?
A

B

C

Oikea vastaus on testin mukaan A. Kaikissa kuvissa autoilija on kääntymässä ja väistämisvelvollinen, pyöräilijä ajaa suoraan eteenpäin ajoradasta erotetulla pyörätiellä. Tästä kuvasarjasta puuttuu kuva D, yksi vaarallisimmista tilanteista: autoilija ohittaa pyöräilijän kääntyäkseen yhtäkkiä oikealle tämän eteen. Tilanne on kuten kuvassa C, paitsi pyöräilijä kulkee toiseen suuntaan. Näitä tilanteita sattuu lähes joka kerta kun hyppään satulan selkään. Viimeksi väistämisvelvollinen bussi (nro 22, terveisiä vaan keskiviikon iltavuorolaiselle) kääntyi eteeni niin että jouduin pysähtymään.

Mietitäänpä sitten tilannetta, jossa pyöräilijä ei ajaisikaan kyseistä kevyen liikenteen väylää, vaan ajoradan oikeaa laitaa tai oikeassa laidassa kulkevaa pyöräkaistaa. Kuvien A, B ja C tilanteissa pyöräilijä ja autoilija eivät olisi lainkaan törmäyskurssilla. Yllä kuvaamassani tilanteessa D törmäysvaara olisi olemassa. Se olisi kuitenkin huomattavasti pienempi kuin erotetun pyörätien tapauksessa, sillä autoilijan on paljon helpompi havaita ajoradan laidassa kulkeva pyöräilijä. Vaatisi aikamoista pumpulipäisyyttä ensin ohittaa ajoradalla ajava pyöräilijä ja sitten kääntyä tämän eteen oikealle. Todennäköisesti autoilija ei edes lähde ohittamaan pyöräilijää, jos on juuri aikeissa kääntyä. On helpompaa antaa pyöräilijän mennä ensin pois alta.

Että se siitä erillisten pyöräteiden turvallisuudesta ja törmäysmahdollisuuksien vähäisyydestä. Esimerkiksi Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun risteys on paikka, jossa Sturenkatua etelästä pohjoiseen ajaessani siirryn pyörätieltä ajoradalle ihan vain turvallisuuden takia ja välttääkseni tilanteen D.

Kysymys 7 käsittelee pyöräilijän ja autoilijan väistämissääntöjen tuntemusta kahdessa eri tilanteessa. Hyvä, mutta miksi ihmeessä tätä kysymystä ei ole autoilijoiden testissä?

Testi kehottaa pyöräilijää luopumaan oikeuksistaan ja väistämään joustavasti:

Näytät tuntevan nämä väistämisen perussäännöt. Sääntöjen tuntemus ja noudattaminen voivat vähentää riskejäsi. Vaaratilanteessa kannattaa lisäksi luopua oikeuksistaan.

10. Millä käytännön keinoilla pyrit parantamaan turvallisuutta (voit valita 0–6 vaihtoehtoa)?
[ ] Väistän risteyksessä joustavasti, vaikka säännöt vaatisivat ennen kaikkea sitä, että autonkuljettaja väistäisi

Onkohan joku VTT:llä saanut päähänsä, että pyöräilijöiden liikenneturvallisuus paranisi, jos vain pyöräilijät olisivat joustavampia? Eiköhän pyöräilijöiden joustavuus ole jo käytössä ääriään myöten, pelkästään jo siksi, että liikennesuunnittelu on pyöräilijän kannalta niin hanurista. Ja siksi, että Suomessa liikennekäyttäytymistä säätelee vahvemman oikeus. Tuskin nyt kukaan pitää hullun lailla henkensä kaupalla kiinni etuajo-oikeudestaan. "Oho tuo rekka kääntyy justiinsa mun eteen, no kyllä minä menen silti ensin koska minulla on etuajo-oikeus".

Oikeastaan on pöyristyttävää, että VTT ehdottelee pyöräilijöille aina "joustavaa väistämistä" eli oikeuksistaan luopumista, sillä sehän vain lisää vaaratilanteita, kun autoilijat oppivat siihen ettei heidän tarvitse väistää tai edes kiinnittää huomiota pyörätien suuntaan. Päinvastoin, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita pitäisi kannustaa pitämään hanakammin kiinni oikeuksistaan, niin autoilijat oppisivat valppaammiksi.

Varusteeni ovat kunnossa ja tunnen liikennesäännöt, mutta loppupalautteen mukaan ajotavassani pyöräilijänä on "paljon kehittämistä". Asteikolla 1-5 siis tulos 4, toiseksi huonoin.

Autoilijoiden testissä väistämissääntökysymykset loistavat poissaolollaan. Testi on painottunut autoilijoiden keskinäiseen toimintaan, varusteluun ja havainnointikykyyn. Kahdessa kysymyksessä tiedustellaan asennetta pyöräilijöihin ja jalankulkijoihin. Loppupalaute ilmoittaa, että minulla on autoilijana melko turvallinen ajotapa. Asteikolla 1-5 tulos 2, toiseksi paras. Olen kaksi pykälää parempi autoilija kuin pyöräilijä!

Hyvä VTT, tehkää ihmeessä väistämissääntöjen tuntemusta käsittelevä testi autoilijoille. Jotta tämän maan kaikki keskimääräistä paremmat kuskit voisivat palauttaa itsensä maan pinnalle. Sillä olisi todellista vaikutusta liikenneturvallisuuteen.

Hesarin uutinen
VTT:n liikenneturvallisuustestit