En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

torstai 28. lokakuuta 2010

Pitäisikö autokouluun saada pyöräilytunteja?

Olin suorittamassa autokoulun kakkosvaiheen arvioivaa ajoa. Omasta mielestäni havainnoin kevyttä liikennettä sen verran kuin on tarpeellista, etten vahingossa aja kenenkään yli tai etuajo-oikeutetun pyöräilijän eteen. Paremminkin olisin voinut pyöräilijöitä ja jalankulkijoita havainnoida. Ajo-opettajan mielestä taas havainnoin kevyttä liikennettä aivan erityisen hyvin. No, asiaa saattaa auttaa se, että ajan pyörällä aika paljon, joten tiedän millaista se on. Mutta ajo-opettajan näkemys paljasti, ettei kevyen liikenteen huolellinen havainnointi ole autokoulussakaan normi.

Asennekasvatus on tärkeä osa ajo-opetusta, ja mikäs sen parempaa asennekasvatusta kuin toisen rooliin asettuminen. Autokouluun pitäisi jokaista ajo-opetustuntia kohden saada yksi pyöräilytunti tarkoin valituilla reiteillä ruuhka-aikoina. Tunteihin voisi liittyä kirjallinen tehtävä, jossa mm. analysoidaan reitille sattuneiden autoilijoiden ajotapaa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Asenteet ovat lujassa

Pyöräilijä ajaa pitkin pyörätietä, joka kulkee ajoradan oikealla puolella. Ajoradalla on nopeusrajoitus 30 km/h.* Samaan suuntaan kulkeva pakettiauto ohittaa pyöräilijän ja kurvaa tämän jälkeen yllättäen ajoradalta pyöräilijän eteen pyörätielle parkkiin. Pyöräilijä ehtii juuri jarruttaa ja väistää pakettiautoa ennen törmäystä. Onneksi tie ei ole liukas. Pyöräilijä käy hieman jututtamassa pakettiauton kuljettajaa.

pyöräilijä: Voisit vähän kattoo ennenkun ajat eteen.
pakukuski: Kyllä mä sut näin.
pyöräilijä: ...No miks sit ajoit eteen?
pakukuski: Onhan sulla siinä pyörässä jarrut.
pyöräilijä (hämmästyneenä): ...Sulla on väistövelvollisuus tossa kun tuut ajoradalta pyörätielle.
pakukuski (tuhahtaen epäuskoisesti): Mikä väistövelvollisuus?! Ethän sä voi fillarillakaan ajaa miten sattuu.
pyöräilijä (jonka hämmästyneisyys edelleen syvenee): No en niin! Jos mä tulisin tossa pyörätieltä ajoradalle, mä väistäisin sua. Mutta mä ajoin pyörätiellä, ja sä tulit ajoradalta pyörätielle. Sä väistät!

Tämän jälkeen seuraa pyöräilijän kehotus autoilijalle palata liikennekouluun sekä autoilijan muminaa ja väistövelvollisuuden olemassaolon kyseenalaistavaa kyräilyä. Käy myös ilmi, että pakettiauton kuljettaja on (ainakin omasta mielestään) ammattiautoilija. Pyöräilijä jatkaa matkaansa ajatellen, mahtaako kyseinen pakettiauton ammattikuljettaja esimerkiksi ajaa kolmion takaa etuajo-oikeutettujen autojen eteen sillä perusteella, että onhan niillä autoissa jarrut.


*) Kyllä, pyöräilijät pitäisi ohjata siinä ajoradalle ja kyseinen vaarallinen ja turha pyörätie pitäisi hävittää.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Tulevaisuudessa vuonna 1998

Olipa kerran, kaukana Tiehallinnon arkistoissa, kevyen liikenteen suunnitteluohje.

Erään kommentaattorini ansiosta tulin hiljattain tutustuneeksi erääseen kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoiseen asiakirjaan, nimittäin Tiehallinnon (Liikenneviraston) Kevyen liikenteen suunnitteluohjeisiin vuodelta 1998. Tienpidon tekniset ohjeet 1/2010 -luettelon mukaan suunnitteluopas on edelleen voimassa.

Suosittelen tutustumaan tähän läpyskään. Se on vallan viihdyttävä ja yllättäviä juonenkäänteitä sisältävä pikku iltalukemisto, joka pistää ihmettelemään: kaikki tämä tajuttiin ja jopa kirjattiin ylös jo vuonna 1998. Sen perusteella miten pyöräinfraa on toteutettu viimeisten kymmenen vuoden aikana, on vaikea uskoa, että oppaasta löytyy mm. seuraavanlaisia korulauseita:

Tavoitteet edellyttävät hyvää jalankulku- ja pyöräliikenneverkon liikennöitävyyttä ja turvallisuutta sekä myös turvallisuudentunteen ja mukavuuden vuoksi hyvää standardia ja huolellista suunnittelua. Jalankulun ja pyöräilyn määrää voidaan edistää monin suunnittelullisin keinoin.

Ohjeet ovat suosituksia, joita tulisi mahdollisuuksien mukaan noudattaa, eikä minimeistä pitäisi tinkiä.

Tärkeimmät reitinvalintaperusteet ovat reitin lyhyys, viihtyisyys ja helppous.

Toisaalta pyöräteiden lukuisat puutteet aiheuttavat sen, että niillä kulkeminen sääntöjä noudattaen ja turvallisesti on monin paikoin vaikeaa.

Pyöräilijä ajaa mielellään tasaista vauhtia ilman pysähdyksiä ja pyrkii välttämään häiriöitä kuten reunatukia, epätasaista päällystettä, kadunylityksiä ja huonoja näkemiä. Pyöräilijä ei reitinvalintapisteissä halua lähteä kohteestaan poikkeavaan suuntaan.

Korkeuseroilla on pyöräilijän reitinvalintaan huomattava vaikutus. Pyöräilijä pyrkii polkemaan vakiovoimalla. [...] Hyvin iso nousu jollakin reittiosuudella vaikuttaa psykologisesti niin, että valitaan kokonaan toinen reitti tai jopa kulkutapa.

Pyöräilijä pyrkii välttämään liike-energian tuhlaamista jarruttamiseen. Tämä vaikuttaa esimerkiksi alikulkujen käyttöasteeseen ja jopa varomattomuuteen näkemiltään huonoissa kohdissa.

Kevyen liikenteen ratkaisujen suunnittelu ja toteutus sekä palautteen saaminen olemassa olevista järjestelyistä edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua suunnittelijoiden, viranomaisten ja kansalaisten kanssa. Vuoropuhelu aloitetaan mahdollisimman aikaisin ja kytketään osaksi suunnitteluprosessia.

Turvallisessa risteämisessä on riittävät näkemät, rakenteelliset ratkaisut tukevat väistämisvelvollisuuksia, ajoneuvoilla on alhaiset nopeudet ja tienkäyttäjät havaitsevat toisensa helposti. Huonot näkemät ovat riski, jota ei korvaa edes tienkäyttäjän varovaisuuden lisääntyminen. Kevyen liikenteen ali- ja ylikulut eivät saisi pidentää matkaa.

Tavoitteena on jatkuva ja selkeä verkko, jossa ajoradan ylityksiä on mahdollisimman vähän.

Suunnitteluohjeiden ja todellisuuden ristiriidasta saisi vaikka kirjan, mutta ihan vain mausteeksi pari esimerkkiä liittyen pyöräteiden suoruuteen, loogisuuteen ja helppouteen:

Reitit ovat helposti hahmotettavia ja tienkäyttäjä kokee kulkevansa kohti määränpäätään. Tätä edesauttavat maamerkit, joiden avulla voi määrittää kulkusuuntansa.

Kuvassa tyypillinen esimerkki kevyen liikenteen väylän ratkaisusta. Moottoritien suuntaisesti kulkeva pyörätie päättyy kuin seinään, ja pyöräilijä saa arpoa, lähteäkö väärään suuntaan oikealle vai vasemmalle. Ei viitoitusta.

Pääreittien jatkuvuus tulee olla selvästi havaittavissa väylätyypin vaihtuessa sekä erilaisissa risteyskohdissa mm. käyttämällä pääreittiä risteävillä reiteillä kohtisuoraa liittymistä. Jatkuvuus ei saa olla pelkän viitoituksen varassa.

Yllä Kehä I:n pohjoispuolella kulkeva klv. Kehän viereinen pyörätie kääntyy kuvassa oikealle, suoraan jatkuva klv vie Kehältä pois. Ei viitoitusta.

Kehän suuntaisesti ajavan pyöräilijän pitää ymmärtää tässä ensin kääntyä vasemmalle tien yli, minkä jälkeen hän saattaa ehkä huomata tien toisella puolella olevan opasteen. Suoraan eteenpäin vievä klv johtaa Kehältä pois.

Reitin käyttäjän tulee kokea, että reitti johtaa mahdollisimman suoraan määränpäähän ja reitissä olevat poikkeamat ovat perusteltuja.

Yllä: helppoa ja suoraa etenemistä Kehä I:n varrella.

Pyörätien pituuden suhde vaihtoehtoiseen, lyhyempään ei-suositeltavaan reittiin kuten ajorataan tulisi olla pienempi tai yhtä suuri kuin 1,1 (korkeintaan 1,2), muuten osa pyöräilijöistä siirtyy sille.

Yllä: Hakamäentien kevyen liikenteen sakkokierros. Valokuvassa näkyy vain sakkokierroksen alku ja loppu, itse kierros ei mahtunut kuvaan. Kuva otettu länteen päin. Vieressä autot huristavat suoraan.



Yllä: Lisää sakkokierroksia Hakamäentiellä. Punaiset nuolet osoittavat kevyen liikenteen väylää. Valokuva otettu itään päin.

Monta kertaa olen kuullut perusteltavan aivan viime aikoinakin tehtyjä älyttömiä pyörätieratkaisuja sillä, että no kun piti vielä tehdä niiden vanhojen suunnitteluohjeiden mukaan, mutta kyllä pian on paremmin, kun ihan justkohta tulee ne uudet ohjeet. Mutta minkä vanhojen suunnitteluohjeiden mukaan? Kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta en löytänyt kevyen liikenteen suunnitteluohjeita. Ovatko nämä ne "vanhat" ohjeet? Vai onko Kaupunkisuunnitteluvirastolla omat salaiset suunnitteluohjeet, joissa käsketään tehdä kaikki päinvastoin kuin Tiehallinnon (Liikenneviraston) vuoden 1998 ohjeissa? Ja miksi Tiehallinto (Liikennevirasto) ei noudata omia suunnitteluohjeitaan?

lauantai 2. lokakuuta 2010

Houtenin rinnakkaistodellisuus

Kun liikenneministeriön virkamiehet nä-
kivät suunnitelman, tyrmäys oli totaalinen.
Kehätie ja sektorijaottelu olivat ennenkuu-
lumattomia. Ei missään maankolkassa ollut
vastaavaa. Virkamiehet eivät uskoneet, että
tällainen kaupunkimalli voisi toimia.
[...]
Houten kasvoi räjähdysmäisesti, vuonna
1979 rakennettiin 10 000 uutta asuntoa. [...]

Ihmiset halusivat muuttaa Houteniin, koska
se oli niin viihtyisä paikka.

Lukekaa tämä juttu Houtenista Poljin-lehden uudesta numerosta 5/2010. Milloin, oi milloin päivänselvä asia ymmärretään Suomessakin?