Pyöräilyä Teemalla

Muistakaa katsoa huomenna tiistaina 14.9. YLE Teemalta Prisma Studio klo 18.30. Asiaa mm. pyöräteistä ja mukana Otso "Pikaopas risteyspyöräilyyn" Kivekäs.

Poliisi jakaa väärää tietoa

Koska tieliikennelaki ja liikennesäännöt eivät vielä ole tarpeeksi väärin ymmärrettyjä, poliisi on nähnyt asiakseen jakaa jälleen virheellistä tietoa liikennesäännöistä. Tai sitten syyllinen on YLE, joka mahdollisesti tulkitsee väärin poliisin sanomisia. Median vaikutus kansalaisten liikennesääntöjen tuntemukseen on suuri, ja siten myös vastuu on suuri. Mutta yhtä suuri vastuu on poliisilla, jonka pitäisi tarkkaan harkita mitä suustaan päästelee. Kansalaiset kun tuppaavat uskomaan.

YLE: Pyöräilijät käyttäytyvät liikenteessä villisti

Ylikomisario Jouko Suomi Kymenlaakson poliisilaitokselta kertoo, että pyöräilijöille kirjoitettavien sakkojen määrä on kasvanut, kuten myös pyöräilijöiden määrä yleensä. Liikenneonnettomuuksissa loukkaantuu paljon pyöräilijöitä, vaikka kypärän käyttö onkin yleistynyt.

- 30–35 ihmistä kuolee vuosittain pyöräilyonnettomuuksissa Suomessa. Moni niistäkin onnettomuuksista voitaisiin välttää kypärää käyttämällä, Suomi sanoo.

Kypärän käyttäminen ei millään lailla estä onnettomuuksia. Kypärän käyttäminen voi vaimentaa onnettomuudesta seuranneen päähän kohdistuneen iskun. Onnettomuuksia estetään noudattamalla liikennesääntöjä kaikkien osapuolten toimesta, olemalla valppain mielin, rakentamalla uusiksi kaikki älyttömät ja vaaralliset liikennejärjestelyt sekä poistamalla pyörätien käyttövelvollisuus.

Itse asiassa kypärän käyttäminen lisää onnettomuuksia, jos tällainen ajattelutapa autoilijoilla on kovinkin yleinen. Että nyt voin ajaa tuon pyöräilijän eteen, sillähän on kypärä joka varmaankin estää onnettomuuden. Ja jos sillä ei ole kypärää, onnettomuus on pyöräilijän vika.

Pyöräilijöiden käyttäytyminen tasa-arvoisessa risteyksessä on Suomen mukaan yleinen ongelma.

- Pyöräilijän on aina väistettävä. Tähän on vain kaksi poikkeusta: jos auto tulee kärkikolmion takaa, on autoilijan väistettävä. Toinen on se, että kääntyvä ajoneuvo väistää ajotietä ylittävää pyöräilijää, Suomi listaa.

Eipäs ole pyöräilijän aina väistettävä. Ei ole. Ei ole! Got it? Lopettakaa nyt jo se pupun puhuminen, että pyöräilijän olisi muka aina väistettävä! Ajoradalla ajavaa pyöräilijää koskevat aivan samat säännöt kuin autoilijaakin.

Juuri tämän väärän informaation takia niitä onnettomuuksia tapahtuu! Autoilijat luulevat, että pyöräilijän kuuluu aina väistää. Kun julkisuudessa toitotetaan, että pyöräilijän on aina väistettävä paitsi sejatämä poikkeus, arvatkaa jäävätkö ne poikkeukset Pertti Perusautoilijan mieleen. Hän muistaa vain, että kyllä se pyöräilijä aina väistää. Lopettakaa nyt jo se aina-sanan käyttö. Se on vaarallinen.

- Pyöräilijät kuvittelevat, että suojatielle voi ajaa noin vain. Todellisuudessa pyöräilijän on väistettävä suojatiellä autoa ja talutettava pyörää. Suojatien yli saa kuitenkin ajaa, jos pyörätie jatkuu suoraan suojatien jälkeen, Suomi opastaa.

Nyt puhuu ylikomisario jo jotain aivan käsittämätöntä. Pyöräilijää, joka väistää suojatiellä autoa ja taluttaa pyörää, ei ole olemassakaan. Komisariolle tiedoksi, että pyörää taluttava henkilö on jalankulkija. Ja suojatietä ylittävää jalankulkijaa on autoilijan väistettävä.

Pyörällä taasen saa ajaa suojatien yli, jos vähintään tulosuunnan puolella suojatietä on pyörätie (KKO:1996:125). Jos kummallakin puolella on vain jalkakäytävä, kyseissä paikassa ei saisi muutenkaan ajaa pyörällä.

Ja sitten se väistäminen. Taas tämä sama sananparsi, että pyöräilijän on väistettävä paitsi silloinjasilloin, aiheuttaa väärinkäsityksiä, väärin muistamisia ja sekaannuksia. Suojatien yli ajavan pyöräilijän on väistettävä autoa ainoastaan siinä tilanteessa, kun hän ajaa ajoradan kanssa risteävää pyörätietä, autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalle ole väistämisvelvollisuuden osoittavaa liikennemerkkiä (muuten, myös stop-merkki on tällainen). Tällaiset paikat ovat vain harvinaisia ainakin täällä Helsingissä. Useimmiten tilanne on se, että autoilijalle on kolmio tai autoilija on kääntymässä, kuten vaikka liikenneympyröissä. Eli jos tästä väistämissäännöstä pitäisi jotain ylimalkaista sanoa, kuten näkyy olevan tapana, sanoisin, että useimmiten autoilija väistää suojatietä ylittävää pyöräilijää. On harhaanjohtavaa puhua autoilijan väistämisvelvollisuudesta poikkeuksena, kun tämä "poikkeus" on yleisempi. Tieliikennelaissakin on ensiksi mainittu kääntyvän ajoneuvon väistövelvollisuus ja vasta sen jälkeen pyöräilijän väistövelvollisuus, "jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu".

Juuri tämä pyöräilijän uusi väistämissääntö oli vuoden 1997 lakimuutoksen ja sitä seuranneen "valistuskampanjan" suurin moka. Toitotettiin suureen ääneen virheellisesti, että pyöräilijän on aina väistettävä. Ja sen seurauksena ihmiset eivät vieläkään tiedä, kenen kuuluu väistää. Tai oikeammin, luulevat tietävänsä että toinen osapuoli on väistövelvollinen, mikä on moninkertaisesti vaarallisempaa kuin pelkkä tietoinen epätietoisuus.

Koko lakimuutos oli täysin tarpeeton ja siitä on ollut väärinkäsitysten takia paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Kukaan täysipäinen pyöräilijä ei muutenkaan ylitä ajorataa autoja väistämättä sellaisissa paikoissa, joissa laki asetti pyöräilijälle väistövelvollisuuden. Kuten vaikkapa silloin, kun erillinen pyörätie tulee keskeltä metsää ajoradan yli.

Villit pyöräilijät aiheuttavat päänvaivaa poliisille. Pyöräilijät tuntevat huonosti heitä koskevat liikennesäännöt.

Villit liikennejärjestelyt aikaansaavat villiä pyöräilyä. Entäs ne autoilijat, jotka eivät tunne liikennesääntöjä? Tai poliisit? Liikennesuunnittelija Kristina Glitterstamin sanoin,

"Kaupunki saa sellaiset pyöräilijät kuin se ansaitsee".