En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

"Keskellä" kaistaa

Pyöräillessäni ajoradalla ajan yleensä oikeanpuoleisen renkaanjäljen kohdalla, kaistan keskilinjan ja oikean reunan puolivälissä. Tilanteesta riippuen joskus reunemmassa, joskus keskemmällä. Viime aikoina olen saanut jälleen osakseni innokasta tööttäilyä ajaessani liikennesääntöjen mukaan ajoradalla, joten inspiroiduin kirjoittamaan hieman perusteluja kaikille kärsimättömille autoilijoille, jotka yrittävät kiilata pyöräilijän kumoon kostoksi tilan ottamisesta. Samalla haluan esittää kiitokseni kaikille teille autoilijoille, jotka kunnioitatte pyöräilijän oikeuksia ja henkeä ja ohitatte turvallisen etäisyyden päästä.

Tieliikennelaki 9 §
Ajoneuvon paikka ajoradalla

Ajoneuvoa on ajoradalla kuljetettava muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Tämä säännös ei koske ajoa yksisuuntaisella ajoradalla.
Kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista.

Miksi pyöräilijä ei väistä jalkakäytävälle kun taakse tulee autoilija kärkkymään ohitusta? Oikea kysymys kuuluu: miksi väistäisi? Mitä pyöräilijä sillä saavuttaa? Jos pyöräilijä väistää jalkakäytävälle, hän joutuu rikkomaan liikennesääntöjä. Jos pyöräilijä väistää pois kaistalta esimerkiksi bussipysäkille, hän on jälleen väistämisvelvollinen palatessaan takaisin kaistalle. Hän asettaa itsensä oikeudellisesti heikompaan asemaan autoilijan mukavuuden vuoksi. Tälle tielle lähdettyään pyöräilijän on koko ajan oltava väistämässä takaa tulevia autoja. Väistämällä ajoradalta ulos pyöräilijä saavuttaa lisää riskejä, oikeuksiensa menetystä, katkonaista ja poukkoilevaa ajoa sekä lainsuojattoman aseman. Joten kysymys kuuluu: miksi ihmeessä pyöräilijä väistäisi pois lailliselta paikaltaan vain jotta autoilijan elämä olisi helpompaa?

Miksi sitten pyöräilijä ei aja aivan kaistan reunassa kiinni? Vastaus: Reunassa ajaminen on vaarallista.

Tien reunassa on parkkeerattuja autoja, joista voi milloin tahansa avautua ovi eteen.

Tien reunassa on kaivon kansia ja kuoppia, joita pyöräilijän pitää väistää. Jos ajaa aivan reunassa kiinni, ei pelivaraa jää ollenkaan.

Tie on pahasti uralla, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää urassa ajaminen. Varsinkin talvella.

Ja lopuksi tärkein syy: liian reunassa ajaminen mahdollistaa vaaralliset ohitukset. Joskus tie on niin kapea, ettei turvallinen ohittaminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Silloin on parempi ajaa keskellä kaistaa ja varmistaa, ettei kukaan pösilö lähde vaarallista ohitusta yrittämäänkään. Tällaiset kapeat pätkät ovat yleensä lyhyehköjä (ja yksisuuntaisia). Kenenkään matkantekoa ei pitäisi liiaksi hidastaa pyöräilijän perässä ajaminen 500 metrin verran, kunnes ohittaminen on jälleen turvallista. Ja kuten eräs kommentaattorini kirjoittikin, autoilijan on mietittävä ohitusta, jos ei pyöräilijän ohi voi vain sujahtaa. Jos samaan suuntaan kulkee kaksi kaistaa, on ohitus turvallisempaa tehdä vasemman kaistan kautta. Ja sitten kun osuu kohdalle se likinäköinen / jäykkäniskainen / asennevammainen kuski, joka ohittaa hihaa viistäen, on pyöräilijällä edes hieman pelivaraa jos ei hän aja aivan kaistan reunassa kiinni.

Miksipä siis pyöräilijä kohteliaisuudesta jatkuvasti väistäisi takaa tulevia autoja aivan tien reunaan tai jopa ajoradalta ulos, kun kiitokseksi tästä kohteliaisuudesta hän saa osakseen vaarallisia ohituksia ja lisää riskejä.

Jos paheksut sitä, ettei pyöräilijä riskeeraa omaa terveyttään ja henkeään vain siksi, että autolla pääsisit helpommin ja harkitsematta hänen ohitseen, esitä itsellesi kysymys: riskeeraisitko sinä oman terveytesi ja henkesi vain kohteliaisuudesta muita tiellä liikkujia kohtaan? Etkö? En minäkään.

6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Joka päivä näen tässä kotikadun ajoradalla, kuinka pyöräilijät ajavat aivan liian reunassa ja hipovat kanttikiveä. Monet tosin valitsevat viereisen jalkakäytävän.

    Joillakin autoilijoilla on tosin pakonomainen tarve päästä pyöräilijästä ohi tilanteessa kuin tilanteessa. Esim. pyöräillessä Tampereella erästä parkkipaikkojen halki kulkevaa ajorataa erääseen liikkeeseen (ainut laillinen reitti), on rajoitus 20km/h ja ajorataa mennään tarkoituksen mukaisesti parkkipaikalle parkkiin. Silti, tällä kapealla ajoradalla parkkipaikalla ajetaan aina ohitseni vaikka auto pysäytetään sitten metrien päähän vapaaseen pysäköintiruutuun. Erikoinen asenne, kovin on kiire parkkeeraamaan autoa, etenkin kun oma vauhti on kuitenkin sen karvan verran yli 20km/h.

    Vaimoni ajaa täällä Tampereella työmatkansa 50km/h tien viereistä kapeaa jalkakäytävää ja kuljettaa istuimessa myös lastamme sitä pitkin. En paheksu häntä, enkä muitakaan pyöräilijöitä jotka näin tekevät. Enkä rehellisyyden nimissä haluaisi että hän esim. lähtisi "ottamaan tilaa" ajoradalta, sillä haluan läheisteni elävän jatkossakin. Ehkä asenteemme on väärä ja alistuva, mutta liikenne tiellä on kovaa, monet ajavat ylinopeutta, eikä siinä houkuta ottaa ylimääräisiä riskejä.

    Olen ajoradalla pakon edessä ajaessani tosin ottanut sitä tilaa turvallisuuden nimissä ja ajoneuvon kuljettajana, olen kokenut mm. sellaista, että juuri ennen suojatie/liikenteenjakajaa on 30km/h alueella posotettu väkisin ohi vaikka nimenomaan otin tilani, ettei kukaan yritä noin vaarallisella kohdalla väkisin ohi.

    Pari vielä tällaista, ja itsekin menen sinne jalkakäytävälle (taluttamaan!). Olkootkin, että kyseessä on yksittäistapaus. Mutta jotenkin tuntuu, että jotkut autoa ajavat tekevät näin tahallisesti, ihan vain säikäyttääkseen.

    Tyypillistä, että jaan ne vähäiset negatiiviset kokemukseni. Suurin osa ajoradalla ajamisesta on sujunut erinomaisen mallikkaasti, autoilijat ovat olleet jopa ylikohteliaita.

    VastaaPoista
  2. Mainittakoon heti aluksi vielä kerran, että suurin osa autoilijoista osaa ohittaa aivan mallikkaasti.

    Olen kyllä havainnut että Tampereella ei erityisemmin rakasteta pyöräilijöitä. Ehkä siellä ei ole vielä tarpeeksi ihmisiä, jotta jengillä olisi välähtänyt, että vähemmän autoja + enemmän pyöriä olisi kaikille viihtyisämpää.

    Ajoradalla olen huomannut, että keskemmällä ajaminen on selvästi turvallisempaa. Kun ajaa reunassa kiinni, saa osakseen sekä tahalliset että tahattomat kiilaukset. Keskemmällä vain tahalliset.

    Ja kyllä, vaarallisilla ohituksilla yritetään pelotella pyöräilijät pois lailliselta paikaltaan. Jotkut (harvat) bussikuskit harrastavat tätä järjestelmällisesti Hämeentiellä. Taktiikka on purrut mafian lailla. Pyöräilijät eivät uskalla ajoradalle.

    Joillekin autoilijoille näkyy riittävän provokaatioksi jo se, että höyhensarjalainen kehtaa ajella ajoradalla, moottoriajoneuvojen valtakunnassa, vastoin yleisiä konventioita ja välittämättä harkiten rakennetusta pelkoilmapiiristä. Otti hän sitten tilaa tai ei.

    Muistakaa, että reunassa kinnaavan pyöräilijän pelko näkyy kauas, mikä erityisesti altistaa hänet pelotteluhäirinnän kohteeksi.

    VastaaPoista
  3. Suurella osalla autoilijoista on jokin sairaus pelotella muita liikkujia. Ja sitten kun rysähtää, niin ihmetellään "miten tämä kaikki oli mahdollista?" Ja todellakin ne reunan kuopat ja vinossa olevat kaivonkannet pakottavat viimein tekemään väistön keskemmälle. Joten paras ajella vaan sitä pyöräuraa pitkin.

    Hämeentiellä olen törmännyt jopa sellaiseen, että bussit suuttuvat jo toisilleen ja ohittelevat vasenta kaistaa myös toisia busseja. Mutta seuraavalla pysäkilla tai valoissa se pyöräilijä-paskiainen on taas edellä. Nopeusrajoitus 40km/h ja liikenne täysin hullua kisailua.

    Autoilijoiden pitää muistaa myös tieliikennelaki 30§ "Varovaisuusvelvollisuus kevyttä liikennettä kohtaan.
    Ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä..."

    Pitäisikö meidän ruveta soittelemaan kelloa yksisuuntaisilla kaduilla esim uudenmaankatu. Tieliikennelaki velvoittaa auton ajamaan mahdollisimman vasenta reunaa. Niin silloin todellakin luulisi 3.25m kaistasta jäävän hyvä tila pyörille ohittamaan koko jono. Tai 1.5 kaistaisella vielä enemmän. Mutta viimeistään pyörän nähtyään ne vetävät itsensä sik-sak sekaisin ja ohittaminen tehdään mahdottomaksi. Ja vielä kuvitellaan että pyöräilijä rikkoo sääntöjä ohittaessaan kaikki. Pyöräkaista ja -taskut parantaisi asiaa, mutta halvemmalla päästäisiin, jos (pyörä)poliisi oikeasti alkaisi puuttua autoilijoiden asenteeseen!

    Autoilijat: Olkaa vain kiltisti jonossa.

    Lainlaatijat: Mihin perustuu, että pyöräkaistalle saisi autot ryhmittyä? ja siellä saisi ajaa myös mopoilla? Onko teillä jokin esimerkki kaupunki??

    /jari

    VastaaPoista
  4. noh noh jari,

    ei ne autoilijat toimi noin tietoisesti ja kollektiivisesti pyöräilijöitä vastaan. EIvätkä autoilijat ole mikään homogeeninen ryhmä, kuten eivät ole pyöräilijätkään. Itsekin pyöräilen, autoilen, kävelen ja käytän joukkoliikennettä.

    Uudenmaankadulla autot ryhmittyvät sen mukaan mihin kääntyvät tullessaan Yrjönkadulle. Ei siinä kuulukaan ajaa jonossa.

    Samalla kun Helsinkiin (ja miksei muuallekin) rakennetaan kattava ja pyöräväylästö, pitäisi liikenne- ja asennekasvatus aloitta sekä kouluissa että autokouluissa. Liikennesäännöt pitäisi selväksi kaikille tielläliikkujille, nyt tuolla fillaroi paljon alle 18v. joilla ei ole selvää käsitystä liikennesäännöistä. Minulle paras fillarikoulu on ollut juuri autokoulu -amutta sääntöjen opettaminen pitäisi kyllä aloittaa jo aikaisemmin.

    Eli on tässä työnsarkaa ennen kuin turvallista fillaroida tässä liikenneasenneilmastossa ja -infrassa. Sitä päivää odotellessa sotketaan me itse muun liikenteen seassa liikennesääntöjen mukaan. Sitten sinne uskaltautuu moni muukin ja vain lisääntyneen pyöräilyn kautta fillarointi tunnustetaan tasa-arvoiseksi liikkumamuodoks muiden tielläliikkujien ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Amen.

    /Antti

    VastaaPoista
  5. Antti,
    tarkoitin uudenmaankadussa yksikaistaisia kohtia. En tunnelia, enkä viimeistä ja toiseksiviimeisen loppua (vaikka niissäkin pitäisi auton olla kaistan vasemmassa reunassa). Siis sitä keskipätkää, jota on suurin osa koko kadusta. Itsekin luulin pitkään, että siinä kuuluu ajaa juuri niin. Mutta riittävän kauan pyöräiltyäni länsinaapurin pääkaupungissa tajusin, että autot ovat aina kaistan vasemmassa laidassa ja suorassa jonossa.

    Oma ajokortti vuodelta -90, helsingissä syntynyt ja koko elämäni asunut hieman myöhemmin pyöräilyyn innostuneena.

    Liikennesääntöjen mukaan fillarointi tarkoittaa mieletöntä hyppimistä kadulta pyöräteille ja takaisin kadulle. Se on kaikkea muuta kuin turvallista. Infra/asenne muuttuu ja ne pyöräkaistakin on tulossa uudenmaankadulle. Mutta miksi tässä pitäisi ajaa näin?
    http://kartat.eniro.fi/m/IQ1Sj

    /jari

    VastaaPoista
  6. Edellinen linkki ei vissiin toiminut. Toimiikohan tämä
    http://kartat.eniro.fi/m/IQ4a7
    Kuva viereiseltä kadulta, albertinkaduta. Ja punaisen pakun perässä vielä pyöräilijä. Mitä järkeä tuollaisessa ajotavassa ja opetetaanko tuota todellakin nykyään jo autokoulussa?

    /jari

    VastaaPoista