tiistai 8. marraskuuta 2011
lauantai 29. lokakuuta 2011
Autoistuminen
2010:
2011:
Oulunkylän K-Rauta toivottaa tervetulleiksi pyöräilevät ja kävelevät asiakkaat -– uuden ylimääräisen puolen kilometrin sightseeingin kautta, jonka varrella saa ihailla bensa-asemaa sekä parkkeerattuja autoja.
 |
| Kuva: Google Street view |
tiistai 18. lokakuuta 2011
Tasa-arvoinen meluhelvetti
Pahaa-aavistamaton Hesarin tilaaja saattoi tänä aamuna hörpätä kahvinsa väärään kurkkuun, hieraista silmiään, ja epäillä ohikiitävän hetken ajan heränneensä jossain muualla kuin kotonaan avattuaan valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun ja luettuaan sieltä Juha Sainion avautumisen empatiakyvyttömistä pyöräilijöistä, jotka ajavat kuin ohjukset, eivät käytä kelloa, ja kaiken lisäksi pukeutuvat vieläpä ajolaseihin ja kirjaviin trikoihin.
Tämän tyyppiset kirjoitukset kun kuuluvat yleensä espoolaisen ilmaislehden koirankakkayleisönosastolle (tai internet-foorumeille, tai korkeatasoisiin blogeihin), eivät Hesarin pääkirjoitussivulle.
Kokenut foorumi- ja yleisönosastosurffailija saattaisi ohittaa Sainion tekstin tavanomaisena internetkyräilynä, jota löytyy netistä pilvin pimein. Itsekkäät pyöräilijät sitä ja tätä, soittokello, sukkahousut, kypärä jada jada, 20 km/h kaahaaminen jne pälä pälä. Näitähän nyt saa lukea joka paikasta. Mutta Sainio kuitenkin kiinnittää huomiomme myös pariin erittäin tärkeään seikkaan:
Olen Sainion kanssa täysin samaa mieltä siitä, että elleivät ne ole jo kiellettyjä, lailla pitäisi ehdottomasti kieltää
Kyllä ainakin minun keskittymiseni liikenteeseen häiriintyy pahasti, kun joku tulee vastaan kirjavissa trikoissa. Sitä paitsi kiinteäkroppaisen pyöräilijän vartalon muotojen näkyminen saattaa herättää kateutta ja siten aiheuttaa pahaa mieltä, road ragea ja liikenneonnettomuuksia.
Tasa-arvon ja logiikan nimissä musiikin kuuntelu tulisi tietysti kieltää kaikilta tiellä liikkujilta, myös jalankulkijoilta. Ilman korvanappeja jalankulkija saattaisi jopa kuulla pyöräilijän kellon soiton, eikä hänen tarvitsisi mussuttaa yleisönosastolla siitä, kuinka taas joku kamikaze-pyöräilijä ohitti hänet ja Mupen kaahaten ja täysin äänettömästi kevyen liikenteen (anteeksi) väylällä, jolla hän ei osannut odottaa pyöräilijöitä liikkuvan, sen sijaan että pyöräilijä olisi pysähtynyt taakse koputtelemaan selkään, josko tästä sopisi mennä joskus ohi.
Musiikin kuuntelun ajon aikana taas voidaan todella tulkita jo olevan lailla kiellettyä:
Keräämäni kokemuspohjaisen epätieteellisen tilaston mukaan hyvin monella niistä (väistämisvelvollisista) autoilijoista, jotka ovat yrittäneet ajaa päälleni, on ollut kännykkä korvalla. Loput ovat varmaankin kuunnelleet musiikkia. Ongelmana ovatkin nämä autostereot, jotka suorastaan yllyttävät omistajiaan rikokseen.
Mutta mitä tehdä kaikille niille miljoonille autostereoille, joista nyt Sainion tulkinnan myötä on tullut lähes tulkoon laittomia, tai vähintäänkin käyttökelvottomia ajon aikana?
Liikenteessä tulee niin pyöräilijän kuin jalankulkijankin kärsiä meluhelvetistä, koska ollaan kaupungissa, ja kaupungissa nyt vaan kuuluu olla meluhelvetti. Autoilija sen sijaan on paketoitu todellisuudesta äänieristettyyn kopperoonsa. Vallitsee meluhelvetillinen epätasa-arvo.
Autojen musiikkilaitteet voisikin ottaa uusiokäyttöön. Liikenteen melu ohjattaisiin sopivasti vahvistettuna auton sisään, niin että syntyy realistinen efekti siitä, miltä meteli kuulostaa auton ulkopuolella.
Tämä ratkaisu parantaisi liikenneturvallisuutta, sillä autoilija pystyisi paljon paremmin keskittymään liikenteeseen. Hän saattaisi jopa havaita pyöräilijän. Liikenteen äänien kuuntelu on olennainen osa liikenteen havainnointia.
Tämä olisi myös oikeudenmukaista: autoilija kokisi edes osan autoilunsa seurauksista sellaisenaan. Alkaisiko viihtyisämpi, meluttomampi ja saasteettomampi kaupunki kiinnostaa autoilijoitakin? Aivan varmasti se ainakin edistäisi Sainion peräänkuuluttamaa empatiakykyä, kykyä asettua toisen asemaan ja toisten huomioon ottamista. Meluhelvetti olisi tasa-arvoinen.
Kirjoittaja ei käytä kirjavia trikoita, ei tilaa Hesaria eikä kuuntele Straussia ajaessaan pyörällä, autolla, tai yleensä muutenkaan.
Tämän tyyppiset kirjoitukset kun kuuluvat yleensä espoolaisen ilmaislehden koirankakkayleisönosastolle (tai internet-foorumeille, tai korkeatasoisiin blogeihin), eivät Hesarin pääkirjoitussivulle.
Kokenut foorumi- ja yleisönosastosurffailija saattaisi ohittaa Sainion tekstin tavanomaisena internetkyräilynä, jota löytyy netistä pilvin pimein. Itsekkäät pyöräilijät sitä ja tätä, soittokello, sukkahousut, kypärä jada jada, 20 km/h kaahaaminen jne pälä pälä. Näitähän nyt saa lukea joka paikasta. Mutta Sainio kuitenkin kiinnittää huomiomme myös pariin erittäin tärkeään seikkaan:
Tässä lajityypin tuntomerkit: mies, ikää 25–50 vuotta, alla uusi nopea pyörä, yllä kirjava ihonmyötäinen pyöräilyasu, päässä kypärän lisäksi läpitunkemattomat suojalasit ja korvissa usein kuulokkeet – sekä vauhtia niin paljon kuin kintereistä irtoaa.
[ ...pyöräilijät ] eristäytyvät muista ihmisistä lasiensa ja kuulokkeidensa taakse kosmiseen yksinäisyyteensä. Liekö musiikkina Tähtien sodan teema tai Avaruusseikkailu 2001:n tunnus Also sprach Zarathustra?
Musiikin kuuntelu pyörällä ajaessa taitaa sitä paitsi olla kiellettyä, koska se häiritsee keskittymistä liikenteeseen.
Olen Sainion kanssa täysin samaa mieltä siitä, että elleivät ne ole jo kiellettyjä, lailla pitäisi ehdottomasti kieltää
1) kirjavat trikoot
2) musiikin kuuntelu ajon aikana.
Kyllä ainakin minun keskittymiseni liikenteeseen häiriintyy pahasti, kun joku tulee vastaan kirjavissa trikoissa. Sitä paitsi kiinteäkroppaisen pyöräilijän vartalon muotojen näkyminen saattaa herättää kateutta ja siten aiheuttaa pahaa mieltä, road ragea ja liikenneonnettomuuksia.
Tasa-arvon ja logiikan nimissä musiikin kuuntelu tulisi tietysti kieltää kaikilta tiellä liikkujilta, myös jalankulkijoilta. Ilman korvanappeja jalankulkija saattaisi jopa kuulla pyöräilijän kellon soiton, eikä hänen tarvitsisi mussuttaa yleisönosastolla siitä, kuinka taas joku kamikaze-pyöräilijä ohitti hänet ja Mupen kaahaten ja täysin äänettömästi kevyen liikenteen (anteeksi) väylällä, jolla hän ei osannut odottaa pyöräilijöitä liikkuvan, sen sijaan että pyöräilijä olisi pysähtynyt taakse koputtelemaan selkään, josko tästä sopisi mennä joskus ohi.
Musiikin kuuntelun ajon aikana taas voidaan todella tulkita jo olevan lailla kiellettyä:
24 a §
Viestintälaitteiden käyttö ajon aikana
Radio- tai televisiovastaanotinta, muuta äänen- tai kuvantoistolaitetta taikka viestintälaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen.
Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään.
Keräämäni kokemuspohjaisen epätieteellisen tilaston mukaan hyvin monella niistä (väistämisvelvollisista) autoilijoista, jotka ovat yrittäneet ajaa päälleni, on ollut kännykkä korvalla. Loput ovat varmaankin kuunnelleet musiikkia. Ongelmana ovatkin nämä autostereot, jotka suorastaan yllyttävät omistajiaan rikokseen.
Mutta mitä tehdä kaikille niille miljoonille autostereoille, joista nyt Sainion tulkinnan myötä on tullut lähes tulkoon laittomia, tai vähintäänkin käyttökelvottomia ajon aikana?
Liikenteessä tulee niin pyöräilijän kuin jalankulkijankin kärsiä meluhelvetistä, koska ollaan kaupungissa, ja kaupungissa nyt vaan kuuluu olla meluhelvetti. Autoilija sen sijaan on paketoitu todellisuudesta äänieristettyyn kopperoonsa. Vallitsee meluhelvetillinen epätasa-arvo.
Autojen musiikkilaitteet voisikin ottaa uusiokäyttöön. Liikenteen melu ohjattaisiin sopivasti vahvistettuna auton sisään, niin että syntyy realistinen efekti siitä, miltä meteli kuulostaa auton ulkopuolella.
Tämä ratkaisu parantaisi liikenneturvallisuutta, sillä autoilija pystyisi paljon paremmin keskittymään liikenteeseen. Hän saattaisi jopa havaita pyöräilijän. Liikenteen äänien kuuntelu on olennainen osa liikenteen havainnointia.
Tämä olisi myös oikeudenmukaista: autoilija kokisi edes osan autoilunsa seurauksista sellaisenaan. Alkaisiko viihtyisämpi, meluttomampi ja saasteettomampi kaupunki kiinnostaa autoilijoitakin? Aivan varmasti se ainakin edistäisi Sainion peräänkuuluttamaa empatiakykyä, kykyä asettua toisen asemaan ja toisten huomioon ottamista. Meluhelvetti olisi tasa-arvoinen.
Kirjoittaja ei käytä kirjavia trikoita, ei tilaa Hesaria eikä kuuntele Straussia ajaessaan pyörällä, autolla, tai yleensä muutenkaan.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Lokakuun Kriittinen
Mukana myös Kallio-liike.
Lisää taustoja Otson ja Hannun blogeissa.
Retken facebook-event.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Muistamme
Muistamme varoa, vaikka itse olisimmekin turvassa.
Muistamme huomioida toisemme liikenteessä.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Länsiväylä on korkattu!
Miljoonat kiitokset kaikille 13.9. Kriittiselle pyöräretkelle ja Länsiväylän korkkaamiseen osallistuneille! Retki onnistui täydellisesti ja tunnelma oli mahtava! Pikkuisia sadekuuroja hädin tuskin huomasi. Osallistujia oli noin 260, ja mukana ajelemassa oli muun muassa Anni Sinnemäki ja Ville Ylikahri. Mielenosoitus keräsi myös runsaasti mediahuomiota.
Muutama päivä ennen mielenosoitusta poliisi meinasi kieltää Länsiväylällä ajamisen, mutta lopulta lupa irtosi neuvottelujen ja reittimuutoksen myötä. Reitti pysyi muuten samana, mutta Lauttasaarentie ja Länsiväylä ajettiin toiseen suuntaan. Kiitos poliisille yhteistyöstä! On hienoa, että poliisissakin ymmärretään mitä tarkoittaa demokratia, sananvapaus ja kokoontumisvapaus.
Länsiväylän valtaaminen varttitunniksi kirvoitti netissä paljon kiihkeää tuohtumusta, mikä kertoo yksityisautoilun pyhästä asemasta Suomessa. Asian herättämän paheksunnan myötä meinasin kirjoittaa tähän kattavan puheenvuoron mielenosoituksen taustoista perusteluineen, muutoksen välttämättömydestä, oikeudenmukaisuudesta ja niin edelleen. Mutta miksi vaivautua. Asia on jo perusteltu moneen kertaan. Ulkomailla riittää esimerkkejä. Kyynel, jos pari 60-luvulle jämähtänyttä jäärää räjäyttää otsasuonensa siksi, että demokratiassa kansalaiset käyttävät kokoontumisvapauttaan ja sananvapauttaan. Unelmoikoot Smith-Polvisesta ja eläkööt moottoritiefantasiassaan vielä vähän aikaa. Asiat muuttuvat, päättäjät ovat myötämielisiä, eikä kehitystä pysty muutama konservatiivi estämään, vaikka kuinka meuhkaisivat netissä.
Ja kyllä Janne-Setäkin lopulta huomaa, miten mukavaa on, kun kadulla kuulee puhua kaverin kanssa.
Mielenosoituksen tarkoitus on herättää ihmiset ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja miettimään omaa näkökulmaansa. Ja siinä me todella onnistuimme.
Tämä historiallinen tapahtuma oli mukana aloittamassa uutta kaupunkisuunnittelun aikakautta. Keskiviikkona 14.9. Ville Ylikahri jätti valtuustoaloitteen selvityksen tekemisestä Länsiväylän muuttamisesta kaupunkibulevardiksi. Aloitteen allekirjoitti 28 valtuutettua Vihreistä, Demareista, Kokoomuksesta, Keskustasta, RKP:stä, Vasemmistoliitosta ja SKP:stä.
Muutos on tulossa. Kyse on vain siitä, kuinka paljon sitä ennen hukataan aikaa, energiaa ja rahaa huonoihin vanhentuneisiin ratkaisuihin, todetaan kantapään kautta ettei tämä enää toimikaan, ja tehdään se uudestaan. Tämä maa tarvitsee teitä rohkeat, ennakkoluulottomat, uudistusmieliset ja kriittiseen ajatteluun kykenevät ihmiset. Kriittinen pyöräretki Länsiväylällä osoitti, että muutos on mahdollinen. Tästä on hyvä jatkaa. Yhdessä teemme paremman kaupungin!
Uutisjuttuja tapahtumasta:
Videoita tapahtumasta:
Kuvia tapahtumasta:
 |
| Länsiväylä! |
 |
| Lähdön odottelua. |
Ja kyllä Janne-Setäkin lopulta huomaa, miten mukavaa on, kun kadulla kuulee puhua kaverin kanssa.
Mielenosoituksen tarkoitus on herättää ihmiset ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja miettimään omaa näkökulmaansa. Ja siinä me todella onnistuimme.
 |
| Länsiväylän rampille. Kuva: Otso Kivekäs |
Muutos on tulossa. Kyse on vain siitä, kuinka paljon sitä ennen hukataan aikaa, energiaa ja rahaa huonoihin vanhentuneisiin ratkaisuihin, todetaan kantapään kautta ettei tämä enää toimikaan, ja tehdään se uudestaan. Tämä maa tarvitsee teitä rohkeat, ennakkoluulottomat, uudistusmieliset ja kriittiseen ajatteluun kykenevät ihmiset. Kriittinen pyöräretki Länsiväylällä osoitti, että muutos on mahdollinen. Tästä on hyvä jatkaa. Yhdessä teemme paremman kaupungin!
Uutisjuttuja tapahtumasta:
Videoita tapahtumasta:
Kuvia tapahtumasta:
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Länsiväylälle!
Tiistaina Syyskuun 13. tehdään historiaa. Kriittinen pyöräretki suuntaa ensimmäistä kertaa moottoritielle, Länsiväylälle. Kulkue ajaa Länsiväylää pitkin Lauttasaareen ja Lauttasaarentietä takaisin.
Mielenosoitus kyseenalaistaa keskellä kaupunkia kulkevan moottoritien tarpeellisuuden. Moottoritiellä ajaminen 80 kilometrin tuntivauhdilla parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta ei ole mikään ihmisoikeus eikä perustarve.
Jos Länsiväylä muutettaisiin kaduksi Ruoholahden ja Tapiolan välillä, alueelle mahtuisi tuhansia uusia asukkaita ja työpaikkoja. Moottoritien aiheuttamat meluhaitat vähenisivät, alueen viihtyvyys paranisi huomattavasti, ja Helsingin ja Espoon välille saataisiin sujuva pyörätieyhteys. Mielenosoituksen jälkeisenä päivänä jätetään valtuustoaloite, jossa vaaditaan, että Länsiväylän muuttaminen kaduksi tulee selvittää ennen kuin Koivusaaresta tai Katajaharjusta tehdään päätöksiä.
Länsiväylän ei tarvitse jäädä ainoaksi moottoritieksi, josta tehdään kaupunkibulevardi. Tästä alkaa uusi aikakausi, jona yksityisautoilun pyhyydestä luovutaan, kaupunkitila tasa-arvoistetaan ja Helsingistä tehdään ihmisystävällinen pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen kaupunki.
Olitpa sitten kiinnostunut kansalaisvaikuttamisesta tai elämysmatkailusta, tule mukaan. Älä missaa tätä harvinaislaatuista tilaisuutta fillaroida moottoritiellä! Kulkue kokoontuu 13.9. klo 17.30 Lasipalatsin aukiolla.
http://www.facebook.com/kriittinenpyoraretki
13.9. retken event
13.9. retken reittikartta
http://www.facebook.com/LansivaylaKaduksi
Jos moottoritiet olisivat katuja. Helsingin Sanomat 16.1.2011
Moottoritiet bulevardeiksi - viisikymppiä vetävin vauhti. Suomen Kuvalehti 29.5.2011
Arkkitehti Carlos Lamuelan diplomityö Länsiväylän muuttamisesta
Länsibulevardiksi
torstai 11. elokuuta 2011
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Säännöt eivät koske kuningasta
Pyöräilijä ajaa pyörätietä pitkin ja saapuu liikenneympyrään. Ympyrästä poistuva auto väistää nätisti pyöräilijää, mutta oikealta kolmion ja kaksisuuntaisesta pyörätiestä varoittavan pölkkypäille tarkoitetun ratakiskoliikennemerkin takaa kaahaa toinen auto suoraan pyöräilijän eteen. Pyöräilijä ajaa auton kiinni seuraavissa punaisissa valoissa ja käy vähän jututtamassa kuskia.
Oh well. Onneksi Suomi on tasavalta. Onnettomuudeksi liikenteessä riittää avohoitopotilaita, jotka luulevat olevansa kuninkaita joita säännöt eivät koske.
pyöräilijä: Sulla on väistämisvelvollisuus kun tuut liikenneympyrään. Melkein ajoit mun yli.
autoilija: Ha. Jos mä olisin kuningas, pyöräilijä väistäis aina!
Oh well. Onneksi Suomi on tasavalta. Onnettomuudeksi liikenteessä riittää avohoitopotilaita, jotka luulevat olevansa kuninkaita joita säännöt eivät koske.
maanantai 8. elokuuta 2011
Elokuun Kriittinen
Elokuun Kriittinen Pyöräretki järjestetään huomenna tiistaina 9.8.2011 klo 18. Kokoontuminen alkaen klo 17.30 Lasipalatsin aukiolla.
Tällä kertaa ajellaan mm. Mäkelänkatua ja Teollisuuskatua pitkin. Katso kartta.
Muistakaa jälleen saapua sankoin joukoin paikalle (vaikka vähän sataisikin)!
Tällä kertaa ajellaan mm. Mäkelänkatua ja Teollisuuskatua pitkin. Katso kartta.
Muistakaa jälleen saapua sankoin joukoin paikalle (vaikka vähän sataisikin)!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Kriittiselle!
Muistakaa Kriittinen pyöräretki huomenna tiistaina 12.7. klo 18 Lasipalatsin aukiolta.
Luvassa yllätyssää!
Pyöräretkeä odotellessa voit tutustua aiheeseen "miksi pyöräily on välttämätöntä".
Luvassa yllätyssää!
Pyöräretkeä odotellessa voit tutustua aiheeseen "miksi pyöräily on välttämätöntä".
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Aivopesun satoa
Autoilun edistämisjärjestö Liikenneturvan taannoinen propagandakampanja on jo tuottanut tulosta:
On ymmärrettävää, että kun Moottoriturvan lanseeraama mantra riivaa mieltä soimalla päässä kuin ärsyttävä biisi, pitäähän se johonkin purkaa. Mutta jos omien liikennemerkkien pystyttäminen on nyt ok juttu, miten olisi esimerkiksi tällainen:
tai, jos liikenneturvallisuutta halutaan parantaa:
tai edes:
Luonnollisesti pyöräilijänkin on muistettava vastuunsa:
Kiitos.
Kirjoittaja käyttää soittokelloa silloin kun katsoo sen tarpeelliseksi.
On ymmärrettävää, että kun Moottoriturvan lanseeraama mantra riivaa mieltä soimalla päässä kuin ärsyttävä biisi, pitäähän se johonkin purkaa. Mutta jos omien liikennemerkkien pystyttäminen on nyt ok juttu, miten olisi esimerkiksi tällainen:
tai, jos liikenneturvallisuutta halutaan parantaa:
tai edes:
Luonnollisesti pyöräilijänkin on muistettava vastuunsa:
Kiitos.
Kirjoittaja käyttää soittokelloa silloin kun katsoo sen tarpeelliseksi.
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Pyöräteiden kunnossapitoa
Tarina nopeasta toiminnasta erään pyörätien kunnossapidossa vuosina 2005-2011
Tämä erään Helsingissä sijaitsevan moottoritien alittava tunneli tuli minulle tutuksi vuonna 2005, jolloin ensimmäisen kerran kolautin vanteeni tunnelin suulla olevaan teräväreunaiseen kuopparivistöön.
Kuva ei aivan tee oikeutta perunapellolle, vaan kolojen syvyysvaikutelma hieman kärsii, mutta kuvittele rivistö syviä teräväreunaisia uria, joita ei pysty väistämään, sillä niitä on koko tien leveydeltä.
Kesällä 2008 lähetin asiasta palautetta YTV:n silloisen kevyen liikenteen reittioppaan palautelomakkeen kautta, joka oli tarkoitettu tämän tyyppisiin ilmoituksiin. Sain viestin, jossa kerrottiin palautteeni ohjautuvan automaattisesti kaupungin kevyen liikenteen väylistä vastaavalle taholle. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Väylää ei korjattu.
Vuonna 2009 olin ajaa tunnelista vastaan tulevan kulkusuuntaansa nähden vasenta puolta* kävelevän jalankulkijan yli. Keskityin varomaan koloja ja olemaan lyömättä päätäni matalan tunnelin kattoon. Kuten kuvistakin voi havaita, ulkopuolelta on myös olematon näkyvyys pimeään alikulkutunneliin. Tunneli ala-arvoisine päällysteineen on selvästi vaarallinen. Jätin palautetta uudestaan, toisen kanavan kautta.
Nyt, vuonna 2011, kolme vuotta palautteeni lähettämisen jälkeen, kuusi vuotta** sen jälkeen kun törmäytin pyöräni tähän ansaan ensimmäisen kerran, ilokseni huomaan että kaupunki / valtio / ystävällinen ohikulkija on tehnyt asialle jotain. Tässä aikaansaannos:
Jei.
Muutaman metrin päässä alikulkutunnelin yläpuolella voi käydä ihailemassa, miltä näyttää sileäksi asfaltoitu tie:
*) Kuka idiootti poistikaan oikeanpuoleisen liikenteen jalankulkijoilta?
**) Kuka tietää kauanko väylä on ollut tuossa kunnossa, ehkä kymmenen, viisitoista vuotta.
Tämä erään Helsingissä sijaitsevan moottoritien alittava tunneli tuli minulle tutuksi vuonna 2005, jolloin ensimmäisen kerran kolautin vanteeni tunnelin suulla olevaan teräväreunaiseen kuopparivistöön.
Kuva ei aivan tee oikeutta perunapellolle, vaan kolojen syvyysvaikutelma hieman kärsii, mutta kuvittele rivistö syviä teräväreunaisia uria, joita ei pysty väistämään, sillä niitä on koko tien leveydeltä.
Kesällä 2008 lähetin asiasta palautetta YTV:n silloisen kevyen liikenteen reittioppaan palautelomakkeen kautta, joka oli tarkoitettu tämän tyyppisiin ilmoituksiin. Sain viestin, jossa kerrottiin palautteeni ohjautuvan automaattisesti kaupungin kevyen liikenteen väylistä vastaavalle taholle. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Väylää ei korjattu.
Vuonna 2009 olin ajaa tunnelista vastaan tulevan kulkusuuntaansa nähden vasenta puolta* kävelevän jalankulkijan yli. Keskityin varomaan koloja ja olemaan lyömättä päätäni matalan tunnelin kattoon. Kuten kuvistakin voi havaita, ulkopuolelta on myös olematon näkyvyys pimeään alikulkutunneliin. Tunneli ala-arvoisine päällysteineen on selvästi vaarallinen. Jätin palautetta uudestaan, toisen kanavan kautta.
Nyt, vuonna 2011, kolme vuotta palautteeni lähettämisen jälkeen, kuusi vuotta** sen jälkeen kun törmäytin pyöräni tähän ansaan ensimmäisen kerran, ilokseni huomaan että kaupunki / valtio / ystävällinen ohikulkija on tehnyt asialle jotain. Tässä aikaansaannos:
Jei.
Muutaman metrin päässä alikulkutunnelin yläpuolella voi käydä ihailemassa, miltä näyttää sileäksi asfaltoitu tie:
*) Kuka idiootti poistikaan oikeanpuoleisen liikenteen jalankulkijoilta?
**) Kuka tietää kauanko väylä on ollut tuossa kunnossa, ehkä kymmenen, viisitoista vuotta.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Vain munapää ei käytä aivoja
Autoilun edistämisjärjestö Liikenneturva on jälleen kunnostautunut, ei ainoastaan keskittymällä valistuskampanjoissaan epäolennaiseen näpertelyyn, vaan myös väärän liikennesääntötietouden levittämisessä.
Liikenneturva kehottaa käyttämään kelloa lain vastaisesti, koska "se on kohteliasta".
Äänimerkkiä tulee siis käyttää silloin, kun vaaran välttämiseksi on tarpeen. Ei siksi, että väärässä paikassa hortoileva jalankulkija tuntisi olonsa turvallisemmaksi.
Liikenneturvan munakampanja julistaa kypärättömät pyöräilijät munapäiksi. Valistusvideolla farkkuasuinen henkilö heittelee kananmunia maahan. Videon viesti ilmeisestikin on, että koska kananmuna rikkoutuu osuessaan maahan, pyöräilijänkin on käytettävä kypärää. Pyöräilijä kun on kananmuna.
Kypärä toki suojaa kananmunilta, jotka joku ilkeyksissään heittää ohiajavasta autosta kohti pahaa-aavistamattoman pyöräilijän päätä.
Valitettavasti kananmunainnostuksissaan Liikenneturva unohtaa täysin tutkimukset, joiden mukaan pyöräilykypärän käyttö voi suorastaan altistaa onnettomuuksille.
Liikenneturva siirtää keskustelun huomion pois liikenteen todellisista turvallisuusongelmista, muun muassa siitä, etteivät autoilijat noudata väistämisvelvollisuuttaan. Sen sijaan, että Liikenneturva sysää onnettomuuksista selviytymisen pyöräilijän harteille saarnaamalla kypärän käytöstä, sen pitäisi kampanjoida onnettomuuksien ehkäisemiseksi valistamalla jäsenistöään oikein esimerkiksi väistämissäännöistä. Mutta autoilijoiden liikennekäyttäytymiseen puuttuminen pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseksi ei nähtävästi tule mieleenkään autoilua edustavalle Liikenneturvalle.
Todellinen riman alitus on Suomen pyöräilijävihamielisimmän kaupungin ykköslehden juttu, jossa Liikenneturvan edustaja väittää, että kääntyvän auton väistämisvelvollisuus risteävää tietä ylittävään pyöräilijään nähden riippuisi siitä, onko autoilijalla kolmiota. Näinhän ei ole, vaan kääntyvä autoilija on aina väistämisvelvollinen risteävää tietä ylittävään pyöräilijään nähden. Liikenneturva jakaa siis täysin virheellistä tietoa väistämissäännöistä pyöräilijän vahingoksi. Ikään kuin pyöräilijä ei vielä tarpeeksi usein joutuisi vaaratilanteisiin liikennesäännöistä tietämättömien tai piittaamattomien autoilijoiden takia. Voi vain kysyä, kuinka monta onnettomuutta Liikenneturva on aiheuttanut.
Liikenneturvan edustaja, käytä aivoja. Se on kohteliasta.
18.5. klo 7.15: Aamulehti on julkaissut verkkojutun yhteyteen korjauksen.
Liikenneturva kehottaa käyttämään kelloa lain vastaisesti, koska "se on kohteliasta".
Tieliikennelaki 34 §
Milloin vaaran välttämiseksi on tarpeen, kuljettajan on annettava ääni- tai valomerkki taikka jarruvaloa käyttämällä tai muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota. Muutoin äänimerkin saa antaa vain taajaman ulkopuolella valoisana aikana ohitettaessa.
Äänimerkkiä tulee siis käyttää silloin, kun vaaran välttämiseksi on tarpeen. Ei siksi, että väärässä paikassa hortoileva jalankulkija tuntisi olonsa turvallisemmaksi.
Liikenneturvan munakampanja julistaa kypärättömät pyöräilijät munapäiksi. Valistusvideolla farkkuasuinen henkilö heittelee kananmunia maahan. Videon viesti ilmeisestikin on, että koska kananmuna rikkoutuu osuessaan maahan, pyöräilijänkin on käytettävä kypärää. Pyöräilijä kun on kananmuna.
Kypärä toki suojaa kananmunilta, jotka joku ilkeyksissään heittää ohiajavasta autosta kohti pahaa-aavistamattoman pyöräilijän päätä.
Valitettavasti kananmunainnostuksissaan Liikenneturva unohtaa täysin tutkimukset, joiden mukaan pyöräilykypärän käyttö voi suorastaan altistaa onnettomuuksille.
Liikenneturva siirtää keskustelun huomion pois liikenteen todellisista turvallisuusongelmista, muun muassa siitä, etteivät autoilijat noudata väistämisvelvollisuuttaan. Sen sijaan, että Liikenneturva sysää onnettomuuksista selviytymisen pyöräilijän harteille saarnaamalla kypärän käytöstä, sen pitäisi kampanjoida onnettomuuksien ehkäisemiseksi valistamalla jäsenistöään oikein esimerkiksi väistämissäännöistä. Mutta autoilijoiden liikennekäyttäytymiseen puuttuminen pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseksi ei nähtävästi tule mieleenkään autoilua edustavalle Liikenneturvalle.
Todellinen riman alitus on Suomen pyöräilijävihamielisimmän kaupungin ykköslehden juttu, jossa Liikenneturvan edustaja väittää, että kääntyvän auton väistämisvelvollisuus risteävää tietä ylittävään pyöräilijään nähden riippuisi siitä, onko autoilijalla kolmiota. Näinhän ei ole, vaan kääntyvä autoilija on aina väistämisvelvollinen risteävää tietä ylittävään pyöräilijään nähden. Liikenneturva jakaa siis täysin virheellistä tietoa väistämissäännöistä pyöräilijän vahingoksi. Ikään kuin pyöräilijä ei vielä tarpeeksi usein joutuisi vaaratilanteisiin liikennesäännöistä tietämättömien tai piittaamattomien autoilijoiden takia. Voi vain kysyä, kuinka monta onnettomuutta Liikenneturva on aiheuttanut.
Liikenneturvan edustaja, käytä aivoja. Se on kohteliasta.
18.5. klo 7.15: Aamulehti on julkaissut verkkojutun yhteyteen korjauksen.
torstai 5. toukokuuta 2011
Vaihtoehtoinen kilometrikisa
Täten julistan alkaneeksi Vaihtoehtoisen kilometrikisan.
Säännöt
Voittaja on se, joka pyöräillen selviää arkimatkoistaan mahdollisimman vähillä kilometreillä.
Sarjat
Mummosarja. Mummosarja on niille, jotka eivät uskaltaudu ajoradalle. Mummon haasteena on valita mahdollisimman suorat pyörätiet.
Ristoreipassarja. Ristoreipas ajaa mieluiten ajoradalla, koska se vie suoraan perille. Ristoreipas haluaa noudattaa lakia, joten hänen kannattaa valita reittejä, joilla on laillista ajaa ajoradalla.
Anarkistisarja. Anarkistisarja on tosipyöräilijöille. Anarkisti ajaa tarvittaessa vaikka moottoritiellä, jos viereinen pyörätie mutkittelee rasittavasti.
Vaihtoehtoiseen kilometrikisaan voi osallistua kuka tahansa. Voittaja saa lahjoittaa jarrupalansa niitä enemmän tarvitseville.
Säännöt
Voittaja on se, joka pyöräillen selviää arkimatkoistaan mahdollisimman vähillä kilometreillä.
Sarjat
Mummosarja. Mummosarja on niille, jotka eivät uskaltaudu ajoradalle. Mummon haasteena on valita mahdollisimman suorat pyörätiet.
Ristoreipassarja. Ristoreipas ajaa mieluiten ajoradalla, koska se vie suoraan perille. Ristoreipas haluaa noudattaa lakia, joten hänen kannattaa valita reittejä, joilla on laillista ajaa ajoradalla.
Anarkistisarja. Anarkistisarja on tosipyöräilijöille. Anarkisti ajaa tarvittaessa vaikka moottoritiellä, jos viereinen pyörätie mutkittelee rasittavasti.
Vaihtoehtoiseen kilometrikisaan voi osallistua kuka tahansa. Voittaja saa lahjoittaa jarrupalansa niitä enemmän tarvitseville.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Polkupyöräilijän perusvarusteet
Näin pyöräilysesongin kynnyksellä on jälleen tullut aika kaivaa se oma vanha Helkama kellarista pölyyntymästä, öljytä ketjut, tarkistaa vaijerit sekä tehdä muita pieniä huoltotoimenpiteitä. Vastuullinen pyöräilijä muistaa myös päivittää pyöräilyvarusteensa ajan tasalle. Seuraavia perustarvikkeita saatat tarvita lähtiessäsi pyöräretkelle Helsingissä:
Kuvat on pöllitty internetistä ilman lupaa.
 |
| Maalivahtisuojat |
 |
| Haarniska |
 |
| Sumopuku |
 |
| Laskuvarjo |
 |
| Kaasunaamari |
 |
| Jarruraketti |
 |
| Valonheitin |
 |
| Sumutorvi |
 |
| Kauhakuormaaja |
 |
| Videokamera |
 |
| Musta laatikko |
 |
| Lääkäri |
 |
| Lakimies |
 |
| Pappi |
 |
| Teleportti |
Kuvat on pöllitty internetistä ilman lupaa.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Vähäinen tapaus
Sattuipa kerran vähäinen tapaus, joka ei kiinnostanut ketään.
Marraskuussa 2010 tapahtui Helsingissä Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteyksessä pyöräilijän ja autoilijan välinen liikenneonnettomuus. Kärkikolmion takaa tullut autoilija ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle, minkä seurauksena pyöräilijä törmäsi autoon väistöyrityksestä huolimatta. Pyöräilijä loukkasi jalkansa, ja polkupyörän kampi vääntyi. Autoon tuli lommo. Klassinen tapaus, joista emme koskaan kuule, koska niillä ei ole media-arvoa; kukaan ei kuollut, syyllinen ei paennut paikalta, eikä uhri ollut lapsi.
Törmäyksen jälkeen autoilija ilmaisi, että vika oli pyöräilijässä, koska pyörää olisi hänen mielestään pitänyt taluttaa pyörätien jatkeella. Paikalle kutsuttiin poliisi, jolle autoilija kertoi ajaneensa Lahnalahdentietä kohti Lauttasaarentietä kääntyäkseen risteyksestä vasemmalle. Kertomansa mukaan autoilija oli havainnut pyöräilijän tulevan Lauttasaarentietä oikealta, mutta hänen mielestään pyöräilijä oli "niin kaukana", että hän oli ajanut risteykseen ja pysäyttänyt pyörätien jatkeen päälle väistääkseen risteävää ajoneuvoliikennettä[1].
Lauttasaarentietä Espoon suunnasta ajanut pyöräilijä oli niin ikään havainnut risteykseen ajavan autoilijan. Pyöräilijä oli olettanut autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan, mutta autoilija ajoikin pyörätien jatkeen päälle pysähtyen pyöräilijän eteen. Pyöräilijän jarrutuksesta ja väistöyrityksestä huolimatta törmäys tapahtui. Tien pinta oli paljas ja märkä, ja suojatiemaalaukset olivat liukkaat.
Asiaa tutkittiin kahtena liikennerikkomuksena. Autoilijan osalta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisenä risteyksessä, ja pyöräilijän osalta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta jättämisenä vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.[2] Miksi tätä tapausta ei tutkittu autoilijan osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena, vaan vain liikennerikkomuksena?
Mitä voimme tästä päätellä? Sen, että tutkinnanjohtajan mielestä autoilijan virhe ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa pyöräilijän turvallisuudelle. Ei, vaikka virheestä seurasi onnettomuus. Ilmeisesti törmäys auton kanssa ei sekään vielä ollut pyöräilijälle vaarallinen.
Joulukuun lopussa pyöräilijä sai Helsingin syyttäjänvirastosta kihlakunnansyyttäjän allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin esitutkinnan lopettamisesta. Perustelu tutkinnan lopettamiselle oli identtinen kummankin osapuolen epäillyissä liikennerikkomuksissa.
Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Koska pyöräilijän vammat jäivät lieviksi[3], autoilijalle ei tullut mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia liikennesääntöjen rikkomisesta, ei edes sakkoja. "Lieviksi" vammat jäivät siksi, että pyöräilijän väistöyrityksen ansiosta nopeus oli törmäyshetkellä suhteellisen alhainen, eivät siksi, että autoilijan virhe olisi ollut vähäinen.
Jos rikoksen vähäisyyttä perustellaan vahinkojen lievyydellä, ollaan pahasti metsässä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että autoilija voi järjestelmällisesti laiminlyödä väistämisvelvollisuutensa pyöräilijän suhteen, jos pyöräilijä on riittävän kaukana[4] ehtiäkseen väistää autoilijaa. Jos etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään autoilijaa, mitään konkreettista vahinkoa ei edes synny, jolloin tämän logiikan mukaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on autoilijalle aina vähäinen rikos. Silloin ei ole mitään väliä, mitä laki sanoo väistämisvelvollisuudesta. Silloin kyse on vahvemman oikeudesta. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän menettely myötäilee ajattelutapaa, jonka mukaan liikenteessä pätee viidakon laki.
Mutta tätähän tapahtuu koko ajan: väistämisvelvollinen autoilija ajaa välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen. Useimmiten onnettomuutta ei tapahdu, koska heikompana osapuolena pyöräilijä lopulta väistää. Mutta joskus "vähäisestä" väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraakin vakavampi onnettomuus. Tutkinta- ja oikeuskäytäntö, joka ei rankaise autoilijaa tästä liikennerikoksesta edes onnettomuuden sattuessa, antaa viestin, ettei pyöräilijää tarvitsekaan väistää.
Tutkinnan lopettamispäätös ei ota kantaa siihen, syyllistyikö autoilija epäiltyyn rikokseen. Todistajia ei ollut. Autoilija olisi voinut olla rikokseen syytön[5] silloin, jos pyöräilijä ei olisi ollut vielä lähimaillakaan autoilijan ajaessa pyörätien jatkeelle, ja pyöräilijä olisi huvikseen ajanut päin jo tovin aikaa pysähtyneenä ollutta autoa loukatakseen jalkansa ja rikkoakseen pyöränsä[6]. Tai ehkä pyöräilijä ajoi silmät kiinni ja avasi ne muutama metri ennen törmäystä. Kuvan jarrutusjäljestä voi yrittää arvioida, kuinka kaukana pyöräilijä oli autoilijan pysähtyessä tämän eteen.
Kuinka vakava henkilövahinko pyöräilijälle olisi pitänyt tulla, että tapaus ei olisi enää ollut vähäinen? Olisiko siihen riittänyt murtunut jalka, vai olisiko tarvittu kuolonuhri? Olisiko esitutkinta suoritettu loppuun, jos autoon olisi tullut isompi lommo? Entä jos molemmat osapuolet olisivat olleet autoilijoita, olisiko suurempi määrä ruttaantunutta peltiä riittänyt ylittämään sakotuskynnyksen? Tutkinnan vastuuhenkilöt voisivat omakohtaisesti käydä pyöräilijöinä kokeilemassa, kuinka vähäiseltä tuntuu törmäys auton kanssa.
Pääsemme jälleen aiheeseen, miten vaarallista on jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä. Autoilija ei osannut liikennesääntöjä, vaan teki niistä olettamuksia, jotka vaaransivat pyöräilijän turvallisuuden. Autoilija luuli, ettei pyörätien jatkeella saa ajaa. Autoilija jopa myönsi poliisille havainneensa pyöräilijän, mutta siitä huolimatta ajoi tämän eteen. Pyöräilijän virhe taas oli, että hän oletti autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Ilmeisesti "olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus vaaran ja vahingon välttämiseksi" tarkoittaa pyöräilijälle sitä, että hän ei saa olettaa autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Tällainen suhtautumistapa ei ainakaan sujuvoita pyöräilyä eikä auta lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta.
Pyöräilijää on kunnioitettava liikenteessä siinä missä autoilijaa ja jalankulkijaakin. Vähempi ei riitä. Välinpitämättömästä suhtautumisesta toisen turvallisuuteen, varsinkin jos se johtaa onnettomuuteen, tulee koitua rikosoikeudellinen seuraamus.
[1] Pyörähän oli myös risteävä ajoneuvo, mutta pyörää autoilija ei nähnyt tarpeelliseksi väistää.
[2] Ks. esim. http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/F6E2C75E1161CCBAC22577C20046DC2E, http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/7EC32260AB44A4DCC2257833004D70F4. Liikenneturvallisuuden vaarantamistapauksia on lukemattomia.
[3] "Lievyys" on tässä syyttäjän tulkinta. Pyöräilijä on kärsinyt kivusta vielä yli kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen.
[4] Tässä tapauksessahan pyöräilijä ei ollut riittävän kaukana, sillä onnettomuus tapahtui. Muistuupa mieleeni eräs toinen tapaus, "onhan sulla siinä pyörässä jarrut" -sankari.
[5] Tosin Tieliikennelain 15 §:n mukaan "Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen".
[6] Kuulustelupöytäkirjassa lukee, että pyörä ei vahingoittunut, vaikka pyöräilijä kertoi poliisille puhelinkuulustelussa pyörän rikkoutuneen. Pyöräilijä ei koskaan saanut kuulustelupöytäkirjaa nähtäväkseen.
Marraskuussa 2010 tapahtui Helsingissä Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteyksessä pyöräilijän ja autoilijan välinen liikenneonnettomuus. Kärkikolmion takaa tullut autoilija ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle, minkä seurauksena pyöräilijä törmäsi autoon väistöyrityksestä huolimatta. Pyöräilijä loukkasi jalkansa, ja polkupyörän kampi vääntyi. Autoon tuli lommo. Klassinen tapaus, joista emme koskaan kuule, koska niillä ei ole media-arvoa; kukaan ei kuollut, syyllinen ei paennut paikalta, eikä uhri ollut lapsi.
Törmäyksen jälkeen autoilija ilmaisi, että vika oli pyöräilijässä, koska pyörää olisi hänen mielestään pitänyt taluttaa pyörätien jatkeella. Paikalle kutsuttiin poliisi, jolle autoilija kertoi ajaneensa Lahnalahdentietä kohti Lauttasaarentietä kääntyäkseen risteyksestä vasemmalle. Kertomansa mukaan autoilija oli havainnut pyöräilijän tulevan Lauttasaarentietä oikealta, mutta hänen mielestään pyöräilijä oli "niin kaukana", että hän oli ajanut risteykseen ja pysäyttänyt pyörätien jatkeen päälle väistääkseen risteävää ajoneuvoliikennettä[1].
Lauttasaarentietä Espoon suunnasta ajanut pyöräilijä oli niin ikään havainnut risteykseen ajavan autoilijan. Pyöräilijä oli olettanut autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan, mutta autoilija ajoikin pyörätien jatkeen päälle pysähtyen pyöräilijän eteen. Pyöräilijän jarrutuksesta ja väistöyrityksestä huolimatta törmäys tapahtui. Tien pinta oli paljas ja märkä, ja suojatiemaalaukset olivat liukkaat.
 |
| Onnettomuuspaikka: Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteys. |
Asiaa tutkittiin kahtena liikennerikkomuksena. Autoilijan osalta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisenä risteyksessä, ja pyöräilijän osalta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta jättämisenä vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tieliikennelaki 8 luku
103 § Liikennerikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin 73 a, 98–102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikennerikkomuksesta sakkoon.
98 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Rangaistus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta säädetään rikoslain 23 luvun 1 §:ssä.
Rikoslaki 23 luku
1 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.[2] Miksi tätä tapausta ei tutkittu autoilijan osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena, vaan vain liikennerikkomuksena?
Mitä voimme tästä päätellä? Sen, että tutkinnanjohtajan mielestä autoilijan virhe ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa pyöräilijän turvallisuudelle. Ei, vaikka virheestä seurasi onnettomuus. Ilmeisesti törmäys auton kanssa ei sekään vielä ollut pyöräilijälle vaarallinen.
Joulukuun lopussa pyöräilijä sai Helsingin syyttäjänvirastosta kihlakunnansyyttäjän allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin esitutkinnan lopettamisesta. Perustelu tutkinnan lopettamiselle oli identtinen kummankin osapuolen epäillyissä liikennerikkomuksissa.
"Käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioituna, jos esitutkinta toimitettaisiin loppuun ja jos rikokseen liittyvät näyttö- ja oikeuskysymykset saataisiin syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä varmuudella esitutinnassa selvitettyä tulisin jättämään syytteen nostamatta vähäisyysperusteella. Pyöräilijä on törmännyt risteyksessä pysähtyneenä olleeseen henkilöautoon. Pyöräilijälle tapahtuneesta aiheutuneita vammoja voidaan pitää lievinä ja henkilöautoon on tullut vähäiset vauriot. Tapausta voidaan olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä.
Tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaadi esitutkinnan toimittamista.
Epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä."
Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Koska pyöräilijän vammat jäivät lieviksi[3], autoilijalle ei tullut mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia liikennesääntöjen rikkomisesta, ei edes sakkoja. "Lieviksi" vammat jäivät siksi, että pyöräilijän väistöyrityksen ansiosta nopeus oli törmäyshetkellä suhteellisen alhainen, eivät siksi, että autoilijan virhe olisi ollut vähäinen.
Jos rikoksen vähäisyyttä perustellaan vahinkojen lievyydellä, ollaan pahasti metsässä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että autoilija voi järjestelmällisesti laiminlyödä väistämisvelvollisuutensa pyöräilijän suhteen, jos pyöräilijä on riittävän kaukana[4] ehtiäkseen väistää autoilijaa. Jos etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään autoilijaa, mitään konkreettista vahinkoa ei edes synny, jolloin tämän logiikan mukaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on autoilijalle aina vähäinen rikos. Silloin ei ole mitään väliä, mitä laki sanoo väistämisvelvollisuudesta. Silloin kyse on vahvemman oikeudesta. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän menettely myötäilee ajattelutapaa, jonka mukaan liikenteessä pätee viidakon laki.
Mutta tätähän tapahtuu koko ajan: väistämisvelvollinen autoilija ajaa välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen. Useimmiten onnettomuutta ei tapahdu, koska heikompana osapuolena pyöräilijä lopulta väistää. Mutta joskus "vähäisestä" väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraakin vakavampi onnettomuus. Tutkinta- ja oikeuskäytäntö, joka ei rankaise autoilijaa tästä liikennerikoksesta edes onnettomuuden sattuessa, antaa viestin, ettei pyöräilijää tarvitsekaan väistää.
Tutkinnan lopettamispäätös ei ota kantaa siihen, syyllistyikö autoilija epäiltyyn rikokseen. Todistajia ei ollut. Autoilija olisi voinut olla rikokseen syytön[5] silloin, jos pyöräilijä ei olisi ollut vielä lähimaillakaan autoilijan ajaessa pyörätien jatkeelle, ja pyöräilijä olisi huvikseen ajanut päin jo tovin aikaa pysähtyneenä ollutta autoa loukatakseen jalkansa ja rikkoakseen pyöränsä[6]. Tai ehkä pyöräilijä ajoi silmät kiinni ja avasi ne muutama metri ennen törmäystä. Kuvan jarrutusjäljestä voi yrittää arvioida, kuinka kaukana pyöräilijä oli autoilijan pysähtyessä tämän eteen.
Kuinka vakava henkilövahinko pyöräilijälle olisi pitänyt tulla, että tapaus ei olisi enää ollut vähäinen? Olisiko siihen riittänyt murtunut jalka, vai olisiko tarvittu kuolonuhri? Olisiko esitutkinta suoritettu loppuun, jos autoon olisi tullut isompi lommo? Entä jos molemmat osapuolet olisivat olleet autoilijoita, olisiko suurempi määrä ruttaantunutta peltiä riittänyt ylittämään sakotuskynnyksen? Tutkinnan vastuuhenkilöt voisivat omakohtaisesti käydä pyöräilijöinä kokeilemassa, kuinka vähäiseltä tuntuu törmäys auton kanssa.
Pääsemme jälleen aiheeseen, miten vaarallista on jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä. Autoilija ei osannut liikennesääntöjä, vaan teki niistä olettamuksia, jotka vaaransivat pyöräilijän turvallisuuden. Autoilija luuli, ettei pyörätien jatkeella saa ajaa. Autoilija jopa myönsi poliisille havainneensa pyöräilijän, mutta siitä huolimatta ajoi tämän eteen. Pyöräilijän virhe taas oli, että hän oletti autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Ilmeisesti "olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus vaaran ja vahingon välttämiseksi" tarkoittaa pyöräilijälle sitä, että hän ei saa olettaa autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Tällainen suhtautumistapa ei ainakaan sujuvoita pyöräilyä eikä auta lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta.
Pyöräilijää on kunnioitettava liikenteessä siinä missä autoilijaa ja jalankulkijaakin. Vähempi ei riitä. Välinpitämättömästä suhtautumisesta toisen turvallisuuteen, varsinkin jos se johtaa onnettomuuteen, tulee koitua rikosoikeudellinen seuraamus.
[1] Pyörähän oli myös risteävä ajoneuvo, mutta pyörää autoilija ei nähnyt tarpeelliseksi väistää.
[2] Ks. esim. http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/F6E2C75E1161CCBAC22577C20046DC2E, http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/7EC32260AB44A4DCC2257833004D70F4. Liikenneturvallisuuden vaarantamistapauksia on lukemattomia.
[3] "Lievyys" on tässä syyttäjän tulkinta. Pyöräilijä on kärsinyt kivusta vielä yli kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen.
[4] Tässä tapauksessahan pyöräilijä ei ollut riittävän kaukana, sillä onnettomuus tapahtui. Muistuupa mieleeni eräs toinen tapaus, "onhan sulla siinä pyörässä jarrut" -sankari.
[5] Tosin Tieliikennelain 15 §:n mukaan "Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen".
[6] Kuulustelupöytäkirjassa lukee, että pyörä ei vahingoittunut, vaikka pyöräilijä kertoi poliisille puhelinkuulustelussa pyörän rikkoutuneen. Pyöräilijä ei koskaan saanut kuulustelupöytäkirjaa nähtäväkseen.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla
23 § Tilannenopeus
Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.
32 § Kuljettajan suojatiesäännöt
Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.
Viime aikoina olen pari kertaa saanut tööttiä osakseni ylittäessäni suojatietä jalankulkijana. Ensimmäinen tapaus oli 40 km/h alueella liikenneympyrästä poistuva pakettiauto, jota ajoi keski-ikäinen naiskuljettaja. Toinen mielenilmaus tapahtui suoralla 40 km/h tieosuudella, jolla vasenta kaistaa posotti nuori mies henkilöautolla noin viittäkymppiä. Olin jo ylittänyt puolet kadusta, ja jatkaessani keskikorokkeelta jälleen suojatielle mies löi jarrut pohjaan, ja saatuaan auton pysähtymään antoi äänimerkin soida. Molemmissa paikoissa näkyvyys oli hyvä, ja tapahtumat sattuivat valoisaan aikaan. Olin varustettu heijastimin.
Mieleeni jäi myös yksi kerta, kun samaisessa liikenneympyrässä kääntyvä autoilija pysähtyikin suojatien eteen aivan oma-aloitteisesti. Tapaus vaikutti poikkeukselliselta, varsinkin kun ratissa oli nuori mieskuski. Ja selityskin löytyi heti auton perästä, jossa komeili valkoinen kolmio. Useimmiten autoilijat pysähtyvät suojatien eteen sen jälkeen kun olen sille kenkäni asettanut. Autokoululaiset pysähtyvät ilmankin ja jotkut taas yrittävät ajaa yli töötti pohjassa.
No, sellaista se on, liikennekulttuuri, asenteet. Liikenneturvallisuutta yritetään kovasti parantaa asennekasvatuksella mm. autokouluissa, mutta ajatus autoilun ylivertaisesta statuksesta, jäänne viime vuosisadalta, on pahasti juurtunut yhteiskuntaan. Asiaa eivät ainakaan auta Lauttasaari-lehden 8/2011 pääkirjoituksen kaltaiset jutut, joissa levitetään tätä kieroutunutta ajattelutapaa.
Pääkirjoittaja latelee:
"Jotenkin tuntuu siltä, etteivät ihmiset välitä ja eivätkä ajattele seurauksia. Sitä kävellään kännykkään puhuen tai mp3:tä kuunnellen suoraan sivuille katsomatta kadun yli. Eikä ajatella ollenkaan, että autot ehkä eivät liukkauden vuoksi pysähdy niin nopeasti.
Kaikkein pahimmat tilanteet ovat siellä, missä pimeällä tummaan pukeutuneet jalankulkijat hyppäävät yllättäen ajotielle ja suoraan auton eteen. Autoilijana olen joutunut tosi monta kertaa tiukkaan paikkaan juuri tällaisten jalankulkijoiden takia.
Toinen ihmettelyn paikka ovat pyöräilijät. Tässä viikolla ajoin keski-ikäisen naispyöräilijän takana Tallbergin puistotietä pitkin ehkä noin viidentoista kilometrin tuntivauhdilla, jos sitäkään. Oli kamalaa katsella, miten hän pyöräili jäisellä tiellä autojen pyörien
tekemää uraa pitkin. Pyöräily oli sen näköistä, että hän voisi kaatua millä hetkellä tahansa. Mitäkö hän ajatteli? Minne hänellä oli kiire? Ja vielä ilman kypärää! Eikä hän suinkaan ole ainoa talvisen liukkaalla kelillä pyöräilevä, heitä on enemmänkin kuin monta."
Otsikossaan kirjoitus kyllä kehottaa varovaisuuteen liikkumisessa - mutta tekstistä ilmenee, että varovaisuusvelvoite koskeekin vain jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Kirjoittaja implikoi että jalankulkijalle varovaisuus on sitä, että hän ennen kadun ylitystä odottaa autojen menevän ensin. Pyöräilijälle taas varovaisuus on sitä, että hän ei pyöräile talvella lainkaan. Se kun on niin kova ihmettelyn paikka, että niinkin moni ylipäätään pyöräilee talvella. Kirjoittaja vaikuttaa harmistuneen siitä, että pyöräilijä eteni niin hitaasti. Sitten hän syyttää pyöräilijää kiireestä. Jää epäselväksi, ajoiko pyöräilijä liian hitaasti vai nopeasti. Ilmeisesti pyöräilijän virhe oli siinä, että hän ajoi. Kirjoittaja oli huolissaan pyöräilijän kaatumisriskistä. Toivottavasti hän siis edes autoili riittävän turvavälin päässä. Autoilijoiden varovaisuusvelvoitteesta ei puhuta sanaakaan.
"Eivätkö ihmiset ensisijaisesti ole vastuussa itse liikkumi-
sistaan? Tuntuu siltä, että aina joku muu on syyllinen omaan ajat-
telemattomuuteen. Opettaako yhteiskunta meitä tällaisiksi? Et-
sitään aina syyllistä muualta, vaikka syy on itsessä."
Niinpä. Miksi syy on aina kelissä, liukkaudessa tai jalankulkijassa joka suojatien liikennemerkin kohdalla aivan yhtäkkiä täysin ennalta-arvaamatta hyppää pahaa-aavistamattoman autoilijan eteen? Jos autoilija ei ehdi jarruttaa ajoissa ennen suojatietä, miksi syy ei ole autoilijassa itsessään? Olisiko tilannenopeus ollut liian kova? Kyllä, ihminen on itse vastuussa liikkumisestaan. Myös siitä, ettei omalla liikkumisellaan vahingoita muita tiellä liikkujia. Tonnien painoisen metalliköntin ohjaajalla on aivan erityisen suuri vastuu. Siksi ajo-oikeuden saamiseksi on suoritettava tietty määrä oppitunteja sekä läpäistävä teoriakoe ja ajokoe. Teoriakokeessa pitää tietää, ettei onnettomuuden syy ole huono keli, vaan kuljettajan virhe. Ajokokeesta ei ikimaailmassa pääsisi läpi ajamalla liukkaalla kelillä neljänkympin alueella 10 km/h ylinopeutta ja tööttäämällä suojatietä ylittävälle jalankulkijalle. Meillä Suomessa liikennesääntöjä noudatetaan inssiajoon asti, ja heti sen jälkeen opetellaan maan tavoille.
Kirjoituksesta voi vetää suoraan johtopäätöksen, että jos ajaa tarpeeksi lujaa, ei tarvitse väistää jalankulkijaa, koska ei ehdi jarruttaa. Jos jalankulkija silloin lähtee ylittämään katua, alle jääminen on hänen oma vikansa. Että liukkaalla jarrutusmatka nyt vaan pitenee, eikä autoilija voi sille mitään, kuten esimerkiksi ajaa hitaammin. Liukkaalla suojatiesääntö ei enää pädekään.
Tällaista käsittämätöntä asennevammaa ja ristiriitaista logiikkaa ovat internetin keskustelupalstat täynnä, mutta on todella huolestuttavaa, että samanlaista soopaa pääsee paikallislehden pääkirjoitukseen, vaikka se olisikin Lauttasaaren paikallislehti. Kehottaisin kirjoittajaa palaamaan autokouluun kertausoppiin ennen kuin jakelee julkisesti liikenneturvallisuutta vaarantavia kommentteja. Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla. Ajoneuvon nopeus on asetettava olosuhteisiin sopivaksi.
Kehotan myös jalankulkijoita edelleen katsomaan oikealle ja vasemmalle ennen kadun ylitystä. Varomattomien ja liikennesäännöistä piittaamattomien kuskien varalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)