Jalkakäytävän ylittäminen

Lokakuussa 2008 Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun risteyksessä sattui pyöräilijän ja jalankulkijan kuolonkolari. Espan puistosta Kluuvikadulle ajanut pyöräilijä törmäsi jalkakäytävää ylittäessään jalankulkijaan, joka kaatui, löi päänsä ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Tapahtuneesta kirjoitti mm. Hesari. Kannattaa tutustua asiaan myös Poljin-lehden artikkelista 8/2009.

"Käräjäoikeuden mukaan miehen tilannenopeus oli liian suuri. Lisäksi hän rikkoi liikennesääntöjä ajamalla pyörällä jalkakäytävällä ja suojatiellä, joka ei ollut pyörätien jatke." -HS

Hesari uutisoi pyöräilijän ajaneen jalkakäytävällä, mikä antaa ymmärtää, että pyöräilijä ajoi jalkakäytävää pitkin. Tämän jälkeen kansan virallinen oman käden noitavainotuomaristo oli tietysti heti yksissä tuumin lynkkaamassa jalkakäytävällä ajanutta pyöräilijää ja oikeastaan koko onnettomuus oli jalkakäytävällä ajavien pyöräilijöiden syytä.

Todellisuudessa pyöräilijä ei kuitenkaan ajanut jalkakäytävää pitkin vaan ylitti sen, kuten lukemattomat autoilijatkin tekevät päivittäin ajaessaan esimerkiksi piha-alueelta kadulle tai toisinpäin. Pyöräilijän virhe oli liian suuri tilannenopeus, ei jalkakäytävän ylittäminen ajamalla.

Jos pyöräilijä ei saa ylittää jalkakäytävää ajamalla (luonnollisesti varovaisuutta noudattaen ja sopivalla tilannenopeudella), vaadin, että myös autoilijoiden on aina jalkakäytävää ja pyörätietä ylittäessään hypättävä ratin takaa pois ja työnnettävä auto jalkakäytävän yli.

Väistämissääntöjen epäloogisuus

Kesällä 2009 Porin kaupunki tutki, kuinka hyvin porilaiset autoilijat ja pyöräilijät tuntevat pyöräilysääntöjä. Kyselyssä tutkittiin mm. väistämissääntöjen tuntemusta seuraavissa tilanteissa: liikenneympyrä, kärkikolmioristeys ja tasa-arvoinen risteys. Medioissa tulkittiin, että kylläpä väistämissäännöt tunnetaan hyvin, kun jopa kaksi kolmasosaa vastauksista oli oikein. Omasta mielestäni tulokset olivat huolestuttavia, mutta eivät yllättäviä. On erityisen huolestuttavaa, miten moni autoilija, jonka on täytynyt läpäistä ajokoe ja teoriakoe saadakseen kortin, ei tunne väistämissääntöjä.

Vuonna 1997 tuli voimaan uusi tieliikennelaki, jolla muutettiin tasa-arvoisen risteyksen väistämissääntöjä. Vanhan lain mukaan tasa-arvoisessa risteyksessä oli aina väistettävä oikealta tulevaa ajoneuvoa, oli se sitten pyörä, auto tai neliveto ruohonleikkuri. Yksinkertaista ja selkeää. Helposti muistettavaa.

Toista mieltä olivat lakiesityksen valmistelijat. Vanha laki oli heidän mielestään sekava ja vaikeasti omaksuttava, etenkin lapsille, joilla on vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta toisistaan...! (kyllä, tälläkin sitä perusteltiin, lukekaa vaikka tästä. Hallituksen esityksestä löytyy muitakin jänniä perusteluja, kuten "psykologinen etuajo-oikeus".) He päättivät, että on parempi, jos tasa-arvoisessa risteyksessä pyöräilijä ei olekaan enää tasa-arvoinen. Lopputuloksena uuden lain mukaan pyörätietä ajavan pyöräilijän pitää väistää tasa-arvoisessa risteyksessä vasemmaltakin tulevia autoja. Tämä kuulemma selkiyttää väistämissääntöjä ja on turvallisempaa pyöräilijöille.

Tarkastellaanpa tätä sääntöjen "selkeyttä" autoilijan näkökulmasta.

Autoilija lähestyy tasa-arvoista risteystä. Kumpi on selkeämpää, yksinkertaisempaa ja helpompi muistaa?

1. "Tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistät aina, paitsi jos se on pyöräilijä, paitsi jos se ajaa pyöräkaistalla tai ajoradalla" vai
2. "Tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistät aina."

Autoilija lähestyy suojatietä. Kumpi on selkempää, yksinkertaisempaa ja helpompi muistaa?

1. "Suojatielle menevää väistät aina, paitsi jos se on pyöräilijä, paitsi jos olet kääntymässä, paitsi jos suojatie on sellaisella etäisyydellä risteyksestä, että voidaan mielivaltaisesti ehkä tulkita että kääntymistilanne on jo ohi" vai
2. "Suojatielle menevää väistät aina."

No eipä siinä mitään, aivan eittämättä oikeuksien poistaminen pyöräilijältä oli hänen omaksi parhaakseen ja lisäsi hänen turvallisuuttaan, aivan kuten [sijoita tähän mieleisesi natsivertaus]. Kaikista turvallisinta olisi, jos pyöräilystä tehtäisiin niin epäsujuvaa, että pyörä jäisi kokonaan kotiin ja pyöräilijä ottaisi auton alleen. Peltilehmä ympärillä kun on huomattavasti turvallisempaa törmätä toiseen autoon. Mitä sitä nyt lailla heikomman oikeuksia turvaamaan.

Valitettavasti vain tämän "väistämissääntöjä selkiyttävän" lakimuutoksen jälkeen kukaan ei enää osaa väistämissääntöjä. No eipä siinäkään vielä mitään, jos vain autoilijat tiedostaisivat oman tietämättömyytensä väistämissäännöistä, ja itse väistäisivät ollessaan epävarmoja siitä, kenen oikeastaan kuuluisi väistää.

Kuitenkin monet autoilijat kuvittelevat olevansa hyvinkin perillä väistämissäännöistä. Kuten tutkimuksesta ilmenee, jotkut ovat erittäin vaarallisesti jopa täysin varmoja olevansa etuajo-oikeutettuja, vaikka laki sanoisi juuri päinvastoin. Autoilija ei tajua, että kiertoliittymästä poistuminen on kääntymistä, tai että kolmio tarkoittaa sitä, että myös pyöräilijöitä väistetään. Monella autoilijalla kuin myös pyöräilijällä on se virheellinen kuvitelma, että pyöräilijä väistää aina autoa. Tämän voi todeta itsekin käymällä pienellä pyörälenkillä Helsingissä tai vaikka lukemalla internetin keskustelupalstoja, jotka yleensä eivät kelpaa minkäänlaiseeksi lähteeksi tai todisteeksi, paitsi silloin kun on kyse ihmisten vääristä tiedoista ja idioottimaisesta uskosta omaan oikeassa olemiseen faktoja tarkistamatta.

Muistan, kun tuota uutta lakia taannoin näkyvästi mainostettiin elokuvateattereissa ja televisioissa. Itsellenikin tuolloin vielä kortittomana jäi sellainen vaikutelma, että aika epäloogista oli, mutta kai se meni jotenkin niin, että pyöräilijä väistää melkein aina. Yksityiskohdat uusista väistämissäännöistä eivät ainakaan jääneet mieleen.

Uudet väistämissäännöt, joita perusteltiin pyöräilijöiden turvallisuudella, aiheuttivatkin sekavuudellaan vääriä käsityksiä väistämissäännöistä - ja sen myötä lisää vaaratilanteita.

Väistämissääntöjen tulisi olla selkeät nimenomaan autoilijan näkökulmasta. Pyöräilijälle kun käytännön pakko sanelee jo selkeät väistämissäännöt: väistä aina autoa, jos et halua kuolla tai halvaantua.

Porin pyöräilysääntötutkimus
Tieliikennelaki
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta 251/1996
Väistämissääntöjä

Tappajasepelin hyvät ja huonot puolet puntariin

Helsingin rakennusviraston ylläpitotoimiston päällikkö Pekka Isoniemi kommentoi YLE TV2:n uutislähetyksessä 3.12, miksi Helsinki ei aio luopua tappajasepelin käytöstä pyöräteillä. Isoniemen mukaan tappajasepelillä on hyviä ominaisuuksia: se pysyy hyvin kulkuväylillä ja on edullisin käytettävissä olevista vaihtoehdoista.

Huonona puolena Isoniemi unohtaa mainita, että tappajasepeli nimensä veroisesti tappaa talvipyöräilyn. Sama jos lääkäri pitäisi oireita lievittävää lääkettä hyvänä hoitoratkaisuna, vaikka se sivuvaikutuksena tappaa potilaan.

Sepelin ansiosta pyörän pito on jäisellä kelillä parempi, paitsi että sepelin ansiosta ei voi pyöräillä. Mahtavaa.

Pyörätien käyttövelvollisuuden tulkinta

Tieliikenneasetus ja tieliikennelaki.

Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

Tulkitsen, että koska ajoradan käyttäminen on aina turvallisempaa esimerkiksi paremman päällysteen ja pyörätien eteen kääntyvien autoilijoiden takia, minun ei tarvitse käyttää vasemmalla olevaa pyörätietä. Lyhyt matka lienee päättäjien mielestä pääkaupunkiseudulla noin 30 km päätellen siitä millaista serpentiiniä pyörätiet ovat.

Merkillä osoitetaan ajoradasta rakenteellisesti erotettua taikka erillistä pyörätietä, jota polkupyöräilijän on käytettävä ajaessaan asianomaiseen suuntaan.

Tulkitsen, että jos pyörätie ohjataan suoraan menevään ajorataan nähden kiertoreitille ylös, alas tai sivulle, siis eri suuntaan kuin olen ajamassa, minun ei tarvitse käyttää sitä.

Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

Tulkitsen, että saan kuljettaa pyörää ajoradalla pyörätien sijaan, sillä erityiset syyt (erityisen vaaralliset pyörätiet ja erityisen piittaamattomat autoilijat) pakottavat siihen. Tilapäisyys tarkoittanee tässä noin kolmea vuotta, minkä ajan pääpyöräilyväylä Käpylässä ja Pasilassa oli tilapäisesti suljettuna Hakamäentien remontin takia.

Pyöräilyn edistämistä sepelillä

Helsinki haluaa edistää pyöräilyä. Siispä Helsinki ripottelee teräviä kiviä pitkin pyöräteitä.

Heti ensimmäisten pakkasten tultua pyöräni kumit ovat puhjenneet viikon sisällä yhteensä kolme kertaa. Molemmat ulkokumit olivat pistosuojatut, joskaan eivät aivan uuden karheat. Ajelin niillä kuitenkin iloisesti kesän ja syksyn ilman rengasrikkoja. Vähemmän vihkiytynyt pyöräilijä olisi jo luovuttanut. Enemmän vihkiytynyt pyöräilijä menee ja ostaa pyöräänsä uudet pistosuojatut ulkokumit.

Varsinkin ympärivuotinen pyöräily vaatii jatkuvaa kilpavarustelua kaupungin laajamittaista pyöräilyn vaikeuttamisprojektia vastaan. Pistosuojatut ulkokumit sepeliä vastaan, maastopyörät ja jousitukset reunakiviä vastaan, pyöräilykypärä vaarallisesti rakennettuja pyöräteitä ja autoilijoiden piittaamattomuutta vastaan (joskin erään tutkimuksen mukaan pyöräilykypärän käyttö lisää autoilijoiden piittaamattomuutta). Viimeisimmän teknologian käyttöä vaativa, välineurheiluksi muuttunut pyöräily ei ainakaan kannusta peruspetteriä hyppäämään pyörän satulaan hyötymatkoilla.

Olin matkalla kriittiselle pyöräretkelle kun pyörän kumi puhkesi terävään sepeliin. Ironian huipentuma. En voinut osallistua huonoja pyöräilyolosuhteita kritisoivaan mielenilmaukseen, koska pyöräilyolosuhteet olivat niin huonot etten päässyt perille.

Suoraan ajavan pyöräilijän valojärjestelyt

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa

Autoilija! Oletko kyllästynyt oikealle kääntyessäsi väistämään suoraan ajavia pyöräilijöitä? Ei huolta! Tämä autoilijalle epämukava liikennesääntö on nyt onnistuttu kiertämään näppärästi liikennevalojärjestelyillä Helsingissä.

Kuvitelkaamme, että autoilija ja pyöräilijä ajavat samaan suuntaan. Autoilija ajoradalla, ja pyöräilijä pyörätiellä, joka kulkee ajoradan oikealla puolella. Tulemme valo-ohjattuun risteykseen. Sekä autoilija että pyöräilijä jatkavat suoraan eteenpäin risteyksen yli. Normaalisti molemmille palaa vihreä valo samaan aikaan. Autoilija, joka kääntyy oikealle pyörätien yli, joutuu väistämään pyöräilijää.

Nyt uusilla nerokkailla valojärjestelyillä Helsinkiin on tehty paikkoja,
joissa suoraan risteyksen yli ajavalle autoilijalle palaa vihreä, oikealle kääntyvälle autoilijalle palaa vihreä, mutta suoraan ajava pyöräilijä joutuukin pysähtymään punaisiin valoihin painamaan nappia.

Suoraan ajava pyöräilijä joutuu siis väistämään kääntyvää autoilijaa. Reilua? Sujuvoittaa ja edistää pyöräilyä?

Joku suunnittelijapappa on varmaan tämänkin hienon ratkaisun onnistunut perustelemaan turvallisuudella. Pyöräilijällä on epäilemättä tosi turvallista, kun hän väistää kaikkia muita. Kovin tasa-arvoista se vain ei ole, eikä pyöräilyä sujuvoittavaa. Jos pyörätien käyttövelvollisuutta ei olisi, olisivat pyöräilijä ja autoilija tässäkin asiassa tasa-arvoisia liikennesuunnittelijan sabotaasiyrityksistä huolimatta.

Tällaisia paikkoja löytyy Helsingistä esimerkiksi Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksestä Mäkelänkatua etelästä pohjoiseen ajettaessa, ja Hämeentien ja Hermannin rantatien risteyksestä Hämeentietä pohjoisesta etelään ajettaessa.

Mitä tehdä ja miten - pähkinänkuoressa

Seuraavassa lyhyesti listattuna ensisijaiset muutokset ja toimenpiteet pyöräilyn parantamiseksi. Lisää juttua eri aiheista myöhemmin.

1. Pyörätien käyttövelvollisuus poistetaan. Tämä on kaikista akuutein parannustarve. Pyörätien käyttövelvollisuus palvelee ainoastaan autoilijaa.
2. Helsinkiin rakennetaan kattava pyöräkaistaverkosto. Erillisistä pyörätieratkaisuista tehdään yhtä sujuvia, suoria, hyvin hoidettuja ja hyvin opastettuja kuin autoteistäkin. Pyöräilijöitä ei laiteta risteyksien kohdalla kiertämään sen enempää kuin autoilijoitakaan. Erityisesti junaratojen varsille tulee rakentaa suorat ja katkeamattomat pyörätiet esikaupungeista keskustaan asti.
   
3. Asenteita on muutettava. On ymmärrettävä, että pyöräilyn aseman kehittäminen on todella hyvä idea kaikkien kannalta. Se on välttämätöntä viihtyisyyden ja liikenteen sujuvuuden säilyttämiseksi Helsingissä. Pyöräily on tulevaisuus.

Koko homma tietysti lähtee asennemuutoksesta. Asennemuutos vaikuttaa ensinnäkin siihen, että pyörätie- ja pyöräkaistaratkaisuista tehdään tasa-arvoisia muihin kulkuneuvoihin nähden. Toiseksi se vaikuttaa siihen, että autoilijat oppivat hyväksymään pyöräilijät osana liikennettä, mikä puolestaan vaikuttaa pyöräilijöiden turvallisuuteen. Autoilijat oppivat, että tiet eivät kuulu vain autoilijoille.

Esipuhe

Puhtaamman huomisen puolesta

Elämme maailmassa, jossa autoilu on oletusarvo. Liikenneratkaisut ja rakennussuunnitelmat tehdään olettaen, että kaikki kulkevat autolla. Samalla ihmetellään, miten yksityisautoilua voisi vähentää. Keskustelussa autoilun vähentämiseksi puhutaan lähinnä joukkoliikenteen kehittämisestä. Pyöräilyn kehittäminen jää taka-alalle, vaikka pyörä on hyvä vaihtoehto autolle monessa tilanteessa.

Pyörä on yksi maailman parhaimpia keksintöjä. Pyörä on saasteeton, meluton, halpa ja nopea lyhyiden matkojen kulkuneuvo.

Valitettavasti pyöräilijöiden asema liikenteessä on ala-arvoinen. Erityisesti Helsingissä pyörätieverkko on katkonainen, epäjohdonmukainen, epäkäytännöllinen ja suorastaan rangaistuksenomainen. Pyöräteiden päällysteitä ei hoideta. Pyörätiet ovat yleisiä parkkipaikkoja, bussipysäkkejä, lastausalueita, jalkakäytäviä, kaatopaikkoja. Pyörätie saattaa poukkoilla puolen kilometrin välein kadun puolelta toiselle. Silti pyörätietä on lain mukaan käytettävä, jos sellainen on ajoradan viereen merkein lätkäisty.

Pyöräilijän asema on todella epätasa-arvoinen autoilijaan verrattuna. Jotta pyöräilyn suosio kasvaisi, pyöräilijän asema liikennesuunnittelussa ja laissa tulisi nostaa vähintään tasa-arvoiseksi autoilijan kanssa. Ja koska pyöräily on kaikkien etu, pyöräilijälle tulisi antaa etuoikeuksia autoilijaan nähden. Pyöräilystä pitää tehdä kannattavaa.

Pyöräilystä tehdään kannattavaa rakentamalla todellinen toimiva pyöräkaistaverkko Helsinkiin. Tavoitesanahelinä ja jalkakäytävälle ja karttoihin maalatut pyörätiet eivät paranna pyöräilijän asemaa. Päinvastoin, jalkakäytävälle maalattu "pyörätie" poistaa pyöräilijältä oikeuden ajaa ajoradalla, joka on paljon paremmin hoidettu, tasaisempi, suorempi, sujuvampi ja turvallisempi. Ajoradalla ei ole kynnyksiä ja mutkia jokaisessa risteyksessä. Ajoradalla ei painella nappeja liikennevaloissa. Ajoradalla pyöräilijää koskevat samat väistämisvelvollisuudet ja etuajo-oikeudet kuin autoilijaakin. Kääntyvä autoilija ei voi olla huomaamatta ajoradalla ajavaa pyöräilijää.

Sen sijaan, että jatkuvasti kasvavia ruuhkia yritetään ratkaista syytämällä lisää rahaa autoiluun ja lisäämällä autokaistoja, tulisi keskittyä siihen, miten houkutella enemmän ihmisiä pois meluavan, saastuttavan ja yhteistä kaupunkitilaa vievän autoilun parista. Autoilu ei vähene ainakaan lisää kaistoja rakentamalla.

Autoilun suosiosta ei tarvitse olla huolissaan. Autoilijoita riittää kyllä. Ruuhkaiset kadut toimivat jo luonnollisena autoilun rajoittimena. Se, mistä tulisi olla huolissaan, on pyöräilyn suosio.

Pyöräilyn suosiminen on kaikkien etu. Myös niiden, jotka eivät pyöräile. Puhtaampi, meluttomampi, saasteettomampi ja viihtyisämpi kaupunki on kaikkien etu. Autoilu on vain autoilijan etu, muiden haitta. Kaikki eivät voi pyöräillä, eikä kaikkien tarvitse pyöräillä. Mutta mitä enemmän pyöräilyyn kykeneviä ihmisiä pyöräilee, sen parempi kaikille. Ainakin alle 15 kilometrin työmatkoilla pyörä on terveelle aikuiselle aivan varteenotettava vaihtoehto, jos vain liikennesuunnittelija on antanut pyöräilijälle tasa-arvoisen mahdollisuuden.

Liikennesuunnittelu on avainasemassa

Netin keskustelupalstoilla huomio kiinnittyy aivan liiaksi väärään asiaan. Autoilijat ja jalankulkijat kyräilevät pyöräilijöille koska "ne ajaa mun tilassa", kun todellinen ongelma on liikennesuunnittelussa.

Todellinen pyöräilyn edistäminen vaatii suurta asennemuutosta. Kaikki liikennesuunnittelu tehdään oletusarvoisesti autoilijan ehdoilla. Pyöräilijät tungetaan sitten johonkin jos jää tilaa. Autotiet vedetään suoriksi ja tasaisiksi, pyörätiet mutkittelevat ja kiertelevät missä sattuu. Ylös ja alas, ajoradan puolelta toiselle, ali ja yli. Opasteet puuttuvat. Pyörätiet rakennetaan välttämättömänä pahana, kosmeettisena suorituksena, eikä suunnittelussa oteta lainkaan huomioon sitä, onko pyörätieverkko järkevä, nopea, suora ja johdonmukainen.

Tässä blogissa näen pyöräilyn liikennemuotona, en harrastuksena. Tuon esille pyöräilyyn liittyviä epäkohtia erityisesti Helsingissä. Asioille on tehtävä jotain. Ja jotta asioille voisi tehdä jotain, ne on tiedostettava, tuotava esille, huudettava julki ja saatettava julkisen keskustelun alle.

Pyöräilyolosuhteiden parantaminen edes siedettävälle tasolle Helsingissä on todella suuri työmaa, mutta jostain on aloitettava, ja on aloitettava heti. Epätasa-arvoisesta asemasta noustaan vain sillä, että me pyöräilijät emme enää alistu vallitsevaan tilanteeseen vaan vaadimme oikeuksiamme.