En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Vähäinen tapaus

Sattuipa kerran vähäinen tapaus, joka ei kiinnostanut ketään.

Marraskuussa 2010 tapahtui Helsingissä Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteyksessä pyöräilijän ja autoilijan välinen liikenneonnettomuus. Kärkikolmion takaa tullut autoilija ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle, minkä seurauksena pyöräilijä törmäsi autoon väistöyrityksestä huolimatta. Pyöräilijä loukkasi jalkansa, ja polkupyörän kampi vääntyi. Autoon tuli lommo. Klassinen tapaus, joista emme koskaan kuule, koska niillä ei ole media-arvoa; kukaan ei kuollut, syyllinen ei paennut paikalta, eikä uhri ollut lapsi.

Törmäyksen jälkeen autoilija ilmaisi, että vika oli pyöräilijässä, koska pyörää olisi hänen mielestään pitänyt taluttaa pyörätien jatkeella. Paikalle kutsuttiin poliisi, jolle autoilija kertoi ajaneensa Lahnalahdentietä kohti Lauttasaarentietä kääntyäkseen risteyksestä vasemmalle. Kertomansa mukaan autoilija oli havainnut pyöräilijän tulevan Lauttasaarentietä oikealta, mutta hänen mielestään pyöräilijä oli "niin kaukana", että hän oli ajanut risteykseen ja pysäyttänyt pyörätien jatkeen päälle väistääkseen risteävää ajoneuvoliikennettä[1].

Lauttasaarentietä Espoon suunnasta ajanut pyöräilijä oli niin ikään havainnut risteykseen ajavan autoilijan. Pyöräilijä oli olettanut autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan, mutta autoilija ajoikin pyörätien jatkeen päälle pysähtyen pyöräilijän eteen. Pyöräilijän jarrutuksesta ja väistöyrityksestä huolimatta törmäys tapahtui. Tien pinta oli paljas ja märkä, ja suojatiemaalaukset olivat liukkaat.

Onnettomuuspaikka: Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteys.

Asiaa tutkittiin kahtena liikennerikkomuksena. Autoilijan osalta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisenä risteyksessä, ja pyöräilijän osalta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta jättämisenä vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Tieliikennelaki 8 luku
103 § Liikennerikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin 73 a, 98–102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikennerikkomuksesta sakkoon.

98 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Rangaistus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta säädetään rikoslain 23 luvun 1 §:ssä.

Rikoslaki 23 luku
1 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 
Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.[2] Miksi tätä tapausta ei tutkittu autoilijan osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena, vaan vain liikennerikkomuksena?

Mitä voimme tästä päätellä? Sen, että tutkinnanjohtajan mielestä autoilijan virhe ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa pyöräilijän turvallisuudelle. Ei, vaikka virheestä seurasi onnettomuus. Ilmeisesti törmäys auton kanssa ei sekään vielä ollut pyöräilijälle vaarallinen.

Joulukuun lopussa pyöräilijä sai Helsingin syyttäjänvirastosta kihlakunnansyyttäjän allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin esitutkinnan lopettamisesta. Perustelu tutkinnan lopettamiselle oli identtinen kummankin osapuolen epäillyissä liikennerikkomuksissa.

"Käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioituna, jos esitutkinta toimitettaisiin loppuun ja jos rikokseen liittyvät näyttö- ja oikeuskysymykset saataisiin syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä varmuudella esitutinnassa selvitettyä tulisin jättämään syytteen nostamatta vähäisyysperusteella. Pyöräilijä on törmännyt risteyksessä pysähtyneenä olleeseen henkilöautoon. Pyöräilijälle tapahtuneesta aiheutuneita vammoja voidaan pitää lievinä ja henkilöautoon on tullut vähäiset vauriot. Tapausta voidaan olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä.

Tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaadi esitutkinnan toimittamista.

Epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä."

Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?

Koska pyöräilijän vammat jäivät lieviksi[3], autoilijalle ei tullut mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia liikennesääntöjen rikkomisesta, ei edes sakkoja. "Lieviksi" vammat jäivät siksi, että pyöräilijän väistöyrityksen ansiosta nopeus oli törmäyshetkellä suhteellisen alhainen, eivät siksi, että autoilijan virhe olisi ollut vähäinen.

Jos rikoksen vähäisyyttä perustellaan vahinkojen lievyydellä, ollaan pahasti metsässä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että autoilija voi järjestelmällisesti laiminlyödä väistämisvelvollisuutensa pyöräilijän suhteen, jos pyöräilijä on riittävän kaukana[4] ehtiäkseen väistää autoilijaa. Jos etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään autoilijaa, mitään konkreettista vahinkoa ei edes synny, jolloin tämän logiikan mukaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on autoilijalle aina vähäinen rikos. Silloin ei ole mitään väliä, mitä laki sanoo väistämisvelvollisuudesta. Silloin kyse on vahvemman oikeudesta. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän menettely myötäilee ajattelutapaa, jonka mukaan liikenteessä pätee viidakon laki.

Mutta tätähän tapahtuu koko ajan: väistämisvelvollinen autoilija ajaa välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen. Useimmiten onnettomuutta ei tapahdu, koska heikompana osapuolena pyöräilijä lopulta väistää. Mutta joskus "vähäisestä" väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraakin vakavampi onnettomuus. Tutkinta- ja oikeuskäytäntö, joka ei rankaise autoilijaa tästä liikennerikoksesta edes onnettomuuden sattuessa, antaa viestin, ettei pyöräilijää tarvitsekaan väistää.

Tutkinnan lopettamispäätös ei ota kantaa siihen, syyllistyikö autoilija epäiltyyn rikokseen. Todistajia ei ollut. Autoilija olisi voinut olla rikokseen syytön[5] silloin, jos pyöräilijä ei olisi ollut vielä lähimaillakaan autoilijan ajaessa pyörätien jatkeelle, ja pyöräilijä olisi huvikseen ajanut päin jo tovin aikaa pysähtyneenä ollutta autoa loukatakseen jalkansa ja rikkoakseen pyöränsä[6]. Tai ehkä pyöräilijä ajoi silmät kiinni ja avasi ne muutama metri ennen törmäystä. Kuvan jarrutusjäljestä voi yrittää arvioida, kuinka kaukana pyöräilijä oli autoilijan pysähtyessä tämän eteen.

Kuinka vakava henkilövahinko pyöräilijälle olisi pitänyt tulla, että tapaus ei olisi enää ollut vähäinen? Olisiko siihen riittänyt murtunut jalka, vai olisiko tarvittu kuolonuhri? Olisiko esitutkinta suoritettu loppuun, jos autoon olisi tullut isompi lommo? Entä jos molemmat osapuolet olisivat olleet autoilijoita, olisiko suurempi määrä ruttaantunutta peltiä riittänyt ylittämään sakotuskynnyksen? Tutkinnan vastuuhenkilöt voisivat omakohtaisesti käydä pyöräilijöinä kokeilemassa, kuinka vähäiseltä tuntuu törmäys auton kanssa.

Pääsemme jälleen aiheeseen, miten vaarallista on jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä. Autoilija ei osannut liikennesääntöjä, vaan teki niistä olettamuksia, jotka vaaransivat pyöräilijän turvallisuuden. Autoilija luuli, ettei pyörätien jatkeella saa ajaa. Autoilija jopa myönsi poliisille havainneensa pyöräilijän, mutta siitä huolimatta ajoi tämän eteen. Pyöräilijän virhe taas oli, että hän oletti autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Ilmeisesti "olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus vaaran ja vahingon välttämiseksi" tarkoittaa pyöräilijälle sitä, että hän ei saa olettaa autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Tällainen suhtautumistapa ei ainakaan sujuvoita pyöräilyä eikä auta lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta.

Pyöräilijää on kunnioitettava liikenteessä siinä missä autoilijaa ja jalankulkijaakin. Vähempi ei riitä. Välinpitämättömästä suhtautumisesta toisen turvallisuuteen, varsinkin jos se johtaa onnettomuuteen, tulee koitua rikosoikeudellinen seuraamus.


[1] Pyörähän oli myös risteävä ajoneuvo, mutta pyörää autoilija ei nähnyt tarpeelliseksi väistää.
[2] Ks. esim. http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/F6E2C75E1161CCBAC22577C20046DC2E, http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/7EC32260AB44A4DCC2257833004D70F4. Liikenneturvallisuuden vaarantamistapauksia on lukemattomia.
[3] "Lievyys" on tässä syyttäjän tulkinta. Pyöräilijä on kärsinyt kivusta vielä yli kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen.
[4] Tässä tapauksessahan pyöräilijä ei ollut riittävän kaukana, sillä onnettomuus tapahtui. Muistuupa mieleeni eräs toinen tapaus, "onhan sulla siinä pyörässä jarrut" -sankari.
[5] Tosin Tieliikennelain 15 §:n mukaan "Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen".
[6] Kuulustelupöytäkirjassa lukee, että pyörä ei vahingoittunut, vaikka pyöräilijä kertoi poliisille puhelinkuulustelussa pyörän rikkoutuneen. Pyöräilijä ei koskaan saanut kuulustelupöytäkirjaa nähtäväkseen.

25 kommenttia:

  1. Nämä väärät olettamukset liikennesäännöistä ja väistämisvelvollisuuksista (ja jopa poliisin julkisuudessa levittämät väärät tiedot liikennesäännöistä) ovat todella pelottavia.

    Itse en ole vähään aikaan uskaltanut arvioida autoilijoiden väistämissääntöjen tuntemusta, koska sen verran pelottavia hetkiä on tullut koettua.

    Kirjoitustasi voisit pituudesta huolimatta tarjota vaikka hesarin mielipidesivuille.

    VastaaPoista
  2. Niin. Saattaisi olla, että pelkät peltivauriot riittäisivät asioiden viemiseen loppuun asti kahden auton välillä. Ainakin molemmat joutuvat jo pelkkien peltivaurioiden takia maksamaan korkeampia (pakollisia) vakuutusmaksuja. Ehkä tämän voisi tulkita niinkin, että autoilijoita kohtaan on olemassa jokin voimakkaammin negatiivinen asenne ja autoilijoilta vaaditaan enemmän...

    VastaaPoista
  3. Yhteiskuntarauhan nimissä on heikompaa osapuolta aina suosittava lakeja ja sääntöjä tulkittaessa. Muuten pyöräilijät yhdistyvät pyöräkerhoiksi ja alkavat puolustaa itseään kun muut eivät sitä halua tehdä. Miten olisi " Taivaan paholaiset " ?

    VastaaPoista
  4. Näkökulmaa..

    Näitä tosiaan sattuu valitettavan usein ja itsekin jäin auton töytäisemäksi menneenä syksynä. Selvisin onneksi pienillä naarmuilla ja autoilija oli hyvin pahoillaan arviointivirheestään. Juttu jäi siihen.

    Itse en kuitenkaan niin jyrkästi tuomitsisi autoilijoita, koska itsekin myös autoilevana tiedän liikenteessä olevien pyöräilijöiden havaitsemisen & nopeuden arvioimisen olevan yllättävän hankalaa vastaavissa tilanteissa.

    Ideaalimaailmassa liikennesääntöjä noudatetaan pilkulleen, mutta kun ratin takana (ja pyörän sarvissa) on ihminen niin arviointivirheitä sattuu aina.

    Mielestäni sakottamisesta ei olisi tässä tapauksessa ollut mitään hyötyä. Se saattaa joillekin mielestään "vääryyttä" kokeneille pyöräilijöille tuottaa hetkellistä tyydytystä, mutta luulenpa että tuo kyseinen autoilija muistaa ilman sakkojakin taatusti ensi kerralla olla entistä varovaisempi liikenteessä.

    Tässä jutussa minusta hieman paistaa läpi pyöräilijän turhautuminen ja eräänlainen "kostonhimo" autoilijaa kohtaan, kun joutui kokemaan vääryyttä. Epäilen myös, että jutun kirjoittaja ei aja itse lainkaan autoa, koska näkemys on aika yksipuoleinen. Toki autoilija arvioi tilanteen väärin ja joutui tilanteessa varmasti kärsimään vähemmän kuin pyöräilijä, mutta sakoista ja lainsäädännöstä purnaaminen ei vahinkoja estä nyt eikä jatkossakaan.

    >Mutta tätähän tapahtuu koko ajan:
    >väistämisvelvollinen autoilija ajaa
    >välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen."

    Mistä moinen yleistys, entä lähde/faktat?? Itse en ole asiasta ollenkaan samaa mieltä. Kyllä ainakin oman kokemukseni mukaan suurin osa autoilijoista väistää, kun on siihen velvollinen ja niistä lopuistakaan tuskin suurin osa jättää väistämättä silkkaa välinpitämättömyyttään.

    Suomessa liikennekulttuuri on kuitenkin aika hyvillä raiteilla (toisin kun useimmissa muissa maissa), koska liikennesääntöjä pääsääntöisesti noudatetaan ja muille annetaan tilaa. Toki varmasti parannettavaakin löytyy, mutta tuskin siihen sakoista lääke löytyy.

    VastaaPoista
  5. Hyvä Anonyymi nro 4.

    Tässä tapauksessa kyse ei ollut autoilijan arviointivirheestä, vaan piittaamattomuudesta ja liikennesääntöjen tuntemattomuudesta. Ole hyvä ja lue kirjoitukseni uudestaan ajatuksella. Autoilija oli havainnut pyöräilijän, mutta silti ajoi tämän eteen. Mikäli arviointivirheellä tarkoitat sitä, että autoilija kenties arvioi, että pyöräilijällä oli tarpeeksi aikaa väistää häntä, tapahtunut virhe oli liikennesääntöjen tuntemattomuus tai niistä piittaamattomuus. Henkilöllä, joka ei piittaa toisen turvallisuudesta liikenteessä tai ei tunne liikennesääntöjä, ei pitäisi edes olla ajo-oikeutta. Sellainen henkilö on vaaraksi muille. Ajokortti ei ole mikään jokamiehen oikeus. Sen mukana tulee tietty vastuu. Kyse ei ole vähäisestä pikkuvirheestä, vaan vakavasta ongelmasta, jolla voi olla vakavat seuraukset.

    >"Mielestäni sakottamisesta ei olisi tässä tapauksessa ollut mitään hyötyä."

    Kritisoin sitä, että esitutkintaa ei suoritettu loppuun eikä autoilijaa edes syytetty mistään liikennerikoksesta, sekä sitä, että rikosta luonnehdittiin vähäiseksi. En sitä, ettei autoilija saanut sakkoja.

    Logiikallasi voitaisiin jättää tutkimatta loppuun kaikki liikenneonnettomuudet, jotka olivat "vahinkoja". Varmasti myös henkilö, joka on aiheuttanut toisen vammautumisen tai kuoleman, on tosi pahoillaan ja oppinut läksynsä.

    >"Tässä jutussa minusta hieman paistaa läpi pyöräilijän turhautuminen ja eräänlainen "kostonhimo" autoilijaa kohtaan, kun joutui kokemaan vääryyttä."

    En tiedä mistä vedät tämän johtopäätöksen. Kyseinen pyöräilijä ei ole kirjoittanut tätä juttua. Tapauksen käsittelyn kommentointi ja mielipiteet ovat omiani, eivät pyöräilijän.

    >"Epäilen myös, että jutun kirjoittaja ei aja itse lainkaan autoa, koska näkemys on aika yksipuoleinen."

    Ajan myös autoa. Siksipä tiedänkin, että pyöräilijöitä ja jalankulkijoita on mahdollista väistää. Kyse on vain asenteesta. On totta, että tämä kirjoitus käsittelee asiaa yhdeltä näkökannalta, pyöräilijän näkökannalta. Blogin nimi on nimittäin "Pyöräilyä Helsingissä", ei "Autoilua Helsingissä". Tapaukseen liittyy paljon asioita, joiden käsittely on rajattu tässä pois, kuten esimerkiksi liikennesuunnittelu kyseisessä paikassa.

    >"mutta sakoista ja lainsäädännöstä purnaaminen ei vahinkoja estä nyt eikä jatkossakaan."

    Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö kyllä estävät vahinkoja. Ne ohjaavat (tai ainakin niiden pitäisi ohjata) kansalaisia turvallisuutta ja toista ihmistä kunnioittavaan suhtautumiseen. Kun ollaan varovaisempia, valppaampia ja tunnetaan liikennesäännöt, vahinkoja sattuu vähemmän. Jos ajataan silmät kiinni eikä tunneta liikennesääntöjä, vahinkoja sattuu enemmän. "Vahinkous" ei voi vapauttaa ihmistä vastuusta eikä lain noudattamisesta.

    >"Mistä moinen yleistys, entä lähde/faktat??"

    Ihan omasta kokemuksesta. Pahoittelen epätieteellistä perustelematonta yleistystä. Muotoilen asian uudelleen: Pyöräilijänä minulle käy hyvin usein niin, että väistämisvelvollinen autoilija ajaa eteeni. Kokemuksestani ei voi vetää yleistäviä johtopäätöksiä. On nimittäin mahdollista, että olen erikoistapaus, esimerkiksi näkymätön, ja suurimmalle osalle pyöräilijöistä tämä tilanne on harvinainen. Autoilijana taas en koskaan tapaa niitä puskan takaa pimeässä eteen hyppiviä jalankulkijoita tai päättömästi kaahaavia pyöräilijöitä. Go figure.

    VastaaPoista
  6. "Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena."

    Tässä kohtaa taitaa olla ajatus harhaillut kirjoittajalla. Tosin syyttäjällä on harhaillut vielä pahemmin. Tumpelo mikä tumpelo. :-/

    VastaaPoista
  7. Kuinka niin harhaillut? Minusta tuossa sanotaan aika selkeästi, että jos autoilija tai pyöräilijä aiheuttaa lakia (väistämisvelvollisuutta) rikkomalla vahinkoa autolle, niin asia tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

    Jos taas autoilija rikkoo lakia vahingoittaen pyöräilijää, niin asia ei olekaan enää niin vakava, vaan lievempi liikennerikkomus, josta syytetään myös pyöräilijää.

    Vaikuttaa aika selkeältä vertailulta eri tilanteisiin, joiden lain silmissä luulisi olevan identtisiä (ts. pyörä ja auto ovat molemmat ajoneuvoja, ja molempien kuljettajat ovat ihmisiä).

    VastaaPoista
  8. Se, että autoilijaa ei tutkittu epäiltynä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä, tuskin johtui siitä että autoilijaa kohdeltaisiin lempeämmin kuin pyöräilijää. Vaan siitä, että a) oli muu, selkeä nimike tutkittavaksi, ja b) auto oli pysähtynyt ja pyöräilijä törmäsi vasta sen jälkeen.

    Jos ajoneuvonsa ehtii pysäyttää, niin sen jälkeen törmäävää osapuolta pidetään aika helposti syyllisenä, vaikka pysäyttänytkin olisi ajanut väärin ja olisi väärässä paikassa. Virheitähän kuitenkin sattuu kaikille; ajamistaan ei voi perua (vaikka tukkii risteyksen, eivät muut saa ajaa päälle).

    Miksi ihmeessä pyörä ajoi pysähtyneen ajoneuvon päälle? Entä jos se olisi ollut jalankulkija suojatiellä?

    Tapaus kuulostaa minusta vähän siltä, että pyöräilijää on harmittanut se, että auto tulee eteen, ja on halunnut "opettaaa". Tunne on kyllä minullekin pyöräilijänä aivan tuttu. Mutta poliisi ja oikeuslaitos eivät tuota opettamista hyväksy, joten lopputulos on tämä.

    VastaaPoista
  9. Vaikuttaa siltä, että pjt:n mukaan pyöräilijän eteen saa ajaa tahallaan, kunhan ehtii pysäyttää autonsa ennen, kuin pyöräilijä törmää siihen. Se, että virheitä sattuu... No, tämä pointti on käsitelty ketjussa jo aiemmin.
    Jos pysähtyneenä olisikin ollut jalankulkija suojatiellä, olisi tapaukseen sovellettu eri pykäliä. Ajoneuvo on eri asia, kuin jalankulkija.

    VastaaPoista
  10. Jos minä haluaisin opettaa autoilijaa, niin en kyllä pyrkisi vahingoittamaan itseäni tai pyörääni siinä samalla. Ja uskon että muillakin pyöräilijöillä on samaa itsesuojeluvaistoa.

    Jos auto on jarruttanut tullessaan risteykseen niin väistämisvelvollisena sen aika herkästi kuvittelisi pysähtyvän lailliseen paikkaan, eikä kaksi metriä myöhemmin. Siinä vaiheessa kun huomaa, että auto aikookin pysähtyä pyörätien jatkeelle eikä juuri sitä ennen, on herkästi jo liian myöhäistä.

    Ja ei autoilijaa epäilty mistään nimikkeestä "väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä". Ei sellaista nimikettä olekaan. Se on vain teko, jota voidaan syyttää vakavuudesta riippuen lievemmällä tai vakavammalla nimikkeellä. Samoin kuin ei varkaita syytetä "tavaran viemisestä kioskista", vaan joko näpistyksestä tai varkaudesta. Se on vain perustelu sille, että yleensäkään syytetään. Näin ollen argumentointi "oli olemassa selkeä nimike" on täyttä huuhaata.

    Lisäksi "virheitä sattuu kaikille" on myös kovin outo argumentti, kun autoilija on nimenomaan myöntänyt nähneensä pyöräilijän ja olleen sitä mieltä ettei pyörätien jatkeella ole lupa ajaa pyörällä eikä hän näin ollen voinut olla väistämisvelvollinen. Vähän sama kuin sanottaisiin varkaan tehneen vahingon, koska hänen mielestään kauppaan ei tarvitse maksaa ottamistaan tavaroista, jos kauppa on tarpeeksi pieni.

    VastaaPoista
  11. pjt kirjoitti...
    "> että a) oli muu, selkeä nimike tutkittavaksi, ja b) auto oli pysähtynyt ja pyöräilijä törmäsi vasta sen jälkeen."

    Liikennerikkomuksesta epäillään silloin, jos kyseessä ei ole Tieliikennelain 73 a, 98–102 tai 105 a §. 98 § on juurikin Liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

    ">Miksi ihmeessä pyörä ajoi pysähtyneen ajoneuvon päälle?"

    No ehkäpä siksi, että autoilija ajoi pyöräilijän eteen niin myöhään, ettei pyöräilijä enää ehtinyt väistää. Ei ole oleellista, oliko auto vielä liikkeessä vai oliko se ollut pysähtyneenä sekunnin ajan. Oleellista on se, että auto oli törmäyslinjalla (pyörätien jatkeella) törmäyshetkellä.

    ">Entä jos se olisi ollut jalankulkija suojatiellä?"

    Näkyvyys oli hyvä. Jos risteyksessä olisi ollut jalankulkija, pyöräilijä olisi tietysti noudattanut liikennesääntöjä (kuten nytkin teki), ja hiljentänyt vauhtia niin paljon että olisi voinut tarvittaessa pysähtyä. Mutta kyseessä ei ollut jalankulkija vaan auto, jonka kuljettaja oli väistämisvelvollinen. Autot eivät yllättäen muutu jalankulkijoiksi. Imaginääriset jalankulkijat eivät liity tähän tapaukseen millään lailla.

    On aika kummallinen ajatus, että kolarissa syyllisyys ratkottaisiin sen perusteella, kumpi on osunut toisen kylkeen. Tämähän tarkoittaisi käytännössä etuajo-oikeutta sille, joka ehtii ensin risteykseen, vaikka vain sekuntia ennen. Väistämissäännöt voi unohtaa, ja kannattaa ostaa nopeasti kiihtyvä auto.

    VastaaPoista
  12. Mihin kellon aikaan tämä sattui? Oliko pyöräilijällä valo(jos hämärää tai yö)? Itse tuppaa autoilee työnpuolesta ja pyöräilijät ovat yksi vaarallisimmista liikenteenkäyttäjästä liikenteessä varsinkin kaupunki alueella.

    Tosin olen ajanut Tuostakin kohdasta useasti, Jos Espoosta päin pyöräkin tullut, niin sillä on hiukan vauhtiakin. Tässä tapauksessa autoilija ei taida käyttää mitään muuta menopeliä, jos ei osaa arvioida mäkeä alas tulevan pyörän nopeutta.
    Kyseisestä risteyksestä autosta katsoen vasemmalle on huono näkyvyys. Eli katsotaan oikealle tulee pyörä, ehdin ensin. En katso vasemalle tuleeko autoa... Ajan suojatielle pyörän eteen katsoakseen tuleeko vasemmalta mitään ja poks.

    Onneksi on tulossa voimaan uusi säädös, jossa ajokortin haltijat käyvät suorittamassa kokeen, jolla selvitetään voiko kyseinen henkilö pitää korttinsa.

    VastaaPoista
  13. Pitkästä jarrutusjäljestä päätellen pyöräilijän vauhti on ollut aivan kohtuuton tuossa säässä(märkä katu) ja risteykseen tullessa. Polkupyörille pitäisi asettaa taajamissa ehdoton 20 km/h nopeusrajoitus, jota olisi myös valvottava. Mitä siitä tulisi jos autoillakin saisi ajaa täyttä vauhtia risteyksiin väistämisvelvollisten eteen?

    VastaaPoista
  14. Anonyymille: Mitä väliä kellonajalla tai valoilla on? Autoilija myönsi nähneensä pyörän, mutta ei vain välittänyt siitä. Vai onko tämä jostain muista tapauksista tuttua argumentointia, että kypärättömän (tai siis valottoman) pyörän päälle saa ajaa, koska tämä vain kerjäsi vahingon sattumista kuitenkin?

    Ja eihän pyörän nopeudella sikäli ollut väliä, että autoilija ei edes ajatellut ehtivänsä pois pyörätieltä ennen pyörän saapumista. Hän vain jätti tietoisesti noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan, koska oli sitä mieltä ettei pyörätien jatkeella saa kuitenkaan ajaa pyörällä ja tilanteessa ei näinollen ollut mitään väistettävää.

    Matille: Olisiko sama jarrutusjälki ollut kohtuullinen kuivalla, tai jollain muulla säällä? Tulisiko autojen nopeus risteysalueilla rajoittaa niin, että jarrutus on mahdollinen kolmen metrin matkalla (joka on noin suojatien leveys eli kuvan perusteella suurinpiirtein pyöräilijän jarrutusjäljen pituus)?

    Kieltämättä mielenkiintoinen ehdotus, että autot eivät saisi ajaa vihreillä valoilla risteyksen läpi yli kahtakymppiä siltä varalta, että joku ajaakin punaisten läpi pysähtyen keskelle risteystä. Tätä voisi nyt vaalien alla ehdottaa eri puolueille!

    VastaaPoista
  15. Olen poistanut kommentin, jossa levitettiin väärää tietoa liikennesäännöistä. Sellainen vaarantaa ihmishenkiä, enkä voi sallia sitä täällä.

    Kiinnostuneille tiedoksi, että onnettomuus tapahtui päivänvalossa.

    VastaaPoista
  16. Mitä tulee tuohon:
    >Ei ole oleellista, oliko auto vielä liikkeessä
    >vai oliko se ollut pysähtyneenä sekunnin ajan.
    >Oleellista on se, että auto oli
    >törmäyslinjalla (pyörätien jatkeella)
    >törmäyshetkellä.

    niin kehottaisin muistamaan, että jos risteys ei ole vapaana, niin sinne ei saa ajaa. Ja vaikka risteys on tukossa siksi, että joku muu on ajanut väärin, niin sittenkään sinne ei saa ajaa. Jos siis auto on ollut pysähtyneenä sekunnin tai useita, niin polkupyöräkään ei saa ajaa päälle, vaikka auto olisikin tehnyt virheen.

    Esimerkiksi tänä aamuna eräässä risteyksessä minulle vaihtui vihreä valo, ja edessä oli auto, joka oli ajanut risteykseen sääntöjen vastaisesti - vihreillä, mutta niin että joutui pysähtymään risteykseen. Jos olisin ajanut päälle - vaikka siis minulle oli vihreä valo ja toinen auto oli rikkonut sääntöjä - niin kyllä se olisi ollut minun vikani, koska tilanne ei ollut mitenkään erityisen ennalta-arvaamaton.

    Siispä:
    >Tämähän tarkoittaisi käytännössä etuajo-
    >oikeutta sille, joka ehtii ensin risteykseen,
    >vaikka vain sekuntia ennen. Väistämissäännöt
    >voi unohtaa, ja kannattaa ostaa nopeasti
    >kiihtyvä auto.

    Asia tosiaan on näin. Jos joku ajaa risteykseen, niin hän saa mennä eivätkä muut saa ajaa päälle, jos onnettomuus vain on vältettävissä. Risteykseen väärin ajavaa voi sitten sakottaa poliisi ja oikeuslaitos, mutta muut eivät saa opettaa eivätkä rankaista ajamalla tahallaan päälle.

    VastaaPoista
  17. Defensive driving on jenkeissä autokoulopetuksessa käytetty teema: jos toinen tekee virheen, niin valpas liikkuja ehtii välttää haverin. Suomessa opetetaan olemaan oikeassa ja aina välillä se sattuu.

    VastaaPoista
  18. Niin, näyttää tosiaan siltä, ettei autokouluissa opeteta edes liikennesääntöjä kunnolla. Toivottavasti oikeassa olemisen teema ei ole autokouluissa kovin yleistä. Oma ajo-opettajani ainakin korosti tosi paljon valppautta ja sitä, että liikenteessä on paljon arvaamattomia kuskeja.

    Varmasti kyseinen pyöräilijäkin on valppaudellaan välttänyt lukemattomat kolarit. Mutta kun väistämisvelvollinen autoilija jarruttaa lähestyessään risteystä eikä näkemäesteitä ole, on hyvä syy olettaa hänen aikovan noudattaa väistämisvelvollisuuttaan.

    Jos kukaan ei voisi odottaa kenenkään noudattavan liikennesääntöjä, olisi aika vaikea koskaan päästä perille.

    VastaaPoista
  19. Minä olen sitä mieltä, että autokouluissa kyllä opetetaan liikennesäännöt kunnolla. Itse olen opettanut poikaani opetusluvalla, ja sekin sujui hyvin. Kyllä ajokortin saavat tuntevat asian teoriassa varsin hyvin.

    Mutta: pulma on opetetun teorian ja katujen käytännön välinen ristiriita. Erityisesti Helsingin seudulla on käynyt niin, että vallitseva liikennekulttuuri on vähän joka asiassa ja kaikilla liikkujilla - autot, pyöräilijät, jalankulkijat - muuttunut sellaiseksi, että sääntöjä huolellisesti noudattava liikkuja on niin harvinainen, että muodostaa suorastaan ennalta-arvaamattoman poikkeuksen.

    Itse olen kerännyt tässä lähiaikoina yhden pösönjäähdyttimen volkkarin vetokoukkuun ihan vain pysähtymällä puhaisiin valoihin, ja aika lähellä oli isompikin kolari, kun pysähdyin suojatien eteen ja takaa tuleva v70 oli tulla päälle (onnistui sitten ohjaamaan lumipenkkaan). (Sinänsä V70:t ovat siistineet käytöstään aiemmista vuosista ja sikailijat siirtyneet mm. Mineihin ja ML-mersuihin).

    Sääntörikkomuksia tekevät oman subjektiivisen ja itseänikin tarkkailevan arvioni mukaan eniten jalankulkijat, toiseksi eniten pyöräilijät, ja autoilijat ajavat kilteimmin. Toisille aiheutuneen vaaran suhteen järjestys on silti päinvastainen, koska piittaamaton autoilija on tietysti vaarallinen kaikille muille, erityisesti pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Piittaamaton pyöräilijäkin voi aiheuttaa vaaraa autoille ja muille, mutta ei ihan niin helposti.

    Liikennekulttuurin korjaaminen on kuitenkin aika kokonaisvaltainen asia, eikä onnistu kuin vaikuttamalla kaikkiin liikenteessä liikkujiin. Autokoulut eivät auta tässä asiassa. Siellä hankitaan lähinnä vain lupa alkaa opetella sitä, miten liikenteessä käyttäydytään. Oppi saadaan sitten liikenteessä muita seuraamalla: mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, mitä kaikki tekevät.

    VastaaPoista
  20. PJT: "Sääntörikkomuksia tekevät oman subjektiivisen ja itseänikin tarkkailevan arvioni mukaan eniten jalankulkijat, toiseksi eniten pyöräilijät, ja autoilijat ajavat kilteimmin. Toisille aiheutuneen vaaran suhteen järjestys on silti päinvastainen, koska piittaamaton autoilija on tietysti vaarallinen kaikille muille, erityisesti pyöräilijöille ja jalankulkijoille."

    Viisaasti puhuttu, tämä vastaa myös omaa arkikokemusta.

    Esimerkiksi punaisia päin kävelemistä ei oikein voi rinnastaa punaisia päin (autolla) ajamiseen juuri tuon aiheutuvan vaaran takia, vaikka pelkästään sääntökirjaa lukemalla näin voisi kuvitella - ja moni niin tuntuu tekevän.

    VastaaPoista
  21. Lisäisin tähän sitten vielä, että keskimäärä ei kerro yksilön käytöksestä. Piittaamattomia autoilijoita on hyvin pieni osa, piittaamattomia pyöräilijöitä vähän enemmän mutta ei silti kovin paljon. Kun sitten yleistetään "autoilijat aina sikailevat" tai hieman vähemmän väärin "pyöräilijät eivät piittaa säännöistä", niin se ei mitenkään auta tilannetta.

    Päinvastoin: itse pyrin kyllä noudattamaan sääntöjä ja ajamaan muutenkin huomaavaisesti ja turvallisesti, mutta aina kun luen yleistyksiä autoilijoiden typeryydestä ja lihavuudesta ja suurista synneistä ilmastolle, motivaationi ottaa muita huomioon vähenee.

    Ratkaisu ei siis ole kyykyttää kaikkia autoilijoita tai pyöräilijöitä, vaan saada liikennekäyttäytymisen kokonaisuus johdonmukaisemmaksi ja ennalta-arvattavammaksi. Esimerkiksi virheistä sakottaminen ei välttämättä auta ollenkaan niin paljon kuin virheistä huomauttaminen, koska sosiaalinen paine käyttäytyä turvallisesti on parempi ratkaisu kuin nilkkimäinen satunnaisesti kiinni jäävien jahtaaminen.

    VastaaPoista
  22. Tomi P. Kirjoitti että mitä väliä valoilla tai kellon ajoilla on jos on nähnyt kuitenkin pyöräilijän.

    Esim. voi kyllä nähdä pimeällä että pyörän on tulossa kohti, jos pyörässä on valo, niin se helpottaa aivojen kykyä käsitellä asiaa. Autollakin ajaessa valottomat autoilijat ovat riski, kun ei aivot eivät nopealla vilkaisulla rekistöröi kohteen liikkumista. Varsinkin hämärtyessä he lisäävät riskiä liikenteessä myös muille teiden käyttäjille.

    Ihmetyttään kyllä että Espoosta tulevat pyöräilijät yleensä laskevat autotiellä vauhdin takia, jättäen pyörätien kunnes saavutaan liikenne valoihin, joissa jalankulkioille on vihreä ja autoille punainen.

    VastaaPoista
  23. Tämä on myös loistava esimerkki siitä, miksi oikeanpuoleisessa liikenteessä vasemmanpuoleinen liikenne ei vaan toimi.

    VastaaPoista
  24. Syyttäjän toimista voi valittaa. Etsi autojen välinen vastaava kolhu josta sakko on annettu ja käytä asiasanaa "yhdenvertaisuusperiaate". Vakuutusyhtiölläsi (tai työnantajasi vak.yhtiöllä, jos tämä tapahtui työmatkalla) voi olla hyvinkin rahallisia vaatimuksia pyöräilijälle aiheutuneista lääkärikuluista, tarvittaessa oikeusteitse. Virheellisestä kuulustelupöytäkirjasta yhteyttä oikeusasiamieheen.

    VastaaPoista
  25. Polkupyörän jättämästä jarrutusjäljestä ei voi päätellä muuta kuin että takajarrua on käytetty. Jos etupyörä lukkiutuu, keskiverto pyöräilijä kaatuu. Etujarrun tehokas käyttö ei siis jätä jälkeä. Takapyörällä taas on sitä vähemmän pitoa, mitä kovempi jarrutus on, koska painoa siirtyy jarrutuksessa aina etupyörälle. Alamäellä on sama vaikutus. Lisäksi olen vielä huomannut monen (naisen) toimivan niin, että jalkajarrullisella pyörälllä äkkijarrutuksen tehdessään he nousevat myös pois satulasta, jolloin paino siirtyy vielä entistä enemmän pois takapyörältä. Ns. fiksipyöräilijät pitävät keskenään jopa kisoja siitä, kuka jättää pisimmän jarrutusjäljen, ja sopivassa etunojassa 30km/h nopeus riittää venyttämään jarrutusmatkan useisiin kymmeniin metreihin - ja nyt tuli mieleen, että mehän lapsena kisailimme ihan samalla tavalla, jalkajarrullisilla pyörillä hiekkakentällä, eivätkä nopeudet olleet mitenkään huimia.

    VastaaPoista