En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Pyöräteiden kunnossapitoa

Tarina nopeasta toiminnasta erään pyörätien kunnossapidossa vuosina 2005-2011


Tämä erään Helsingissä sijaitsevan moottoritien alittava tunneli tuli minulle tutuksi vuonna 2005, jolloin ensimmäisen kerran kolautin vanteeni tunnelin suulla olevaan teräväreunaiseen kuopparivistöön.


Kuva ei aivan tee oikeutta perunapellolle, vaan kolojen syvyysvaikutelma hieman kärsii, mutta kuvittele rivistö syviä teräväreunaisia uria, joita ei pysty väistämään, sillä niitä on koko tien leveydeltä.

Kesällä 2008 lähetin asiasta palautetta YTV:n silloisen kevyen liikenteen reittioppaan palautelomakkeen kautta, joka oli tarkoitettu tämän tyyppisiin ilmoituksiin. Sain viestin, jossa kerrottiin palautteeni ohjautuvan automaattisesti kaupungin kevyen liikenteen väylistä vastaavalle taholle. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Väylää ei korjattu.

Vuonna 2009 olin ajaa tunnelista vastaan tulevan kulkusuuntaansa nähden vasenta puolta* kävelevän jalankulkijan yli. Keskityin varomaan koloja ja olemaan lyömättä päätäni matalan tunnelin kattoon. Kuten kuvistakin voi havaita, ulkopuolelta on myös olematon näkyvyys pimeään alikulkutunneliin. Tunneli ala-arvoisine päällysteineen on selvästi vaarallinen. Jätin palautetta uudestaan, toisen kanavan kautta.

Nyt, vuonna 2011, kolme vuotta palautteeni lähettämisen jälkeen, kuusi vuotta** sen jälkeen kun törmäytin pyöräni tähän ansaan ensimmäisen kerran, ilokseni huomaan että kaupunki / valtio / ystävällinen ohikulkija on tehnyt asialle jotain. Tässä aikaansaannos:

Jei.

Muutaman metrin päässä alikulkutunnelin yläpuolella voi käydä ihailemassa, miltä näyttää sileäksi asfaltoitu tie:

*) Kuka idiootti poistikaan oikeanpuoleisen liikenteen jalankulkijoilta?
**) Kuka tietää kauanko väylä on ollut tuossa kunnossa, ehkä kymmenen, viisitoista vuotta.