Bussiaikataulujen epäluotettavuus

Pitkähkön tauon jälkeen tuli taas kuljettua bussilla pyörän sijaan. Ja muistinpa heti, miksi en yleensä kulje bussilla. Seitsemän kilometrin matka kesti bussilla tunnin, pyörällä samaan matkaan menee alku- ja loppusäätöineen 25-35 minuuttia säästä riippuen. Itse bussimatka kesti ruuhkassa noin puoli tuntia, loppuaika kului pysäkkien ja päätepisteiden väliseen kävelymatkaan sekä aikatauluhakuammunnasta johtuvaan pysäkillä odotteluun.

Olin laskenut matka-aikaani bussin myöhästymisvaran ja valinnut bussivuoron sen mukaan. Valitsemani bussivuoro oli kuitenkin joko mennyt huomattavasti etuajassa pysäkin ohi tai sitten jäänyt kokonaan välistä. Seuraavallakin vuorolla olisin ehtinyt ajoissa perille, jos se ei olisi ollut vastaavasti myöhässä.

Jos matkustajan on otettava huomioon sekä bussin etuajassaolovara että myöhästymisvara, matka-aika "varmuuden vuoksi" odotteluineen muodostuu liian pitkäksi. Kyse ei ehkä ole kovin monesta minuutista, mutta kuitenkin riittävän monesta, että se vaikuttaa joukkoliikenteen houkuttelevuuteen ja saa varmasti monet valitsemaan henkilöauton. Kymmenenkin minuutin turha odottelu pysäkillä pakkasessa ja tuulessa voi olla liikaa. Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla kätevää ja aikataulujen luotettavia, jotta henkilöautoilun määrää saataisiin vähennettyä.

Ennalta-arvaamattomista syistä johtuville bussien myöhästelyille ei ehkä voi mitään, mutta ainakin etuajassa olemiseen voi vaikuttaa. Busseilla voisi olla muutaman pysäkin välein tasauspysäkit, joilta vuoro ei lähde eteenpäin ennen aikataulun mukaista ohitusaikaa. Tasauspaikka olisi luontevaa sijoittaa tiheämmän pysäkkijakson ensimmäiselle pysäkille tai liityntäpysäkille.

Pyöräkaista Pekingissä

Tietoa liikennesäännöistä

Liikenteessä, mediassa ja keskusteluissa saa jatkuvasti huomata, että ihmisten liikennesääntötuntemus on todella kurjalla tolalla. Liikennesäännöt ovat epäselvät jopa poliisille. Poliisi, Liikenneturva ja autokoulut ovat epäonnistuneet tehtävässään jakaa liikennesääntöjen tuntemusta. Liikennesääntöjen tuntemattomuus on vakava ongelma liikenteen turvallisuuden ja myös sujuvuuden kannalta.

Tähän blogiin tullaan usein liikennesääntöihin ja erityisesti polkupyöräilijää koskeviin liikennesääntöihin liittyvillä hakusanoilla. Siksi aion antaa oman panostukseni aiheeseen ja kerään liikennesääntöjä yhdelle sivulle. Liikennesääntösivu ei ole heti valmis, täydennän sitä vähitellen. Tarkoitus ei ole tehdä täydellisen kattavaa selvitystä liikennesäännöistä, vaan peruspaketti lähinnä pyöräilyyn liittyen.

Koska mediassa on jaettu niin paljon virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä, ja koska haluan kannustaa lukijoita lähdekritiikkiin ja omaan ajatteluun, laitan mahdollisuuksien mukaan jokaisen säännön kohdalle perustelut ja/tai lakiviitteen.

Linkki liikennesääntösivuun löytyy tämän sivun oikeasta laidasta.

Poliisi jakaa väärää tietoa (taas)

Helsingin Sanomat julkaisi 3.11.2010 seuraavan uutisen:

Poliisi ärähtää: Pyöräilijät eivät osaa suojatiesääntöjä

Asiaan liittyy poliisin tiedote, jota muutettiin hieman pyöräilijöiden palautteen ansiosta.

Tiedotteeseen ja uutiseen on edelleen jäänyt virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa. Lisäksi poliisin tiedotteesta paistaa läpi paha asenneongelma ja kyvyttömyys loogiseen ja oikeudenmukaiseen ajatteluun.

Poliisi:

Pyöräilijöiden vauhdikkaat suojatien ylitykset aiheuttavat vaaraa niin pyöräilijöille kuin muillekin risteyksissä liikkuville, ja moni pyöräilijä ei näytä hallitsevan liikennesääntöjä tai ei välitä niistä.

Eikä moni autoilija, eikä edes poliisi. Lisää risteysten selkeistä väistämissäännöistä löytyy täältä: Otson Pikaopas risteysajoon. On vastuutonta syyttää erityisesti pyöräilijöitä jonain maagisena sääntöjä tuntemattomana ryhmänä, kun tietämättömyyttä ja haluttomuutta liikennesääntöjen noudattamiseen löytyy yhtä lailla kaikista tiellä liikkujista. Kuitenkin autoilija, joka ei tunne liikennesääntöjä tai piittaa niistä, saa aikaan paljon pahempaa vahinkoa kuin pyöräilijä. Joten olisiko tärkeämpää muistutella autoilijoita liikennesääntöjen noudattamisesta?

On outoa korostaa miten juuri pyöräilijät ajavat risteyksen yli "vauhdikkaasti" ja miten tämä aiheuttaa vaaraa, kun yleensä autojen ajonopeudet ovat suurempia kuin pyörien. 50 km/h etenevä tuhansia kiloja painava auto lienee vaarallisempi kuin 25 km/h etenevä sadan kilon pyörä.


HS:

Pyörällä saa ajaa suojatiellä vain, jos se on merkitty pyörätien jatkeeksi, mutta tuolloinkin pyöräilijän pitäisi pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Pyörätien jatke merkitään yleensä kapealla katkoviivalla.

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Pyörällä saa ajaa suojatiellä silloin kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty tai ei. Ainakin vuoden 2017 loppuun asti, jolloin päättyy siirtymäaika pyörätien jatkeen merkinnöille. Ja: Pyöräilijän ei pidä pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Jos jotain pääsääntöjä asiasta pitää sanoa, sanottakoon vaikka, että pääsääntöisesti pääpyörätiet kulkevat suurempien teiden vierellä, jolloin sivuteiltä tulevilla on pääsääntöisesti kolmiot. Päätieltä sivutielle kääntyvät autot ovat väistämisvelvollisia suoraan ajavaan pyöräilijään nähden. Näissä pääsääntöisissä tilanteissa siis autoilijat pääsääntöisesti väistävät pyöräilijöitä. Pyörätien jatketta ylittävä pyöräilijä väistää autoa silloin, kun autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalla ole kolmiota tai stop-merkkiä, eikä autoilija ole tulossa pihasta, parkkipaikalta tai muulta sellaiselta.

Poliisi: 

Suojatiellä ajaminen on kiellettyä

Sen lisäksi pyöräilijät ylittävät ajoradan usein ajamalla suojatiellä, vaikka se useimmissa tapauksissa on kiellettyä.

Alaotsikon väite, että suojatiellä ajaminen olisi kiellettyä, on räikeä valhe. Ja millä ihmeen perusteella suojatiellä ajaminen olisi edes "useimmissa tapauksissa" kiellettyä? Suojatiellä saa ainakin vuoden 2017 loppuun asti ajaa pyörällä aina silloin, kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty jatkeeksi tai ei. Piste.

HS:

Helsingissä erityisesti kantakaupungin alueella pyörätien jatkeet on poliisin mukaan selkeästi merkitty.

Poliisi:

Jos ajoradan molemmin puolin kulkevat samansuuntaiset pyörätiet, se ei välttämättä tarkoita, että kaikki risteävät suojatiet olisivat myös pyörätien jatkeita. Pyörätien jatke merkitään kapealla katkoviivalla. Pyörätien jatkeen ja suojatien viivoitukset on voitu yhdistää myös koko leveydeltään yhtenäiseksi viivoitukseksi. Tällöin pyörätie tulee olla merkitty liikennemerkillä jatkuvaksi suojatien molemmin puolin.

Pyörätien jatkeita ei todellakaan ole aina merkitty selvästi kantakaupungin alueellakaan. Esimerkiksi tässä Cygnaeuksenkadun ja Mannerheimintien risteyksessä Mannerheimintien länsipuolella kulkeva pyörätie päättyy. Pyöräilijä on pakotettu vaihtamaan tien toiselle puolelle jatkaakseen Mannerheimintietä pitkin pohjoiseen. Pyörätie siis jatkuu tien toisella puolella. Varmasti välissä oleva suojatie on silloin pyörätien jatke. Kuvassa pyöräilijä on menossa tälle jatkeelle.

Ylitys on piirretty Ulkoilukarttaankin pyörätieksi. Ja pyörällä pitäisi näitä reittejä pystyä ajamaan (ei taluttamaan) siinä missä autollakin. Eikä pyörätietä ole merkitty liikennemerkein jatkuvaksi siten, että merkit näkyisivät suojatietä ylittävälle pyöräilijälle kadun toiselle puolelle. Jos kyseinen suojatie on pyörätien jatke, millä perusteella voidaan väittää, että joku toinen vastaavanlainen risteävä suojatie ei olisikaan pyörätien jatke?

Lisäksi on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös, jonka mukaan pyöräilijä on saanut ajaa suojatiellä, vaikka vain toisella puolella katua on ollut pyörätie. Suojatie on ollut sellainen, että sinne on päässyt laillisesti pyörällä ajamalla. Kumpikohan tulkitsee lakia oikein, poliisi vai korkein oikeus?

Mitä saavutetaan sillä, että jatkuvasti levitetään harkitsemattomasti ja vaarallisesti hölynpölyä pyöräilijän liikennesäännöistä? Mitä sillä haetaan? Päälleajo-oikeutta ei ole liikenteessä kenelläkään missään tilanteessa. Tällainen tiedotus saa autoilijan vain kuvittelemaan, että hänellä todella on päälleajo-oikeus jos pyöräilijä hänen nähdäkseen rikkoo liikennesääntöjä. Autoilija kuvittelee vieläpä, että hän kykenee ratin takaa näkemään ja päättämään itse ajaako pyöräilijä liikennesääntöjen mukaisesti. Monilla autoilijoilla on kuitenkin jo vaikeuksia itse noudattaa liikennesääntöjä. Heidän pitäisi keskittyä liikenteen seuraamiseen ja omiin liikennemerkkeihinsä sen sijaan että he yrittävät syynätä pyöräilijän mahdollista liikennesääntöjen rikkomista siinä kuitenkaan onnistumatta. On vaarallista kuvitella ratin takaa pystyvänsä tietämään, milloin pyöräilijä saa ylittää suojatien ajamalla, ja antaa tämän vaikuttaa omaan liikennekäyttäytymiseensä negatiivisesti. Autoilija ei voi tietää esimerkiksi mitä pyöräilijän liikennemerkkejä häneltä jää näkemättä.

Poliisin ja median tulisi tuntea vastuunsa liikennevalistuksessa. Virheellinen, harhaanjohtava ja asenteellinen tiedottaminen aiheuttaa vain lisää onnettomuuksia.

Vaikka liikennesäännöt eivät olisikaan kaikille selvät, tämä on kuitenkin helppo muistaa: Älä koskaan aja kenenkään päälle, suojatiellä tai missään muuallakaan.