YLE: Pyöräilijät käyttäytyvät liikenteessä villisti
Ylikomisario Jouko Suomi Kymenlaakson poliisilaitokselta kertoo, että pyöräilijöille kirjoitettavien sakkojen määrä on kasvanut, kuten myös pyöräilijöiden määrä yleensä. Liikenneonnettomuuksissa loukkaantuu paljon pyöräilijöitä, vaikka kypärän käyttö onkin yleistynyt.
- 30–35 ihmistä kuolee vuosittain pyöräilyonnettomuuksissa Suomessa. Moni niistäkin onnettomuuksista voitaisiin välttää kypärää käyttämällä, Suomi sanoo.
Kypärän käyttäminen ei millään lailla estä onnettomuuksia. Kypärän käyttäminen voi vaimentaa onnettomuudesta seuranneen päähän kohdistuneen iskun. Onnettomuuksia estetään noudattamalla liikennesääntöjä kaikkien osapuolten toimesta, olemalla valppain mielin, rakentamalla uusiksi kaikki älyttömät ja vaaralliset liikennejärjestelyt sekä poistamalla pyörätien käyttövelvollisuus.
Itse asiassa kypärän käyttäminen lisää onnettomuuksia, jos tällainen ajattelutapa autoilijoilla on kovinkin yleinen. Että nyt voin ajaa tuon pyöräilijän eteen, sillähän on kypärä joka varmaankin estää onnettomuuden. Ja jos sillä ei ole kypärää, onnettomuus on pyöräilijän vika.
Pyöräilijöiden käyttäytyminen tasa-arvoisessa risteyksessä on Suomen mukaan yleinen ongelma.
- Pyöräilijän on aina väistettävä. Tähän on vain kaksi poikkeusta: jos auto tulee kärkikolmion takaa, on autoilijan väistettävä. Toinen on se, että kääntyvä ajoneuvo väistää ajotietä ylittävää pyöräilijää, Suomi listaa.
Eipäs ole pyöräilijän aina väistettävä. Ei ole. Ei ole! Got it? Lopettakaa nyt jo se pupun puhuminen, että pyöräilijän olisi muka aina väistettävä! Ajoradalla ajavaa pyöräilijää koskevat aivan samat säännöt kuin autoilijaakin.
Juuri tämän väärän informaation takia niitä onnettomuuksia tapahtuu! Autoilijat luulevat, että pyöräilijän kuuluu aina väistää. Kun julkisuudessa toitotetaan, että pyöräilijän on aina väistettävä paitsi sejatämä poikkeus, arvatkaa jäävätkö ne poikkeukset Pertti Perusautoilijan mieleen. Hän muistaa vain, että kyllä se pyöräilijä aina väistää. Lopettakaa nyt jo se aina-sanan käyttö. Se on vaarallinen.
- Pyöräilijät kuvittelevat, että suojatielle voi ajaa noin vain. Todellisuudessa pyöräilijän on väistettävä suojatiellä autoa ja talutettava pyörää. Suojatien yli saa kuitenkin ajaa, jos pyörätie jatkuu suoraan suojatien jälkeen, Suomi opastaa.
Nyt puhuu ylikomisario jo jotain aivan käsittämätöntä. Pyöräilijää, joka väistää suojatiellä autoa ja taluttaa pyörää, ei ole olemassakaan. Komisariolle tiedoksi, että pyörää taluttava henkilö on jalankulkija. Ja suojatietä ylittävää jalankulkijaa on autoilijan väistettävä.
Pyörällä taasen saa ajaa suojatien yli, jos vähintään tulosuunnan puolella suojatietä on pyörätie (KKO:1996:125). Jos kummallakin puolella on vain jalkakäytävä, kyseissä paikassa ei saisi muutenkaan ajaa pyörällä.
Ja sitten se väistäminen. Taas tämä sama sananparsi, että pyöräilijän on väistettävä paitsi silloinjasilloin, aiheuttaa väärinkäsityksiä, väärin muistamisia ja sekaannuksia. Suojatien yli ajavan pyöräilijän on väistettävä autoa ainoastaan siinä tilanteessa, kun hän ajaa ajoradan kanssa risteävää pyörätietä, autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalle ole väistämisvelvollisuuden osoittavaa liikennemerkkiä (muuten, myös stop-merkki on tällainen). Tällaiset paikat ovat vain harvinaisia ainakin täällä Helsingissä. Useimmiten tilanne on se, että autoilijalle on kolmio tai autoilija on kääntymässä, kuten vaikka liikenneympyröissä. Eli jos tästä väistämissäännöstä pitäisi jotain ylimalkaista sanoa, kuten näkyy olevan tapana, sanoisin, että useimmiten autoilija väistää suojatietä ylittävää pyöräilijää. On harhaanjohtavaa puhua autoilijan väistämisvelvollisuudesta poikkeuksena, kun tämä "poikkeus" on yleisempi. Tieliikennelaissakin on ensiksi mainittu kääntyvän ajoneuvon väistövelvollisuus ja vasta sen jälkeen pyöräilijän väistövelvollisuus, "jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu".
Juuri tämä pyöräilijän uusi väistämissääntö oli vuoden 1997 lakimuutoksen ja sitä seuranneen "valistuskampanjan" suurin moka. Toitotettiin suureen ääneen virheellisesti, että pyöräilijän on aina väistettävä. Ja sen seurauksena ihmiset eivät vieläkään tiedä, kenen kuuluu väistää. Tai oikeammin, luulevat tietävänsä että toinen osapuoli on väistövelvollinen, mikä on moninkertaisesti vaarallisempaa kuin pelkkä tietoinen epätietoisuus.
Koko lakimuutos oli täysin tarpeeton ja siitä on ollut väärinkäsitysten takia paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Kukaan täysipäinen pyöräilijä ei muutenkaan ylitä ajorataa autoja väistämättä sellaisissa paikoissa, joissa laki asetti pyöräilijälle väistövelvollisuuden. Kuten vaikkapa silloin, kun erillinen pyörätie tulee keskeltä metsää ajoradan yli.
Villit pyöräilijät aiheuttavat päänvaivaa poliisille. Pyöräilijät tuntevat huonosti heitä koskevat liikennesäännöt.
Villit liikennejärjestelyt aikaansaavat villiä pyöräilyä. Entäs ne autoilijat, jotka eivät tunne liikennesääntöjä? Tai poliisit? Liikennesuunnittelija Kristina Glitterstamin sanoin,
"Kaupunki saa sellaiset pyöräilijät kuin se ansaitsee".
Eikös auto väistä vielä sellaisessakin tilanteessa, jossa auto tulee pihasta pyörätien yli tielle?
VastaaPoistaAutoilijan tulee väistää aina pihasta tullessaan kaikkia. Poikkeuksia ei ole.
VastaaPoistaSääntöhämäryyksien villi länsi sitä paitsi aiheuttaa lukemattomia vaaratilanteita myös jalankulkijoille. Pelokkaat pyöräilijät kansoittavat jalkakäytävät, koska eivät uskalla ajaa ajoradalla, ja lopputuloksena on mummeleita kumossa kun väärään turvallisuudentunteeseen tuudittautuneet sääntörikkurit painelevat tuhatta ja sataa paikoissa, joissa eivät saisi lainkaan ajaa. Ja niillä jalankulkijoilla kun ei ole niitä kypäriä...
VastaaPoistaAsiaa!
VastaaPoistaOlin kertaalleen jäädä autoilijan alle, joka kääntyi ajoradalta pyörätien yli pihaan. Onnettomuudelta vältyin hätäjarrutuksella. Kävin kysymässä autoilijalta, että miksei hän väistänyt minua vaikka olisi ehdottomasti pitänyt.
VastaaPoista"Minähän näytin suuntavilkkua", kuului hämmästynyt vastaus.
Mitähän autokouluissa opetetaan ja mitähän siellä pitäisi opettaa, jotta tuollaiselta vältyttäisiin. Olisiko aika luopua tuosta tappavasta "pyöräilijä väistää aina"-mantrasta?
Liikenteen perusjuttu niin kävellessä, pyöräillessä kuin autoillessakin: Pelko pois. Jos pelottaa, *ei voi toimia järkevästi*. Joten harjoittelemaan ja sitten kun tuntee olevansa valmis liikenteeseen niin ajamaan!
VastaaPoistaPS. Eikä koskaan -- siis koskaan -- jalkakäytävillä.
PPS. paitsi alle 12-vuotiaat fillaristit ja pyörätuolinkäyttäjät kaikissa ikäryhmissä
VastaaPoista;-)
Hienoa kommentointia! Duunimatkapyöräilyä suorittavana vai onko se harrastavana, nähnyt ja kokenut myös kaikenlaista. Onhan näitä rikkoja rokassa vaikka kuinka esim. Keskuspuistossa reiteillä haahuilijat, kälättävät teinijoukkiot, keskellä reittiä pyöräilevät vanhukset, joista ei tiedä pysyykö pyörä pystyssä ja jos pysyy kääntyykö se kenties vasemmalle vai oikealle ja tietenkin koirankusettajat talutushihnoin tai ilman. Oma lukunsa on sitten täysin vastuuttomasti pyörän eteen pomppivat oravat ja maassa kiinteästi kököttävät linnut, joiden suuntimo on selkeästi hakusessa.
VastaaPoistaItse myös ratin takana istuvana myönnän, että pyörän havainnoiminen on välillä vaikeaa. Pahki en ole kenenkään kanssa vielä ajanut ja pyrkimys on toki välttää sitä viimeiseen asti. Olen jopa alkanut antaa poikkeuksetta jalankulkijalle tietä, mikä tietenkään ei ole monenkaan mieleen. Kaipaillen mietin kevään Mallorcan reissulla koettua, kun pienenä ajatuksena aivojen sopukassa vasta syntymäisillään oleva aavistus ylittää tie jalan tai pyörällä pysäyttää hyvissä ajoin auton kuin auton. Saman ihmeellisyyden olen kokenut myös länsinaapurissamme Ruotsissa. Suomalaisjörriköillä on vielä pitkä matka moiseen käyttäytymiseen.
On myös tutkimustuloksia, että kypärän käyttö oikeasti lisää onnettomuusriskiä, kyse ei ole pelkästä spekulaatiosta.
VastaaPoistaIan Walkerin raportoi paperissaan "Drivers overtaking bicyclists: Objective data on the effects of riding position, helmet use, vehicle type and apparent gender":
The study of 2,500 overtaking motorists in Salisbury and Bristol found that drivers get 8cm closer to cyclists wearing helmets because they are seen as more experienced.
Itse tutkimus tässä.
Kypärämantran suurin haitta on kuitenkin se, että pelottelu vähentää pyöräilyä. Ja yksi merkittävimmistä pyöräilyn turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä on pyöräilyn määrä: mitä enemmän pyöräilijöitä, sen turvallisempaa. Sen takia esimerkiksi Australiassa kypäräpakko itse asiassa lisäsi pyöräilijöiden kuolemia per pyöräilykilometri. Tarkemmin aiheesta Poljin-lehdessä 5/09.
ps. Anskuli, työmatkapyöräily ei ole harrastus, ainakaan itselleni, vaan kätevä tapa päästä paikasta toiseen. Agitoiduin taannoin avautumaan aiheesta enemmänkin
heh-heh, mitäpä muuta sitä Yleltä, mitäpä muuta...
VastaaPoistaHieno vastine hulluun artikkeliin! Nyt vain harmittaa että vahinko on jo tapahtunut, kun väärää tietoa tulee ns. viralliselta taholta ja kattavassa mediassa! Nyt pitäisi saada poliisi OIKAISEMAAN virheellinen informaatio julkisesti ja suuri mediahuomio oikaisulle! Ehkäpä siitä aukenisi samalla ovi rakentavaan keskusteluun, jonka seurauksena kansalaiset tulisivat oikeasti tietoisiksi (pyöräilyyn kytkeytyvistä) liikennesäännöistä. Kysyn nimittäin myös niiltä jotka sanovat että aihe ei heitä kiinnosta: onko meillä varaa olla lisäämättä pyöräilyä vaihtoehtona autoilulle joka voi olla se viimeinen pisara tuhoon johtavassa energiankulutuksessamme?!
VastaaPoistaLoistavaa tekstiä! Tuli monta tilannetta mieleen, missä on meinannut päästä hengestään autoilijan toimesta.
VastaaPoistaKyllä nyt on kirjoittajalla puurot ja vellit pahasti sekaisin. Poliisi puhuu tasa-arvoisesta risteyksestä, silloin pyöräilijän on AINA väistettävä (oikealta tulevaa) autoa, kuten poliisi ohjeistaa. Kirjoittaja väittää ensin, ettei pyöräilijän ole aina väistettävä, mutta toteaa lopuksi, että pyöräilijää koskevat samat säännöt kuin autoa. No, autoilijan on aina väistettävä oikealta tulevaa autoa tasa-arvoisessa risteyksessä, mikäli toisella ei ole kärkikolmiota. Ristiriitaista? Jos todella pyöräilette tuntematta liikennesääntöjä, niin ei ihme, että onnettomuuksia tapahtuu. Mutta ehkäpä se on luonnonvalintaa, jolla tyhmät karsiutuu. T: Sanni B.
VastaaPoistaVielä: "Villit pyöräilijät aiheuttavat päänvaivaa poliisille. Pyöräilijät tuntevat huonosti heitä koskevat liikennesäännöt." Tämä ei ole yllättävää, tämän voi päätellä ihan ilman käytännön kokemusta tietäen, että pyöräillä voi kuka vain, autoiluun kuitenkin edelleen tarvitaan ajokortti. Myös empiria on osoittanut tämän todeksi ainakin itselleni (15 vuotta ratissa, myös pyörän). T. Edelleen Sanni B.
VastaaPoistaSuojatien yli ajavan pyöräilijän on väistettävä autoa ainoastaan siinä tilanteessa, kun hän ajaa ajoradan kanssa risteävää pyörätietä, autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalle ole väistämisvelvollisuuden osoittavaa liikennemerkkiä (muuten, myös stop-merkki on tällainen)
VastaaPoistaTämä ei pidä paikkansa. Kyllä pyöräilijän pitää väistää ensinnäkin jos pyöräilijällä on kärkikolmio tai stop-merkki, tai jos on tasa-arvoinen risteys ja auto tulee oikealta, tai jos pyöräilijä tulee risteävää pyörätietä pitkin.
Ja myös silloin kun pyöräilijä ylittää tien suojatietä pitkin muualla kuin risteyksessä.
Joillakin pyöräilijöillä on kyllä erittäin hyvä mutta kovin valikoiva sääntötuntemus.
Yksi monelta pyöräilijältä 'unohtuva' sääntö on myös jalankulkijan väistäminen - suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan, siis myös pyöräilijän, tulee antaa tietä suojatietä ylittävälle jalankulkijalle. Eikä suinkaan rimputtaa kelloa ja mielenosoituksellisesti ajaa jalankulkijaa hipoen. Kummasti tuo jalankulkijasääntö kuitenkin yllättävästi palautuu mieleen kun pyöräilijä on itse taluttamassa pyörää suojatien yli, silloin kyllä ollaan äänekkäästi vaalimassa jalankulkijan oikeuksia.
Sanni B. - mielenkiintoiset perusteet sinulla ihmisten tuomitsemiseksi tyhmiksi. Jos ei ajokoulun suorittamista vaadita pyörän ajamiselle, niin miten voidaan ajokoulussa opetettavien asioiden tuntemusta heiltä vaatiakaan.
VastaaPoistaSiispä itseasiassa sinun kirjoituksesi on myös ristiriitainen ja kertoo joko siitä, ettei motivaatiosi asian kommentoimiseen perustu rationaalisuuteen vaan henkilökohtaisiin tunteisiin tai siitä, että sinä olet tyhmä.
Pyörätiet kaipaavat uudelleensuunnittelua, jonka jälkeen voidaan suunnitella säännöt uusiksi, hoitaa valistus systemaattisesti ja tämän jälkeen voidaan alkaa vaatimaan sääntöjen noudattamista ja homman toimimista.
oliskohan se kuitenkin paras keino välttyä näiltä onnettomuuksilta, jos me pyöräilijät oltaisiin ihan vähän valmiita joustamaan ja muistettaisiin, että toiseks sen fillarin kanssa jää autoon törmätessä... Monelle autoilijalle pyöräilijän vauhtikin voi olla aika vaikeaa arvioida, se kun vaihtelee aika paljon pyöräilijästä riippuen.
VastaaPoistaOkei en minäkään harrasta työmatkapyöräilyä. Hyviä pointteja sielläkin. Oikeastaan raa'asti suoritan 17 kilsaa suuntaansa. Onneksi on kunnon suihkut töissä, muuten hommasta ei tulisi mitään...
VastaaPoistad kirjoitti:
VastaaPoista>Jos ei ajokoulun suorittamista vaadita
>pyörän ajamiselle, niin miten voidaan
>ajokoulussa opetettavien asioiden
>tuntemusta heiltä vaatiakaan.
Kyllä lakien, ja myös liikennesääntöjen, noudattamista vaaditaan kaikilta, vaikka ei olisi käynyt autokoulua, tai oikeustieteellistä, tai rippikoulua, tai leikkikoulua. Autokoulussa opetetaan liikennesääntöjä, mutta se ei tarkoita, että liikennesäännöt olisi tarkoitettu vain autokoulun käyneille ja ne koskisivat vain heitä.
Itse kuljen sekä autolla ja pyörällä, ja tämän blogin ja sen kommenttien varsin yksisilmäinen sävy on surullista luettavaa. Autoilijoissa on juntteja, kyllä. Toisaalta pyöräilijöissäkin on juntteja. Suurin osa molemmista ryhmistä taas pyrkii kulkemaan liikenteessä turvallisesti ja toiset huomioonottaen.
Jos liikkuu eri ajoneuvoilla, alkaa vähän paremmin ymmärtää toisen näkökulmia. Esimerkiksi tietää, miksi pyöräilijä tyypillisesti käyttäytyy tietyllä tavalla kun tieolosuhteet ovat surkeita, tai tietää, miten vaikeaa joitain pyöräilijälle itsestäänselviä tilanteita on havaita auton ratissa.
Pari juttua muuten:
- ne kynnykset pyöräteillä ovat todella ärsyttäviä. Niitä ei kuitenkaan ole tehty autoilijoiden iloksi, vaan pyöräilijöitä kiusataan näkövammaisten jalankulkijoiden verukkeella.
- pyöräreittien surkeat opasteet eivät ole vain pyöräilijöiden ongelma, muitakin liikennemerkkejä vandalisoidaan säännöllisesti. Mutta pyörätieopasteet pyörivät teinin käsissä kaiketi helpoimmin osoittamaan uuteen suuntaan.
Ihmiset hyvät, olkaa ystävällisiä ja lähettäkää palautetta suoraan ao. poliisille. Tällainen toiminta on joko häneltä, Yleltä tai molemmilta täysin vastuutonta.
VastaaPoistaSanni hyvä, ehkä voisit lukea sen uutisen huolellisemmin.
VastaaPoistaYlikomissaario Suomi sanoo Ylen mukaan:
Pyöräilijöiden käyttäytyminen tasa-arvoisessa risteyksessä on Suomen mukaan yleinen ongelma.
- Pyöräilijän on aina väistettävä. Tähän on vain kaksi poikkeusta: jos auto tulee kärkikolmion takaa, on autoilijan väistettävä. Toinen on se, että kääntyvä ajoneuvo väistää ajotietä ylittävää pyöräilijää, Suomi listaa.
Sinä taas sanoit:
Poliisi puhuu tasa-arvoisesta risteyksestä, silloin pyöräilijän on AINA väistettävä (oikealta tulevaa) autoa, kuten poliisi ohjeistaa.
Ylikomissaario sanoo siis, että pyöräilijän on aina väistettävä, sinä taas, että pyöräilijän on väistettävä oikealta tulevaa. Näillä on aika merkittävä ero. Jos ylikomissaario sattuikin tarkoittamaan, että pyöräilijän on väistettävä oikalta tulevaa, hänen olisi pitänyt niin sanoa. Nyt hänen sanomastaan virheellisestä lausahduksesta saa sen kuvan, että pyöräilijän olisi aina väistettävä. Ja sehän ei pidä paikkaansa.
Erilaisia tapoja, joilla pyöräilijä ja autoilija voivat kohdata tasa-arvoisessa risteyksessä (molempien ajaessa laillisesti) on satakunta, ja etuajo-oikeussäännöt niissä vaihtelevat.
Pyöräilijä voi olla ajamassa ajoradalla, pyöräkaistaa tai pyörätiellä liikenneympäristöstä riippuen. Pyörätien tapauksessa hän voi ajaa oikeaa tai vasenta reunaa (saman reunan autoliikenteen suuntaisesti tai sitä vastaan). Lisäksi pyöräilijä voi olla jatkamassa suoraan, tai kääntymässä oikealle tai vasemmalle. Jos hän kääntyy, poikittaisella kadulla voi olla pyörätie, pyöräkaista tai ei kumpaakaan. Pyörätien tapauksessa se saattaa olla vain toisella reunalla. Myös autoilija voi tulla risteävää katua oikealta tai vasemmallta, tai pyöräilijän suuntaista katua ja kääntyä oikealle tai vasemmalle.
Tuosta kertolaskulla saa 4*6*4 erilaista tapausta, yhteensä 121. Osassa näistä ajolinjat eivät ees kohtaa, joten ne pitäisi poistaa laskuista, mutta satakunta niitä silti jää jäljelle. Näppituntumalla sanoisin, että noin puolessa tapauksista autoilijalla on etuajo-oikeus ja toisessa puolessa pyöräilijällä.
Todennäköisesti ylikomissaario ajatteli asiaa siten, että pyöräilijä ajaa aina pyörätietä, ja auto ei satu olemaan samaa tietä menevä kääntyjä. Silloin pyöräilijän on aina väistettävä. Tämä kattaa kuitenkin vain kaksi noista sadasta eri kohtausmahdollisuudesta. Kaikkea muuta kuin aina siis.
Hyviä pointteja kaikki.
VastaaPoistaToivoisin itsekin selvyyttä sääntöihin,
olen jo pitkään toivonut maanlaajuista valistuskampanjaa tv.ssä/lehdissä tiedon jakamiseksi..
Huomaa, että varsinkaan ajokortittomat pyöräilijät eivät aina tunne autotiellä ajamisen sääntöjä.
Ärsyttää myös autoilijat, jotka hermoilevat ajotiellä ajavista pyöristä; Pyöräilijällä kun ei lain mukaan ole vaihtoehtoa, mikäli ikä tai pyörtätie ei vaihtoehtoa salli.
Suurin ongelma, varsinkin Helsingissä, lienee kuitenkin pyöräilijöiden ennalta-arvaamattomuus:
Yhdessä hetkessä ajetaan ajotiellä, toisessa oikaistaankin jalankulkijoiden valoista ja kolmannessa puikkelehditaan miten sattuu.
Arvoisat kansaapyöräilijät;
Olkaa niin ystävällisiä ja
NÄYTTÄKÄÄ SUUNTAMERKKIÄ kääntyessänne, niin säästyttäisi monilta yhteentörmäyksiltä!
Oman kokemukseni mukaan vaaratilanteet(myös pyöräiljöiden välillä) johtuvat usein juuri päättömästi puikkelehtivista pyöräilijöistä, jotka ihmisten seassa ajavat liian suurilla nopeuksilla...
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaMartti: palautetta lähti Jouko Suomelle!
Monet pyöräilijät tosiaan ajavat vähän missä sattuu ja liikennesääntöjä hyvin luovasti tulkiten (lue niitä rikkoen). Tämä ei teinekään ole hyvä asia, ja siitä pitäisi päästä eroon.
VastaaPoistaSe kuitenkin liittyy hyvin läheisesti pyöräväyläinfrastruktuurin ja myös lainsäädännön surkeaan tilaan, ainakin Helsingissä. Kun pyörätiet alkavat ja loppuvat miten sattuu, ja niillä ajo on usein mahdotonta, koska niitä käytetään parkkipaikkana (ks. esim blogistin aiemmat kirjoitukset Unioninkadusta ja Mannerheimintiestä), syntyy monelle pyöräilijälle kokemus lainsuojattomuudesta. ja lainsuojattomuuteen liittyy läheisesti se, ettei niitä lakeja itsekän noudateta.
Eli paras tapa saada pyöräilijät ajamaan sääntöjen mukaan, on toteuttaa infra (ja siihen liittyvä lainsäädäntö), jossa sääntöjen mukainen liikkuminen on luontevaa, helppoa ja turvallista. Nykyinen infra ei tätä ole.
Aiheesta yleisemmin kiinnostuneille mainostan muuten vielä Kaupunkifillari-blogia, joka pyrkii aktiivisesti parantamaan Helsingin pyöräväyliä (ja mutenkin pyöräilijöiden asemaa)
Todella hyvä kirjoitus.
VastaaPoistaKuten kommenteista näkyy, niin ongelmia on niin säännöissä, sääntöjen noudattamisessa, asenteissa (pyöräilijöiden, autoilijoiden, poliisin...), valistuksessa, kuin itse liikenneinfrassakin.
Mistähän päin ongelmavyyhteä tehokkaimmin kannattaisi alkaa purkamaan?
Otso: joku joskus on sanonut viisaasti, ettei ole etuajo-oikeutta, on vain väistämisvelvollisuuksia: http://www.tuulilasi.fi/artikkelit/etuajo-oikeus-vai-velvoite-vaistaa-ajattelutapa-vaikuttaa-ajotapaasi
Kiitos kaikille kommentoijille, erityisesti Otsolle lähdeviitteistä.
VastaaPoistaKommentteja, joista ilmenee kyvyttömyys ymmärtää luettua tekstiä, kuten tätä postausta, uutista tai tieliikennelakia, en jaksa alkaa oikomaan.
Haluan kuitenkin tehdä seuraavan asian lukijoilleni selväksi: ajan myös autoa.
Postaukseni saattavat vaikuttaa yksinomaan pyöräilijän näkökulmasta kirjoitetuilta. (Tai, kuten pjt asian ilmaisi, yksisilmäisiltä; liikenteessä käytän kaikesta huolimatta molempia silmiäni.) Tämä johtuu siitä, että ne ovat pyöräilijän näkökulmasta kirjoitettuja.
Blogin otsikko on "Pyöräilyä Helsingissä". Jos olisin sitä mieltä, että pääsääntöisesti autoilijoiden käyttämät ajoradat olisivat huonosti suunniteltuja, huonosti päällystettyjä, täynnä esteitä, täynnä turhia mutkia, täynnä kynnyksiä, täynnä kuoppia, nopeusrajoitukset liian alhaisia, verot liian korkeita, bensa liian kallista, lainsäädäntö syrjisi autoilijaa, kaikenmaailman kevyt liikenne harhailisi koko ajan edessäni eikä kehällä saisi ajaa tarpeeksi lujaa, kirjoittaisin autoilijan näkökulmasta ja blogin otsikko olisi "Autoilua Helsingissä".
En kuitenkaan ole sitä mieltä.
Tämä ei niin ikään ole objektiivinen katsaus liikenteen ongelmiin tasa-arvoisesti kaikkien eri tiellä liikkujien näkökulmasta.
Tämä on pyöräilypoliittinen blogi, joka kiinnittää huomiota pyöräilyyn liittyviin epäkohtiin pyöräilijän näkökulmasta.
Ihan kuin samanlaisia kirjoituksia olisin lukenut aiemminkin. Ruuhka syntyy heti, kun kaksi tienkäyttäjää kohtaa...
VastaaPoistaViitaten poliisin lausumiin, niin voiko olla varma puolueettomasta onnettomuustutkinnasta, jos ikävä kohtaaminen kypärästä huolimatta tapahtuu?
Turkka
siltä varalta, että kyseistä komisariota olisi unohtunut informoida tässä mielipiteiden tulvassa, meilasin hänelle linkin juttuun. En varmaan ole ainoa.
VastaaPoista"Kaarina kirjoitti...
VastaaPoistaAutoilijan tulee väistää aina pihasta tullessaan kaikkia. Poikkeuksia ei ole. "
On toki. Autoilijan ei tarvitse väistää pihasta tullessaan pyöräilijää joka ajaa jalkakäytävällä ja on yli 12-vuotias.
Autoilijan ei tarvitse väistää pihasta tullessaan pyöräilijää joka ajaa jalkakäytävällä ja on yli 12-vuotias.
VastaaPoistaNiin, eikä jalkakäytävällä ajavaa autoa, eikä pyörätietä kulkevaa hevosta, puhumattakaan yksisarvisten vetämistä kurpitsavaunuista. Koska yhtäkään noista ei tule vastaan liikenneympäristössä jossa kaikki noudattavat sääntöjä.
Liikennesääntöjä koskevissa keskusteluissa on aina implisiittinen taustaoletus, että puhutaan sääntöjä noudattavien liikkujien välisistä kohtaamisista, ellei erikseen mainita, että puhutaan juuri sääntöjen rikkomisesta. Muuten keskustelu menee mahdottomaksi.
Ja itse asiassa säntöjen rikkojiakin on velvollisuus väistää, jos vaihtoehtona on törmäys. Päin ajaminen ei koskaan ole laillista millään välineellä, eikä edes kävellen.
Tietysti sääntöjen rikkojan pitäisi väistää, mutta jos hän noudattaisi sääntöjä, koko kysymystä ei edes voisi esittää, joten hänen väistämisensä varaankaan ei paljon kannata laskea. Siksi oikeastaan väistämisvelvollisuudet sääntöjen rikkomistapauksissa ovat vähän epämielekäs keskusteluaihe.
ps: Poikola, kiitos viisauden välittämisestä, tuo oli todella osuvasti sanottu.
""Pyöräilijää, joka väistää suojatiellä autoa ja taluttaa pyörää, ei ole olemassakaan.""
VastaaPoistaHöh. Malttia. Tuohan on tarpeetonta viisastelua. Ja voidaan kyllä jopa perustella, miksi minä olen pyöräilijä, vaikka tällä hetkellä istun olohuoneessa lukemassa blogiasi.
Turhaa viisastelua oli myös huomautuksesi siitä, että liikennekuolemat ja onnettomuudet eivät ole sama asia (kypärän käyttö), kaikki tietää mitä komissaario silläkin tarkoitti.
Mutta kertomiesi väistämissääntöjen todenmukaisuutta en epäile. Itse asiassa tässä kirjoituksessahan oli paljon hyödyllistä uteliaisuutta herättävää informaatiota. Täytyy todellakin tarkistaa, onko nämä asiat opetettu minullekin *AUTOKOULUSSA* väärin. Mikseivät samantien opeta liikennemerkeille vääriä merkityksiä;
"punakeltainen merkki jossa on vaakatasossa oleva suorakulmio tarkoittaa nopeusrajoitusvapaata moottorirata-aluetta"
Laitoin (ja muutama muukin oli laittanut) palautetta toimitukselle ja nyt on julkaistu korjattu uutinen:
VastaaPoistahttp://yle.fi/alueet/kymenlaakso/2010/08/poliisi_tarkentaa_vaistamistulkintaa_pyorailija_-jutussa_1882164.html
Poliisi/yle on parantanut selitystään, mutta ihan maaliin ei mene vieläkään.
VastaaPoistaYle sanoo:
Kun pyöräilijä käyttää kevyenliikenteen väylää ja lähtee ylittämään ajorataa tasa-arvoisessa risteyksessä, pitää hänen väistää ajoradalla kulkevaa muuta liikennettä, tulee se sitten vasemmalta tai oikealta, Suomi täsmentää.
Tässä oletetaan nyt, että pyörätie* kulkee irrallaan kadusta jossain metsässä, ja kohtaa siellä autotien. Tälläisiä risteyksiä on ainakin Helsingissä ehkä noin 1% pyöräteiden ja autoille sallittujen katujen risteyksistä.
99% tapauksista pyörätie kulkee kadun yhteydessä. Tällöin risteyksessä pyöräilijän tulee väistää risteävän kadun liikennettä suunnasta riippumatta, mutta ei samansuuntaiselta kadulta kääntyjiä.
Tieliikennelaki 14§2 sanoo
Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa.
Voi olla, että Kotkassa pyörätiet eivät kulje kadun yhteydessä juuri koskaan, ja tämä pääkaupunkiseudulla erittäin yleinen risteystyyppi on siksi unohtunut ylikomissaariolta. Ylen korjausuutinenkin on kuitenkin tältä osin harhaanjohtava, vaikka liikenneturvan lainauksessa muistetaan sentään mainita kääntyjistäkin.
* Joka kerta kun sanon "pyörätie" tarkoitan "pyörätie tai kevyen liikenteen väylä", mutta luettavuuden vuoksi en kirjoita sitä auki.
Risteyssäännöt ovat todella sekavat sitten 97 uudeistuksen. Niistä on yksinkertaisesti mahdotonta kirjoittaa osuvasti ja oikein tekemättä kunnon esseetä.
VastaaPoistaOsmo Soininvaara otti tämän asian osuvasti esille omassa blogissaan: http://www.soininvaara.fi/2010/08/05/ota-juristi-mukaan-risteykseen/
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTässä muutama nyrkkisääntö joiden mukaan voit pyöräillä helsingissä vaivatta.
VastaaPoista1. Jalkakäytävällä saa pyöräillä aina, vaikka olisi pyörätiekin.
2. Jalkakäytävällä on pakko pyöräillä mahdollisimman kovaa, joten vauhtia pitää olla.
3. Jos liikut pyörällä niin sinun ei tarvitse väistää ketään, olet jumalasta seuraava fillarisi päällä.
4. Yksisuuntaisella kadulla saa ajaa väärään suuntaan jos siltä tuntuu.
5. Jos ei tunnu siltä että haluat ajaa yksisuuntaisella kadulla väärään suuntaan, niin siirry jalkakäytävälle pyöräilemään.
6. Pyöräilykypärä ei auta mitään, se on vain kypäräkauppiaiden propagandaa kuten on veneilijöiden pelastusliivit.
Ihan vaan pointtina, turha rinkutella pirikelloa ja pyytää väistämään jalkakäytävällä. Yleensä saa hymyn ja keskisormen :)
kirjoitin sitten sen Jogin kaipaaman esseen risteyssäännöistä. Siitä tuli vähän pidempi kkuin kuivttelinkaan, kun eri tapauksia olikin 122.
VastaaPoistahttp://vesirajassa.blogspot.com/2010/08/kuvitettu-pikaopas-risteyspyorailyyn.html
Olen poistanut epäasiallisen kommentin. Yrittäkää kirjoittaa hyvällä maulla, ettei tästä tulisi Hesarin keskustelupalstaa.
VastaaPoistaEriäviä mielipiteitä saa edelleen vapaasti ilmaista, kuten vaikkapa, ettei liikennesääntöjä tarvitse noudattaa.
Asian vierestä saa toistaiseksi myös vaahdota jos aivan välttämättä haluaa. Kuten että pyöräilijät eivät noudata liikennesääntöjä.
Olisi tietysti mukavaa jos keskustelu pysyisi käsiteltävässä asiassa.
""Pyöräilijää, joka väistää suojatiellä autoa ja taluttaa pyörää, ei ole olemassakaan.""
VastaaPoistaHöh. Malttia. Tuohan on tarpeetonta viisastelua. Ja voidaan kyllä jopa perustella, miksi minä olen pyöräilijä, vaikka tällä hetkellä istun olohuoneessa lukemassa blogiasi."
Kun istut olohuoneessasi lukemassa blogia, et ole väistämisvelvollinen risteyksessä. Kysymys pyöräilijän olemuksesta ei ole filosofinen vaan oikeudellinen.
Kun henkilö, jolla on pyörä mukanaan, taluttaa pyöräänsä suojatien yli, hän ei ole pyöräilijä vaan jalankulkija, ja autoilijan kuuluu antaa jalankulkijalle tietä suojatiellä. Pyöräilijälle, joka pyöräilee suojatien yli, ei suoraan kulkevan auton tarvitse antaa tietä. Vaihtoehdot ovat siis jalankulkija, joka taluttaa pyörää, ja jolle annetaan tietä, tai pyöräilijä, joka pyöräilee tien yli, ja jolle ei anneta tietä.
Tästä tietenkin seuraa ongelma: autoilija ei voi tietää onko suojatien kohdalle pysähtynyt tyyppi pyörän kanssa pyöräilijä, joka on pysähtynyt antamaan autoilijoille tietä, vai jalankulkija, joka odottaa että autoilija antaisi hänelle tietä.
Hatusta vedettyjen lakien sesonki on taas alkanut:
VastaaPoistahttp://www.yle.fi/alueet/lahti/2011/04/kannykkakielto_koskee_myos_polkupyorailijoita_2548990.html