Pyöräilyä Tapaninvainiontiellä

Disclaimer: Tämä pikku reissu tapahtui jo parisen viikkoa sitten, joten järjestelyt esim. tietyön osalta ovat saattaneet muuttua.

Retki Vantaalle reittiä Pukinmäenkaari - Tapaninvainiontie - Suutarilantie

Toisinaan pesunkestävää hyötypyöräilijää alkaa ahdistaa Helsingin ahtaus ja vilkas liikenne, ja hän kaipaa avarampia maisemia. Mitä reittiä kannattaisi ajaa Vantaalle? Haa, Pukinmäenkaari - Tapaninvainiontie - Suutarilantie. Näyttää kartalla hyvältä. Autolla kyseistä reittiä joskus ajaneena muistelen, että tie oli tasainen, reitillä ei ollut mäkiä ja tilaa oli vaikka vantaalaisille jakaa. Ajaminen oli helppoa. Siellä on varmaankin myös tosi hyvät pyörätiet, koska tilasta ei ainakaan ole pulaa. Ja ulkoiluharrastajat valitsenevat joen varren. Siispä Tapaninvainiontielle. Esikaupunkien lakeus kutsuu!

Pukinmäenkaarella kevyen liikenteen väylä kulkee vain ajoradan oikealla puolella. Pukinmäenkaarella ei ole erityisiä ongelmia - eipä siinä ole juuri risteyksiäkään. Ongelmat alkavat ensimmäisessä liikenneympyrässä, jossa pyörätie tekee aivan käsittämättömän pitkän koukkauksen oikealle ja neljä jyrkkää mutkaa, vaikka pyöräilijä ajaa periaatteessa suoraan. Sama ongelma on tietysti kaikissa liikenneympyröissä, joita Helsinkiin on viime vuosina viljelty valitettavan paljon. Liikenneympyrät ovat pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta hankalia ja vaarallisia. Suoraan ajava pyöräilijä laitetaan kääntymään väistämisvelvollisen kääntyvän autoilijan "eteen".

Pyörätien mutkittelu suhteessa ajorataan näkyy hyvin Eniron kopterikuvista. Kuvista näkyy, kuinka pohjoiseen päin etenevä autoilija ajaa käytännössä lähes suoraan, kun taas pyöräilijä joutuu koukkaamaan jyrkästi oikealle ja taas takaisin.

Kuva: Pukinmäenkaaren ja Tapaninvainiontien liikenneympyrä.

Ensimmäisen liikenneympyrän jälkeen pohjoiseen menevä tie jatkuu Tapaninvainiontienä, ja myös ajoradan vasemmalla puolella alkaa pyörätie. Myöhemmin tulen huomaamaan, että tässä kohtaa olisi pitänyt osata vaihtaa sinne vasemmalle puolelle.

Mutta nyt matka jatkuu vielä oikeanpuoleisella pyörätiellä. Eipä aikaakaan kun vastaan tulee seuraava risteys, Karhusuontie. Karhusuontien risteys kopterista katsottuna.

Kyseistä risteystä kun katsoo, ei voi kuin ihmetellä. Pyörätie tekee taas koukkauksen oikealle, vieläpä juuri ennen tien ylitystä. Miksi? Eihän tässä ole edes liikenneympyrää. Miksei pyörätietä ole vedetty suoraan? Miten ne ovat voineet mokata tämänkin? Karhusuontiellä on kolmiot, joten autoilijat ovat kaikista suunnista tullessa väistämisvelvollisia Karhusuontietä ylittävään pyöräilijään nähden. Mutta eipä se paljon pyöräilijän matkantekoa auta, kun pyörätie ohjataan jälleen mutkan ja puskan kautta risteykseen. Aivan kuin liikennesuunnittelija olisi ajatellut, että ei maar tässähän pyörätie menisi aivan liian suoraan ja näkyvyyskin olisi liian hyvä, laitetaas se kiertämään tuolta pöpelikön kautta.

Kuva: Kummallinen mutka Tapaninvainiontien ja Karhusuontien risteyksessä.

Kuva: Karhusuontien risteys pohjoisesta päin kuvattuna.

Jälleen sama toistuu seuraavassa Katajamäentien risteyksessä. Pyörätie tulee mutkan kautta risteykseen. Katajamäentien risteys kopterista katsottuna.

Kuva: Tapaninvainiontien ja Katajamäentien risteys.

Seuraava risteys on Kirkonkyläntie, jossa on liikenneympyrä. Jälleen pyörätie tekee koukkauksen oikealle. Kopterista nähtynä.

Tämän jälkeen ilman mitään ennakkovaroitusta tai liikennemerkkiä, pyörätie päättyy bussipysäkille:


Mihinkäs tästä jatkaisi? Ajoradalle? Jaa, tästähän menee sorapolku oikealle, jospa sieltä pääsisi. No ei pääse, vähän matkan päässä on jalkakäytävän merkki:


Ei muuta kuin takaisinpäin edellisen ylityspaikan kohdalle painamaan valonappia. Matka jatkuu Tapaninvainiontien vasemmalla puolella.

Seuraava risteys on Tapaninkyläntien liikenneympyrä. Kopterista.

Pyörätie ohjataan aivan käsittämättömän kauas vasemmalle itse liikenneympyrästä, ja jälleen puskan takaa ajoradalle. Tapaninkyläntieltä tulee rekkoja 50 km/h.

Kuva: Tapaninkyläntien liikenneympyrä. Joka ei tosin näy kuvassa, koska se on niin kaukana pyörätien jatkeesta.

Tapaninvainiontie päättyy ja Suutarilantie alkaa. Tämän jälkeen pyörätie kulkee vasemmalla puolella suhteellisen järkevästi pientä turhaa mutkittelua lukuun ottamatta. Yhdistetty kevyen liikenteen väylä on myös ihmeellisen kapea, vaikka tilaa olisi leveämmällekin.

Ja lopuksi, hyvät naiset ja herrat, pisteenä iin päällä, sokerina pohjalla, loppusilauksena, helmi!


Pyöräilijät ja jalankulkijat ohjataan kirjaimellisesti pellolle. Tämä ei ole vitsi. Tietyön kiertoreitti kevyelle liikenteelle on kuvassa vasemmalla näkyvä peltopläntti, joka kasvaa tummanvihreää ruohoa. Jättää suorastaan sanattomaksi. Eikä puhettakaan, että pyöräilijät olisi ohjattu vaihtamaan edellisessä Revontulentien risteyksessä alkavalle oikeanpuoleiselle pyörätielle. Tämäkin olisi vain pitänyt tietää etukäteen.

Minulla ei ole maastopyörää, joten ajan takaisin ja vaihdan taas puolta.

Mitä tästä jäi käteen? Viiden kilometrin matkalla Kehä I:ltä Kehä III:lle pyöräilijän on vaihdettava tien puolta kaksi kertaa ajettuaan kummallakin kerralla ensin harhaan opasteiden puuttuessa. Pelkästään 1,6 km pituisella Tapaninvainiontien osuudella pyöräilijän kannalta erityisen vaarallisesti rakennettuja risteyksiä on viisi. Ei tämä ollutkaan niin järin hyvä pyöräilyreitti. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten pyöräteitä rakennetaan päin mäntyä.