Symmetria

Pyöräilyn olojen edistäminen tapahtuu todella hitaasti. Tämä johtuu kyvyttömyydestä nähdä pyöräilijän ala-arvoinen asema suhteessa autoliikenteeseen. Vallalla on kuvitelma, jonka mukaan pyöräilijälle ei lähtökohtaisesti kuulu mitään oikeuksia eikä paikkaa liikenteessä, vaan pyöräilijän tulisi olla nöyrästi kiitollinen niistä rippeistä, joita hänelle armollisesti liikennesuunnittelussa murustellaan. Monet pyöräilijät itsekin tukevat tätä käsitystä, ja siten toimivat tehokkaina hidasteina pyöräilyn kehittämiselle. Jotta jotain voisi joskus tapahtua, pyöräilijöiden pitäisi aktiivisesti vaatia tasa-arvoa liikenteessä eikä hiljaa tyytyä kohtaloonsa.

On ristiriitaista, että samaan aikaan kun päättäjät puhuvat julkisuudessa pyöräilyn edistämisestä, tehdään edelleen Hakamäentien kaltaisia liikenneratkaisuja, jotka vaikeuttavat pyöräilijän elämää. Pyöräteitä tukitaan autoilla, työmailla, roskalavoilla, lumikasoilla ja jopa puomeilla. Pyörätiet ovat mutkaisia ja mäkisiä, ne kiertelevät minne sattuu eikä opasteita ole. Pyörätiet ovat kamalaa hoitamatonta perunapeltoa. Kävelijät ja pyöräilijät tungetaan samaan tilaan. Pyörätiet päättyvät, jatkuvat ehkä tien toisella puolella ja taas päättyvät. Silti pyörätietä on liikennesääntöjen mukaan käytettävä. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Liikenteessä vallitsee törkeä epäsymmetria.

Miksi sitten pyöräilijän pitäisikään olla tasa-arvoinen autoilijaan nähden? Oikeastaan pyöräilijän pitäisi olla etuoikeutettu autoilijaan nähden, koska pyöräilijä tekee palveluksen kaikille valitessaan auton sijaan pyörän. Pyörä ei saastuta eikä melua. Pyörä vie vain vähän tilaa. Autoilijankin pitäisi ymmärtää olla pyöräilijälle kiitollinen, sillä pyöräily vähentää autoruuhkia. Ja onhan pyöräily hyvää liikuntaakin, tosin hyötypyöräilyä ei pidä nähdä urheiluna vaan liikennemuotona, ja liikenneratkaisut tulee tehdä sen mukaan. Siis siten että pyöräilijän energiankulutus on minimaalinen eikä maksimaalinen.

Kuulen usein perusteltavan pyöräilijöiden sivuuttamista liikenneratkaisuissa sillä, että pyöräilijöitä on vähemmän kuin autoilijoita. Seuraavassa pieni logiikan tietoisku:

1) Pyöräilyn olot ovat huonot, koska
2) Pyöräilijöitä on vähemmän kuin autoilijoita, koska (goto 1)

Tällaiselle perustelulle on olemassa hieno termi, nimittäin kehäpäätelmä. Jos pyöräilyä halutaan lisätä ja autoilua vähentää, tämä ei ainakaan onnistu rakentamalla jatkuvasti autoille lisää kaistoja. Asia joka pitäisi pystyä ymmärtämään heikommallakin maalaisjärjellä. Kun jaettavana on rajallinen kakku kahden ryhmän välillä, tasa-arvo voidaan saavuttaa vain sillä, että etuoikeutettu ryhmä menettää osan kakkusiivustaan. Siksi hyväosaiset vastustavat muutosta, jolla pyritään tasa-arvoon. Kun pyöräilylle otetaan lisää tilaa ja rahaa, täytyy olla valmis tinkimään autoilusta.

Monet autoilijat tuntuvat myös kuvittelevan, että he veroillaan ja maksuillaan yksin kustantavat kaiken tienpidon ja autoilusta aiheutuvat kustannukset. Verot ja maksut eivät kuitenkaan ole lähellekään riittävä korvaus edes viihtyvyyden pilaamisesta, kaupunkitilan viemisestä ja metelin ja saasteiden aiheuttamista terveyshaitoista. En tarkoita, että autoilu pitäisi kieltää, mutta tulisi edes pyrkiä symmetriaan autoilun ja pyöräilyn välillä.

Konkreettinen esimerkki Helsingistä on vaikkapa Hämeentie Kurvista Kaisaniemeen. Ratikkakiskot, jalkakäytävät, kaksi autokaistaa suuntaansa ja nolla pyöräkaistaa. Epäsymmetria. Pyöräkaistaa ei voi kuulemma laittaa, koska "se ei mahdu". Miten niin ei mahdu? Otetaan yksi autokaista pois. Yksi autokaista, yksi pyöräkaista. Symmetria.