Joka kevät innokkaimmat pyöräilyn ja viihtyisämmän kaupungin vihaajat kohkaavat suu vaahdossa kilpaa siitä, miten pahat, itsekkäät ja välinpitämättömät pyöräilijät eivät noudata liikennesääntöjä. En millään usko, että kukaan näistä valittajista on itse kokeillut pyöräilyä Helsingissä ainakaan useammalla eri reitillä. Hyvin pian pyöräilijä nimittäin havaitsee, että liikennesääntöjen mukaan ei yksinkertaisesti ole mahdollista pyöräillä, koska usein pyöräilijälle ei ole laillista paikkaa liikenneratkaisuissa.
En muutenkaan ymmärrä tätä pahat pyöräilijät -kohkaamista. Tietysti pyöräilijöistä löytyy sääntöjen rikkojia, aivan kuten jalankulkijoista ja autoilijoistakin. Harvinaisen hyvin pyöräilijät noudattavat sääntöjä ottaen huomioon miten vaikeaksi se on tehty. Jalkakäytävällä pyöräilevä on poikkeus, ei sääntö. Mutta menkääpä kehä ykköselle toteamaan, onko ylinopeus poikkeus vai sääntö, tai liikenneympyrään katsomaan, väistääkö autoilija kevyttä liikennettä kuten hänen lain mukaan tulisi tehdä.
Mutta asiaan. Esitän teille, hyvät lukijat, seuraavan kysymyksen: Kuinka kuvan tilanteessa punaisen nuolen suunnasta ajavan pyöräilijän tulisi liikennesääntöjen mukaan kääntyä vasemmalle Kadulle 2? Ja ei, oikea vastaus ei ole "taluttamalla suojateiden yli".
Tämä kuva on todellinen paikka Helsingissä ja vain yksi esimerkki siitä, miten sääntöjen noudattaminen ei ole mahdollista pyörällä ajamalla. Kevyen liikenteen väylän ja ajoradan välissä on metsää, eikä pyöräilijän ole mahdollista ryhmittyä oikein kääntyäkseen vasemmalle ajoradalle. Bonuksena on tietysti vielä järjettömän korkea kynnys Kadun 1 reunassa.
Oma tulkintani oikeaksi ratkaisuksi on, että voidakseen ajaa pyörällä lain mukaan ja ryhmittyäkseen oikein pyöräilijän on siirryttävä ajoradalle jo edellisessä puolen kilometrin päässä olevassa risteyksessä. Itselleni tämä ei olisi mikään ongelma, ajan paljon mieluummin sileällä hyvin hoidetulla ja suoralla ajoradalla kuin muhkuraisella ja mutkittelevalla kevyen liikenteen väylällä. Mutta varmasti moni tööttäilevä amatööriliikennepoliisi olisi eri mieltä.
Tähän tilanteeseen on päästy järjestelmällisellä ja kunnianhimoisella pyörä- ja autoliikenteen täydellisellä erottamisella. On rakennettu täysin oma verkosto, mistä ei edes ole tarkoitus liittyä pyöriltä lähes kiellettyyn autoille rakennettuun 1000 kertaa tiheämpään verkkoon.
VastaaPoistaKun katsoo pyöräilykarttaa, selviää heti, että verkosto on tehty verkon takia, ei vaarallisuuden, sujuvuuden tai järjen avulla. Kaksisuuntaisia taajamapyöräteitä ja sitä verkkoa on tehty sinne minne mahtuu, ei sinne missä niitä turvallisuuden takia tarvitaan. Verkon teko on ollut ilmeisesti jokin päämäärä. Ei meillä muuten olisi esim. Urheilukadulla, Stenbäckinkadulla, Urho Kekkosen kadulla, Eteläisellä Hesperiankadulla, Laivurinkadulla, Puistokadulla, Siltasaarenrannassa, Siltavuorenrannassa, Haapamäenkadulla pyörätietä. Vaan niitä olisi sisääntuloväylät päästä päähän kuten Mansku, Mechelininkatu, Hämeentie, siis siellä missä on tarve.
Kuvan mukainen esimerkki on kaikilla näillä mainitsemani turhilla (ja toivottavasti poistettavilla) pyöräteiltä. Aina kadun toisella puolella olevalle poikkikadulle on mahdoton päästä muuttumatta jalankulkijaksi. Todella turvallisista ja sujuvaa?
No tuo kaikki on onneksi mennyttä. Uudet on sitä mitä muualla on tehty jo viimeset 10v. Vanhat huonot kantakaupungin järjestelyt pitäisi vielä poistaa. Pyörät todellakin kadulle ja vain turvallisuutta tai sujuvuutta edistäviin paikkoihin yksisuuntaisia ratkaisuja. No niitähän tulee.
Kiitos blogistasi, oli näes ensimmäinen kommetti täällä.
/jari
Niinpäniin. Pyöräilyn "edistäminen" tapahtuu vain sellaista vauhtia, että itse lienen haudassa tai ainakin liikuntakyvytön siinä vaiheessa, kun pyöräilystä on tehty Helsingissä sujuvaa.
VastaaPoistaSiksipä liikenneratkaisujen korjailua odotellessa pyörätien käyttövelvollisuus pitäisi poistaa ja vähän äkkiä.
Kiitos sinulle kommentistasi!
Jossain törmäsin faktaan, että Helsingissä on lähes kaksi kertaa niin paljon pyöräteitä, kuin tuplasti suuremmassa ja pyöräilyyn vakavasti suhtautuvassa Kööpenhaminassa. Pyöräkaistat eivät siis ole mukana luvussa, mikä selittää eron.
VastaaPoistaOlisi jo aika myöntää, että pyöräilyn eristämisen projekti on epäonnistunut - se ei ole johtanut eikä voi johtaa toimivaan pytöräily-ympäristöön. Sen sijaan tarvitaan pyöräilijöiden huomioimista ajoradoilla, eli pyöräkaistoja ja -taskuja, yksisuuntaista väärään suuntaan pyöräilyä jne. Niin, ja sen käyttövelvoitteen poistoa, ja myös huonoimpien pyöräteiden purkua.