En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Poliisi jakaa väärää tietoa (taas)

Helsingin Sanomat julkaisi 3.11.2010 seuraavan uutisen:

Poliisi ärähtää: Pyöräilijät eivät osaa suojatiesääntöjä

Asiaan liittyy poliisin tiedote, jota muutettiin hieman pyöräilijöiden palautteen ansiosta.

Tiedotteeseen ja uutiseen on edelleen jäänyt virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa. Lisäksi poliisin tiedotteesta paistaa läpi paha asenneongelma ja kyvyttömyys loogiseen ja oikeudenmukaiseen ajatteluun.

Poliisi:
Pyöräilijöiden vauhdikkaat suojatien ylitykset aiheuttavat vaaraa niin pyöräilijöille kuin muillekin risteyksissä liikkuville, ja moni pyöräilijä ei näytä hallitsevan liikennesääntöjä tai ei välitä niistä.

Eikä moni autoilija, eikä edes poliisi. Lisää risteysten selkeistä väistämissäännöistä löytyy täältä: Otson Pikaopas risteysajoon. On vastuutonta syyttää erityisesti pyöräilijöitä jonain maagisena sääntöjä tuntemattomana ryhmänä, kun tietämättömyyttä ja haluttomuutta liikennesääntöjen noudattamiseen löytyy yhtä lailla kaikista tiellä liikkujista. Kuitenkin autoilija, joka ei tunne liikennesääntöjä tai piittaa niistä, saa aikaan paljon pahempaa vahinkoa kuin pyöräilijä. Joten olisiko tärkeämpää muistutella autoilijoita liikennesääntöjen noudattamisesta?

On outoa korostaa miten juuri pyöräilijät ajavat risteyksen yli "vauhdikkaasti" ja miten tämä aiheuttaa vaaraa, kun yleensä autojen ajonopeudet ovat suurempia kuin pyörien. 50 km/h etenevä tuhansia kiloja painava auto lienee vaarallisempi kuin 25 km/h etenevä sadan kilon pyörä.


HS:
Pyörällä saa ajaa suojatiellä vain, jos se on merkitty pyörätien jatkeeksi, mutta tuolloinkin pyöräilijän pitäisi pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Pyörätien jatke merkitään yleensä kapealla katkoviivalla.

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Pyörällä saa ajaa suojatiellä silloin kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty tai ei. Ainakin vuoden 2017 loppuun asti, jolloin päättyy siirtymäaika pyörätien jatkeen merkinnöille. Ja: Pyöräilijän ei pidä pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Jos jotain pääsääntöjä asiasta pitää sanoa, sanottakoon vaikka, että pääsääntöisesti pääpyörätiet kulkevat suurempien teiden vierellä, jolloin sivuteiltä tulevilla on pääsääntöisesti kolmiot. Päätieltä sivutielle kääntyvät autot ovat väistämisvelvollisia suoraan ajavaan pyöräilijään nähden. Näissä pääsääntöisissä tilanteissa siis autoilijat pääsääntöisesti väistävät pyöräilijöitä. Pyörätien jatketta ylittävä pyöräilijä väistää autoa silloin, kun autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalla ole kolmiota tai stop-merkkiä, eikä autoilija ole tulossa pihasta, parkkipaikalta tai muulta sellaiselta.

Poliisi: 
Suojatiellä ajaminen on kiellettyä
Sen lisäksi pyöräilijät ylittävät ajoradan usein ajamalla suojatiellä, vaikka se useimmissa tapauksissa on kiellettyä.

Alaotsikon väite, että suojatiellä ajaminen olisi kiellettyä, on räikeä valhe. Ja millä ihmeen perusteella suojatiellä ajaminen olisi edes "useimmissa tapauksissa" kiellettyä? Suojatiellä saa ainakin vuoden 2017 loppuun asti ajaa pyörällä aina silloin, kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty jatkeeksi tai ei. Piste.

HS:
Helsingissä erityisesti kantakaupungin alueella pyörätien jatkeet on poliisin mukaan selkeästi merkitty.

Poliisi:
Jos ajoradan molemmin puolin kulkevat samansuuntaiset pyörätiet, se ei välttämättä tarkoita, että kaikki risteävät suojatiet olisivat myös pyörätien jatkeita. Pyörätien jatke merkitään kapealla katkoviivalla. Pyörätien jatkeen ja suojatien viivoitukset on voitu yhdistää myös koko leveydeltään yhtenäiseksi viivoitukseksi. Tällöin pyörätie tulee olla merkitty liikennemerkillä jatkuvaksi suojatien molemmin puolin.

Pyörätien jatkeita ei todellakaan ole aina merkitty selvästi kantakaupungin alueellakaan. Esimerkiksi tässä Cygnaeuksenkadun ja Mannerheimintien risteyksessä Mannerheimintien länsipuolella kulkeva pyörätie päättyy. Pyöräilijä on pakotettu vaihtamaan tien toiselle puolelle jatkaakseen Mannerheimintietä pitkin pohjoiseen. Pyörätie siis jatkuu tien toisella puolella. Varmasti välissä oleva suojatie on silloin pyörätien jatke. Kuvassa pyöräilijä on menossa tälle jatkeelle.



Ylitys on piirretty Ulkoilukarttaankin pyörätieksi. Ja pyörällä pitäisi näitä reittejä pystyä ajamaan (ei taluttamaan) siinä missä autollakin. Eikä pyörätietä ole merkitty liikennemerkein jatkuvaksi siten, että merkit näkyisivät suojatietä ylittävälle pyöräilijälle kadun toiselle puolelle. Jos kyseinen suojatie on pyörätien jatke, millä perusteella voidaan väittää, että joku toinen vastaavanlainen risteävä suojatie ei olisikaan pyörätien jatke?

Lisäksi on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös, jonka mukaan pyöräilijä on saanut ajaa suojatiellä, vaikka vain toisella puolella katua on ollut pyörätie. Suojatie on ollut sellainen, että sinne on päässyt laillisesti pyörällä ajamalla. Kumpikohan tulkitsee lakia oikein, poliisi vai korkein oikeus?

Mitä saavutetaan sillä, että jatkuvasti levitetään harkitsemattomasti ja vaarallisesti hölynpölyä pyöräilijän liikennesäännöistä? Mitä sillä haetaan? Päälleajo-oikeutta ei ole liikenteessä kenelläkään missään tilanteessa. Tällainen tiedotus saa autoilijan vain kuvittelemaan, että hänellä todella on päälleajo-oikeus jos pyöräilijä hänen nähdäkseen rikkoo liikennesääntöjä. Autoilija kuvittelee vieläpä, että hän kykenee ratin takaa näkemään ja päättämään itse ajaako pyöräilijä liikennesääntöjen mukaisesti. Monilla autoilijoilla on kuitenkin jo vaikeuksia itse noudattaa liikennesääntöjä. Heidän pitäisi keskittyä liikenteen seuraamiseen ja omiin liikennemerkkeihinsä sen sijaan että he yrittävät syynätä pyöräilijän mahdollista liikennesääntöjen rikkomista siinä kuitenkaan onnistumatta. On vaarallista kuvitella ratin takaa pystyvänsä tietämään, milloin pyöräilijä saa ylittää suojatien ajamalla, ja antaa tämän vaikuttaa omaan liikennekäyttäytymiseensä negatiivisesti. Autoilija ei voi tietää esimerkiksi mitä pyöräilijän liikennemerkkejä häneltä jää näkemättä.

Poliisin ja median tulisi tuntea vastuunsa liikennevalistuksessa. Virheellinen, harhaanjohtava ja asenteellinen tiedottaminen aiheuttaa vain lisää onnettomuuksia.

Vaikka liikennesäännöt eivät olisikaan kaikille selvät, tämä on kuitenkin helppo muistaa: Älä koskaan aja kenenkään päälle, suojatiellä tai missään muuallakaan.

torstai 28. lokakuuta 2010

Pitäisikö autokouluun saada pyöräilytunteja?

Olin suorittamassa autokoulun kakkosvaiheen arvioivaa ajoa. Omasta mielestäni havainnoin kevyttä liikennettä sen verran kuin on tarpeellista, etten vahingossa aja kenenkään yli tai etuajo-oikeutetun pyöräilijän eteen. Paremminkin olisin voinut pyöräilijöitä ja jalankulkijoita havainnoida. Ajo-opettajan mielestä taas havainnoin kevyttä liikennettä aivan erityisen hyvin. No, asiaa saattaa auttaa se, että ajan pyörällä aika paljon, joten tiedän millaista se on. Mutta ajo-opettajan näkemys paljasti, ettei kevyen liikenteen huolellinen havainnointi ole autokoulussakaan normi.

Asennekasvatus on tärkeä osa ajo-opetusta, ja mikäs sen parempaa asennekasvatusta kuin toisen rooliin asettuminen. Autokouluun pitäisi jokaista ajo-opetustuntia kohden saada yksi pyöräilytunti tarkoin valituilla reiteillä ruuhka-aikoina. Tunteihin voisi liittyä kirjallinen tehtävä, jossa mm. analysoidaan reitille sattuneiden autoilijoiden ajotapaa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Asenteet ovat lujassa

Pyöräilijä ajaa pitkin pyörätietä, joka kulkee ajoradan oikealla puolella. Ajoradalla on nopeusrajoitus 30 km/h.* Samaan suuntaan kulkeva pakettiauto ohittaa pyöräilijän ja kurvaa tämän jälkeen yllättäen ajoradalta pyöräilijän eteen pyörätielle parkkiin. Pyöräilijä ehtii juuri jarruttaa ja väistää pakettiautoa ennen törmäystä. Onneksi tie ei ole liukas. Pyöräilijä käy hieman jututtamassa pakettiauton kuljettajaa.

pyöräilijä: Voisit vähän kattoo ennenkun ajat eteen.
pakukuski: Kyllä mä sut näin.
pyöräilijä: ...No miks sit ajoit eteen?
pakukuski: Onhan sulla siinä pyörässä jarrut.
pyöräilijä (hämmästyneenä): ...Sulla on väistövelvollisuus tossa kun tuut ajoradalta pyörätielle.
pakukuski (tuhahtaen epäuskoisesti): Mikä väistövelvollisuus?! Ethän sä voi fillarillakaan ajaa miten sattuu.
pyöräilijä (jonka hämmästyneisyys edelleen syvenee): No en niin! Jos mä tulisin tossa pyörätieltä ajoradalle, mä väistäisin sua. Mutta mä ajoin pyörätiellä, ja sä tulit ajoradalta pyörätielle. Sä väistät!

Tämän jälkeen seuraa pyöräilijän kehotus autoilijalle palata liikennekouluun sekä autoilijan muminaa ja väistövelvollisuuden olemassaolon kyseenalaistavaa kyräilyä. Käy myös ilmi, että pakettiauton kuljettaja on (ainakin omasta mielestään) ammattiautoilija. Pyöräilijä jatkaa matkaansa ajatellen, mahtaako kyseinen pakettiauton ammattikuljettaja esimerkiksi ajaa kolmion takaa etuajo-oikeutettujen autojen eteen sillä perusteella, että onhan niillä autoissa jarrut.


*) Kyllä, pyöräilijät pitäisi ohjata siinä ajoradalle ja kyseinen vaarallinen ja turha pyörätie pitäisi hävittää.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Tulevaisuudessa vuonna 1998

Olipa kerran, kaukana Tiehallinnon arkistoissa, kevyen liikenteen suunnitteluohje.

Erään kommentaattorini ansiosta tulin hiljattain tutustuneeksi erääseen kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoiseen asiakirjaan, nimittäin Tiehallinnon (Liikenneviraston) Kevyen liikenteen suunnitteluohjeisiin vuodelta 1998. Tienpidon tekniset ohjeet 1/2010 -luettelon mukaan suunnitteluopas on edelleen voimassa.

Suosittelen tutustumaan tähän läpyskään. Se on vallan viihdyttävä ja yllättäviä juonenkäänteitä sisältävä pikku iltalukemisto, joka pistää ihmettelemään: kaikki tämä tajuttiin ja jopa kirjattiin ylös jo vuonna 1998. Sen perusteella miten pyöräinfraa on toteutettu viimeisten kymmenen vuoden aikana, on vaikea uskoa, että oppaasta löytyy mm. seuraavanlaisia korulauseita:

Tavoitteet edellyttävät hyvää jalankulku- ja pyöräliikenneverkon liikennöitävyyttä ja turvallisuutta sekä myös turvallisuudentunteen ja mukavuuden vuoksi hyvää standardia ja huolellista suunnittelua. Jalankulun ja pyöräilyn määrää voidaan edistää monin suunnittelullisin keinoin.

Ohjeet ovat suosituksia, joita tulisi mahdollisuuksien mukaan noudattaa, eikä minimeistä pitäisi tinkiä.

Tärkeimmät reitinvalintaperusteet ovat reitin lyhyys, viihtyisyys ja helppous.

Toisaalta pyöräteiden lukuisat puutteet aiheuttavat sen, että niillä kulkeminen sääntöjä noudattaen ja turvallisesti on monin paikoin vaikeaa.

Pyöräilijä ajaa mielellään tasaista vauhtia ilman pysähdyksiä ja pyrkii välttämään häiriöitä kuten reunatukia, epätasaista päällystettä, kadunylityksiä ja huonoja näkemiä. Pyöräilijä ei reitinvalintapisteissä halua lähteä kohteestaan poikkeavaan suuntaan.

Korkeuseroilla on pyöräilijän reitinvalintaan huomattava vaikutus. Pyöräilijä pyrkii polkemaan vakiovoimalla. [...] Hyvin iso nousu jollakin reittiosuudella vaikuttaa psykologisesti niin, että valitaan kokonaan toinen reitti tai jopa kulkutapa.

Pyöräilijä pyrkii välttämään liike-energian tuhlaamista jarruttamiseen. Tämä vaikuttaa esimerkiksi alikulkujen käyttöasteeseen ja jopa varomattomuuteen näkemiltään huonoissa kohdissa.

Kevyen liikenteen ratkaisujen suunnittelu ja toteutus sekä palautteen saaminen olemassa olevista järjestelyistä edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua suunnittelijoiden, viranomaisten ja kansalaisten kanssa. Vuoropuhelu aloitetaan mahdollisimman aikaisin ja kytketään osaksi suunnitteluprosessia.

Turvallisessa risteämisessä on riittävät näkemät, rakenteelliset ratkaisut tukevat väistämisvelvollisuuksia, ajoneuvoilla on alhaiset nopeudet ja tienkäyttäjät havaitsevat toisensa helposti. Huonot näkemät ovat riski, jota ei korvaa edes tienkäyttäjän varovaisuuden lisääntyminen. Kevyen liikenteen ali- ja ylikulut eivät saisi pidentää matkaa.

Tavoitteena on jatkuva ja selkeä verkko, jossa ajoradan ylityksiä on mahdollisimman vähän.

Suunnitteluohjeiden ja todellisuuden ristiriidasta saisi vaikka kirjan, mutta ihan vain mausteeksi pari esimerkkiä liittyen pyöräteiden suoruuteen, loogisuuteen ja helppouteen:

Reitit ovat helposti hahmotettavia ja tienkäyttäjä kokee kulkevansa kohti määränpäätään. Tätä edesauttavat maamerkit, joiden avulla voi määrittää kulkusuuntansa.

Kuvassa tyypillinen esimerkki kevyen liikenteen väylän ratkaisusta. Moottoritien suuntaisesti kulkeva pyörätie päättyy kuin seinään, ja pyöräilijä saa arpoa, lähteäkö väärään suuntaan oikealle vai vasemmalle. Ei viitoitusta.

Pääreittien jatkuvuus tulee olla selvästi havaittavissa väylätyypin vaihtuessa sekä erilaisissa risteyskohdissa mm. käyttämällä pääreittiä risteävillä reiteillä kohtisuoraa liittymistä. Jatkuvuus ei saa olla pelkän viitoituksen varassa.

Yllä Kehä I:n pohjoispuolella kulkeva klv. Kehän viereinen pyörätie kääntyy kuvassa oikealle, suoraan jatkuva klv vie Kehältä pois. Ei viitoitusta.

Kehän suuntaisesti ajavan pyöräilijän pitää ymmärtää tässä ensin kääntyä vasemmalle tien yli, minkä jälkeen hän saattaa ehkä huomata tien toisella puolella olevan opasteen. Suoraan eteenpäin vievä klv johtaa Kehältä pois.

Reitin käyttäjän tulee kokea, että reitti johtaa mahdollisimman suoraan määränpäähän ja reitissä olevat poikkeamat ovat perusteltuja.

Yllä: helppoa ja suoraa etenemistä Kehä I:n varrella.

Pyörätien pituuden suhde vaihtoehtoiseen, lyhyempään ei-suositeltavaan reittiin kuten ajorataan tulisi olla pienempi tai yhtä suuri kuin 1,1 (korkeintaan 1,2), muuten osa pyöräilijöistä siirtyy sille.

Yllä: Hakamäentien kevyen liikenteen sakkokierros. Valokuvassa näkyy vain sakkokierroksen alku ja loppu, itse kierros ei mahtunut kuvaan. Kuva otettu länteen päin. Vieressä autot huristavat suoraan.



Yllä: Lisää sakkokierroksia Hakamäentiellä. Punaiset nuolet osoittavat kevyen liikenteen väylää. Valokuva otettu itään päin.

Monta kertaa olen kuullut perusteltavan aivan viime aikoinakin tehtyjä älyttömiä pyörätieratkaisuja sillä, että no kun piti vielä tehdä niiden vanhojen suunnitteluohjeiden mukaan, mutta kyllä pian on paremmin, kun ihan justkohta tulee ne uudet ohjeet. Mutta minkä vanhojen suunnitteluohjeiden mukaan? Kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta en löytänyt kevyen liikenteen suunnitteluohjeita. Ovatko nämä ne "vanhat" ohjeet? Vai onko Kaupunkisuunnitteluvirastolla omat salaiset suunnitteluohjeet, joissa käsketään tehdä kaikki päinvastoin kuin Tiehallinnon (Liikenneviraston) vuoden 1998 ohjeissa? Ja miksi Tiehallinto (Liikennevirasto) ei noudata omia suunnitteluohjeitaan?

lauantai 2. lokakuuta 2010

Houtenin rinnakkaistodellisuus

Kun liikenneministeriön virkamiehet nä-
kivät suunnitelman, tyrmäys oli totaalinen.
Kehätie ja sektorijaottelu olivat ennenkuu-
lumattomia. Ei missään maankolkassa ollut
vastaavaa. Virkamiehet eivät uskoneet, että
tällainen kaupunkimalli voisi toimia.
[...]
Houten kasvoi räjähdysmäisesti, vuonna
1979 rakennettiin 10 000 uutta asuntoa. [...]

Ihmiset halusivat muuttaa Houteniin, koska
se oli niin viihtyisä paikka.

Lukekaa tämä juttu Houtenista Poljin-lehden uudesta numerosta 5/2010. Milloin, oi milloin päivänselvä asia ymmärretään Suomessakin?

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Pyörätien leveys

Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä
28 §

Kaksipyöräisen polkupyörän suurin sallittu leveys on 25 §:n 1 momentista poiketen 0,80 metriä. Useampipyöräisen polkupyörän suurin sallittu leveys on 1,25 metriä.

34 §

2. Polkupyörään saa kytkeä yksiakselisen perävaunun, jonka leveys on enintään 1,25 metriä ja kytkentämassa enintään 50 kg.

Onko 80 cm realistinen oletus pyörän leveydeksi? Oman pyöräni leveydeksi tulee kuljettajineen vajaat 70 cm. Pyörä+peräkärry -yhdistelmän leveys saattaa helposti ylittää 80 cm. Monet pyörät ovat tätä kapeampia, mutta logiikan mukaan ainakin 80 cm leveän pyörän (tai yhdistelmän) pitäisi mahtua pyörätielle.

Kaksisuuntaiselle pyörätielle pyöräilijöitä pitäisi tietysti mahtua kaksi rinnakkain. Pelkästään kaksi 80 cm leveää pyörää vie 160 cm tilaa. Kaksi 125 cm leveää pyörää vie 2,5 m tilaa. Turvalliseen pyöräilyyn tarvitaan lisäksi riittävä liikkumavara, joka jakautuu kaksisuuntaisella pyörätiellä kolmeen osaan: pyörien väliin keskelle pyörätietä sekä molempiin reunoihin.

Pyörätien jatkeet aiheuttavat jännät paikat pyöräilijälle, sillä lain mukaan merkintä osoittaa pyöräilijälle ajoradan ylityspaikan. Siis kun pyörätien jatke on erikseen merkitty, suojatieraidoituksella ei lain mukaan saa ajaa. Mutta mahtuuko merkityllä pyörätien jatkeella ajamaan? Entä pyörätiellä?

Mannerheimintie, kaksisuuntainen pyörätie. 200 cm. Liikkumavaraa yhteensä 40 cm. Noin 13 cm reunoille ja keskelle.

Päävartiontori, kaksisuuntainen pyörätie. 177 cm. Liikkumavaraa 17 cm, paitsi lyhtypylväiden kohdalla. Kuvaajaan nähden vastaantuleva pyöräilijä saa päivän adrenaliinikicksit (ja kuulovaurion) ajamalla vastavirtaan muutaman sentin päässä raskaasta liikenteestä.

Käpyläntie, kaksisuuntainen pyörätie. 184 cm. Liikkumavaraa 24 cm.

Käpyläntie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 140 cm. Liikkumavaraa -20 cm. Kaksisuuntainen pyöräliikenne ei mahdu tälle pyörätien jatkeelle.

Oulunkyläntie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 95 cm. Liikkumavaraa -65 cm.

Teollisuuskatu, kaksisuuntainen pyörätie. 169 cm. Liikkumavaraa 9 cm. Herää kysymys, miksi ihmeessä pyörätie on näin kapea kun ympärillä olisi reippaasti tilaa.

Aleksis Kiven katu, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 100 cm. Liikkumavaraa -60 cm.

Mäkelänkatu, kaksisuuntainen pyörätie. 120 cm. Liikkumavaraa -40 cm. Hauskaa jälleen sille, joka pääsee ajelemaan busseja vastaan. Käytännössä tietysti toinen väistää jalkakäytävän puolelle.

Koskelantie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 98 cm. Liikkumavaraa -62 cm.

Bulevardi, yksisuuntainen pyörätie. Pyörätien leveys puun kohdalla 80 cm. Liikumavaraa 0 cm. Vekkuli tieduunari on maalannut pyörätiemerkit osoittamaan päin puuta.

Hämeentie, kaksisuuntainen pyörätie. 77 cm. Liikkumavaraa -83 cm. Edes yksisuuntainen pyöräliikenne ei mahdu tälle kaksisuuntaiselle pyörätielle.

Hämeentie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 90 cm. Liikkumavaraa -70 cm. Huomaa liikennevalotolppa keskellä pyörätietä.

Joku voisi saivarrella, että pyörätien jatke on oikeasti leveämpi, koska laki ei kiellä ajamasta valkoisten neliöiden päällä. Mutta selvästikään niitä ei voi lisätä pyörätien jatkeen leveyteen, kun ne päättyvät usein kiveykseen tai liikennemerkkiin jonka yli ei voi pyörällä ajaa:

Mutkissa ja risteyksissä ei ole huomioitu pyörän kääntösädettä tai kallistuskulmaa, jotka vaatisivat lisää leveyttä varsinkin kaksisuuntaisilla pyöräteillä:

Ei siis puhettakaan, että laillisella 125 cm leveällä polkupyörällä mahtuisi Helsingin pyöräteille. Monet pyörätiet ja erityisesti jatkeet ovat liian kapeita jo vaikka vain 65 cm leveälle pyörälle. Lain mukaan näitä pyöräteitä on käytettävä, mutta niille ei mahdu ajamaan. Kuka on syyllinen onnettomuuden sattuessa liian kapean pyörätien takia? Entä kun onnettomuus sattuu jalkakäytävän, suojatieraidoituksen tai ajoradan puolella, jonne toinen pyöräilijöistä on joutunut väistämään vastaantulevaa liikennettä? Pyörätien käyttövelvollisuus on ristiriidassa pyöräinfran toteutuksen kanssa. Ei ole kohtuullista, että mihin tahansa voidaan merkitä minkä tahansa levyinen "pyörätie" lätkäisemällä liikennemerkki ja vähän valkoista maalia, ja sen jälkeen velvoittaa pyöräilijät käyttämään tätä tilaa. Pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa, ja vaarallisia pyöräteitä pitää ryhtyä kiireellä karsimaan.

Onneksi Helsingissä on sentään muutamia kortteleita asiallisenkin levyisiä pyöräteitä: Paavo Nurmen tie, pyörätien (ei yhdistetyn klv:n) leveys yli 3 m.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Hämeentien fillari

Meet ja polkaiset Kurvista Kamppiin
Salaa vilkaiset taakse sivupeiliin
Pikimusta mersu tuijottaa takaisin
Toivot että kuski huomaisi sinutkin

Kaistallasi ei oo yhtään ystävää
Kukaan tiedä ei pyörän liikennesääntöjä
Bussikaista oli avoinna sinullekin
Kunnes paha taksi tavoitti fillarin

Ja elämä on helppoo silloin kun on pyöräkaista ajella
Ei tarvitse mennä nukkumaan Töölön tapaturma-asemalla
Ja elämä on päivästä päivään bussien pilkkaa sinullekin
Päivästä päivään Hämeentien fillari tekee itsestä marttyyrin

Kurvin vihreet valot on autoille juhlaa
Punainen kun syttyy ne kaasua painaa
Vasen jalkasi polkee tahdissa mittarin
Vihree ei vain loista kasvoille sankarin

Ilta pimenee ja autotkin lähtee pois
Sä et lähtis nyt kun kerrankin tilaa ois
Hämeentiellä oottaa lohduton huominen
Pyöräkaistan hinta on uhrinsa arvoinen

Ja elämä on helppoo silloin kun on pyöräkaista ajella
Ei tarvitse mennä nukkumaan Töölön tapaturma-asemalla
Ja elämä on päivästä päivään bussien pilkkaa sinullekin
Päivästä päivään Hämeentien fillari tekee itsestä marttyyrin

Kiitos: Kersa