VTT:n liikenneturvallisuustesti testissä

Hesari uutisoi 6.4. VTT:n uudesta liikenneturvallisuustestistä polkupyöräilijöille ja jalankulkijoille. Internet-pohjaisella testillä saa palautetta omasta liikennekäyttäytymisestään ja sen vaikutuksista liikenneturvallisuuteen. Tosin se, missä asioissa liikennekäyttäytyminen ja turvallisuus korreloivat mitenkin, jääkin vähän epämääräiseksi ja osittain testin tekijöiden ennakkoluulojen varaan.

Ensimmäinen ajatus Hesarin uutisen luettuani on: Testi pyöräilijöille ja jalankulkijoille? Missä on autoilijoiden testi? Uutisessa ei ole linkkejä, eikä VTT:n etusivulta löydy linkkiä autoilijoiden testiin. Mutta sekin on olemassa vaikka sitä ei uutisessa mainita: http://www.vtt.fi/proj/tl2025/tl2025_testit.jsp

Ei muuta kun testejä tekemään. Polkupyörätestin ensimmäisessä kysymyksessä tiedustellaan asianmukaisesti jarrujen, heijastimien yms olemassaoloa ja kuntoa. Mutta heti toinen kysymys vie uskottavuuspohjan koko testiltä:

2. Valitsetko reittejä, joilla voi käyttää autoliikenteestä erotettuja kevyen liikenteen väyliä tai vähäliikenteisiä katuja ja teitä?

Vastasit: En kiinnitä tällaiseen asiaan huomiota

(Oikeasti olisin halunnut vastata tähän, että valitsen mieluummin ajoradan kuin pyörätien, koska se on yleensä turvallisempi ja nopeampi)

Kevyen liikenteen väylien ja vähäliikenteisten katujen ja teiden käyttäminen on suositeltavaa, koska silloin törmäysmahdollisuudet autojen kanssa ovat vähäisiä. Kiinnitä jatkossa huomiota asiaan. Jos kevyen liikenteen väylää ei ole, aja aina tien oikeassa laidassa äläkä käänny varomattomasti vasemmalle. Älä myöskään tee yllättäviä väistöliikkeitä.

Siis ketkä näitä testejä oikein tekevät? Tiedemiehet vai humanistit? Kukkahattutädit? Autoilijat? Testin mukaan ajamalla ajoradalla asetan itseni suurempaan vaaraan, kuin jos ajaisin autotiestä erotetulla pyörätiellä. Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Ajoradasta erotetulla pyörätiellä ajaminen on paljon vaarallisempaa kuin ajoradalla ajaminen. Jotta kysymyksen 2 väärä ennakkoasenne erillisten kevyen liikenteen väylien turvallisuudesta tulisi aivan selväksi, katsotaanpa kysymystä 5:

5. Arvioi, mikä alla esitetyistä tilanteista on vaarallisin polkupyöräilijän kannalta?

A

B

C

Oikea vastaus on testin mukaan A. Kaikissa kuvissa autoilija on kääntymässä ja väistämisvelvollinen, pyöräilijä ajaa suoraan eteenpäin ajoradasta erotetulla pyörätiellä. Tästä kuvasarjasta puuttuu kuva D, yksi vaarallisimmista tilanteista: autoilija ohittaa pyöräilijän kääntyäkseen yhtäkkiä oikealle tämän eteen. Tilanne on kuten kuvassa C, paitsi pyöräilijä kulkee toiseen suuntaan. Näitä tilanteita sattuu lähes joka kerta kun hyppään satulan selkään. Viimeksi väistämisvelvollinen bussi (nro 22, terveisiä vaan keskiviikon iltavuorolaiselle) kääntyi eteeni niin että jouduin pysähtymään.

Mietitäänpä sitten tilannetta, jossa pyöräilijä ei ajaisikaan kyseistä kevyen liikenteen väylää, vaan ajoradan oikeaa laitaa tai oikeassa laidassa kulkevaa pyöräkaistaa. Kuvien A, B ja C tilanteissa pyöräilijä ja autoilija eivät olisi lainkaan törmäyskurssilla. Yllä kuvaamassani tilanteessa D törmäysvaara olisi olemassa. Se olisi kuitenkin huomattavasti pienempi kuin erotetun pyörätien tapauksessa, sillä autoilijan on paljon helpompi havaita ajoradan laidassa kulkeva pyöräilijä. Vaatisi aikamoista pumpulipäisyyttä ensin ohittaa ajoradalla ajava pyöräilijä ja sitten kääntyä tämän eteen oikealle. Todennäköisesti autoilija ei edes lähde ohittamaan pyöräilijää, jos on juuri aikeissa kääntyä. On helpompaa antaa pyöräilijän mennä ensin pois alta.

Että se siitä erillisten pyöräteiden turvallisuudesta ja törmäysmahdollisuuksien vähäisyydestä. Esimerkiksi Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun risteys on paikka, jossa Sturenkatua etelästä pohjoiseen ajaessani siirryn pyörätieltä ajoradalle ihan vain turvallisuuden takia ja välttääkseni tilanteen D.

Kysymys 7 käsittelee pyöräilijän ja autoilijan väistämissääntöjen tuntemusta kahdessa eri tilanteessa. Hyvä, mutta miksi ihmeessä tätä kysymystä ei ole autoilijoiden testissä?

Testi kehottaa pyöräilijää luopumaan oikeuksistaan ja väistämään joustavasti:

Näytät tuntevan nämä väistämisen perussäännöt. Sääntöjen tuntemus ja noudattaminen voivat vähentää riskejäsi. Vaaratilanteessa kannattaa lisäksi luopua oikeuksistaan.

10. Millä käytännön keinoilla pyrit parantamaan turvallisuutta (voit valita 0–6 vaihtoehtoa)?
[ ] Väistän risteyksessä joustavasti, vaikka säännöt vaatisivat ennen kaikkea sitä, että autonkuljettaja väistäisi

Onkohan joku VTT:llä saanut päähänsä, että pyöräilijöiden liikenneturvallisuus paranisi, jos vain pyöräilijät olisivat joustavampia? Eiköhän pyöräilijöiden joustavuus ole jo käytössä ääriään myöten, pelkästään jo siksi, että liikennesuunnittelu on pyöräilijän kannalta niin hanurista. Ja siksi, että Suomessa liikennekäyttäytymistä säätelee vahvemman oikeus. Tuskin nyt kukaan pitää hullun lailla henkensä kaupalla kiinni etuajo-oikeudestaan. "Oho tuo rekka kääntyy justiinsa mun eteen, no kyllä minä menen silti ensin koska minulla on etuajo-oikeus".

Oikeastaan on pöyristyttävää, että VTT ehdottelee pyöräilijöille aina "joustavaa väistämistä" eli oikeuksistaan luopumista, sillä sehän vain lisää vaaratilanteita, kun autoilijat oppivat siihen ettei heidän tarvitse väistää tai edes kiinnittää huomiota pyörätien suuntaan. Päinvastoin, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita pitäisi kannustaa pitämään hanakammin kiinni oikeuksistaan, niin autoilijat oppisivat valppaammiksi.

Varusteeni ovat kunnossa ja tunnen liikennesäännöt, mutta loppupalautteen mukaan ajotavassani pyöräilijänä on "paljon kehittämistä". Asteikolla 1-5 siis tulos 4, toiseksi huonoin.

Autoilijoiden testissä väistämissääntökysymykset loistavat poissaolollaan. Testi on painottunut autoilijoiden keskinäiseen toimintaan, varusteluun ja havainnointikykyyn. Kahdessa kysymyksessä tiedustellaan asennetta pyöräilijöihin ja jalankulkijoihin. Loppupalaute ilmoittaa, että minulla on autoilijana melko turvallinen ajotapa. Asteikolla 1-5 tulos 2, toiseksi paras. Olen kaksi pykälää parempi autoilija kuin pyöräilijä!

Hyvä VTT, tehkää ihmeessä väistämissääntöjen tuntemusta käsittelevä testi autoilijoille. Jotta tämän maan kaikki keskimääräistä paremmat kuskit voisivat palauttaa itsensä maan pinnalle. Sillä olisi todellista vaikutusta liikenneturvallisuuteen.

Hesarin uutinen
VTT:n liikenneturvallisuustestit

Paljon sanoja, vähän tekoja

VR ja HSL aloittivat tammikuussa polkupyörien lisämaksuttoman kuljetuksen kokeilun pääkaupunkiseudun lähijunissa HSL:n lippualueella.

Tosi hienoa, jaloa, pyöräily-ystävällistä ja jeejee hypehype, paitsi että pyöriä ei saa kuljettaa ruuhka-aikoina klo 7-9 eikä 15-18. Ei edes maksusta. Eli juuri silloin kun pitäisi oikeasti mennä johonkin, kuten töihin.

Työmatkalaisille tämä hieno pyörän kuljetusetuus ei siis ainakaan ole suunnattu. No kenelle sitten? Niille, jotka haluavat matkustaa junalla harrastamaan pyöräilyä Helsingistä Vantaalle?

Vähän ärsyttää tällainen kosmeettinen pyöräilyjeesustelu julkisuudessa, josta ei ole mitään todellista hyötyä pyöräilijälle. Sama juttu kun maalataan jalkakäytävälle valkoista viivaa parin korttelin matkalle ja julistetaan, että nyt on sitten 26,7% lisää pyörätietä, olkaa kiitollisia.

Ennustan että seuraavaksi VR/HSL ilmoittaa kokeilun päättymisestä ja toteaa, että pyörän kuljettaminen junassa ei ollut kovin suosittua.

Todellinen teko pyöräilyn edistämiseksi olisi vaikka viimeinkin poistaa se pyörätien käyttövelvollisuus.

Kaahausmatematiikkaa

Liikennekeskusteluiden kaahausmatematiikkaa:

Jos pyöräilijä ajaa 25 km/h, hän kaahaa.

Jos autoilija ajaa 30 km/h, hän köröttelee.

Siispä 25 > 30.

Jos pyöräilijä ja autoilija ajavat samalla, sanotaanko 30 km tuntinopeudella, pyöräilijä on itsekäs kaahari ja piittaamaton muiden turvallisuudesta, kun taas autoilijalle moinen vauhti on ihan ok. 70 kg painava pyörä on siis vaarallisempi kuin vaikka 2000 kg painava auto.

Siispä 70 > 2000.

Jalkakäytävän ylittäminen

Lokakuussa 2008 Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun risteyksessä sattui pyöräilijän ja jalankulkijan kuolonkolari. Espan puistosta Kluuvikadulle ajanut pyöräilijä törmäsi jalkakäytävää ylittäessään jalankulkijaan, joka kaatui, löi päänsä ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Tapahtuneesta kirjoitti mm. Hesari. Kannattaa tutustua asiaan myös Poljin-lehden artikkelista 8/2009.

"Käräjäoikeuden mukaan miehen tilannenopeus oli liian suuri. Lisäksi hän rikkoi liikennesääntöjä ajamalla pyörällä jalkakäytävällä ja suojatiellä, joka ei ollut pyörätien jatke." -HS

Hesari uutisoi pyöräilijän ajaneen jalkakäytävällä, mikä antaa ymmärtää, että pyöräilijä ajoi jalkakäytävää pitkin. Tämän jälkeen kansan virallinen oman käden noitavainotuomaristo oli tietysti heti yksissä tuumin lynkkaamassa jalkakäytävällä ajanutta pyöräilijää ja oikeastaan koko onnettomuus oli jalkakäytävällä ajavien pyöräilijöiden syytä.

Todellisuudessa pyöräilijä ei kuitenkaan ajanut jalkakäytävää pitkin vaan ylitti sen, kuten lukemattomat autoilijatkin tekevät päivittäin ajaessaan esimerkiksi piha-alueelta kadulle tai toisinpäin. Pyöräilijän virhe oli liian suuri tilannenopeus, ei jalkakäytävän ylittäminen ajamalla.

Jos pyöräilijä ei saa ylittää jalkakäytävää ajamalla (luonnollisesti varovaisuutta noudattaen ja sopivalla tilannenopeudella), vaadin, että myös autoilijoiden on aina jalkakäytävää ja pyörätietä ylittäessään hypättävä ratin takaa pois ja työnnettävä auto jalkakäytävän yli.

Väistämissääntöjen epäloogisuus

Kesällä 2009 Porin kaupunki tutki, kuinka hyvin porilaiset autoilijat ja pyöräilijät tuntevat pyöräilysääntöjä. Kyselyssä tutkittiin mm. väistämissääntöjen tuntemusta seuraavissa tilanteissa: liikenneympyrä, kärkikolmioristeys ja tasa-arvoinen risteys. Medioissa tulkittiin, että kylläpä väistämissäännöt tunnetaan hyvin, kun jopa kaksi kolmasosaa vastauksista oli oikein. Omasta mielestäni tulokset olivat huolestuttavia, mutta eivät yllättäviä. On erityisen huolestuttavaa, miten moni autoilija, jonka on täytynyt läpäistä ajokoe ja teoriakoe saadakseen kortin, ei tunne väistämissääntöjä.

Vuonna 1997 tuli voimaan uusi tieliikennelaki, jolla muutettiin tasa-arvoisen risteyksen väistämissääntöjä. Vanhan lain mukaan tasa-arvoisessa risteyksessä oli aina väistettävä oikealta tulevaa ajoneuvoa, oli se sitten pyörä, auto tai neliveto ruohonleikkuri. Yksinkertaista ja selkeää. Helposti muistettavaa.

Toista mieltä olivat lakiesityksen valmistelijat. Vanha laki oli heidän mielestään sekava ja vaikeasti omaksuttava, etenkin lapsille, joilla on vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta toisistaan...! (kyllä, tälläkin sitä perusteltiin, lukekaa vaikka tästä. Hallituksen esityksestä löytyy muitakin jänniä perusteluja, kuten "psykologinen etuajo-oikeus".) He päättivät, että on parempi, jos tasa-arvoisessa risteyksessä pyöräilijä ei olekaan enää tasa-arvoinen. Lopputuloksena uuden lain mukaan pyörätietä ajavan pyöräilijän pitää väistää tasa-arvoisessa risteyksessä vasemmaltakin tulevia autoja. Tämä kuulemma selkiyttää väistämissääntöjä ja on turvallisempaa pyöräilijöille.

Tarkastellaanpa tätä sääntöjen "selkeyttä" autoilijan näkökulmasta.

Autoilija lähestyy tasa-arvoista risteystä. Kumpi on selkeämpää, yksinkertaisempaa ja helpompi muistaa?

1. "Tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistät aina, paitsi jos se on pyöräilijä, paitsi jos se ajaa pyöräkaistalla tai ajoradalla" vai
2. "Tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistät aina."

Autoilija lähestyy suojatietä. Kumpi on selkempää, yksinkertaisempaa ja helpompi muistaa?

1. "Suojatielle menevää väistät aina, paitsi jos se on pyöräilijä, paitsi jos olet kääntymässä, paitsi jos suojatie on sellaisella etäisyydellä risteyksestä, että voidaan mielivaltaisesti ehkä tulkita että kääntymistilanne on jo ohi" vai
2. "Suojatielle menevää väistät aina."

No eipä siinä mitään, aivan eittämättä oikeuksien poistaminen pyöräilijältä oli hänen omaksi parhaakseen ja lisäsi hänen turvallisuuttaan, aivan kuten [sijoita tähän mieleisesi natsivertaus]. Kaikista turvallisinta olisi, jos pyöräilystä tehtäisiin niin epäsujuvaa, että pyörä jäisi kokonaan kotiin ja pyöräilijä ottaisi auton alleen. Peltilehmä ympärillä kun on huomattavasti turvallisempaa törmätä toiseen autoon. Mitä sitä nyt lailla heikomman oikeuksia turvaamaan.

Valitettavasti vain tämän "väistämissääntöjä selkiyttävän" lakimuutoksen jälkeen kukaan ei enää osaa väistämissääntöjä. No eipä siinäkään vielä mitään, jos vain autoilijat tiedostaisivat oman tietämättömyytensä väistämissäännöistä, ja itse väistäisivät ollessaan epävarmoja siitä, kenen oikeastaan kuuluisi väistää.

Kuitenkin monet autoilijat kuvittelevat olevansa hyvinkin perillä väistämissäännöistä. Kuten tutkimuksesta ilmenee, jotkut ovat erittäin vaarallisesti jopa täysin varmoja olevansa etuajo-oikeutettuja, vaikka laki sanoisi juuri päinvastoin. Autoilija ei tajua, että kiertoliittymästä poistuminen on kääntymistä, tai että kolmio tarkoittaa sitä, että myös pyöräilijöitä väistetään. Monella autoilijalla kuin myös pyöräilijällä on se virheellinen kuvitelma, että pyöräilijä väistää aina autoa. Tämän voi todeta itsekin käymällä pienellä pyörälenkillä Helsingissä tai vaikka lukemalla internetin keskustelupalstoja, jotka yleensä eivät kelpaa minkäänlaiseeksi lähteeksi tai todisteeksi, paitsi silloin kun on kyse ihmisten vääristä tiedoista ja idioottimaisesta uskosta omaan oikeassa olemiseen faktoja tarkistamatta.

Muistan, kun tuota uutta lakia taannoin näkyvästi mainostettiin elokuvateattereissa ja televisioissa. Itsellenikin tuolloin vielä kortittomana jäi sellainen vaikutelma, että aika epäloogista oli, mutta kai se meni jotenkin niin, että pyöräilijä väistää melkein aina. Yksityiskohdat uusista väistämissäännöistä eivät ainakaan jääneet mieleen.

Uudet väistämissäännöt, joita perusteltiin pyöräilijöiden turvallisuudella, aiheuttivatkin sekavuudellaan vääriä käsityksiä väistämissäännöistä - ja sen myötä lisää vaaratilanteita.

Väistämissääntöjen tulisi olla selkeät nimenomaan autoilijan näkökulmasta. Pyöräilijälle kun käytännön pakko sanelee jo selkeät väistämissäännöt: väistä aina autoa, jos et halua kuolla tai halvaantua.

Porin pyöräilysääntötutkimus
Tieliikennelaki
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta 251/1996
Väistämissääntöjä

Tappajasepelin hyvät ja huonot puolet puntariin

Helsingin rakennusviraston ylläpitotoimiston päällikkö Pekka Isoniemi kommentoi YLE TV2:n uutislähetyksessä 3.12, miksi Helsinki ei aio luopua tappajasepelin käytöstä pyöräteillä. Isoniemen mukaan tappajasepelillä on hyviä ominaisuuksia: se pysyy hyvin kulkuväylillä ja on edullisin käytettävissä olevista vaihtoehdoista.

Huonona puolena Isoniemi unohtaa mainita, että tappajasepeli nimensä veroisesti tappaa talvipyöräilyn. Sama jos lääkäri pitäisi oireita lievittävää lääkettä hyvänä hoitoratkaisuna, vaikka se sivuvaikutuksena tappaa potilaan.

Sepelin ansiosta pyörän pito on jäisellä kelillä parempi, paitsi että sepelin ansiosta ei voi pyöräillä. Mahtavaa.

Pyörätien käyttövelvollisuuden tulkinta

Tieliikenneasetus ja tieliikennelaki.

Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

Tulkitsen, että koska ajoradan käyttäminen on aina turvallisempaa esimerkiksi paremman päällysteen ja pyörätien eteen kääntyvien autoilijoiden takia, minun ei tarvitse käyttää vasemmalla olevaa pyörätietä. Lyhyt matka lienee päättäjien mielestä pääkaupunkiseudulla noin 30 km päätellen siitä millaista serpentiiniä pyörätiet ovat.

Merkillä osoitetaan ajoradasta rakenteellisesti erotettua taikka erillistä pyörätietä, jota polkupyöräilijän on käytettävä ajaessaan asianomaiseen suuntaan.

Tulkitsen, että jos pyörätie ohjataan suoraan menevään ajorataan nähden kiertoreitille ylös, alas tai sivulle, siis eri suuntaan kuin olen ajamassa, minun ei tarvitse käyttää sitä.

Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

Tulkitsen, että saan kuljettaa pyörää ajoradalla pyörätien sijaan, sillä erityiset syyt (erityisen vaaralliset pyörätiet ja erityisen piittaamattomat autoilijat) pakottavat siihen. Tilapäisyys tarkoittanee tässä noin kolmea vuotta, minkä ajan pääpyöräilyväylä Käpylässä ja Pasilassa oli tilapäisesti suljettuna Hakamäentien remontin takia.