...Jälkeen.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Polkupyöräilijän perusvarusteet
Näin pyöräilysesongin kynnyksellä on jälleen tullut aika kaivaa se oma vanha Helkama kellarista pölyyntymästä, öljytä ketjut, tarkistaa vaijerit sekä tehdä muita pieniä huoltotoimenpiteitä. Vastuullinen pyöräilijä muistaa myös päivittää pyöräilyvarusteensa ajan tasalle. Seuraavia perustarvikkeita saatat tarvita lähtiessäsi pyöräretkelle Helsingissä:
Kuvat on pöllitty internetistä ilman lupaa.
 |
| Maalivahtisuojat |
 |
| Haarniska |
 |
| Sumopuku |
 |
| Laskuvarjo |
 |
| Kaasunaamari |
 |
| Jarruraketti |
 |
| Valonheitin |
 |
| Sumutorvi |
 |
| Kauhakuormaaja |
 |
| Videokamera |
 |
| Musta laatikko |
 |
| Lääkäri |
 |
| Lakimies |
 |
| Pappi |
 |
| Teleportti |
Kuvat on pöllitty internetistä ilman lupaa.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Vähäinen tapaus
Sattuipa kerran vähäinen tapaus, joka ei kiinnostanut ketään.
Marraskuussa 2010 tapahtui Helsingissä Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteyksessä pyöräilijän ja autoilijan välinen liikenneonnettomuus. Kärkikolmion takaa tullut autoilija ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle, minkä seurauksena pyöräilijä törmäsi autoon väistöyrityksestä huolimatta. Pyöräilijä loukkasi jalkansa, ja polkupyörän kampi vääntyi. Autoon tuli lommo. Klassinen tapaus, joista emme koskaan kuule, koska niillä ei ole media-arvoa; kukaan ei kuollut, syyllinen ei paennut paikalta, eikä uhri ollut lapsi.
Törmäyksen jälkeen autoilija ilmaisi, että vika oli pyöräilijässä, koska pyörää olisi hänen mielestään pitänyt taluttaa pyörätien jatkeella. Paikalle kutsuttiin poliisi, jolle autoilija kertoi ajaneensa Lahnalahdentietä kohti Lauttasaarentietä kääntyäkseen risteyksestä vasemmalle. Kertomansa mukaan autoilija oli havainnut pyöräilijän tulevan Lauttasaarentietä oikealta, mutta hänen mielestään pyöräilijä oli "niin kaukana", että hän oli ajanut risteykseen ja pysäyttänyt pyörätien jatkeen päälle väistääkseen risteävää ajoneuvoliikennettä[1].
Lauttasaarentietä Espoon suunnasta ajanut pyöräilijä oli niin ikään havainnut risteykseen ajavan autoilijan. Pyöräilijä oli olettanut autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan, mutta autoilija ajoikin pyörätien jatkeen päälle pysähtyen pyöräilijän eteen. Pyöräilijän jarrutuksesta ja väistöyrityksestä huolimatta törmäys tapahtui. Tien pinta oli paljas ja märkä, ja suojatiemaalaukset olivat liukkaat.
Asiaa tutkittiin kahtena liikennerikkomuksena. Autoilijan osalta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisenä risteyksessä, ja pyöräilijän osalta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta jättämisenä vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.[2] Miksi tätä tapausta ei tutkittu autoilijan osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena, vaan vain liikennerikkomuksena?
Mitä voimme tästä päätellä? Sen, että tutkinnanjohtajan mielestä autoilijan virhe ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa pyöräilijän turvallisuudelle. Ei, vaikka virheestä seurasi onnettomuus. Ilmeisesti törmäys auton kanssa ei sekään vielä ollut pyöräilijälle vaarallinen.
Joulukuun lopussa pyöräilijä sai Helsingin syyttäjänvirastosta kihlakunnansyyttäjän allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin esitutkinnan lopettamisesta. Perustelu tutkinnan lopettamiselle oli identtinen kummankin osapuolen epäillyissä liikennerikkomuksissa.
Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Koska pyöräilijän vammat jäivät lieviksi[3], autoilijalle ei tullut mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia liikennesääntöjen rikkomisesta, ei edes sakkoja. "Lieviksi" vammat jäivät siksi, että pyöräilijän väistöyrityksen ansiosta nopeus oli törmäyshetkellä suhteellisen alhainen, eivät siksi, että autoilijan virhe olisi ollut vähäinen.
Jos rikoksen vähäisyyttä perustellaan vahinkojen lievyydellä, ollaan pahasti metsässä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että autoilija voi järjestelmällisesti laiminlyödä väistämisvelvollisuutensa pyöräilijän suhteen, jos pyöräilijä on riittävän kaukana[4] ehtiäkseen väistää autoilijaa. Jos etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään autoilijaa, mitään konkreettista vahinkoa ei edes synny, jolloin tämän logiikan mukaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on autoilijalle aina vähäinen rikos. Silloin ei ole mitään väliä, mitä laki sanoo väistämisvelvollisuudesta. Silloin kyse on vahvemman oikeudesta. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän menettely myötäilee ajattelutapaa, jonka mukaan liikenteessä pätee viidakon laki.
Mutta tätähän tapahtuu koko ajan: väistämisvelvollinen autoilija ajaa välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen. Useimmiten onnettomuutta ei tapahdu, koska heikompana osapuolena pyöräilijä lopulta väistää. Mutta joskus "vähäisestä" väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraakin vakavampi onnettomuus. Tutkinta- ja oikeuskäytäntö, joka ei rankaise autoilijaa tästä liikennerikoksesta edes onnettomuuden sattuessa, antaa viestin, ettei pyöräilijää tarvitsekaan väistää.
Tutkinnan lopettamispäätös ei ota kantaa siihen, syyllistyikö autoilija epäiltyyn rikokseen. Todistajia ei ollut. Autoilija olisi voinut olla rikokseen syytön[5] silloin, jos pyöräilijä ei olisi ollut vielä lähimaillakaan autoilijan ajaessa pyörätien jatkeelle, ja pyöräilijä olisi huvikseen ajanut päin jo tovin aikaa pysähtyneenä ollutta autoa loukatakseen jalkansa ja rikkoakseen pyöränsä[6]. Tai ehkä pyöräilijä ajoi silmät kiinni ja avasi ne muutama metri ennen törmäystä. Kuvan jarrutusjäljestä voi yrittää arvioida, kuinka kaukana pyöräilijä oli autoilijan pysähtyessä tämän eteen.
Kuinka vakava henkilövahinko pyöräilijälle olisi pitänyt tulla, että tapaus ei olisi enää ollut vähäinen? Olisiko siihen riittänyt murtunut jalka, vai olisiko tarvittu kuolonuhri? Olisiko esitutkinta suoritettu loppuun, jos autoon olisi tullut isompi lommo? Entä jos molemmat osapuolet olisivat olleet autoilijoita, olisiko suurempi määrä ruttaantunutta peltiä riittänyt ylittämään sakotuskynnyksen? Tutkinnan vastuuhenkilöt voisivat omakohtaisesti käydä pyöräilijöinä kokeilemassa, kuinka vähäiseltä tuntuu törmäys auton kanssa.
Pääsemme jälleen aiheeseen, miten vaarallista on jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä. Autoilija ei osannut liikennesääntöjä, vaan teki niistä olettamuksia, jotka vaaransivat pyöräilijän turvallisuuden. Autoilija luuli, ettei pyörätien jatkeella saa ajaa. Autoilija jopa myönsi poliisille havainneensa pyöräilijän, mutta siitä huolimatta ajoi tämän eteen. Pyöräilijän virhe taas oli, että hän oletti autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Ilmeisesti "olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus vaaran ja vahingon välttämiseksi" tarkoittaa pyöräilijälle sitä, että hän ei saa olettaa autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Tällainen suhtautumistapa ei ainakaan sujuvoita pyöräilyä eikä auta lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta.
Pyöräilijää on kunnioitettava liikenteessä siinä missä autoilijaa ja jalankulkijaakin. Vähempi ei riitä. Välinpitämättömästä suhtautumisesta toisen turvallisuuteen, varsinkin jos se johtaa onnettomuuteen, tulee koitua rikosoikeudellinen seuraamus.
[1] Pyörähän oli myös risteävä ajoneuvo, mutta pyörää autoilija ei nähnyt tarpeelliseksi väistää.
[2] Ks. esim. http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/F6E2C75E1161CCBAC22577C20046DC2E, http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/7EC32260AB44A4DCC2257833004D70F4. Liikenneturvallisuuden vaarantamistapauksia on lukemattomia.
[3] "Lievyys" on tässä syyttäjän tulkinta. Pyöräilijä on kärsinyt kivusta vielä yli kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen.
[4] Tässä tapauksessahan pyöräilijä ei ollut riittävän kaukana, sillä onnettomuus tapahtui. Muistuupa mieleeni eräs toinen tapaus, "onhan sulla siinä pyörässä jarrut" -sankari.
[5] Tosin Tieliikennelain 15 §:n mukaan "Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen".
[6] Kuulustelupöytäkirjassa lukee, että pyörä ei vahingoittunut, vaikka pyöräilijä kertoi poliisille puhelinkuulustelussa pyörän rikkoutuneen. Pyöräilijä ei koskaan saanut kuulustelupöytäkirjaa nähtäväkseen.
Marraskuussa 2010 tapahtui Helsingissä Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteyksessä pyöräilijän ja autoilijan välinen liikenneonnettomuus. Kärkikolmion takaa tullut autoilija ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle, minkä seurauksena pyöräilijä törmäsi autoon väistöyrityksestä huolimatta. Pyöräilijä loukkasi jalkansa, ja polkupyörän kampi vääntyi. Autoon tuli lommo. Klassinen tapaus, joista emme koskaan kuule, koska niillä ei ole media-arvoa; kukaan ei kuollut, syyllinen ei paennut paikalta, eikä uhri ollut lapsi.
Törmäyksen jälkeen autoilija ilmaisi, että vika oli pyöräilijässä, koska pyörää olisi hänen mielestään pitänyt taluttaa pyörätien jatkeella. Paikalle kutsuttiin poliisi, jolle autoilija kertoi ajaneensa Lahnalahdentietä kohti Lauttasaarentietä kääntyäkseen risteyksestä vasemmalle. Kertomansa mukaan autoilija oli havainnut pyöräilijän tulevan Lauttasaarentietä oikealta, mutta hänen mielestään pyöräilijä oli "niin kaukana", että hän oli ajanut risteykseen ja pysäyttänyt pyörätien jatkeen päälle väistääkseen risteävää ajoneuvoliikennettä[1].
Lauttasaarentietä Espoon suunnasta ajanut pyöräilijä oli niin ikään havainnut risteykseen ajavan autoilijan. Pyöräilijä oli olettanut autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan, mutta autoilija ajoikin pyörätien jatkeen päälle pysähtyen pyöräilijän eteen. Pyöräilijän jarrutuksesta ja väistöyrityksestä huolimatta törmäys tapahtui. Tien pinta oli paljas ja märkä, ja suojatiemaalaukset olivat liukkaat.
 |
| Onnettomuuspaikka: Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteys. |
Asiaa tutkittiin kahtena liikennerikkomuksena. Autoilijan osalta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisenä risteyksessä, ja pyöräilijän osalta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta jättämisenä vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tieliikennelaki 8 luku
103 § Liikennerikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin 73 a, 98–102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikennerikkomuksesta sakkoon.
98 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Rangaistus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta säädetään rikoslain 23 luvun 1 §:ssä.
Rikoslaki 23 luku
1 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.[2] Miksi tätä tapausta ei tutkittu autoilijan osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena, vaan vain liikennerikkomuksena?
Mitä voimme tästä päätellä? Sen, että tutkinnanjohtajan mielestä autoilijan virhe ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa pyöräilijän turvallisuudelle. Ei, vaikka virheestä seurasi onnettomuus. Ilmeisesti törmäys auton kanssa ei sekään vielä ollut pyöräilijälle vaarallinen.
Joulukuun lopussa pyöräilijä sai Helsingin syyttäjänvirastosta kihlakunnansyyttäjän allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin esitutkinnan lopettamisesta. Perustelu tutkinnan lopettamiselle oli identtinen kummankin osapuolen epäillyissä liikennerikkomuksissa.
"Käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioituna, jos esitutkinta toimitettaisiin loppuun ja jos rikokseen liittyvät näyttö- ja oikeuskysymykset saataisiin syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä varmuudella esitutinnassa selvitettyä tulisin jättämään syytteen nostamatta vähäisyysperusteella. Pyöräilijä on törmännyt risteyksessä pysähtyneenä olleeseen henkilöautoon. Pyöräilijälle tapahtuneesta aiheutuneita vammoja voidaan pitää lievinä ja henkilöautoon on tullut vähäiset vauriot. Tapausta voidaan olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä.
Tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaadi esitutkinnan toimittamista.
Epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä."
Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Koska pyöräilijän vammat jäivät lieviksi[3], autoilijalle ei tullut mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia liikennesääntöjen rikkomisesta, ei edes sakkoja. "Lieviksi" vammat jäivät siksi, että pyöräilijän väistöyrityksen ansiosta nopeus oli törmäyshetkellä suhteellisen alhainen, eivät siksi, että autoilijan virhe olisi ollut vähäinen.
Jos rikoksen vähäisyyttä perustellaan vahinkojen lievyydellä, ollaan pahasti metsässä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että autoilija voi järjestelmällisesti laiminlyödä väistämisvelvollisuutensa pyöräilijän suhteen, jos pyöräilijä on riittävän kaukana[4] ehtiäkseen väistää autoilijaa. Jos etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään autoilijaa, mitään konkreettista vahinkoa ei edes synny, jolloin tämän logiikan mukaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on autoilijalle aina vähäinen rikos. Silloin ei ole mitään väliä, mitä laki sanoo väistämisvelvollisuudesta. Silloin kyse on vahvemman oikeudesta. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän menettely myötäilee ajattelutapaa, jonka mukaan liikenteessä pätee viidakon laki.
Mutta tätähän tapahtuu koko ajan: väistämisvelvollinen autoilija ajaa välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen. Useimmiten onnettomuutta ei tapahdu, koska heikompana osapuolena pyöräilijä lopulta väistää. Mutta joskus "vähäisestä" väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraakin vakavampi onnettomuus. Tutkinta- ja oikeuskäytäntö, joka ei rankaise autoilijaa tästä liikennerikoksesta edes onnettomuuden sattuessa, antaa viestin, ettei pyöräilijää tarvitsekaan väistää.
Tutkinnan lopettamispäätös ei ota kantaa siihen, syyllistyikö autoilija epäiltyyn rikokseen. Todistajia ei ollut. Autoilija olisi voinut olla rikokseen syytön[5] silloin, jos pyöräilijä ei olisi ollut vielä lähimaillakaan autoilijan ajaessa pyörätien jatkeelle, ja pyöräilijä olisi huvikseen ajanut päin jo tovin aikaa pysähtyneenä ollutta autoa loukatakseen jalkansa ja rikkoakseen pyöränsä[6]. Tai ehkä pyöräilijä ajoi silmät kiinni ja avasi ne muutama metri ennen törmäystä. Kuvan jarrutusjäljestä voi yrittää arvioida, kuinka kaukana pyöräilijä oli autoilijan pysähtyessä tämän eteen.
Kuinka vakava henkilövahinko pyöräilijälle olisi pitänyt tulla, että tapaus ei olisi enää ollut vähäinen? Olisiko siihen riittänyt murtunut jalka, vai olisiko tarvittu kuolonuhri? Olisiko esitutkinta suoritettu loppuun, jos autoon olisi tullut isompi lommo? Entä jos molemmat osapuolet olisivat olleet autoilijoita, olisiko suurempi määrä ruttaantunutta peltiä riittänyt ylittämään sakotuskynnyksen? Tutkinnan vastuuhenkilöt voisivat omakohtaisesti käydä pyöräilijöinä kokeilemassa, kuinka vähäiseltä tuntuu törmäys auton kanssa.
Pääsemme jälleen aiheeseen, miten vaarallista on jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä. Autoilija ei osannut liikennesääntöjä, vaan teki niistä olettamuksia, jotka vaaransivat pyöräilijän turvallisuuden. Autoilija luuli, ettei pyörätien jatkeella saa ajaa. Autoilija jopa myönsi poliisille havainneensa pyöräilijän, mutta siitä huolimatta ajoi tämän eteen. Pyöräilijän virhe taas oli, että hän oletti autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Ilmeisesti "olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus vaaran ja vahingon välttämiseksi" tarkoittaa pyöräilijälle sitä, että hän ei saa olettaa autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Tällainen suhtautumistapa ei ainakaan sujuvoita pyöräilyä eikä auta lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta.
Pyöräilijää on kunnioitettava liikenteessä siinä missä autoilijaa ja jalankulkijaakin. Vähempi ei riitä. Välinpitämättömästä suhtautumisesta toisen turvallisuuteen, varsinkin jos se johtaa onnettomuuteen, tulee koitua rikosoikeudellinen seuraamus.
[1] Pyörähän oli myös risteävä ajoneuvo, mutta pyörää autoilija ei nähnyt tarpeelliseksi väistää.
[2] Ks. esim. http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/F6E2C75E1161CCBAC22577C20046DC2E, http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/7EC32260AB44A4DCC2257833004D70F4. Liikenneturvallisuuden vaarantamistapauksia on lukemattomia.
[3] "Lievyys" on tässä syyttäjän tulkinta. Pyöräilijä on kärsinyt kivusta vielä yli kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen.
[4] Tässä tapauksessahan pyöräilijä ei ollut riittävän kaukana, sillä onnettomuus tapahtui. Muistuupa mieleeni eräs toinen tapaus, "onhan sulla siinä pyörässä jarrut" -sankari.
[5] Tosin Tieliikennelain 15 §:n mukaan "Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen".
[6] Kuulustelupöytäkirjassa lukee, että pyörä ei vahingoittunut, vaikka pyöräilijä kertoi poliisille puhelinkuulustelussa pyörän rikkoutuneen. Pyöräilijä ei koskaan saanut kuulustelupöytäkirjaa nähtäväkseen.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla
23 § Tilannenopeus
Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.
32 § Kuljettajan suojatiesäännöt
Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.
Viime aikoina olen pari kertaa saanut tööttiä osakseni ylittäessäni suojatietä jalankulkijana. Ensimmäinen tapaus oli 40 km/h alueella liikenneympyrästä poistuva pakettiauto, jota ajoi keski-ikäinen naiskuljettaja. Toinen mielenilmaus tapahtui suoralla 40 km/h tieosuudella, jolla vasenta kaistaa posotti nuori mies henkilöautolla noin viittäkymppiä. Olin jo ylittänyt puolet kadusta, ja jatkaessani keskikorokkeelta jälleen suojatielle mies löi jarrut pohjaan, ja saatuaan auton pysähtymään antoi äänimerkin soida. Molemmissa paikoissa näkyvyys oli hyvä, ja tapahtumat sattuivat valoisaan aikaan. Olin varustettu heijastimin.
Mieleeni jäi myös yksi kerta, kun samaisessa liikenneympyrässä kääntyvä autoilija pysähtyikin suojatien eteen aivan oma-aloitteisesti. Tapaus vaikutti poikkeukselliselta, varsinkin kun ratissa oli nuori mieskuski. Ja selityskin löytyi heti auton perästä, jossa komeili valkoinen kolmio. Useimmiten autoilijat pysähtyvät suojatien eteen sen jälkeen kun olen sille kenkäni asettanut. Autokoululaiset pysähtyvät ilmankin ja jotkut taas yrittävät ajaa yli töötti pohjassa.
No, sellaista se on, liikennekulttuuri, asenteet. Liikenneturvallisuutta yritetään kovasti parantaa asennekasvatuksella mm. autokouluissa, mutta ajatus autoilun ylivertaisesta statuksesta, jäänne viime vuosisadalta, on pahasti juurtunut yhteiskuntaan. Asiaa eivät ainakaan auta Lauttasaari-lehden 8/2011 pääkirjoituksen kaltaiset jutut, joissa levitetään tätä kieroutunutta ajattelutapaa.
Pääkirjoittaja latelee:
"Jotenkin tuntuu siltä, etteivät ihmiset välitä ja eivätkä ajattele seurauksia. Sitä kävellään kännykkään puhuen tai mp3:tä kuunnellen suoraan sivuille katsomatta kadun yli. Eikä ajatella ollenkaan, että autot ehkä eivät liukkauden vuoksi pysähdy niin nopeasti.
Kaikkein pahimmat tilanteet ovat siellä, missä pimeällä tummaan pukeutuneet jalankulkijat hyppäävät yllättäen ajotielle ja suoraan auton eteen. Autoilijana olen joutunut tosi monta kertaa tiukkaan paikkaan juuri tällaisten jalankulkijoiden takia.
Toinen ihmettelyn paikka ovat pyöräilijät. Tässä viikolla ajoin keski-ikäisen naispyöräilijän takana Tallbergin puistotietä pitkin ehkä noin viidentoista kilometrin tuntivauhdilla, jos sitäkään. Oli kamalaa katsella, miten hän pyöräili jäisellä tiellä autojen pyörien
tekemää uraa pitkin. Pyöräily oli sen näköistä, että hän voisi kaatua millä hetkellä tahansa. Mitäkö hän ajatteli? Minne hänellä oli kiire? Ja vielä ilman kypärää! Eikä hän suinkaan ole ainoa talvisen liukkaalla kelillä pyöräilevä, heitä on enemmänkin kuin monta."
Otsikossaan kirjoitus kyllä kehottaa varovaisuuteen liikkumisessa - mutta tekstistä ilmenee, että varovaisuusvelvoite koskeekin vain jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Kirjoittaja implikoi että jalankulkijalle varovaisuus on sitä, että hän ennen kadun ylitystä odottaa autojen menevän ensin. Pyöräilijälle taas varovaisuus on sitä, että hän ei pyöräile talvella lainkaan. Se kun on niin kova ihmettelyn paikka, että niinkin moni ylipäätään pyöräilee talvella. Kirjoittaja vaikuttaa harmistuneen siitä, että pyöräilijä eteni niin hitaasti. Sitten hän syyttää pyöräilijää kiireestä. Jää epäselväksi, ajoiko pyöräilijä liian hitaasti vai nopeasti. Ilmeisesti pyöräilijän virhe oli siinä, että hän ajoi. Kirjoittaja oli huolissaan pyöräilijän kaatumisriskistä. Toivottavasti hän siis edes autoili riittävän turvavälin päässä. Autoilijoiden varovaisuusvelvoitteesta ei puhuta sanaakaan.
"Eivätkö ihmiset ensisijaisesti ole vastuussa itse liikkumi-
sistaan? Tuntuu siltä, että aina joku muu on syyllinen omaan ajat-
telemattomuuteen. Opettaako yhteiskunta meitä tällaisiksi? Et-
sitään aina syyllistä muualta, vaikka syy on itsessä."
Niinpä. Miksi syy on aina kelissä, liukkaudessa tai jalankulkijassa joka suojatien liikennemerkin kohdalla aivan yhtäkkiä täysin ennalta-arvaamatta hyppää pahaa-aavistamattoman autoilijan eteen? Jos autoilija ei ehdi jarruttaa ajoissa ennen suojatietä, miksi syy ei ole autoilijassa itsessään? Olisiko tilannenopeus ollut liian kova? Kyllä, ihminen on itse vastuussa liikkumisestaan. Myös siitä, ettei omalla liikkumisellaan vahingoita muita tiellä liikkujia. Tonnien painoisen metalliköntin ohjaajalla on aivan erityisen suuri vastuu. Siksi ajo-oikeuden saamiseksi on suoritettava tietty määrä oppitunteja sekä läpäistävä teoriakoe ja ajokoe. Teoriakokeessa pitää tietää, ettei onnettomuuden syy ole huono keli, vaan kuljettajan virhe. Ajokokeesta ei ikimaailmassa pääsisi läpi ajamalla liukkaalla kelillä neljänkympin alueella 10 km/h ylinopeutta ja tööttäämällä suojatietä ylittävälle jalankulkijalle. Meillä Suomessa liikennesääntöjä noudatetaan inssiajoon asti, ja heti sen jälkeen opetellaan maan tavoille.
Kirjoituksesta voi vetää suoraan johtopäätöksen, että jos ajaa tarpeeksi lujaa, ei tarvitse väistää jalankulkijaa, koska ei ehdi jarruttaa. Jos jalankulkija silloin lähtee ylittämään katua, alle jääminen on hänen oma vikansa. Että liukkaalla jarrutusmatka nyt vaan pitenee, eikä autoilija voi sille mitään, kuten esimerkiksi ajaa hitaammin. Liukkaalla suojatiesääntö ei enää pädekään.
Tällaista käsittämätöntä asennevammaa ja ristiriitaista logiikkaa ovat internetin keskustelupalstat täynnä, mutta on todella huolestuttavaa, että samanlaista soopaa pääsee paikallislehden pääkirjoitukseen, vaikka se olisikin Lauttasaaren paikallislehti. Kehottaisin kirjoittajaa palaamaan autokouluun kertausoppiin ennen kuin jakelee julkisesti liikenneturvallisuutta vaarantavia kommentteja. Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla. Ajoneuvon nopeus on asetettava olosuhteisiin sopivaksi.
Kehotan myös jalankulkijoita edelleen katsomaan oikealle ja vasemmalle ennen kadun ylitystä. Varomattomien ja liikennesäännöistä piittaamattomien kuskien varalta.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Anna palautetta ja paranna maailmaa
Torstaina 16.12. saimme lukea lehdistä, kuinka Turussa eräässä risteyksessä autoilija jätti noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan, minkä seurauksena etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutui kaatumaan törmäyksen välttämiseksi. Autoilija ei pysähtynyt selvittämään onnettomuutta. Tästä tulistuneena pyöräilijä juoksi auton kiinni ja repi takalasin pyyhkimen rikki autosta.
No jopas, että tuolla tavalla tuhoaa toisen omaisuutta, sehän on paheksuttavaa, vai mitä? Mietitäänpä hetki tilannetta. Autoilija ei oma-aloitteisesti pysähtynyt selvittämään aiheuttamaansa onnettomuutta. Tämä voi johtua kahdesta asiasta: 1) autoilija ei koskaan huomannutkaan pyöräilijää, jonka yli hän melkein ajoi ja joka kaatui tai 2) autoilija ei piitannut moraalisesta ja laillisesta velvollisuudestaan pysähtyä selvittämään aiheuttamansa onnettomuus. Mitä vaihtoehtoja pyöräilijällä oli kiinnittää autoilijan huomio ja saada hänet pysähtymään? Käsien heiluttelu? Perään huutelu? Keskisormen näyttäminen?
Vastaavia läheltä piti -tilanteita, joissa autoilija ei piittaa väistämisvelvollisuudestaan, tapahtuu jatkuvasti. Useimmiten onnettomuus vältetään täpärästi, koska käytännössä heikompi osapuoli eli pyöräilijä väistää. Pyöräilijälle ei satu pieniä peltikolareita; kaatuminenkin on turvallisempaa kuin törmäys auton kanssa. Pyöräilijän hengen vaarantaminen liikenteessä on niin arkipäiväistä, etteivät nämä tapaukset päädy uutisiin eivätkä tilastoihin.
Jos pyöräilijä ei olisi kaaduttuaan tehnyt asialle mitään vaan jäänyt kansanperinteen mukaisesti kiroilemaan itsekseen, ei onnettomuus olisi koskaan päätynyt lehtiin, vaan se olisi jäänyt yhdeksi lukemattomista päivittäisistä läheltä piti -tilanteista. Autoilija olisi jatkanut tyytyväisenä matkaansa pitäen itseään keskimääräistä parempana kuskina, koskaan tajuamatta syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, tai ajatellen, että kylläpä nuo pyöräilijät kaahaavat miten sattuu.
Pyöräilijä on liikenteessä todella heikoilla. Pyöräilijän hengen vaarantamisesta ei yleensä tule autoilijalle mitään seuraamuksia, siksi sen on mahdollista jatkua ikuisesti. Jos autoilija vain pakenee paikalta, kuten useimmissa liikenneturvallisuuden vaarantamisissa, on pyöräilijän vaikeaa tai mahdotonta todistaa jälkikäteen mitä tapahtui, ellei hän kanna mukanaan jatkuvasti tallentavaa videokameraa.
Mutta ihmisen hengen vaarantaminen on aina rikos. Kiinni jäämisen epätodennäköisyys ei tee siitä laillista eikä hyväksyttävää. Eikä kenenkään pidä siihen alistua.
Partaansa kyräily on suomalaiskansallinen ominaispiirre, mutta se ei kehitä ketään. Autoilijoille kannattaa ja pitää todellakin aina mahdollisuuksien mukaan antaa palautetta liikennesääntöjen rikkomisesta, sillä muuten he eivät koskaan tajua aiheuttaneensa vaaratilannetta ja jatkavat samaan malliin kunnes ajavat jonkun päälle. Ensisijaisesti kuski otetaan asialliseen puhutteluun, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Ammattikuljettajien tapauksissa lähetetään palautetta myös kyseiselle firmalle.
Jos pyöräilijät ikuisesti alistuvat tilanteeseen, jossa heidän hengelleen ei anneta liikenteessä mitään arvoa, asenteet eivät koskaan muutu. Antamalla palautetta voit parantaa maailmaa, edes vähän kerrallaan.
No jopas, että tuolla tavalla tuhoaa toisen omaisuutta, sehän on paheksuttavaa, vai mitä? Mietitäänpä hetki tilannetta. Autoilija ei oma-aloitteisesti pysähtynyt selvittämään aiheuttamaansa onnettomuutta. Tämä voi johtua kahdesta asiasta: 1) autoilija ei koskaan huomannutkaan pyöräilijää, jonka yli hän melkein ajoi ja joka kaatui tai 2) autoilija ei piitannut moraalisesta ja laillisesta velvollisuudestaan pysähtyä selvittämään aiheuttamansa onnettomuus. Mitä vaihtoehtoja pyöräilijällä oli kiinnittää autoilijan huomio ja saada hänet pysähtymään? Käsien heiluttelu? Perään huutelu? Keskisormen näyttäminen?
Vastaavia läheltä piti -tilanteita, joissa autoilija ei piittaa väistämisvelvollisuudestaan, tapahtuu jatkuvasti. Useimmiten onnettomuus vältetään täpärästi, koska käytännössä heikompi osapuoli eli pyöräilijä väistää. Pyöräilijälle ei satu pieniä peltikolareita; kaatuminenkin on turvallisempaa kuin törmäys auton kanssa. Pyöräilijän hengen vaarantaminen liikenteessä on niin arkipäiväistä, etteivät nämä tapaukset päädy uutisiin eivätkä tilastoihin.
Jos pyöräilijä ei olisi kaaduttuaan tehnyt asialle mitään vaan jäänyt kansanperinteen mukaisesti kiroilemaan itsekseen, ei onnettomuus olisi koskaan päätynyt lehtiin, vaan se olisi jäänyt yhdeksi lukemattomista päivittäisistä läheltä piti -tilanteista. Autoilija olisi jatkanut tyytyväisenä matkaansa pitäen itseään keskimääräistä parempana kuskina, koskaan tajuamatta syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, tai ajatellen, että kylläpä nuo pyöräilijät kaahaavat miten sattuu.
Pyöräilijä on liikenteessä todella heikoilla. Pyöräilijän hengen vaarantamisesta ei yleensä tule autoilijalle mitään seuraamuksia, siksi sen on mahdollista jatkua ikuisesti. Jos autoilija vain pakenee paikalta, kuten useimmissa liikenneturvallisuuden vaarantamisissa, on pyöräilijän vaikeaa tai mahdotonta todistaa jälkikäteen mitä tapahtui, ellei hän kanna mukanaan jatkuvasti tallentavaa videokameraa.
Mutta ihmisen hengen vaarantaminen on aina rikos. Kiinni jäämisen epätodennäköisyys ei tee siitä laillista eikä hyväksyttävää. Eikä kenenkään pidä siihen alistua.
Partaansa kyräily on suomalaiskansallinen ominaispiirre, mutta se ei kehitä ketään. Autoilijoille kannattaa ja pitää todellakin aina mahdollisuuksien mukaan antaa palautetta liikennesääntöjen rikkomisesta, sillä muuten he eivät koskaan tajua aiheuttaneensa vaaratilannetta ja jatkavat samaan malliin kunnes ajavat jonkun päälle. Ensisijaisesti kuski otetaan asialliseen puhutteluun, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Ammattikuljettajien tapauksissa lähetetään palautetta myös kyseiselle firmalle.
Jos pyöräilijät ikuisesti alistuvat tilanteeseen, jossa heidän hengelleen ei anneta liikenteessä mitään arvoa, asenteet eivät koskaan muutu. Antamalla palautetta voit parantaa maailmaa, edes vähän kerrallaan.
torstai 2. joulukuuta 2010
Onnettomuusriski pyörätien jatkeella
"Oikeusasiamieheltä ei ratkaisua sekaviin suojatiesääntöihin"
Pyöräilijä ajoi pitkin pyörätietä. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyörä ja auto kolaroivat. Pyöräilijä loukkasi jalkansa ja molemmat ajoneuvot vaurioituivat. Autoilija oli varma, että pyöräilijä oli syyllinen. Autoilijan mielestä pyöräilijän olisi pitänyt taluttaa pyöräänsä.
Pyöräilijä ajoi pitkin kevyen liikenteen väylää. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyöräilijä onnistui täpärästi välttämään pahemman törmäyksen, mutta joutui ottamaan kädellään tukea autosta. Autoilija oli pyöräilijälle vihainen autonsa kolhimisesta. Autoilija oli varma, että pyöräilijän olisi kuulunut väistää koska oli pyörällä liikkeellä.
Jotta kenellekään ei jäisi asia epäselväksi, sanottakoon erikseen, että ylläolevissa tapauksissa autoilija oli kolmion takaa tulevana (tietenkin) väistämisvelvollinen.
Mistä tällaiset autoilijoiden harhaluulot tulevat? No ehkäpä siitä, että muun muassa poliisi kertoo julkisuudessa, että "pyöräilijän on aina väistettävä" tai "suojatiellä ajaminen on kiellettyä". Poliisi ei edes suostu oikaisemaan näitä virheellisiä väittämiään.
Kuinka ihmeessä sitten poliisi voi heittää tällaisia omia laintulkintojaan? Jotkut poliisin väittämät ovat kirkkaassa ristiriidassa lain kanssa. Toisiin väittämiin liittyen taas laki ei ota minkäänlaista kantaa, joten poliisi on täyttänyt nämä aukot keksimällä omia liikennesääntöjään.
Laki on siis puutteellinen ja epämääräinen. Puutteellisesta laista seuraa poliisin virheellisiä ja harhaanjohtavia tiedotteita, joista seuraa vääriä luuloja liikennesäännöistä, joista seuraa onnettomuuksia.
Mutta lain puutteista johtuva pyöräilijöiden heikko liikenneturvallisuus ja oikeusturva ei näytä eduskunnan apulaisoikeusasiamiestä kiinnostavan:
Jos eivät onnettomuudet anna tarpeeksi aihetta ryhtyä toimenpiteisiin, mikä sitten antaa? Mikä voi olla painavampi syy ryhtyä toimenpiteisiin lain puutteiden korjaamiseksi kuin ihmishengen suojeleminen? Eikö lain tarkoitus ole turvata heikomman osapuolen oikeudet? Onko tämä olevinaan oikeusvaltio?
Kauanko vielä kestää, että tämä asia otetaan vakavasti? Montako onnettomuuden uhria siihen tarvitaan?
Jos olet joutunut konfliktiin suojatiellä tai pyörätien jatkeella, kirjoita HePolle ja kerro kokemuksistasi. Tietosi on arvokasta ja tarpeellista pyöräilyolosuhteiden, liikenneturvallisuuden ja pyöräilijöiden oikeusturvan parantamiseksi.
Pyöräilijä ajoi pitkin pyörätietä. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyörä ja auto kolaroivat. Pyöräilijä loukkasi jalkansa ja molemmat ajoneuvot vaurioituivat. Autoilija oli varma, että pyöräilijä oli syyllinen. Autoilijan mielestä pyöräilijän olisi pitänyt taluttaa pyöräänsä.
Pyöräilijä ajoi pitkin kevyen liikenteen väylää. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyöräilijä onnistui täpärästi välttämään pahemman törmäyksen, mutta joutui ottamaan kädellään tukea autosta. Autoilija oli pyöräilijälle vihainen autonsa kolhimisesta. Autoilija oli varma, että pyöräilijän olisi kuulunut väistää koska oli pyörällä liikkeellä.
Jotta kenellekään ei jäisi asia epäselväksi, sanottakoon erikseen, että ylläolevissa tapauksissa autoilija oli kolmion takaa tulevana (tietenkin) väistämisvelvollinen.
Mistä tällaiset autoilijoiden harhaluulot tulevat? No ehkäpä siitä, että muun muassa poliisi kertoo julkisuudessa, että "pyöräilijän on aina väistettävä" tai "suojatiellä ajaminen on kiellettyä". Poliisi ei edes suostu oikaisemaan näitä virheellisiä väittämiään.
Kuinka ihmeessä sitten poliisi voi heittää tällaisia omia laintulkintojaan? Jotkut poliisin väittämät ovat kirkkaassa ristiriidassa lain kanssa. Toisiin väittämiin liittyen taas laki ei ota minkäänlaista kantaa, joten poliisi on täyttänyt nämä aukot keksimällä omia liikennesääntöjään.
Laki on siis puutteellinen ja epämääräinen. Puutteellisesta laista seuraa poliisin virheellisiä ja harhaanjohtavia tiedotteita, joista seuraa vääriä luuloja liikennesäännöistä, joista seuraa onnettomuuksia.
Mutta lain puutteista johtuva pyöräilijöiden heikko liikenneturvallisuus ja oikeusturva ei näytä eduskunnan apulaisoikeusasiamiestä kiinnostavan:
Helsingin Polkupyöräilijät: Oikeusasiamieheltä ei ratkaisua sekaviin suojatiesääntöihin
5.11.2010 HePo jätti oikaisupyynnön koskien liikkuvan poliisin tiedotetta "Pyöräilijöiden riskit korostuvat risteyksissä - Suojatiellä ajaminen on kiellettyä" (3.11.2010). HePo piti poliisin laintulkintoja virheellisinä ja itse tiedotetta pyöräilijöiden liikenneturvallisuutta ja oikeusturvaa heikentävänä.
Sittemmin HePo kirjelmöi asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle ja pyysi ottamaan kantaa asiaan, jossa lain tulkinnanvaraisuus mitä ilmeisimmin vaarantaa pyöräilijöiden oikeusturvan. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kuitenkin päätti olla ryhtymättä asian suhteen toimenpiteisiin.
Oikeusasiamies voi kiinnittää valtioneuvoston huomiota säännöksissä ja määräyksissä havaitsemiinsa puutteisiin sekä tehdä esityksiä puutteiden korjaamiseksi. Tässä tapauksessa apulaisoikeusasiamies ei katsonut siihen olevan aihetta.
Jos eivät onnettomuudet anna tarpeeksi aihetta ryhtyä toimenpiteisiin, mikä sitten antaa? Mikä voi olla painavampi syy ryhtyä toimenpiteisiin lain puutteiden korjaamiseksi kuin ihmishengen suojeleminen? Eikö lain tarkoitus ole turvata heikomman osapuolen oikeudet? Onko tämä olevinaan oikeusvaltio?
Kauanko vielä kestää, että tämä asia otetaan vakavasti? Montako onnettomuuden uhria siihen tarvitaan?
Jos olet joutunut konfliktiin suojatiellä tai pyörätien jatkeella, kirjoita HePolle ja kerro kokemuksistasi. Tietosi on arvokasta ja tarpeellista pyöräilyolosuhteiden, liikenneturvallisuuden ja pyöräilijöiden oikeusturvan parantamiseksi.
torstai 25. marraskuuta 2010
Bussiaikataulujen epäluotettavuus
Pitkähkön tauon jälkeen tuli taas kuljettua bussilla pyörän sijaan. Ja muistinpa heti, miksi en yleensä kulje bussilla. Seitsemän kilometrin matka kesti bussilla tunnin, pyörällä samaan matkaan menee alku- ja loppusäätöineen 25-35 minuuttia säästä riippuen. Itse bussimatka kesti ruuhkassa noin puoli tuntia, loppuaika kului pysäkkien ja päätepisteiden väliseen kävelymatkaan sekä aikatauluhakuammunnasta johtuvaan pysäkillä odotteluun.
Olin laskenut matka-aikaani bussin myöhästymisvaran ja valinnut bussivuoron sen mukaan. Valitsemani bussivuoro oli kuitenkin joko mennyt huomattavasti etuajassa pysäkin ohi tai sitten jäänyt kokonaan välistä. Seuraavallakin vuorolla olisin ehtinyt ajoissa perille, jos se ei olisi ollut vastaavasti myöhässä.
Jos matkustajan on otettava huomioon sekä bussin etuajassaolovara että myöhästymisvara, matka-aika "varmuuden vuoksi" odotteluineen muodostuu liian pitkäksi. Kyse ei ehkä ole kovin monesta minuutista, mutta kuitenkin riittävän monesta, että se vaikuttaa joukkoliikenteen houkuttelevuuteen ja saa varmasti monet valitsemaan henkilöauton. Kymmenenkin minuutin turha odottelu pysäkillä pakkasessa ja tuulessa voi olla liikaa. Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla kätevää ja aikataulujen luotettavia, jotta henkilöautoilun määrää saataisiin vähennettyä.
Ennalta-arvaamattomista syistä johtuville bussien myöhästelyille ei ehkä voi mitään, mutta ainakin etuajassa olemiseen voi vaikuttaa. Busseilla voisi olla muutaman pysäkin välein tasauspysäkit, joilta vuoro ei lähde eteenpäin ennen aikataulun mukaista ohitusaikaa. Tasauspaikka olisi luontevaa sijoittaa tiheämmän pysäkkijakson ensimmäiselle pysäkille tai liityntäpysäkille.
Olin laskenut matka-aikaani bussin myöhästymisvaran ja valinnut bussivuoron sen mukaan. Valitsemani bussivuoro oli kuitenkin joko mennyt huomattavasti etuajassa pysäkin ohi tai sitten jäänyt kokonaan välistä. Seuraavallakin vuorolla olisin ehtinyt ajoissa perille, jos se ei olisi ollut vastaavasti myöhässä.
Jos matkustajan on otettava huomioon sekä bussin etuajassaolovara että myöhästymisvara, matka-aika "varmuuden vuoksi" odotteluineen muodostuu liian pitkäksi. Kyse ei ehkä ole kovin monesta minuutista, mutta kuitenkin riittävän monesta, että se vaikuttaa joukkoliikenteen houkuttelevuuteen ja saa varmasti monet valitsemaan henkilöauton. Kymmenenkin minuutin turha odottelu pysäkillä pakkasessa ja tuulessa voi olla liikaa. Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla kätevää ja aikataulujen luotettavia, jotta henkilöautoilun määrää saataisiin vähennettyä.
Ennalta-arvaamattomista syistä johtuville bussien myöhästelyille ei ehkä voi mitään, mutta ainakin etuajassa olemiseen voi vaikuttaa. Busseilla voisi olla muutaman pysäkin välein tasauspysäkit, joilta vuoro ei lähde eteenpäin ennen aikataulun mukaista ohitusaikaa. Tasauspaikka olisi luontevaa sijoittaa tiheämmän pysäkkijakson ensimmäiselle pysäkille tai liityntäpysäkille.
Tilaa:
Kommentit (Atom)