Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla

23 § Tilannenopeus

Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

32 § Kuljettajan suojatiesäännöt

Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.

Viime aikoina olen pari kertaa saanut tööttiä osakseni ylittäessäni suojatietä jalankulkijana. Ensimmäinen tapaus oli 40 km/h alueella liikenneympyrästä poistuva pakettiauto, jota ajoi keski-ikäinen naiskuljettaja. Toinen mielenilmaus tapahtui suoralla 40 km/h tieosuudella, jolla vasenta kaistaa posotti nuori mies henkilöautolla noin viittäkymppiä. Olin jo ylittänyt puolet kadusta, ja jatkaessani keskikorokkeelta jälleen suojatielle mies löi jarrut pohjaan, ja saatuaan auton pysähtymään antoi äänimerkin soida. Molemmissa paikoissa näkyvyys oli hyvä, ja tapahtumat sattuivat valoisaan aikaan. Olin varustettu heijastimin.

Mieleeni jäi myös yksi kerta, kun samaisessa liikenneympyrässä kääntyvä autoilija pysähtyikin suojatien eteen aivan oma-aloitteisesti. Tapaus vaikutti poikkeukselliselta, varsinkin kun ratissa oli nuori mieskuski. Ja selityskin löytyi heti auton perästä, jossa komeili valkoinen kolmio. Useimmiten autoilijat pysähtyvät suojatien eteen sen jälkeen kun olen sille kenkäni asettanut. Autokoululaiset pysähtyvät ilmankin ja jotkut taas yrittävät ajaa yli töötti pohjassa.

No, sellaista se on, liikennekulttuuri, asenteet. Liikenneturvallisuutta yritetään kovasti parantaa asennekasvatuksella mm. autokouluissa, mutta ajatus autoilun ylivertaisesta statuksesta, jäänne viime vuosisadalta, on pahasti juurtunut yhteiskuntaan. Asiaa eivät ainakaan auta Lauttasaari-lehden 8/2011 pääkirjoituksen kaltaiset jutut, joissa levitetään tätä kieroutunutta ajattelutapaa.

Pääkirjoittaja latelee:

"Jotenkin tuntuu siltä, etteivät ihmiset välitä ja eivätkä ajattele seurauksia. Sitä kävellään kännykkään puhuen tai mp3:tä kuunnellen suoraan sivuille katsomatta kadun yli. Eikä ajatella ollenkaan, että autot ehkä eivät liukkauden vuoksi pysähdy niin nopeasti.

Kaikkein pahimmat tilanteet ovat siellä, missä pimeällä tummaan pukeutuneet jalankulkijat hyppäävät yllättäen ajotielle ja suoraan auton eteen. Autoilijana olen joutunut tosi monta kertaa tiukkaan paikkaan juuri tällaisten jalankulkijoiden takia. 

Toinen ihmettelyn paikka ovat pyöräilijät. Tässä viikolla ajoin keski-ikäisen naispyöräilijän takana Tallbergin puistotietä pitkin ehkä noin viidentoista kilometrin tuntivauhdilla, jos sitäkään. Oli kamalaa katsella, miten hän pyöräili jäisellä tiellä autojen pyörien
tekemää uraa pitkin. Pyöräily oli sen näköistä, että hän voisi kaatua millä hetkellä tahansa. Mitäkö hän ajatteli? Minne hänellä oli kiire? Ja vielä ilman kypärää! Eikä hän suinkaan ole ainoa talvisen liukkaalla kelillä pyöräilevä, heitä on enemmänkin kuin monta."

Otsikossaan kirjoitus kyllä kehottaa varovaisuuteen liikkumisessa - mutta tekstistä ilmenee, että varovaisuusvelvoite koskeekin vain jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Kirjoittaja implikoi että jalankulkijalle varovaisuus on sitä, että hän ennen kadun ylitystä odottaa autojen menevän ensin. Pyöräilijälle taas varovaisuus on sitä, että hän ei pyöräile talvella lainkaan. Se kun on niin kova ihmettelyn paikka, että niinkin moni ylipäätään pyöräilee talvella. Kirjoittaja vaikuttaa harmistuneen siitä, että pyöräilijä eteni niin hitaasti. Sitten hän syyttää pyöräilijää kiireestä. Jää epäselväksi, ajoiko pyöräilijä liian hitaasti vai nopeasti. Ilmeisesti pyöräilijän virhe oli siinä, että hän ajoi. Kirjoittaja oli huolissaan pyöräilijän kaatumisriskistä. Toivottavasti hän siis edes autoili riittävän turvavälin päässä. Autoilijoiden varovaisuusvelvoitteesta ei puhuta sanaakaan.

"Eivätkö ihmiset ensisijaisesti ole vastuussa itse liikkumi-
sistaan? Tuntuu siltä, että aina joku muu on syyllinen omaan ajat-
telemattomuuteen. Opettaako yhteiskunta meitä tällaisiksi? Et-
sitään aina syyllistä muualta, vaikka syy on itsessä."

Niinpä. Miksi syy on aina kelissä, liukkaudessa tai jalankulkijassa joka suojatien liikennemerkin kohdalla aivan yhtäkkiä täysin ennalta-arvaamatta hyppää pahaa-aavistamattoman autoilijan eteen? Jos autoilija ei ehdi jarruttaa ajoissa ennen suojatietä, miksi syy ei ole autoilijassa itsessään? Olisiko tilannenopeus ollut liian kova? Kyllä, ihminen on itse vastuussa liikkumisestaan. Myös siitä, ettei omalla liikkumisellaan vahingoita muita tiellä liikkujia. Tonnien painoisen metalliköntin ohjaajalla on aivan erityisen suuri vastuu. Siksi ajo-oikeuden saamiseksi on suoritettava tietty määrä oppitunteja sekä läpäistävä teoriakoe ja ajokoe. Teoriakokeessa pitää tietää, ettei onnettomuuden syy ole huono keli, vaan kuljettajan virhe. Ajokokeesta ei ikimaailmassa pääsisi läpi ajamalla liukkaalla kelillä neljänkympin alueella 10 km/h ylinopeutta ja tööttäämällä suojatietä ylittävälle jalankulkijalle. Meillä Suomessa liikennesääntöjä noudatetaan inssiajoon asti, ja heti sen jälkeen opetellaan maan tavoille.

Kirjoituksesta voi vetää suoraan johtopäätöksen, että jos ajaa tarpeeksi lujaa, ei tarvitse väistää jalankulkijaa, koska ei ehdi jarruttaa. Jos jalankulkija silloin lähtee ylittämään katua, alle jääminen on hänen oma vikansa. Että liukkaalla jarrutusmatka nyt vaan pitenee, eikä autoilija voi sille mitään, kuten esimerkiksi ajaa hitaammin. Liukkaalla suojatiesääntö ei enää pädekään.

Tällaista käsittämätöntä asennevammaa ja ristiriitaista logiikkaa ovat internetin keskustelupalstat täynnä, mutta on todella huolestuttavaa, että samanlaista soopaa pääsee paikallislehden pääkirjoitukseen, vaikka se olisikin Lauttasaaren paikallislehti. Kehottaisin kirjoittajaa palaamaan autokouluun kertausoppiin ennen kuin jakelee julkisesti liikenneturvallisuutta vaarantavia kommentteja. Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla. Ajoneuvon nopeus on asetettava olosuhteisiin sopivaksi.

Kehotan myös jalankulkijoita edelleen katsomaan oikealle ja vasemmalle ennen kadun ylitystä. Varomattomien ja liikennesäännöistä piittaamattomien kuskien varalta.

Anna palautetta ja paranna maailmaa

Torstaina 16.12. saimme lukea lehdistä, kuinka Turussa eräässä risteyksessä autoilija jätti noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan, minkä seurauksena etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutui kaatumaan törmäyksen välttämiseksi. Autoilija ei pysähtynyt selvittämään onnettomuutta. Tästä tulistuneena pyöräilijä juoksi auton kiinni ja repi takalasin pyyhkimen rikki autosta.

No jopas, että tuolla tavalla tuhoaa toisen omaisuutta, sehän on paheksuttavaa, vai mitä? Mietitäänpä hetki tilannetta. Autoilija ei oma-aloitteisesti pysähtynyt selvittämään aiheuttamaansa onnettomuutta. Tämä voi johtua kahdesta asiasta: 1) autoilija ei koskaan huomannutkaan pyöräilijää, jonka yli hän melkein ajoi ja joka kaatui tai 2) autoilija ei piitannut moraalisesta ja laillisesta velvollisuudestaan pysähtyä selvittämään aiheuttamansa onnettomuus. Mitä vaihtoehtoja pyöräilijällä oli kiinnittää autoilijan huomio ja saada hänet pysähtymään? Käsien heiluttelu? Perään huutelu? Keskisormen näyttäminen?

Vastaavia läheltä piti -tilanteita, joissa autoilija ei piittaa väistämisvelvollisuudestaan, tapahtuu jatkuvasti. Useimmiten onnettomuus vältetään täpärästi, koska käytännössä heikompi osapuoli eli pyöräilijä väistää. Pyöräilijälle ei satu pieniä peltikolareita; kaatuminenkin on turvallisempaa kuin törmäys auton kanssa. Pyöräilijän hengen vaarantaminen liikenteessä on niin arkipäiväistä, etteivät nämä tapaukset päädy uutisiin eivätkä tilastoihin.

Jos pyöräilijä ei olisi kaaduttuaan tehnyt asialle mitään vaan jäänyt kansanperinteen mukaisesti kiroilemaan itsekseen, ei onnettomuus olisi koskaan päätynyt lehtiin, vaan se olisi jäänyt yhdeksi lukemattomista päivittäisistä läheltä piti -tilanteista. Autoilija olisi jatkanut tyytyväisenä matkaansa pitäen itseään keskimääräistä parempana kuskina, koskaan tajuamatta syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, tai ajatellen, että kylläpä nuo pyöräilijät kaahaavat miten sattuu.

Pyöräilijä on liikenteessä todella heikoilla. Pyöräilijän hengen vaarantamisesta ei yleensä tule autoilijalle mitään seuraamuksia, siksi sen on mahdollista jatkua ikuisesti. Jos autoilija vain pakenee paikalta, kuten useimmissa liikenneturvallisuuden vaarantamisissa, on pyöräilijän vaikeaa tai mahdotonta todistaa jälkikäteen mitä tapahtui, ellei hän kanna mukanaan jatkuvasti tallentavaa videokameraa.

Mutta ihmisen hengen vaarantaminen on aina rikos. Kiinni jäämisen epätodennäköisyys ei tee siitä laillista eikä hyväksyttävää. Eikä kenenkään pidä siihen alistua.

Partaansa kyräily on suomalaiskansallinen ominaispiirre, mutta se ei kehitä ketään. Autoilijoille kannattaa ja pitää todellakin aina mahdollisuuksien mukaan antaa palautetta liikennesääntöjen rikkomisesta, sillä muuten he eivät koskaan tajua aiheuttaneensa vaaratilannetta ja jatkavat samaan malliin kunnes ajavat jonkun päälle. Ensisijaisesti kuski otetaan asialliseen puhutteluun, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Ammattikuljettajien tapauksissa lähetetään palautetta myös kyseiselle firmalle.

Jos pyöräilijät ikuisesti alistuvat tilanteeseen, jossa heidän hengelleen ei anneta liikenteessä mitään arvoa, asenteet eivät koskaan muutu. Antamalla palautetta voit parantaa maailmaa, edes vähän kerrallaan.

Onnettomuusriski pyörätien jatkeella

"Oikeusasiamieheltä ei ratkaisua sekaviin suojatiesääntöihin"

Pyöräilijä ajoi pitkin pyörätietä. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyörä ja auto kolaroivat. Pyöräilijä loukkasi jalkansa ja molemmat ajoneuvot vaurioituivat. Autoilija oli varma, että pyöräilijä oli syyllinen. Autoilijan mielestä pyöräilijän olisi pitänyt taluttaa pyöräänsä.

Pyöräilijä ajoi pitkin kevyen liikenteen väylää. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyöräilijä onnistui täpärästi välttämään pahemman törmäyksen, mutta joutui ottamaan kädellään tukea autosta. Autoilija oli pyöräilijälle vihainen autonsa kolhimisesta. Autoilija oli varma, että pyöräilijän olisi kuulunut väistää koska oli pyörällä liikkeellä.

Jotta kenellekään ei jäisi asia epäselväksi, sanottakoon erikseen, että ylläolevissa tapauksissa autoilija oli kolmion takaa tulevana (tietenkin) väistämisvelvollinen.

Mistä tällaiset autoilijoiden harhaluulot tulevat? No ehkäpä siitä, että muun muassa poliisi kertoo julkisuudessa, että "pyöräilijän on aina väistettävä" tai "suojatiellä ajaminen on kiellettyä". Poliisi ei edes suostu oikaisemaan näitä virheellisiä väittämiään.

Kuinka ihmeessä sitten poliisi voi heittää tällaisia omia laintulkintojaan? Jotkut poliisin väittämät ovat kirkkaassa ristiriidassa lain kanssa. Toisiin väittämiin liittyen taas laki ei ota minkäänlaista kantaa, joten poliisi on täyttänyt nämä aukot keksimällä omia liikennesääntöjään.

Laki on siis puutteellinen ja epämääräinen. Puutteellisesta laista seuraa poliisin virheellisiä ja harhaanjohtavia tiedotteita, joista seuraa vääriä luuloja liikennesäännöistä, joista seuraa onnettomuuksia.

Mutta lain puutteista johtuva pyöräilijöiden heikko liikenneturvallisuus ja oikeusturva ei näytä eduskunnan apulaisoikeusasiamiestä kiinnostavan:

Helsingin Polkupyöräilijät: Oikeusasiamieheltä ei ratkaisua sekaviin suojatiesääntöihin

5.11.2010 HePo jätti oikaisupyynnön koskien liikkuvan poliisin tiedotetta "Pyöräilijöiden riskit korostuvat risteyksissä - Suojatiellä ajaminen on kiellettyä" (3.11.2010). HePo piti poliisin laintulkintoja virheellisinä ja itse tiedotetta pyöräilijöiden liikenneturvallisuutta ja oikeusturvaa heikentävänä.

Sittemmin HePo kirjelmöi asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle ja pyysi ottamaan kantaa asiaan, jossa lain tulkinnanvaraisuus mitä ilmeisimmin vaarantaa pyöräilijöiden oikeusturvan. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kuitenkin päätti olla ryhtymättä asian suhteen toimenpiteisiin.

Oikeusasiamies voi kiinnittää valtioneuvoston huomiota säännöksissä ja määräyksissä havaitsemiinsa puutteisiin sekä tehdä esityksiä puutteiden korjaamiseksi. Tässä tapauksessa apulaisoikeusasiamies ei katsonut siihen olevan aihetta.

Jos eivät onnettomuudet anna tarpeeksi aihetta ryhtyä toimenpiteisiin, mikä sitten antaa? Mikä voi olla painavampi syy ryhtyä toimenpiteisiin lain puutteiden korjaamiseksi kuin ihmishengen suojeleminen? Eikö lain tarkoitus ole turvata heikomman osapuolen oikeudet? Onko tämä olevinaan oikeusvaltio?

Kauanko vielä kestää, että tämä asia otetaan vakavasti? Montako onnettomuuden uhria siihen tarvitaan?

Jos olet joutunut konfliktiin suojatiellä tai pyörätien jatkeella, kirjoita HePolle ja kerro kokemuksistasi. Tietosi on arvokasta ja tarpeellista pyöräilyolosuhteiden, liikenneturvallisuuden ja pyöräilijöiden oikeusturvan parantamiseksi.

Bussiaikataulujen epäluotettavuus

Pitkähkön tauon jälkeen tuli taas kuljettua bussilla pyörän sijaan. Ja muistinpa heti, miksi en yleensä kulje bussilla. Seitsemän kilometrin matka kesti bussilla tunnin, pyörällä samaan matkaan menee alku- ja loppusäätöineen 25-35 minuuttia säästä riippuen. Itse bussimatka kesti ruuhkassa noin puoli tuntia, loppuaika kului pysäkkien ja päätepisteiden väliseen kävelymatkaan sekä aikatauluhakuammunnasta johtuvaan pysäkillä odotteluun.

Olin laskenut matka-aikaani bussin myöhästymisvaran ja valinnut bussivuoron sen mukaan. Valitsemani bussivuoro oli kuitenkin joko mennyt huomattavasti etuajassa pysäkin ohi tai sitten jäänyt kokonaan välistä. Seuraavallakin vuorolla olisin ehtinyt ajoissa perille, jos se ei olisi ollut vastaavasti myöhässä.

Jos matkustajan on otettava huomioon sekä bussin etuajassaolovara että myöhästymisvara, matka-aika "varmuuden vuoksi" odotteluineen muodostuu liian pitkäksi. Kyse ei ehkä ole kovin monesta minuutista, mutta kuitenkin riittävän monesta, että se vaikuttaa joukkoliikenteen houkuttelevuuteen ja saa varmasti monet valitsemaan henkilöauton. Kymmenenkin minuutin turha odottelu pysäkillä pakkasessa ja tuulessa voi olla liikaa. Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla kätevää ja aikataulujen luotettavia, jotta henkilöautoilun määrää saataisiin vähennettyä.

Ennalta-arvaamattomista syistä johtuville bussien myöhästelyille ei ehkä voi mitään, mutta ainakin etuajassa olemiseen voi vaikuttaa. Busseilla voisi olla muutaman pysäkin välein tasauspysäkit, joilta vuoro ei lähde eteenpäin ennen aikataulun mukaista ohitusaikaa. Tasauspaikka olisi luontevaa sijoittaa tiheämmän pysäkkijakson ensimmäiselle pysäkille tai liityntäpysäkille.

Pyöräkaista Pekingissä

Tietoa liikennesäännöistä

Liikenteessä, mediassa ja keskusteluissa saa jatkuvasti huomata, että ihmisten liikennesääntötuntemus on todella kurjalla tolalla. Liikennesäännöt ovat epäselvät jopa poliisille. Poliisi, Liikenneturva ja autokoulut ovat epäonnistuneet tehtävässään jakaa liikennesääntöjen tuntemusta. Liikennesääntöjen tuntemattomuus on vakava ongelma liikenteen turvallisuuden ja myös sujuvuuden kannalta.

Tähän blogiin tullaan usein liikennesääntöihin ja erityisesti polkupyöräilijää koskeviin liikennesääntöihin liittyvillä hakusanoilla. Siksi aion antaa oman panostukseni aiheeseen ja kerään liikennesääntöjä yhdelle sivulle. Liikennesääntösivu ei ole heti valmis, täydennän sitä vähitellen. Tarkoitus ei ole tehdä täydellisen kattavaa selvitystä liikennesäännöistä, vaan peruspaketti lähinnä pyöräilyyn liittyen.

Koska mediassa on jaettu niin paljon virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä, ja koska haluan kannustaa lukijoita lähdekritiikkiin ja omaan ajatteluun, laitan mahdollisuuksien mukaan jokaisen säännön kohdalle perustelut ja/tai lakiviitteen.

Linkki liikennesääntösivuun löytyy tämän sivun oikeasta laidasta.

Poliisi jakaa väärää tietoa (taas)

Helsingin Sanomat julkaisi 3.11.2010 seuraavan uutisen:

Poliisi ärähtää: Pyöräilijät eivät osaa suojatiesääntöjä

Asiaan liittyy poliisin tiedote, jota muutettiin hieman pyöräilijöiden palautteen ansiosta.

Tiedotteeseen ja uutiseen on edelleen jäänyt virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa. Lisäksi poliisin tiedotteesta paistaa läpi paha asenneongelma ja kyvyttömyys loogiseen ja oikeudenmukaiseen ajatteluun.

Poliisi:

Pyöräilijöiden vauhdikkaat suojatien ylitykset aiheuttavat vaaraa niin pyöräilijöille kuin muillekin risteyksissä liikkuville, ja moni pyöräilijä ei näytä hallitsevan liikennesääntöjä tai ei välitä niistä.

Eikä moni autoilija, eikä edes poliisi. Lisää risteysten selkeistä väistämissäännöistä löytyy täältä: Otson Pikaopas risteysajoon. On vastuutonta syyttää erityisesti pyöräilijöitä jonain maagisena sääntöjä tuntemattomana ryhmänä, kun tietämättömyyttä ja haluttomuutta liikennesääntöjen noudattamiseen löytyy yhtä lailla kaikista tiellä liikkujista. Kuitenkin autoilija, joka ei tunne liikennesääntöjä tai piittaa niistä, saa aikaan paljon pahempaa vahinkoa kuin pyöräilijä. Joten olisiko tärkeämpää muistutella autoilijoita liikennesääntöjen noudattamisesta?

On outoa korostaa miten juuri pyöräilijät ajavat risteyksen yli "vauhdikkaasti" ja miten tämä aiheuttaa vaaraa, kun yleensä autojen ajonopeudet ovat suurempia kuin pyörien. 50 km/h etenevä tuhansia kiloja painava auto lienee vaarallisempi kuin 25 km/h etenevä sadan kilon pyörä.


HS:

Pyörällä saa ajaa suojatiellä vain, jos se on merkitty pyörätien jatkeeksi, mutta tuolloinkin pyöräilijän pitäisi pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Pyörätien jatke merkitään yleensä kapealla katkoviivalla.

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Pyörällä saa ajaa suojatiellä silloin kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty tai ei. Ainakin vuoden 2017 loppuun asti, jolloin päättyy siirtymäaika pyörätien jatkeen merkinnöille. Ja: Pyöräilijän ei pidä pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Jos jotain pääsääntöjä asiasta pitää sanoa, sanottakoon vaikka, että pääsääntöisesti pääpyörätiet kulkevat suurempien teiden vierellä, jolloin sivuteiltä tulevilla on pääsääntöisesti kolmiot. Päätieltä sivutielle kääntyvät autot ovat väistämisvelvollisia suoraan ajavaan pyöräilijään nähden. Näissä pääsääntöisissä tilanteissa siis autoilijat pääsääntöisesti väistävät pyöräilijöitä. Pyörätien jatketta ylittävä pyöräilijä väistää autoa silloin, kun autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalla ole kolmiota tai stop-merkkiä, eikä autoilija ole tulossa pihasta, parkkipaikalta tai muulta sellaiselta.

Poliisi: 

Suojatiellä ajaminen on kiellettyä

Sen lisäksi pyöräilijät ylittävät ajoradan usein ajamalla suojatiellä, vaikka se useimmissa tapauksissa on kiellettyä.

Alaotsikon väite, että suojatiellä ajaminen olisi kiellettyä, on räikeä valhe. Ja millä ihmeen perusteella suojatiellä ajaminen olisi edes "useimmissa tapauksissa" kiellettyä? Suojatiellä saa ainakin vuoden 2017 loppuun asti ajaa pyörällä aina silloin, kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty jatkeeksi tai ei. Piste.

HS:

Helsingissä erityisesti kantakaupungin alueella pyörätien jatkeet on poliisin mukaan selkeästi merkitty.

Poliisi:

Jos ajoradan molemmin puolin kulkevat samansuuntaiset pyörätiet, se ei välttämättä tarkoita, että kaikki risteävät suojatiet olisivat myös pyörätien jatkeita. Pyörätien jatke merkitään kapealla katkoviivalla. Pyörätien jatkeen ja suojatien viivoitukset on voitu yhdistää myös koko leveydeltään yhtenäiseksi viivoitukseksi. Tällöin pyörätie tulee olla merkitty liikennemerkillä jatkuvaksi suojatien molemmin puolin.

Pyörätien jatkeita ei todellakaan ole aina merkitty selvästi kantakaupungin alueellakaan. Esimerkiksi tässä Cygnaeuksenkadun ja Mannerheimintien risteyksessä Mannerheimintien länsipuolella kulkeva pyörätie päättyy. Pyöräilijä on pakotettu vaihtamaan tien toiselle puolelle jatkaakseen Mannerheimintietä pitkin pohjoiseen. Pyörätie siis jatkuu tien toisella puolella. Varmasti välissä oleva suojatie on silloin pyörätien jatke. Kuvassa pyöräilijä on menossa tälle jatkeelle.

Ylitys on piirretty Ulkoilukarttaankin pyörätieksi. Ja pyörällä pitäisi näitä reittejä pystyä ajamaan (ei taluttamaan) siinä missä autollakin. Eikä pyörätietä ole merkitty liikennemerkein jatkuvaksi siten, että merkit näkyisivät suojatietä ylittävälle pyöräilijälle kadun toiselle puolelle. Jos kyseinen suojatie on pyörätien jatke, millä perusteella voidaan väittää, että joku toinen vastaavanlainen risteävä suojatie ei olisikaan pyörätien jatke?

Lisäksi on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös, jonka mukaan pyöräilijä on saanut ajaa suojatiellä, vaikka vain toisella puolella katua on ollut pyörätie. Suojatie on ollut sellainen, että sinne on päässyt laillisesti pyörällä ajamalla. Kumpikohan tulkitsee lakia oikein, poliisi vai korkein oikeus?

Mitä saavutetaan sillä, että jatkuvasti levitetään harkitsemattomasti ja vaarallisesti hölynpölyä pyöräilijän liikennesäännöistä? Mitä sillä haetaan? Päälleajo-oikeutta ei ole liikenteessä kenelläkään missään tilanteessa. Tällainen tiedotus saa autoilijan vain kuvittelemaan, että hänellä todella on päälleajo-oikeus jos pyöräilijä hänen nähdäkseen rikkoo liikennesääntöjä. Autoilija kuvittelee vieläpä, että hän kykenee ratin takaa näkemään ja päättämään itse ajaako pyöräilijä liikennesääntöjen mukaisesti. Monilla autoilijoilla on kuitenkin jo vaikeuksia itse noudattaa liikennesääntöjä. Heidän pitäisi keskittyä liikenteen seuraamiseen ja omiin liikennemerkkeihinsä sen sijaan että he yrittävät syynätä pyöräilijän mahdollista liikennesääntöjen rikkomista siinä kuitenkaan onnistumatta. On vaarallista kuvitella ratin takaa pystyvänsä tietämään, milloin pyöräilijä saa ylittää suojatien ajamalla, ja antaa tämän vaikuttaa omaan liikennekäyttäytymiseensä negatiivisesti. Autoilija ei voi tietää esimerkiksi mitä pyöräilijän liikennemerkkejä häneltä jää näkemättä.

Poliisin ja median tulisi tuntea vastuunsa liikennevalistuksessa. Virheellinen, harhaanjohtava ja asenteellinen tiedottaminen aiheuttaa vain lisää onnettomuuksia.

Vaikka liikennesäännöt eivät olisikaan kaikille selvät, tämä on kuitenkin helppo muistaa: Älä koskaan aja kenenkään päälle, suojatiellä tai missään muuallakaan.