Pyöräteiden kunnossapitoa

Tarina nopeasta toiminnasta erään pyörätien kunnossapidossa vuosina 2005-2011

Tämä erään Helsingissä sijaitsevan moottoritien alittava tunneli tuli minulle tutuksi vuonna 2005, jolloin ensimmäisen kerran kolautin vanteeni tunnelin suulla olevaan teräväreunaiseen kuopparivistöön.

Kuva ei aivan tee oikeutta perunapellolle, vaan kolojen syvyysvaikutelma hieman kärsii, mutta kuvittele rivistö syviä teräväreunaisia uria, joita ei pysty väistämään, sillä niitä on koko tien leveydeltä.

Kesällä 2008 lähetin asiasta palautetta YTV:n silloisen kevyen liikenteen reittioppaan palautelomakkeen kautta, joka oli tarkoitettu tämän tyyppisiin ilmoituksiin. Sain viestin, jossa kerrottiin palautteeni ohjautuvan automaattisesti kaupungin kevyen liikenteen väylistä vastaavalle taholle. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Väylää ei korjattu.

Vuonna 2009 olin ajaa tunnelista vastaan tulevan kulkusuuntaansa nähden vasenta puolta* kävelevän jalankulkijan yli. Keskityin varomaan koloja ja olemaan lyömättä päätäni matalan tunnelin kattoon. Kuten kuvistakin voi havaita, ulkopuolelta on myös olematon näkyvyys pimeään alikulkutunneliin. Tunneli ala-arvoisine päällysteineen on selvästi vaarallinen. Jätin palautetta uudestaan, toisen kanavan kautta.

Nyt, vuonna 2011, kolme vuotta palautteeni lähettämisen jälkeen, kuusi vuotta** sen jälkeen kun törmäytin pyöräni tähän ansaan ensimmäisen kerran, ilokseni huomaan että kaupunki / valtio / ystävällinen ohikulkija on tehnyt asialle jotain. Tässä aikaansaannos:

Jei.

Muutaman metrin päässä alikulkutunnelin yläpuolella voi käydä ihailemassa, miltä näyttää sileäksi asfaltoitu tie:

*) Kuka idiootti poistikaan oikeanpuoleisen liikenteen jalankulkijoilta?
**) Kuka tietää kauanko väylä on ollut tuossa kunnossa, ehkä kymmenen, viisitoista vuotta.

Vain munapää ei käytä aivoja

Autoilun edistämisjärjestö Liikenneturva on jälleen kunnostautunut, ei ainoastaan keskittymällä valistuskampanjoissaan epäolennaiseen näpertelyyn, vaan myös väärän liikennesääntötietouden levittämisessä.

Liikenneturva kehottaa käyttämään kelloa lain vastaisesti, koska "se on kohteliasta".

Tieliikennelaki 34 § 

Milloin vaaran välttämiseksi on tarpeen, kuljettajan on annettava ääni- tai valomerkki taikka jarruvaloa käyttämällä tai muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota. Muutoin äänimerkin saa antaa vain taajaman ulkopuolella valoisana aikana ohitettaessa.

Äänimerkkiä tulee siis käyttää silloin, kun vaaran välttämiseksi on tarpeen. Ei siksi, että väärässä paikassa hortoileva jalankulkija tuntisi olonsa turvallisemmaksi.

Liikenneturvan munakampanja julistaa kypärättömät pyöräilijät munapäiksi. Valistusvideolla farkkuasuinen henkilö heittelee kananmunia maahan. Videon viesti ilmeisestikin on, että koska kananmuna rikkoutuu osuessaan maahan, pyöräilijänkin on käytettävä kypärää. Pyöräilijä kun on kananmuna.

Kypärä toki suojaa kananmunilta, jotka joku ilkeyksissään heittää ohiajavasta autosta kohti pahaa-aavistamattoman pyöräilijän päätä.

Valitettavasti kananmunainnostuksissaan Liikenneturva unohtaa täysin tutkimukset, joiden mukaan pyöräilykypärän käyttö voi suorastaan altistaa onnettomuuksille.

Liikenneturva siirtää keskustelun huomion pois liikenteen todellisista turvallisuusongelmista, muun muassa siitä, etteivät autoilijat noudata väistämisvelvollisuuttaan. Sen sijaan, että Liikenneturva sysää onnettomuuksista selviytymisen pyöräilijän harteille saarnaamalla kypärän käytöstä, sen pitäisi kampanjoida onnettomuuksien ehkäisemiseksi valistamalla jäsenistöään oikein esimerkiksi väistämissäännöistä. Mutta autoilijoiden liikennekäyttäytymiseen puuttuminen pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseksi ei nähtävästi tule mieleenkään autoilua edustavalle Liikenneturvalle.

Todellinen riman alitus on Suomen pyöräilijävihamielisimmän kaupungin ykköslehden juttu, jossa Liikenneturvan edustaja väittää, että kääntyvän auton väistämisvelvollisuus risteävää tietä ylittävään pyöräilijään nähden riippuisi siitä, onko autoilijalla kolmiota. Näinhän ei ole, vaan kääntyvä autoilija on aina väistämisvelvollinen risteävää tietä ylittävään pyöräilijään nähden. Liikenneturva jakaa siis täysin virheellistä tietoa väistämissäännöistä pyöräilijän vahingoksi. Ikään kuin pyöräilijä ei vielä tarpeeksi usein joutuisi vaaratilanteisiin liikennesäännöistä tietämättömien tai piittaamattomien autoilijoiden takia. Voi vain kysyä, kuinka monta onnettomuutta Liikenneturva on aiheuttanut.

Liikenneturvan edustaja, käytä aivoja. Se on kohteliasta.

18.5. klo 7.15: Aamulehti on julkaissut verkkojutun yhteyteen korjauksen.

Vaihtoehtoinen kilometrikisa

Täten julistan alkaneeksi Vaihtoehtoisen kilometrikisan.

Säännöt
Voittaja on se, joka pyöräillen selviää arkimatkoistaan mahdollisimman vähillä kilometreillä.

Sarjat
Mummosarja. Mummosarja on niille, jotka eivät uskaltaudu ajoradalle. Mummon haasteena on valita mahdollisimman suorat pyörätiet.

Ristoreipassarja. Ristoreipas ajaa mieluiten ajoradalla, koska se vie suoraan perille. Ristoreipas haluaa noudattaa lakia, joten hänen kannattaa valita reittejä, joilla on laillista ajaa ajoradalla.

Anarkistisarja. Anarkistisarja on tosipyöräilijöille. Anarkisti ajaa tarvittaessa vaikka moottoritiellä, jos viereinen pyörätie mutkittelee rasittavasti.

Vaihtoehtoiseen kilometrikisaan voi osallistua kuka tahansa. Voittaja saa lahjoittaa jarrupalansa niitä enemmän tarvitseville.

Pyöräilyn kaksinkertaistaminen

Ennen...

...Jälkeen.

Polkupyöräilijän perusvarusteet

Näin pyöräilysesongin kynnyksellä on jälleen tullut aika kaivaa se oma vanha Helkama kellarista pölyyntymästä, öljytä ketjut, tarkistaa vaijerit sekä tehdä muita pieniä huoltotoimenpiteitä. Vastuullinen pyöräilijä muistaa myös päivittää pyöräilyvarusteensa ajan tasalle. Seuraavia perustarvikkeita saatat tarvita lähtiessäsi pyöräretkelle Helsingissä:

Maalivahtisuojat

Haarniska

Sumopuku

Laskuvarjo

Kaasunaamari

Jarruraketti

Valonheitin

Sumutorvi

Kauhakuormaaja

Videokamera

Musta laatikko

Lääkäri

Lakimies

Pappi

Teleportti

Kuvat on pöllitty internetistä ilman lupaa.

Vähäinen tapaus

Sattuipa kerran vähäinen tapaus, joka ei kiinnostanut ketään.

Marraskuussa 2010 tapahtui Helsingissä Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteyksessä pyöräilijän ja autoilijan välinen liikenneonnettomuus. Kärkikolmion takaa tullut autoilija ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle, minkä seurauksena pyöräilijä törmäsi autoon väistöyrityksestä huolimatta. Pyöräilijä loukkasi jalkansa, ja polkupyörän kampi vääntyi. Autoon tuli lommo. Klassinen tapaus, joista emme koskaan kuule, koska niillä ei ole media-arvoa; kukaan ei kuollut, syyllinen ei paennut paikalta, eikä uhri ollut lapsi.

Törmäyksen jälkeen autoilija ilmaisi, että vika oli pyöräilijässä, koska pyörää olisi hänen mielestään pitänyt taluttaa pyörätien jatkeella. Paikalle kutsuttiin poliisi, jolle autoilija kertoi ajaneensa Lahnalahdentietä kohti Lauttasaarentietä kääntyäkseen risteyksestä vasemmalle. Kertomansa mukaan autoilija oli havainnut pyöräilijän tulevan Lauttasaarentietä oikealta, mutta hänen mielestään pyöräilijä oli "niin kaukana", että hän oli ajanut risteykseen ja pysäyttänyt pyörätien jatkeen päälle väistääkseen risteävää ajoneuvoliikennettä[1].

Lauttasaarentietä Espoon suunnasta ajanut pyöräilijä oli niin ikään havainnut risteykseen ajavan autoilijan. Pyöräilijä oli olettanut autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan, mutta autoilija ajoikin pyörätien jatkeen päälle pysähtyen pyöräilijän eteen. Pyöräilijän jarrutuksesta ja väistöyrityksestä huolimatta törmäys tapahtui. Tien pinta oli paljas ja märkä, ja suojatiemaalaukset olivat liukkaat.

Onnettomuuspaikka: Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteys.

Asiaa tutkittiin kahtena liikennerikkomuksena. Autoilijan osalta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisenä risteyksessä, ja pyöräilijän osalta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta jättämisenä vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Tieliikennelaki 8 luku
103 § Liikennerikkomus

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin 73 a, 98–102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikennerikkomuksesta sakkoon.

98 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Rangaistus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta säädetään rikoslain 23 luvun 1 §:ssä.

Rikoslaki 23 luku
1 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 

Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.[2] Miksi tätä tapausta ei tutkittu autoilijan osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena, vaan vain liikennerikkomuksena?

Mitä voimme tästä päätellä? Sen, että tutkinnanjohtajan mielestä autoilijan virhe ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa pyöräilijän turvallisuudelle. Ei, vaikka virheestä seurasi onnettomuus. Ilmeisesti törmäys auton kanssa ei sekään vielä ollut pyöräilijälle vaarallinen.

Joulukuun lopussa pyöräilijä sai Helsingin syyttäjänvirastosta kihlakunnansyyttäjän allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin esitutkinnan lopettamisesta. Perustelu tutkinnan lopettamiselle oli identtinen kummankin osapuolen epäillyissä liikennerikkomuksissa.

"Käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioituna, jos esitutkinta toimitettaisiin loppuun ja jos rikokseen liittyvät näyttö- ja oikeuskysymykset saataisiin syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä varmuudella esitutinnassa selvitettyä tulisin jättämään syytteen nostamatta vähäisyysperusteella. Pyöräilijä on törmännyt risteyksessä pysähtyneenä olleeseen henkilöautoon. Pyöräilijälle tapahtuneesta aiheutuneita vammoja voidaan pitää lievinä ja henkilöautoon on tullut vähäiset vauriot. Tapausta voidaan olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä.

Tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaadi esitutkinnan toimittamista.

Epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä."

Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?

Koska pyöräilijän vammat jäivät lieviksi[3], autoilijalle ei tullut mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia liikennesääntöjen rikkomisesta, ei edes sakkoja. "Lieviksi" vammat jäivät siksi, että pyöräilijän väistöyrityksen ansiosta nopeus oli törmäyshetkellä suhteellisen alhainen, eivät siksi, että autoilijan virhe olisi ollut vähäinen.

Jos rikoksen vähäisyyttä perustellaan vahinkojen lievyydellä, ollaan pahasti metsässä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että autoilija voi järjestelmällisesti laiminlyödä väistämisvelvollisuutensa pyöräilijän suhteen, jos pyöräilijä on riittävän kaukana[4] ehtiäkseen väistää autoilijaa. Jos etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään autoilijaa, mitään konkreettista vahinkoa ei edes synny, jolloin tämän logiikan mukaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on autoilijalle aina vähäinen rikos. Silloin ei ole mitään väliä, mitä laki sanoo väistämisvelvollisuudesta. Silloin kyse on vahvemman oikeudesta. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän menettely myötäilee ajattelutapaa, jonka mukaan liikenteessä pätee viidakon laki.

Mutta tätähän tapahtuu koko ajan: väistämisvelvollinen autoilija ajaa välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen. Useimmiten onnettomuutta ei tapahdu, koska heikompana osapuolena pyöräilijä lopulta väistää. Mutta joskus "vähäisestä" väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraakin vakavampi onnettomuus. Tutkinta- ja oikeuskäytäntö, joka ei rankaise autoilijaa tästä liikennerikoksesta edes onnettomuuden sattuessa, antaa viestin, ettei pyöräilijää tarvitsekaan väistää.

Tutkinnan lopettamispäätös ei ota kantaa siihen, syyllistyikö autoilija epäiltyyn rikokseen. Todistajia ei ollut. Autoilija olisi voinut olla rikokseen syytön[5] silloin, jos pyöräilijä ei olisi ollut vielä lähimaillakaan autoilijan ajaessa pyörätien jatkeelle, ja pyöräilijä olisi huvikseen ajanut päin jo tovin aikaa pysähtyneenä ollutta autoa loukatakseen jalkansa ja rikkoakseen pyöränsä[6]. Tai ehkä pyöräilijä ajoi silmät kiinni ja avasi ne muutama metri ennen törmäystä. Kuvan jarrutusjäljestä voi yrittää arvioida, kuinka kaukana pyöräilijä oli autoilijan pysähtyessä tämän eteen.

Kuinka vakava henkilövahinko pyöräilijälle olisi pitänyt tulla, että tapaus ei olisi enää ollut vähäinen? Olisiko siihen riittänyt murtunut jalka, vai olisiko tarvittu kuolonuhri? Olisiko esitutkinta suoritettu loppuun, jos autoon olisi tullut isompi lommo? Entä jos molemmat osapuolet olisivat olleet autoilijoita, olisiko suurempi määrä ruttaantunutta peltiä riittänyt ylittämään sakotuskynnyksen? Tutkinnan vastuuhenkilöt voisivat omakohtaisesti käydä pyöräilijöinä kokeilemassa, kuinka vähäiseltä tuntuu törmäys auton kanssa.

Pääsemme jälleen aiheeseen, miten vaarallista on jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä. Autoilija ei osannut liikennesääntöjä, vaan teki niistä olettamuksia, jotka vaaransivat pyöräilijän turvallisuuden. Autoilija luuli, ettei pyörätien jatkeella saa ajaa. Autoilija jopa myönsi poliisille havainneensa pyöräilijän, mutta siitä huolimatta ajoi tämän eteen. Pyöräilijän virhe taas oli, että hän oletti autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Ilmeisesti "olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus vaaran ja vahingon välttämiseksi" tarkoittaa pyöräilijälle sitä, että hän ei saa olettaa autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Tällainen suhtautumistapa ei ainakaan sujuvoita pyöräilyä eikä auta lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta.

Pyöräilijää on kunnioitettava liikenteessä siinä missä autoilijaa ja jalankulkijaakin. Vähempi ei riitä. Välinpitämättömästä suhtautumisesta toisen turvallisuuteen, varsinkin jos se johtaa onnettomuuteen, tulee koitua rikosoikeudellinen seuraamus.

[1] Pyörähän oli myös risteävä ajoneuvo, mutta pyörää autoilija ei nähnyt tarpeelliseksi väistää.
[2] Ks. esim. http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/F6E2C75E1161CCBAC22577C20046DC2E, http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/7EC32260AB44A4DCC2257833004D70F4. Liikenneturvallisuuden vaarantamistapauksia on lukemattomia.
[3] "Lievyys" on tässä syyttäjän tulkinta. Pyöräilijä on kärsinyt kivusta vielä yli kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen.
[4] Tässä tapauksessahan pyöräilijä ei ollut riittävän kaukana, sillä onnettomuus tapahtui. Muistuupa mieleeni eräs toinen tapaus, "onhan sulla siinä pyörässä jarrut" -sankari.
[5] Tosin Tieliikennelain 15 §:n mukaan "Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen".
[6] Kuulustelupöytäkirjassa lukee, että pyörä ei vahingoittunut, vaikka pyöräilijä kertoi poliisille puhelinkuulustelussa pyörän rikkoutuneen. Pyöräilijä ei koskaan saanut kuulustelupöytäkirjaa nähtäväkseen.

Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla

23 § Tilannenopeus

Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

32 § Kuljettajan suojatiesäännöt

Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.

Viime aikoina olen pari kertaa saanut tööttiä osakseni ylittäessäni suojatietä jalankulkijana. Ensimmäinen tapaus oli 40 km/h alueella liikenneympyrästä poistuva pakettiauto, jota ajoi keski-ikäinen naiskuljettaja. Toinen mielenilmaus tapahtui suoralla 40 km/h tieosuudella, jolla vasenta kaistaa posotti nuori mies henkilöautolla noin viittäkymppiä. Olin jo ylittänyt puolet kadusta, ja jatkaessani keskikorokkeelta jälleen suojatielle mies löi jarrut pohjaan, ja saatuaan auton pysähtymään antoi äänimerkin soida. Molemmissa paikoissa näkyvyys oli hyvä, ja tapahtumat sattuivat valoisaan aikaan. Olin varustettu heijastimin.

Mieleeni jäi myös yksi kerta, kun samaisessa liikenneympyrässä kääntyvä autoilija pysähtyikin suojatien eteen aivan oma-aloitteisesti. Tapaus vaikutti poikkeukselliselta, varsinkin kun ratissa oli nuori mieskuski. Ja selityskin löytyi heti auton perästä, jossa komeili valkoinen kolmio. Useimmiten autoilijat pysähtyvät suojatien eteen sen jälkeen kun olen sille kenkäni asettanut. Autokoululaiset pysähtyvät ilmankin ja jotkut taas yrittävät ajaa yli töötti pohjassa.

No, sellaista se on, liikennekulttuuri, asenteet. Liikenneturvallisuutta yritetään kovasti parantaa asennekasvatuksella mm. autokouluissa, mutta ajatus autoilun ylivertaisesta statuksesta, jäänne viime vuosisadalta, on pahasti juurtunut yhteiskuntaan. Asiaa eivät ainakaan auta Lauttasaari-lehden 8/2011 pääkirjoituksen kaltaiset jutut, joissa levitetään tätä kieroutunutta ajattelutapaa.

Pääkirjoittaja latelee:

"Jotenkin tuntuu siltä, etteivät ihmiset välitä ja eivätkä ajattele seurauksia. Sitä kävellään kännykkään puhuen tai mp3:tä kuunnellen suoraan sivuille katsomatta kadun yli. Eikä ajatella ollenkaan, että autot ehkä eivät liukkauden vuoksi pysähdy niin nopeasti.

Kaikkein pahimmat tilanteet ovat siellä, missä pimeällä tummaan pukeutuneet jalankulkijat hyppäävät yllättäen ajotielle ja suoraan auton eteen. Autoilijana olen joutunut tosi monta kertaa tiukkaan paikkaan juuri tällaisten jalankulkijoiden takia. 

Toinen ihmettelyn paikka ovat pyöräilijät. Tässä viikolla ajoin keski-ikäisen naispyöräilijän takana Tallbergin puistotietä pitkin ehkä noin viidentoista kilometrin tuntivauhdilla, jos sitäkään. Oli kamalaa katsella, miten hän pyöräili jäisellä tiellä autojen pyörien
tekemää uraa pitkin. Pyöräily oli sen näköistä, että hän voisi kaatua millä hetkellä tahansa. Mitäkö hän ajatteli? Minne hänellä oli kiire? Ja vielä ilman kypärää! Eikä hän suinkaan ole ainoa talvisen liukkaalla kelillä pyöräilevä, heitä on enemmänkin kuin monta."

Otsikossaan kirjoitus kyllä kehottaa varovaisuuteen liikkumisessa - mutta tekstistä ilmenee, että varovaisuusvelvoite koskeekin vain jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Kirjoittaja implikoi että jalankulkijalle varovaisuus on sitä, että hän ennen kadun ylitystä odottaa autojen menevän ensin. Pyöräilijälle taas varovaisuus on sitä, että hän ei pyöräile talvella lainkaan. Se kun on niin kova ihmettelyn paikka, että niinkin moni ylipäätään pyöräilee talvella. Kirjoittaja vaikuttaa harmistuneen siitä, että pyöräilijä eteni niin hitaasti. Sitten hän syyttää pyöräilijää kiireestä. Jää epäselväksi, ajoiko pyöräilijä liian hitaasti vai nopeasti. Ilmeisesti pyöräilijän virhe oli siinä, että hän ajoi. Kirjoittaja oli huolissaan pyöräilijän kaatumisriskistä. Toivottavasti hän siis edes autoili riittävän turvavälin päässä. Autoilijoiden varovaisuusvelvoitteesta ei puhuta sanaakaan.

"Eivätkö ihmiset ensisijaisesti ole vastuussa itse liikkumi-
sistaan? Tuntuu siltä, että aina joku muu on syyllinen omaan ajat-
telemattomuuteen. Opettaako yhteiskunta meitä tällaisiksi? Et-
sitään aina syyllistä muualta, vaikka syy on itsessä."

Niinpä. Miksi syy on aina kelissä, liukkaudessa tai jalankulkijassa joka suojatien liikennemerkin kohdalla aivan yhtäkkiä täysin ennalta-arvaamatta hyppää pahaa-aavistamattoman autoilijan eteen? Jos autoilija ei ehdi jarruttaa ajoissa ennen suojatietä, miksi syy ei ole autoilijassa itsessään? Olisiko tilannenopeus ollut liian kova? Kyllä, ihminen on itse vastuussa liikkumisestaan. Myös siitä, ettei omalla liikkumisellaan vahingoita muita tiellä liikkujia. Tonnien painoisen metalliköntin ohjaajalla on aivan erityisen suuri vastuu. Siksi ajo-oikeuden saamiseksi on suoritettava tietty määrä oppitunteja sekä läpäistävä teoriakoe ja ajokoe. Teoriakokeessa pitää tietää, ettei onnettomuuden syy ole huono keli, vaan kuljettajan virhe. Ajokokeesta ei ikimaailmassa pääsisi läpi ajamalla liukkaalla kelillä neljänkympin alueella 10 km/h ylinopeutta ja tööttäämällä suojatietä ylittävälle jalankulkijalle. Meillä Suomessa liikennesääntöjä noudatetaan inssiajoon asti, ja heti sen jälkeen opetellaan maan tavoille.

Kirjoituksesta voi vetää suoraan johtopäätöksen, että jos ajaa tarpeeksi lujaa, ei tarvitse väistää jalankulkijaa, koska ei ehdi jarruttaa. Jos jalankulkija silloin lähtee ylittämään katua, alle jääminen on hänen oma vikansa. Että liukkaalla jarrutusmatka nyt vaan pitenee, eikä autoilija voi sille mitään, kuten esimerkiksi ajaa hitaammin. Liukkaalla suojatiesääntö ei enää pädekään.

Tällaista käsittämätöntä asennevammaa ja ristiriitaista logiikkaa ovat internetin keskustelupalstat täynnä, mutta on todella huolestuttavaa, että samanlaista soopaa pääsee paikallislehden pääkirjoitukseen, vaikka se olisikin Lauttasaaren paikallislehti. Kehottaisin kirjoittajaa palaamaan autokouluun kertausoppiin ennen kuin jakelee julkisesti liikenneturvallisuutta vaarantavia kommentteja. Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla. Ajoneuvon nopeus on asetettava olosuhteisiin sopivaksi.

Kehotan myös jalankulkijoita edelleen katsomaan oikealle ja vasemmalle ennen kadun ylitystä. Varomattomien ja liikennesäännöistä piittaamattomien kuskien varalta.