En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Rohkeasti ajoradalle!

Liian usein kuulee pyöräilijöiden kertovan, etteivät he uskalla pyöräillä autojen seassa tai että "ajoradalle ei mahdu pyöräilemään".

Kyllä mahtuu. Jos sinne mahtuu auto, mahtuu pyöräkin. Pyörä vie paljon vähemmän tilaa kuin auto.

Polkupyörä on ajoneuvo. Ajoradalla ajaminen ei ole mikään autoilijoiden yksinoikeus, vaikka he itse eläisivätkin tällaisessa harhakuvitelmassa. Autoilijat kyllä väistävät ajoradalla ajavaa pyöräilijää, jopa paremmin kuin pyörätiellä ajavaa. Mitä useampi ihminen pyöräilee ajoradalla, sen turvallisemmaksi ajoradalla pyöräily muuttuu.

Vaikka ajorata olisi kapea, pyöräilijällä ei ole mitään velvollisuutta ajaa siten, että autoilija mahtuu hänet ohittamaan. Pyöräilijällä on velvollisuus ajaa niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Jos autoilija ei mahdu ohittamaan pyöräilijää, se ei ole pyöräilijän ongelma. Se ei tarkoita, ettei ajoradalla saisi ajaa pyörällä. Liian kapea ajorata on liikennesuunnittelijan ongelma, jonka seuraukset lankeavat autoilijan harmiksi.* Jos ajorata on liian kapea ohittamiseen, autoilijan on ajettava perässä niin kauan kunnes ohittaminen on turvallista. Niin se menee maantielläkin autojen kesken. Aina ei pääse välittömästi ohi, ja se täytyy vain hyväksyä. Pyöräilijän ei kuulu väistää jalkakäytävälle tai muutenkaan vaarantaa turvallisuuttaan siksi, että autoilija pääsisi hänen ohitseen.

On jo nähty miten suuri vaikutus pyöräilijöiden toiveilla on liikennesuunnitteluun. Mutta annas olla jos autoilu häiriintyy liikaa, kyllä alkaa asioita tapahtua. Varmasti Hämeentiellekin ilmestyisi pyörätie aika äkkiä, jos vain pyöräilijät itsepintaisesti ajaisivat ajoradalla kuten heidän kuuluukin liikennesääntöjen mukaan tehdä, ja autoilijoiden elämä kävisi liian epämukavaksi.

Vielä en ole jäänyt ajoradalla pyöräillessäni autoilijan yliajamaksi. Tööttäilijöitä ja kiilailijoita tapaa tietysti silloin tällöin. Kiilailijoihin saattaisi tehota tarpeeksi pitkä sivulle ulottuva varoitusheijastin, jonka terävä metallinen pää jättäisi liian läheltä ohittavan auton maalipintaan muiston liikenteessä törttöilystä. Onneksi nämä teiden omistajat ovat pieni vähemmistö, ja varmasti hekin oppisivat kunnioittamaan polkupyörää ajoneuvona, jos useampi pyöräilijä ottaisi itselleen kuuluvan tilan ajoradalta.

Siispä rohkeasti ajoradalle!


*) Pyöräilijän kiusaksi siirrettyjä ongelmia liikennesuunnittelussa vasta riittääkin, joten mistään kovin suuresta epäoikeudenmukaisuudesta autoilijan häviöksi ei voitane puhua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti