Helsinki haluaa edistää pyöräilyä. Siispä Helsinki ripottelee teräviä kiviä pitkin pyöräteitä.
Heti ensimmäisten pakkasten tultua pyöräni kumit ovat puhjenneet viikon sisällä yhteensä kolme kertaa. Molemmat ulkokumit olivat pistosuojatut, joskaan eivät aivan uuden karheat. Ajelin niillä kuitenkin iloisesti kesän ja syksyn ilman rengasrikkoja. Vähemmän vihkiytynyt pyöräilijä olisi jo luovuttanut. Enemmän vihkiytynyt pyöräilijä menee ja ostaa pyöräänsä uudet pistosuojatut ulkokumit.
Varsinkin ympärivuotinen pyöräily vaatii jatkuvaa kilpavarustelua kaupungin laajamittaista pyöräilyn vaikeuttamisprojektia vastaan. Pistosuojatut ulkokumit sepeliä vastaan, maastopyörät ja jousitukset reunakiviä vastaan, pyöräilykypärä vaarallisesti rakennettuja pyöräteitä ja autoilijoiden piittaamattomuutta vastaan (joskin erään tutkimuksen mukaan pyöräilykypärän käyttö lisää autoilijoiden piittaamattomuutta). Viimeisimmän teknologian käyttöä vaativa, välineurheiluksi muuttunut pyöräily ei ainakaan kannusta peruspetteriä hyppäämään pyörän satulaan hyötymatkoilla.
Olin matkalla kriittiselle pyöräretkelle kun pyörän kumi puhkesi terävään sepeliin. Ironian huipentuma. En voinut osallistua huonoja pyöräilyolosuhteita kritisoivaan mielenilmaukseen, koska pyöräilyolosuhteet olivat niin huonot etten päässyt perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti