Pyöräilyä Helsingissä
Pyöräilypoliittinen blogi Helsingin pyöräilyolosuhteista
En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Kännikuskien keskusliiton puunhalausosastolta päivää!
Mechelininkadulle suunnitellut pyöräkaistat ovat herättäneet suunnatonta närää Töölön muutoksenvastaisen rintaman viher – eikun autoilu – eikun viherjaostossa.
Eikä ihme. Kukapa nyt haluaisi ikkunansa alle kulkemaan pyöriä, noita hiljaisia, saasteettomia ja vähän tilaa vieviä kulkuneuvoja.
Hysteerisiä huhuja levitellään niin internetissä kuin lowtech-mediassakin. Draamaryhmän mukaan Meklulta ollaan kaatamassa kaikki puut, poistamassa kokonaan toinen ajokaista, yöpysäköintipaikat hävitetään pyöräkaistan alta, ja joukkoliikennettä huononnetaan silkasta ilkeydestä (lukijaa pyydetään kuvittelemaan tähän kohtaan paha liikennesuunnittelija työpöytänsä ääressä, hipsterilasit päässä ja kynä korvan takana, nauramassa ilkeätä naurua).
Let's blame the cyclists -puolueen mukaan tämä kaikki tehdään tietysti siksi, että muutamalle trikoopellelle saataisi rakennettua pyöräkaistat. Pyöräilijät, nuo ympäristön viholliset, päättävät liikenneratkaisuista ohi demokraattisen prosessin, ja vievät kaupunkia kuin pässiä narussa.
Tiesitkö muuten että meillä pyöräilijöillä on näin suuri valta asioihin? En minäkään, mutta tätähän täytyy hyödyntää!
Menemättä yksityiskohtaisemmin siihen, mikä kaikki (kaikki) yllä mainituissa huhuissa on täydellisen pielessä – faktojen selvittäminen jätettäköön lukijalle harjoitustehtäväksi – on syytä kuitenkin mainita eräs tärkeä seikka.
Kaupunginvaltuusto on nimittäin linjannut, että liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi, ja asettanut tavoitteeksi pyöräilyn kaksinkertaistamisen. Tähän tavoitteeseen vain ei päästä pelkästään huikkaamalla “Hei kandee pyöräillä!”, vaan on oikeasti tehtävä jotain.
Pyöräilyn edistäminen ei siis ole itsekkäiden spandex (hyi olkoon!) -salaseurojen vallankäyttöä, vaan demokraattinen päätös, joka kaiken lisäksi hyödyttää ei vain pyöräilijöitä, vaan kaikkia kaupunkilaisia. Niin, en minäkään pidä demokratiasta, ihmiset kun eivät ymmärrä omaa parastaan. Mutta on se silti parempi systeemi kuin irrationaalinen nimbydiktatuuri.
Hilpeintä (en ole vielä aivan päättänyt, onko tämä enemmän hilpeää vai surullista) kaikessa tässä on kuitenkin se, millaiseen päättömään argumentaatioon hysteerinen pyöräilyn vastustus on johtanut. Yhtäkkiä suomalaiset autoilijat, jotka ovat kaikki keskimääräistä parempia kuljettajia, eivät enää mahdukaan 1,8 metriä leveine autoineen 3 metriä leveälle kaistalle. Tämän johdosta koko Töölö ruuhkautuu ja liikenneturvallisuus vaarantuu.
Niin.
Oletko joskus nähnyt, että autoilijalla on vaikeuksia pysyä 3 metriä leveällä kaistalla 30–40 km tuntivauhdissa? Toivottavasti soitit poliisit paikalle.
Töölöläinen jalankulkija on tietysti kaistojen kaventamisesta aivan syystä huolissaan. Will somebody think of the drunk drivers!
Puurivistön osittainen uusiminen on myös herättänyt pienet ympäristönsuojelijat urbaaneissa töölöläistädeissä. Huonokuntoisten puiden uusiminen kun on paha juttu, ja se on tietenkin pyöräkaistojen vika. Luonnonsuojeluasioissa olisi tosin kannattanut kysyä oikeiden viherhippien neuvoa. He olisivat kertoneet, että jos haluaa että puut elävät pidempään, kannattaa vastustaa sitä saastuttavaa autoliikennettä ja ylinopeuksia, eikä pyöräkaistoja.
Mutta uusheränneiden koijärveläisten valitus on aivan aiheellista, sillä muutama puu revitään maasta irti lopullisesti. Puolueellisten lähteitteni mukaan ne olivat lommoilla kolaroiduista autoista.
Ja loppukaskuna aiheeseen liittyvä päivän itse keksitty kansanviisaus:
"Joka vasemmalle on kääntymässä, se katajaan kapsahtaa."
Kirjoittaja on suuri puiden ja hyvien viinien ystävä.
http://www.adressit.com/keskustelu/44902
http://aulis.sange.fi/~otso/stuff/T%c3%b6%c3%b6l%c3%b6l%c3%a4inen_Mechelininkatu.jpg
http://ptp.hel.fi/hanke/Applications/hanke/showdata.asp?makeprint=yes&AlueID=Kslk%202010-0390
http://www.hel.fi/hki/Ksv/fi/Uutiset/pyorailyn_hyodyt_ja_kustannukset
http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Helsinki+syrjii+kantakaupungin+joukkoliikennett%C3%A4/a1357969810265
http://www.hs.fi/paivanlehti/17012013/mielipide/Py%C3%B6r%C3%A4ily+on+osa+liikennett%C3%A4/a1358319290810
http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Realismia+Helsingin+liikennesuunnitteluun/a1359267228136
http://www.hs.fi/paivanlehti/30012013/mielipide/Py%C3%B6r%C3%A4ilyn+lis%C3%A4%C3%A4minen+edellytt%C3%A4%C3%A4+sujuvia+v%C3%A4yli%C3%A4/a1359436563331
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kova%C3%A4%C3%A4nisimm%C3%A4t+periv%C3%A4t+maan/a1359176520470
http://otsokivekas.fi/2013/01/pyoraily-on-liikennetta/
http://kaupunkifillari.posterous.com/#!/tukholmalaistyylinen-vuoropysakointi
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
OMG talvi
Talvella, kun ensimmäiset lumihiutaleet satavat taivaalta, kun junat seisovat ja tiet ovat ruuhkautuneet lumeen jumittuneista, toisiinsa törmäilevistä ja ylämäkeen sutivista autoista, pyörä on mitä parhain kulkuväline. Nastat ja valotkin on keksitty.
Autoilija: Moi!
Pyöräilijä: Tiedätkö, että pyörätielle pysäköiminen on laissa kielletty?
(Hiljaisuus.)
Autoilija: Kyyyllä voin uskoa että on.
Pyöräilijä: Olet kuitenkin parkkeerannut pyörätielle.
Autoilija: Niin.
Pyöräilijä: Miksi?
Autoilija: Siksi että odottelen tuosta ruokaa, eikä tässä ole muutakaan paikkaa.
(Viittaa pikaruokalaan, jonka oven eteen on pysäköinyt.)
Pyöräilijä: Onhan täällä paikkoja jos viitsii kävellä vähän.
(Lähistöllä on sivukatuja joilla kadunvarsipysäköinti on sallittu, sekä ilmainen 24h pysäköintialue noin 100 metrin päässä.)
Autoilija: Onko tässä pyörätie?
Pyöräilijä: On.
Autoilija: Totta puhuen ei tullut kyllä mieleenkään, että joku pyöräilisi talvella.
Pyöräilijä: –
Autoilija: Onko tässä tosiaan pyörätie?
Pyöräilijä: Kyllä tässä on pyörätie. Toivottavasti ensi kerralla parkkeeraat fiksummin.
Autoilija: Meille opetettiin kotona, että pyöräily talvella on vaarallista.
Pyöräilijä: Ei pyöräily ole vaarallista. Autoilu on moninkertaisesti vaarallisempaa kuin pyöräily.
Autoilija: Talvellakinko?
Pyöräilijä: Moi.
Autoilija: Moi!
Pyöräilijä: Tiedätkö, että pyörätielle pysäköiminen on laissa kielletty?
(Hiljaisuus.)
Autoilija: Kyyyllä voin uskoa että on.
Pyöräilijä: Olet kuitenkin parkkeerannut pyörätielle.
Autoilija: Niin.
Pyöräilijä: Miksi?
Autoilija: Siksi että odottelen tuosta ruokaa, eikä tässä ole muutakaan paikkaa.
(Viittaa pikaruokalaan, jonka oven eteen on pysäköinyt.)
Pyöräilijä: Onhan täällä paikkoja jos viitsii kävellä vähän.
(Lähistöllä on sivukatuja joilla kadunvarsipysäköinti on sallittu, sekä ilmainen 24h pysäköintialue noin 100 metrin päässä.)
Autoilija: Onko tässä pyörätie?
Pyöräilijä: On.
Autoilija: Totta puhuen ei tullut kyllä mieleenkään, että joku pyöräilisi talvella.
Pyöräilijä: –
Autoilija: Onko tässä tosiaan pyörätie?
Pyöräilijä: Kyllä tässä on pyörätie. Toivottavasti ensi kerralla parkkeeraat fiksummin.
Autoilija: Meille opetettiin kotona, että pyöräily talvella on vaarallista.
Pyöräilijä: Ei pyöräily ole vaarallista. Autoilu on moninkertaisesti vaarallisempaa kuin pyöräily.
Autoilija: Talvellakinko?
Tunnisteet:
asenteet,
keskustelu,
pysäköinti,
talvipyöräily
torstai 13. syyskuuta 2012
Vähemmän iloisia kohtaamisia
Pyöräilijä ajaa Kulosaaren sillalla idästä länteen. Koska pohjoispuolen pyörätie on suljettu, pyöräilijä ajaa laillisesti ajoradalla. Sillan länsipäässä ohittava autoilija tööttäilee pyöräilijälle. Pyöräilijä vilkuttaa autoilijalle. Tämän jälkeen autoilija ja pyöräilijä vaihtavat keskenään moninaisia käsimerkkejä. Viestintä jää hieman yksipuoliseksi ja ohueksi, joten pyöräilijä ajaa autoilijan kiinni punaisissa valoissa ja koputtaa ikkunaan. Noin nelikymppinen miesautoilija avaa ikkunan ja alkaa välittömästi huutaa pyöräilijälle. Pyöräilijä kuuntelee kärsivällisesti ja odottaa omaa puheenvuoroaan. Sitä ei kuitenkaan tule, joten alla oleva keskustelu käydään suurimmalta osin yhtäaikaa puhuen tai huutaen.
Autoilija: Mitä sä ajat tossa ootsä päästäs vajaa tiedätsä mitä varten siellä on se pyörätie! [jne jne, osoitellen sormellaan eteläpuolen pyörätielle]
Pyöräilijä: Onks sun töötissä jotain vik
Autoilija: Toi on hengenvaarallista ajaa tuossa ootsä aivan vajaa! Mene pyörätielle ajamaan! [jne jne]
Pyöräilijä: Miks se on hengenvaarallista? Aiot sä ajaa mun päälle?
Autoilija: Siinä on hengenvaarallista ajaa! Siinä on hengenvaarallista ajaa! [jne jne]
Pyöräilijä: Oot sä niin huono kuski että pelkäät ajavas mun päälle?
Autoilija: Toi on seitsemänkympin alue!
Pyöräilijä: Viidenkympin.
Autoilija: Seitsemänkympin! Seitsemänkympin alue!
Pyöräilijä: Se on viidenkympin alue! Täällä on vaarallista ajaa vain jos sä meinaat ajaa mun päälle etkä näe nopeusrajoitusmerkkejä.
Autoilija: Ajat sä viittäkymppiä?!!
Pyöräilijä: ... [hämmentyy hetkeksi Chewbacca-argumentista]
Ennen kuin pyöräilijä ehtii kertoa autoilijalle, ettei nopeusrajoitus tarkoita vähimmäisnopeutta, vaan suurinta sallittua ajonopeutta, valo vaihtuu vihreäksi ja dialogiin kykenemätön autoilija kaasuttaa tiehensä.
Muistakaa lapset varoa autoilijoita, jotka ovat huolissaan teidän turvallisuudestanne. He kuvittelevat turvallisuuden syntyvän heitä ympäröivästä auton korista, eivätkä siitä, että he itse noudattaisivat liikennesääntöjä ja tarkkailisivat liikennettä. Siksi pyöräily on heidän mielestään vaarallista. Aivan erityisesti kannattaa varoa autoilijoita, joiden ajaminen ei perustu liikennesääntöihin tai liikennemerkkeihin, vaan fiilikseen siitä, mikä kulloinkin olisi heidän mielestään hyvä nopeusrajoitus, tai missä saisi ja ei saisi ajaa pyörällä. Jotain todella häiriintynyttä on myös logiikassa, jonka mukaan ajaminen alle sallitun maksiminopeuden on hengenvaarallista, mutta 20 km/h ylinopeus kaupunkialueella on ihan jees.
Autoilija: Mitä sä ajat tossa ootsä päästäs vajaa tiedätsä mitä varten siellä on se pyörätie! [jne jne, osoitellen sormellaan eteläpuolen pyörätielle]
Pyöräilijä: Onks sun töötissä jotain vik
Autoilija: Toi on hengenvaarallista ajaa tuossa ootsä aivan vajaa! Mene pyörätielle ajamaan! [jne jne]
Pyöräilijä: Miks se on hengenvaarallista? Aiot sä ajaa mun päälle?
Autoilija: Siinä on hengenvaarallista ajaa! Siinä on hengenvaarallista ajaa! [jne jne]
Pyöräilijä: Oot sä niin huono kuski että pelkäät ajavas mun päälle?
Autoilija: Toi on seitsemänkympin alue!
Pyöräilijä: Viidenkympin.
Autoilija: Seitsemänkympin! Seitsemänkympin alue!
Pyöräilijä: Se on viidenkympin alue! Täällä on vaarallista ajaa vain jos sä meinaat ajaa mun päälle etkä näe nopeusrajoitusmerkkejä.
Autoilija: Ajat sä viittäkymppiä?!!
Pyöräilijä: ... [hämmentyy hetkeksi Chewbacca-argumentista]
Ennen kuin pyöräilijä ehtii kertoa autoilijalle, ettei nopeusrajoitus tarkoita vähimmäisnopeutta, vaan suurinta sallittua ajonopeutta, valo vaihtuu vihreäksi ja dialogiin kykenemätön autoilija kaasuttaa tiehensä.
Muistakaa lapset varoa autoilijoita, jotka ovat huolissaan teidän turvallisuudestanne. He kuvittelevat turvallisuuden syntyvän heitä ympäröivästä auton korista, eivätkä siitä, että he itse noudattaisivat liikennesääntöjä ja tarkkailisivat liikennettä. Siksi pyöräily on heidän mielestään vaarallista. Aivan erityisesti kannattaa varoa autoilijoita, joiden ajaminen ei perustu liikennesääntöihin tai liikennemerkkeihin, vaan fiilikseen siitä, mikä kulloinkin olisi heidän mielestään hyvä nopeusrajoitus, tai missä saisi ja ei saisi ajaa pyörällä. Jotain todella häiriintynyttä on myös logiikassa, jonka mukaan ajaminen alle sallitun maksiminopeuden on hengenvaarallista, mutta 20 km/h ylinopeus kaupunkialueella on ihan jees.
lauantai 25. elokuuta 2012
Iloisia kohtaamisia
Pyöräilijä: Moi! Tunnetaanko me kun sä niin iloisesti tervehdit mua töötillä?
Autoilija (vilpittömästi): Joo se oli iloinen töötti!
Pyöräilijä (iloisesti): No kiva juttu! Mä jo ajattelin.
Autoilija: Täällä niin harvoin näkee pyöräilijöitä.
Pyöräilijä jatkaa matkaansa aavistuksen hämmentyneenä ja lievästi huvittuneena tästä pienestä epätavallisesta tapahtumasta.
Tunnisteet:
ajoradalla pyöräily,
asenteet,
ohittaminen,
äänimerkki
torstai 26. heinäkuuta 2012
Viikon aivovaurio 1
Kuten me kaikki liikenneturvallisuusvalistuneet pyöräilijät tiedämme, kypärän käyttämättömyys aiheuttaa aivovaurioita. Selvästikin siis monet pääkaupunkiseutumme pyörätieratkaisuista on suunniteltu ilman kypärää.
Viikon aivovaurio -palkinnon saa ensimmäisenä tämä työmaajärjestely Itäkeskuksessa:
Lieneekö tämänkin työmaajärjestelyn vastuulliselta henkilöltä unohtunut kypärä päästä. Moista piittaamattomuutta omasta ja muiden turvallisuudesta on vaikea hyväksyä!
Haluaisin nähdä, kun kyseisestä ratkaisusta vastuussa olevat
1) ajavat kuormapyörällä portaat ylös,
2) ajavat kuormapyörällä portaat alas,
3) taluttavat kuormapyörän portaat ylös
tai, ollaan nyt sentään reiluja,
4) ajavat ihan tavallisella pyörällä portaat ylös.
Viikon aivovaurio -palkinnon saa ensimmäisenä tämä työmaajärjestely Itäkeskuksessa:
Työmaajärjestely ohjaa pyöräilijät kiertoreitille... |
...portaisiin. |
Haluaisin nähdä, kun kyseisestä ratkaisusta vastuussa olevat
1) ajavat kuormapyörällä portaat ylös,
2) ajavat kuormapyörällä portaat alas,
3) taluttavat kuormapyörän portaat ylös
tai, ollaan nyt sentään reiluja,
4) ajavat ihan tavallisella pyörällä portaat ylös.
Tunnisteet:
aivovaurio
torstai 29. maaliskuuta 2012
Kansalaisten huoli toisistaan
On ilo huomata, että Liikenneturvan valistuskampanjat tuottavat viimein hedelmää. Asenneilmasto on vähitellen muuttumassa. Yhä useampi autoilija kantaa huolta heikomman osapuolen eli pyöräilijän turvallisuudesta. Seuraavassa muutama liikuttava tositarina menneen talven varrelta.
Tapaus Kypärä
Pyöräilijä ajaa ajoradalla. Viereiselle kaistalle ajaa nainen henkilöautolla ja rullaa ikkunan auki.
Nainen: Miten sä ajat ilman kypärää?!!
Pyöräilijä: Mitä jos keskittyisit vaan omaan ajamiseen.
Nainen: Talvella vielä, ilman kypärää!!! Ei toi oo turvallista!
Pyöräilijä: Mun turvallisuuden kannalta on parasta että sä katsot minne ajat.
Nainen: Ilman kypärää talvella!!
Pyöräilijä: Varo ettet aja ton perään (osoittaa edessä punaisissa valoissa seisovaa autoa)
Nainen: Kypärä!!
Tapaus Nastarenkaat
Kriittinen pyöräretki. Pyöräilijä ajaa pyöräletkassa ajoradalla ja pysähtyy punaisiin valoihin. Viereisestä autosta rullataan ikkuna auki. Pelkääjän paikalla istuva herra, pienessä maistissa, alkaa haastatella pyöräilijää.
Mies: Mmitä thää on? (katselee pyöriä ihmeissään)
Pyöräilijä: -
Mies: Mmiks te phyörillä ajatthe??
Pyöräilijä: Miks te ajatte autolla?
Mies: (tauko) ...hhulluja...
Pyöräilijä: Toivottavasti kuski ei oo yhtä kännissä kuin sä.
Mies: Onksh toi eesh turvallistha... onksshulla nastat?
Pyöräilijä: On. Onks sulla?
Mies: (tauko) Hhyvä...
Tapaus Pyörätie
Pyöräilijä ajaa ajoradalla eikä viereisellä pyörätiellä, joka on sepeli-kuulalaakeroitua jäätynyttä sohjoa. On myöhäinen ilta eikä liikennettä ole nimeksikään. Pyöräilijää lähestyy pakettiauto. Auto jää pyöräilijän taakse eikä mene ohi, vaikka vieressä on vapaa kaista. Pyöräilijä arvaa, että kuskilla on varmaankin jotain asiaa. Punaisissa valoissa pakettiauto rullaa pyöräilijän vierelle samalle kaistalle. Pelkääjän puolen ikkuna avautuu. Matkustajan penkillä istuu nuori nainen, joka on pukeutunut vartija-asulta näyttävään haalariin. Hän alkaa huudella pyöräilijälle opettavaiseen äänensävyyn.
Nainen: Olis kuule turvallisempaa sulle mennä tuonne pyörätielle ajamaan.
Pyöräilijä: Huolehdi mieluummin vaikka kuskisi ajamisesta. Se olis kaikkien kannalta turvallisempaa.
Nainen: Minkä kuskin?!
Pyöräilijä: Hänen. (osoittaa naisen vieressä istuvaa mieshenkilöä. lähtee valoista)
Nainen: Mitä helvettiä...?!
Kirjoittaja ajaa pyörällä myös talvella.
Tapaus Kypärä
Pyöräilijä ajaa ajoradalla. Viereiselle kaistalle ajaa nainen henkilöautolla ja rullaa ikkunan auki.
Nainen: Miten sä ajat ilman kypärää?!!
Pyöräilijä: Mitä jos keskittyisit vaan omaan ajamiseen.
Nainen: Talvella vielä, ilman kypärää!!! Ei toi oo turvallista!
Pyöräilijä: Mun turvallisuuden kannalta on parasta että sä katsot minne ajat.
Nainen: Ilman kypärää talvella!!
Pyöräilijä: Varo ettet aja ton perään (osoittaa edessä punaisissa valoissa seisovaa autoa)
Nainen: Kypärä!!
Tapaus Nastarenkaat
Kriittinen pyöräretki. Pyöräilijä ajaa pyöräletkassa ajoradalla ja pysähtyy punaisiin valoihin. Viereisestä autosta rullataan ikkuna auki. Pelkääjän paikalla istuva herra, pienessä maistissa, alkaa haastatella pyöräilijää.
Mies: Mmitä thää on? (katselee pyöriä ihmeissään)
Pyöräilijä: -
Mies: Mmiks te phyörillä ajatthe??
Pyöräilijä: Miks te ajatte autolla?
Mies: (tauko) ...hhulluja...
Pyöräilijä: Toivottavasti kuski ei oo yhtä kännissä kuin sä.
Mies: Onksh toi eesh turvallistha... onksshulla nastat?
Pyöräilijä: On. Onks sulla?
Mies: (tauko) Hhyvä...
Tapaus Pyörätie
Pyöräilijä ajaa ajoradalla eikä viereisellä pyörätiellä, joka on sepeli-kuulalaakeroitua jäätynyttä sohjoa. On myöhäinen ilta eikä liikennettä ole nimeksikään. Pyöräilijää lähestyy pakettiauto. Auto jää pyöräilijän taakse eikä mene ohi, vaikka vieressä on vapaa kaista. Pyöräilijä arvaa, että kuskilla on varmaankin jotain asiaa. Punaisissa valoissa pakettiauto rullaa pyöräilijän vierelle samalle kaistalle. Pelkääjän puolen ikkuna avautuu. Matkustajan penkillä istuu nuori nainen, joka on pukeutunut vartija-asulta näyttävään haalariin. Hän alkaa huudella pyöräilijälle opettavaiseen äänensävyyn.
Nainen: Olis kuule turvallisempaa sulle mennä tuonne pyörätielle ajamaan.
Pyöräilijä: Huolehdi mieluummin vaikka kuskisi ajamisesta. Se olis kaikkien kannalta turvallisempaa.
Nainen: Minkä kuskin?!
Pyöräilijä: Hänen. (osoittaa naisen vieressä istuvaa mieshenkilöä. lähtee valoista)
Nainen: Mitä helvettiä...?!
Kirjoittaja ajaa pyörällä myös talvella.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)