tiistai 8. marraskuuta 2011
lauantai 29. lokakuuta 2011
Autoistuminen
2010:
2011:
Oulunkylän K-Rauta toivottaa tervetulleiksi pyöräilevät ja kävelevät asiakkaat -– uuden ylimääräisen puolen kilometrin sightseeingin kautta, jonka varrella saa ihailla bensa-asemaa sekä parkkeerattuja autoja.
 |
| Kuva: Google Street view |
tiistai 18. lokakuuta 2011
Tasa-arvoinen meluhelvetti
Pahaa-aavistamaton Hesarin tilaaja saattoi tänä aamuna hörpätä kahvinsa väärään kurkkuun, hieraista silmiään, ja epäillä ohikiitävän hetken ajan heränneensä jossain muualla kuin kotonaan avattuaan valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun ja luettuaan sieltä Juha Sainion avautumisen empatiakyvyttömistä pyöräilijöistä, jotka ajavat kuin ohjukset, eivät käytä kelloa, ja kaiken lisäksi pukeutuvat vieläpä ajolaseihin ja kirjaviin trikoihin.
Tämän tyyppiset kirjoitukset kun kuuluvat yleensä espoolaisen ilmaislehden koirankakkayleisönosastolle (tai internet-foorumeille, tai korkeatasoisiin blogeihin), eivät Hesarin pääkirjoitussivulle.
Kokenut foorumi- ja yleisönosastosurffailija saattaisi ohittaa Sainion tekstin tavanomaisena internetkyräilynä, jota löytyy netistä pilvin pimein. Itsekkäät pyöräilijät sitä ja tätä, soittokello, sukkahousut, kypärä jada jada, 20 km/h kaahaaminen jne pälä pälä. Näitähän nyt saa lukea joka paikasta. Mutta Sainio kuitenkin kiinnittää huomiomme myös pariin erittäin tärkeään seikkaan:
Olen Sainion kanssa täysin samaa mieltä siitä, että elleivät ne ole jo kiellettyjä, lailla pitäisi ehdottomasti kieltää
Kyllä ainakin minun keskittymiseni liikenteeseen häiriintyy pahasti, kun joku tulee vastaan kirjavissa trikoissa. Sitä paitsi kiinteäkroppaisen pyöräilijän vartalon muotojen näkyminen saattaa herättää kateutta ja siten aiheuttaa pahaa mieltä, road ragea ja liikenneonnettomuuksia.
Tasa-arvon ja logiikan nimissä musiikin kuuntelu tulisi tietysti kieltää kaikilta tiellä liikkujilta, myös jalankulkijoilta. Ilman korvanappeja jalankulkija saattaisi jopa kuulla pyöräilijän kellon soiton, eikä hänen tarvitsisi mussuttaa yleisönosastolla siitä, kuinka taas joku kamikaze-pyöräilijä ohitti hänet ja Mupen kaahaten ja täysin äänettömästi kevyen liikenteen (anteeksi) väylällä, jolla hän ei osannut odottaa pyöräilijöitä liikkuvan, sen sijaan että pyöräilijä olisi pysähtynyt taakse koputtelemaan selkään, josko tästä sopisi mennä joskus ohi.
Musiikin kuuntelun ajon aikana taas voidaan todella tulkita jo olevan lailla kiellettyä:
Keräämäni kokemuspohjaisen epätieteellisen tilaston mukaan hyvin monella niistä (väistämisvelvollisista) autoilijoista, jotka ovat yrittäneet ajaa päälleni, on ollut kännykkä korvalla. Loput ovat varmaankin kuunnelleet musiikkia. Ongelmana ovatkin nämä autostereot, jotka suorastaan yllyttävät omistajiaan rikokseen.
Mutta mitä tehdä kaikille niille miljoonille autostereoille, joista nyt Sainion tulkinnan myötä on tullut lähes tulkoon laittomia, tai vähintäänkin käyttökelvottomia ajon aikana?
Liikenteessä tulee niin pyöräilijän kuin jalankulkijankin kärsiä meluhelvetistä, koska ollaan kaupungissa, ja kaupungissa nyt vaan kuuluu olla meluhelvetti. Autoilija sen sijaan on paketoitu todellisuudesta äänieristettyyn kopperoonsa. Vallitsee meluhelvetillinen epätasa-arvo.
Autojen musiikkilaitteet voisikin ottaa uusiokäyttöön. Liikenteen melu ohjattaisiin sopivasti vahvistettuna auton sisään, niin että syntyy realistinen efekti siitä, miltä meteli kuulostaa auton ulkopuolella.
Tämä ratkaisu parantaisi liikenneturvallisuutta, sillä autoilija pystyisi paljon paremmin keskittymään liikenteeseen. Hän saattaisi jopa havaita pyöräilijän. Liikenteen äänien kuuntelu on olennainen osa liikenteen havainnointia.
Tämä olisi myös oikeudenmukaista: autoilija kokisi edes osan autoilunsa seurauksista sellaisenaan. Alkaisiko viihtyisämpi, meluttomampi ja saasteettomampi kaupunki kiinnostaa autoilijoitakin? Aivan varmasti se ainakin edistäisi Sainion peräänkuuluttamaa empatiakykyä, kykyä asettua toisen asemaan ja toisten huomioon ottamista. Meluhelvetti olisi tasa-arvoinen.
Kirjoittaja ei käytä kirjavia trikoita, ei tilaa Hesaria eikä kuuntele Straussia ajaessaan pyörällä, autolla, tai yleensä muutenkaan.
Tämän tyyppiset kirjoitukset kun kuuluvat yleensä espoolaisen ilmaislehden koirankakkayleisönosastolle (tai internet-foorumeille, tai korkeatasoisiin blogeihin), eivät Hesarin pääkirjoitussivulle.
Kokenut foorumi- ja yleisönosastosurffailija saattaisi ohittaa Sainion tekstin tavanomaisena internetkyräilynä, jota löytyy netistä pilvin pimein. Itsekkäät pyöräilijät sitä ja tätä, soittokello, sukkahousut, kypärä jada jada, 20 km/h kaahaaminen jne pälä pälä. Näitähän nyt saa lukea joka paikasta. Mutta Sainio kuitenkin kiinnittää huomiomme myös pariin erittäin tärkeään seikkaan:
Tässä lajityypin tuntomerkit: mies, ikää 25–50 vuotta, alla uusi nopea pyörä, yllä kirjava ihonmyötäinen pyöräilyasu, päässä kypärän lisäksi läpitunkemattomat suojalasit ja korvissa usein kuulokkeet – sekä vauhtia niin paljon kuin kintereistä irtoaa.
[ ...pyöräilijät ] eristäytyvät muista ihmisistä lasiensa ja kuulokkeidensa taakse kosmiseen yksinäisyyteensä. Liekö musiikkina Tähtien sodan teema tai Avaruusseikkailu 2001:n tunnus Also sprach Zarathustra?
Musiikin kuuntelu pyörällä ajaessa taitaa sitä paitsi olla kiellettyä, koska se häiritsee keskittymistä liikenteeseen.
Olen Sainion kanssa täysin samaa mieltä siitä, että elleivät ne ole jo kiellettyjä, lailla pitäisi ehdottomasti kieltää
1) kirjavat trikoot
2) musiikin kuuntelu ajon aikana.
Kyllä ainakin minun keskittymiseni liikenteeseen häiriintyy pahasti, kun joku tulee vastaan kirjavissa trikoissa. Sitä paitsi kiinteäkroppaisen pyöräilijän vartalon muotojen näkyminen saattaa herättää kateutta ja siten aiheuttaa pahaa mieltä, road ragea ja liikenneonnettomuuksia.
Tasa-arvon ja logiikan nimissä musiikin kuuntelu tulisi tietysti kieltää kaikilta tiellä liikkujilta, myös jalankulkijoilta. Ilman korvanappeja jalankulkija saattaisi jopa kuulla pyöräilijän kellon soiton, eikä hänen tarvitsisi mussuttaa yleisönosastolla siitä, kuinka taas joku kamikaze-pyöräilijä ohitti hänet ja Mupen kaahaten ja täysin äänettömästi kevyen liikenteen (anteeksi) väylällä, jolla hän ei osannut odottaa pyöräilijöitä liikkuvan, sen sijaan että pyöräilijä olisi pysähtynyt taakse koputtelemaan selkään, josko tästä sopisi mennä joskus ohi.
Musiikin kuuntelun ajon aikana taas voidaan todella tulkita jo olevan lailla kiellettyä:
24 a §
Viestintälaitteiden käyttö ajon aikana
Radio- tai televisiovastaanotinta, muuta äänen- tai kuvantoistolaitetta taikka viestintälaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen.
Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään.
Keräämäni kokemuspohjaisen epätieteellisen tilaston mukaan hyvin monella niistä (väistämisvelvollisista) autoilijoista, jotka ovat yrittäneet ajaa päälleni, on ollut kännykkä korvalla. Loput ovat varmaankin kuunnelleet musiikkia. Ongelmana ovatkin nämä autostereot, jotka suorastaan yllyttävät omistajiaan rikokseen.
Mutta mitä tehdä kaikille niille miljoonille autostereoille, joista nyt Sainion tulkinnan myötä on tullut lähes tulkoon laittomia, tai vähintäänkin käyttökelvottomia ajon aikana?
Liikenteessä tulee niin pyöräilijän kuin jalankulkijankin kärsiä meluhelvetistä, koska ollaan kaupungissa, ja kaupungissa nyt vaan kuuluu olla meluhelvetti. Autoilija sen sijaan on paketoitu todellisuudesta äänieristettyyn kopperoonsa. Vallitsee meluhelvetillinen epätasa-arvo.
Autojen musiikkilaitteet voisikin ottaa uusiokäyttöön. Liikenteen melu ohjattaisiin sopivasti vahvistettuna auton sisään, niin että syntyy realistinen efekti siitä, miltä meteli kuulostaa auton ulkopuolella.
Tämä ratkaisu parantaisi liikenneturvallisuutta, sillä autoilija pystyisi paljon paremmin keskittymään liikenteeseen. Hän saattaisi jopa havaita pyöräilijän. Liikenteen äänien kuuntelu on olennainen osa liikenteen havainnointia.
Tämä olisi myös oikeudenmukaista: autoilija kokisi edes osan autoilunsa seurauksista sellaisenaan. Alkaisiko viihtyisämpi, meluttomampi ja saasteettomampi kaupunki kiinnostaa autoilijoitakin? Aivan varmasti se ainakin edistäisi Sainion peräänkuuluttamaa empatiakykyä, kykyä asettua toisen asemaan ja toisten huomioon ottamista. Meluhelvetti olisi tasa-arvoinen.
Kirjoittaja ei käytä kirjavia trikoita, ei tilaa Hesaria eikä kuuntele Straussia ajaessaan pyörällä, autolla, tai yleensä muutenkaan.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Lokakuun Kriittinen
Mukana myös Kallio-liike.
Lisää taustoja Otson ja Hannun blogeissa.
Retken facebook-event.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Muistamme
Muistamme varoa, vaikka itse olisimmekin turvassa.
Muistamme huomioida toisemme liikenteessä.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Länsiväylä on korkattu!
Miljoonat kiitokset kaikille 13.9. Kriittiselle pyöräretkelle ja Länsiväylän korkkaamiseen osallistuneille! Retki onnistui täydellisesti ja tunnelma oli mahtava! Pikkuisia sadekuuroja hädin tuskin huomasi. Osallistujia oli noin 260, ja mukana ajelemassa oli muun muassa Anni Sinnemäki ja Ville Ylikahri. Mielenosoitus keräsi myös runsaasti mediahuomiota.
Muutama päivä ennen mielenosoitusta poliisi meinasi kieltää Länsiväylällä ajamisen, mutta lopulta lupa irtosi neuvottelujen ja reittimuutoksen myötä. Reitti pysyi muuten samana, mutta Lauttasaarentie ja Länsiväylä ajettiin toiseen suuntaan. Kiitos poliisille yhteistyöstä! On hienoa, että poliisissakin ymmärretään mitä tarkoittaa demokratia, sananvapaus ja kokoontumisvapaus.
Länsiväylän valtaaminen varttitunniksi kirvoitti netissä paljon kiihkeää tuohtumusta, mikä kertoo yksityisautoilun pyhästä asemasta Suomessa. Asian herättämän paheksunnan myötä meinasin kirjoittaa tähän kattavan puheenvuoron mielenosoituksen taustoista perusteluineen, muutoksen välttämättömydestä, oikeudenmukaisuudesta ja niin edelleen. Mutta miksi vaivautua. Asia on jo perusteltu moneen kertaan. Ulkomailla riittää esimerkkejä. Kyynel, jos pari 60-luvulle jämähtänyttä jäärää räjäyttää otsasuonensa siksi, että demokratiassa kansalaiset käyttävät kokoontumisvapauttaan ja sananvapauttaan. Unelmoikoot Smith-Polvisesta ja eläkööt moottoritiefantasiassaan vielä vähän aikaa. Asiat muuttuvat, päättäjät ovat myötämielisiä, eikä kehitystä pysty muutama konservatiivi estämään, vaikka kuinka meuhkaisivat netissä.
Ja kyllä Janne-Setäkin lopulta huomaa, miten mukavaa on, kun kadulla kuulee puhua kaverin kanssa.
Mielenosoituksen tarkoitus on herättää ihmiset ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja miettimään omaa näkökulmaansa. Ja siinä me todella onnistuimme.
Tämä historiallinen tapahtuma oli mukana aloittamassa uutta kaupunkisuunnittelun aikakautta. Keskiviikkona 14.9. Ville Ylikahri jätti valtuustoaloitteen selvityksen tekemisestä Länsiväylän muuttamisesta kaupunkibulevardiksi. Aloitteen allekirjoitti 28 valtuutettua Vihreistä, Demareista, Kokoomuksesta, Keskustasta, RKP:stä, Vasemmistoliitosta ja SKP:stä.
Muutos on tulossa. Kyse on vain siitä, kuinka paljon sitä ennen hukataan aikaa, energiaa ja rahaa huonoihin vanhentuneisiin ratkaisuihin, todetaan kantapään kautta ettei tämä enää toimikaan, ja tehdään se uudestaan. Tämä maa tarvitsee teitä rohkeat, ennakkoluulottomat, uudistusmieliset ja kriittiseen ajatteluun kykenevät ihmiset. Kriittinen pyöräretki Länsiväylällä osoitti, että muutos on mahdollinen. Tästä on hyvä jatkaa. Yhdessä teemme paremman kaupungin!
Uutisjuttuja tapahtumasta:
Videoita tapahtumasta:
Kuvia tapahtumasta:
 |
| Länsiväylä! |
 |
| Lähdön odottelua. |
Ja kyllä Janne-Setäkin lopulta huomaa, miten mukavaa on, kun kadulla kuulee puhua kaverin kanssa.
Mielenosoituksen tarkoitus on herättää ihmiset ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja miettimään omaa näkökulmaansa. Ja siinä me todella onnistuimme.
 |
| Länsiväylän rampille. Kuva: Otso Kivekäs |
Muutos on tulossa. Kyse on vain siitä, kuinka paljon sitä ennen hukataan aikaa, energiaa ja rahaa huonoihin vanhentuneisiin ratkaisuihin, todetaan kantapään kautta ettei tämä enää toimikaan, ja tehdään se uudestaan. Tämä maa tarvitsee teitä rohkeat, ennakkoluulottomat, uudistusmieliset ja kriittiseen ajatteluun kykenevät ihmiset. Kriittinen pyöräretki Länsiväylällä osoitti, että muutos on mahdollinen. Tästä on hyvä jatkaa. Yhdessä teemme paremman kaupungin!
Uutisjuttuja tapahtumasta:
Videoita tapahtumasta:
Kuvia tapahtumasta:
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Länsiväylälle!
Tiistaina Syyskuun 13. tehdään historiaa. Kriittinen pyöräretki suuntaa ensimmäistä kertaa moottoritielle, Länsiväylälle. Kulkue ajaa Länsiväylää pitkin Lauttasaareen ja Lauttasaarentietä takaisin.
Mielenosoitus kyseenalaistaa keskellä kaupunkia kulkevan moottoritien tarpeellisuuden. Moottoritiellä ajaminen 80 kilometrin tuntivauhdilla parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta ei ole mikään ihmisoikeus eikä perustarve.
Jos Länsiväylä muutettaisiin kaduksi Ruoholahden ja Tapiolan välillä, alueelle mahtuisi tuhansia uusia asukkaita ja työpaikkoja. Moottoritien aiheuttamat meluhaitat vähenisivät, alueen viihtyvyys paranisi huomattavasti, ja Helsingin ja Espoon välille saataisiin sujuva pyörätieyhteys. Mielenosoituksen jälkeisenä päivänä jätetään valtuustoaloite, jossa vaaditaan, että Länsiväylän muuttaminen kaduksi tulee selvittää ennen kuin Koivusaaresta tai Katajaharjusta tehdään päätöksiä.
Länsiväylän ei tarvitse jäädä ainoaksi moottoritieksi, josta tehdään kaupunkibulevardi. Tästä alkaa uusi aikakausi, jona yksityisautoilun pyhyydestä luovutaan, kaupunkitila tasa-arvoistetaan ja Helsingistä tehdään ihmisystävällinen pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen kaupunki.
Olitpa sitten kiinnostunut kansalaisvaikuttamisesta tai elämysmatkailusta, tule mukaan. Älä missaa tätä harvinaislaatuista tilaisuutta fillaroida moottoritiellä! Kulkue kokoontuu 13.9. klo 17.30 Lasipalatsin aukiolla.
http://www.facebook.com/kriittinenpyoraretki
13.9. retken event
13.9. retken reittikartta
http://www.facebook.com/LansivaylaKaduksi
Jos moottoritiet olisivat katuja. Helsingin Sanomat 16.1.2011
Moottoritiet bulevardeiksi - viisikymppiä vetävin vauhti. Suomen Kuvalehti 29.5.2011
Arkkitehti Carlos Lamuelan diplomityö Länsiväylän muuttamisesta
Länsibulevardiksi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)