Pyöräilyä Helsingissä

Omakuva

2011-11-08T22:10:00.001+02:00

Autoistuminen

2011-10-29T20:12:00.001+03:00

2010:

Kuva: Google Street view

2011:

Oulunkylän K-Rauta toivottaa tervetulleiksi pyöräilevät ja kävelevät asiakkaat -– uuden ylimääräisen puolen kilometrin sightseeingin kautta, jonka varrella saa ihailla bensa-asemaa sekä parkkeerattuja autoja.

Tasa-arvoinen meluhelvetti

2011-10-18T11:07:00.002+03:00

Pahaa-aavistamaton Hesarin tilaaja saattoi tänä aamuna hörpätä kahvinsa väärään kurkkuun, hieraista silmiään, ja epäillä ohikiitävän hetken ajan heränneensä jossain muualla kuin kotonaan avattuaan valtakunnan päälehden pääkirjoitussivun ja luettuaan sieltä Juha Sainion avautumisen empatiakyvyttömistä pyöräilijöistä, jotka ajavat kuin ohjukset, eivät käytä kelloa, ja kaiken lisäksi pukeutuvat vieläpä ajolaseihin ja kirjaviin trikoihin.

Tämän tyyppiset kirjoitukset kun kuuluvat yleensä espoolaisen ilmaislehden koirankakkayleisönosastolle (tai internet-foorumeille, tai korkeatasoisiin blogeihin), eivät Hesarin pääkirjoitussivulle.

Kokenut foorumi- ja yleisönosastosurffailija saattaisi ohittaa Sainion tekstin tavanomaisena internetkyräilynä, jota löytyy netistä pilvin pimein. Itsekkäät pyöräilijät sitä ja tätä, soittokello, sukkahousut, kypärä jada jada, 20 km/h kaahaaminen jne pälä pälä. Näitähän nyt saa lukea joka paikasta. Mutta Sainio kuitenkin kiinnittää huomiomme myös pariin erittäin tärkeään seikkaan:

Tässä lajityypin tuntomerkit: mies, ikää 25–50 vuotta, alla uusi nopea pyörä, yllä kirjava ihonmyötäinen pyöräilyasu, päässä kypärän lisäksi läpitunkemattomat suojalasit ja korvissa usein kuulokkeet – sekä vauhtia niin paljon kuin kintereistä irtoaa.

[ ...pyöräilijät ] eristäytyvät muista ihmisistä lasiensa ja kuulokkeidensa taakse kosmiseen yksinäisyyteensä. Liekö musiikkina Tähtien sodan teema tai Avaruusseikkailu 2001:n tunnus Also sprach Zarathustra?

Musiikin kuuntelu pyörällä ajaessa taitaa sitä paitsi olla kiellettyä, koska se häiritsee keskittymistä liikenteeseen.

Olen Sainion kanssa täysin samaa mieltä siitä, että elleivät ne ole jo kiellettyjä, lailla pitäisi ehdottomasti kieltää

1) kirjavat trikoot
2) musiikin kuuntelu ajon aikana.

Kyllä ainakin minun keskittymiseni liikenteeseen häiriintyy pahasti, kun joku tulee vastaan kirjavissa trikoissa. Sitä paitsi kiinteäkroppaisen pyöräilijän vartalon muotojen näkyminen saattaa herättää kateutta ja siten aiheuttaa pahaa mieltä, road ragea ja liikenneonnettomuuksia.

Tasa-arvon ja logiikan nimissä musiikin kuuntelu tulisi tietysti kieltää kaikilta tiellä liikkujilta, myös jalankulkijoilta. Ilman korvanappeja jalankulkija saattaisi jopa kuulla pyöräilijän kellon soiton, eikä hänen tarvitsisi mussuttaa yleisönosastolla siitä, kuinka taas joku kamikaze-pyöräilijä ohitti hänet ja Mupen kaahaten ja täysin äänettömästi kevyen liikenteen (anteeksi) väylällä, jolla hän ei osannut odottaa pyöräilijöitä liikkuvan, sen sijaan että pyöräilijä olisi pysähtynyt taakse koputtelemaan selkään, josko tästä sopisi mennä joskus ohi.

Musiikin kuuntelun ajon aikana taas voidaan todella tulkita jo olevan lailla kiellettyä:

24 a §
Viestintälaitteiden käyttö ajon aikana

Radio- tai televisiovastaanotinta, muuta äänen- tai kuvantoistolaitetta taikka viestintälaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen.

Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään.

Keräämäni kokemuspohjaisen epätieteellisen tilaston mukaan hyvin monella niistä (väistämisvelvollisista) autoilijoista, jotka ovat yrittäneet ajaa päälleni, on ollut kännykkä korvalla. Loput ovat varmaankin kuunnelleet musiikkia. Ongelmana ovatkin nämä autostereot, jotka suorastaan yllyttävät omistajiaan rikokseen.

Mutta mitä tehdä kaikille niille miljoonille autostereoille, joista nyt Sainion tulkinnan myötä on tullut lähes tulkoon laittomia, tai vähintäänkin käyttökelvottomia ajon aikana?

Liikenteessä tulee niin pyöräilijän kuin jalankulkijankin kärsiä meluhelvetistä, koska ollaan kaupungissa, ja kaupungissa nyt vaan kuuluu olla meluhelvetti. Autoilija sen sijaan on paketoitu todellisuudesta äänieristettyyn kopperoonsa. Vallitsee meluhelvetillinen epätasa-arvo.

Autojen musiikkilaitteet voisikin ottaa uusiokäyttöön. Liikenteen melu ohjattaisiin sopivasti vahvistettuna auton sisään, niin että syntyy realistinen efekti siitä, miltä meteli kuulostaa auton ulkopuolella.

Tämä ratkaisu parantaisi liikenneturvallisuutta, sillä autoilija pystyisi paljon paremmin keskittymään liikenteeseen. Hän saattaisi jopa havaita pyöräilijän. Liikenteen äänien kuuntelu on olennainen osa liikenteen havainnointia.

Tämä olisi myös oikeudenmukaista: autoilija kokisi edes osan autoilunsa seurauksista sellaisenaan. Alkaisiko viihtyisämpi, meluttomampi ja saasteettomampi kaupunki kiinnostaa autoilijoitakin? Aivan varmasti se ainakin edistäisi Sainion peräänkuuluttamaa empatiakykyä, kykyä asettua toisen asemaan ja toisten huomioon ottamista. Meluhelvetti olisi tasa-arvoinen.

Kirjoittaja ei käytä kirjavia trikoita, ei tilaa Hesaria eikä kuuntele Straussia ajaessaan pyörällä, autolla, tai yleensä muutenkaan.

Lokakuun Kriittinen

2011-10-11T09:36:00.000+03:00

Muistakaa lokakuun Kriittinen pyöräretki tänään tiistaina 11.10. klo 18 Lasipalatsin aukiolta! Tällä kertaa reitti kulkee pitkin Kallion katuja. Retki vaatii mm. pyöräkaistoja Hämeentielle. Ennen retkeä järjestetään keskustelutilaisuus Hämeentiestä ja pyöräilystä Laiturissa (vanha linja-autoasema Lasipalatsin aukiolla) klo 17.

Mukana myös Kallio-liike.

Lisää taustoja Otson ja Hannun blogeissa.

Retken facebook-event.

Muistamme

2011-10-02T12:12:00.000+03:00

Muistamme pyöräilijää, jonka elämä päättyi onnettomuuden seurauksena aikaisin.

Muistamme varoa, vaikka itse olisimmekin turvassa.

Muistamme huomioida toisemme liikenteessä.

Länsiväylä on korkattu!

2011-09-19T08:58:00.002+03:00

Miljoonat kiitokset kaikille 13.9. Kriittiselle pyöräretkelle ja Länsiväylän korkkaamiseen osallistuneille! Retki onnistui täydellisesti ja tunnelma oli mahtava! Pikkuisia sadekuuroja hädin tuskin huomasi. Osallistujia oli noin 260, ja mukana ajelemassa oli muun muassa Anni Sinnemäki ja Ville Ylikahri. Mielenosoitus keräsi myös runsaasti mediahuomiota.

Länsiväylä!

Muutama päivä ennen mielenosoitusta poliisi meinasi kieltää Länsiväylällä ajamisen, mutta lopulta lupa irtosi neuvottelujen ja reittimuutoksen myötä. Reitti pysyi muuten samana, mutta Lauttasaarentie ja Länsiväylä ajettiin toiseen suuntaan. Kiitos poliisille yhteistyöstä! On hienoa, että poliisissakin ymmärretään mitä tarkoittaa demokratia, sananvapaus ja kokoontumisvapaus.

Lähdön odottelua.

Länsiväylän valtaaminen varttitunniksi kirvoitti netissä paljon kiihkeää tuohtumusta, mikä kertoo yksityisautoilun pyhästä asemasta Suomessa. Asian herättämän paheksunnan myötä meinasin kirjoittaa tähän kattavan puheenvuoron mielenosoituksen taustoista perusteluineen, muutoksen välttämättömydestä, oikeudenmukaisuudesta ja niin edelleen. Mutta miksi vaivautua. Asia on jo perusteltu moneen kertaan. Ulkomailla riittää esimerkkejä. Kyynel, jos pari 60-luvulle jämähtänyttä jäärää räjäyttää otsasuonensa siksi, että demokratiassa kansalaiset käyttävät kokoontumisvapauttaan ja sananvapauttaan. Unelmoikoot Smith-Polvisesta ja eläkööt moottoritiefantasiassaan vielä vähän aikaa. Asiat muuttuvat, päättäjät ovat myötämielisiä, eikä kehitystä pysty muutama konservatiivi estämään, vaikka kuinka meuhkaisivat netissä.

Ja kyllä Janne-Setäkin lopulta huomaa, miten mukavaa on, kun kadulla kuulee puhua kaverin kanssa.

Mielenosoituksen tarkoitus on herättää ihmiset ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja miettimään omaa näkökulmaansa. Ja siinä me todella onnistuimme.

Länsiväylän rampille. Kuva: Otso Kivekäs

Tämä historiallinen tapahtuma oli mukana aloittamassa uutta kaupunkisuunnittelun aikakautta. Keskiviikkona 14.9. Ville Ylikahri jätti valtuustoaloitteen selvityksen tekemisestä Länsiväylän muuttamisesta kaupunkibulevardiksi. Aloitteen allekirjoitti 28 valtuutettua Vihreistä, Demareista, Kokoomuksesta, Keskustasta, RKP:stä, Vasemmistoliitosta ja SKP:stä.

Muutos on tulossa. Kyse on vain siitä, kuinka paljon sitä ennen hukataan aikaa, energiaa ja rahaa huonoihin vanhentuneisiin ratkaisuihin, todetaan kantapään kautta ettei tämä enää toimikaan, ja tehdään se uudestaan. Tämä maa tarvitsee teitä rohkeat, ennakkoluulottomat, uudistusmieliset ja kriittiseen ajatteluun kykenevät ihmiset. Kriittinen pyöräretki Länsiväylällä osoitti, että muutos on mahdollinen. Tästä on hyvä jatkaa. Yhdessä teemme paremman kaupungin!

Uutisjuttuja tapahtumasta:

Radio Helsingin ennakkojuttu (haastattelussa Otso Kivekäs)

Bassoradion ennakkojuttu (Haastattelussa Angi Mauranen)

HS Omakaupunki - Pyöräilykulkue tukkii moottoritien kaistoja illalla

HS - Pyöräilykulkue tukkii moottoritien kaistoja illalla Lauttasaaressa

HS Omakaupunki - Pyöräilijät valtasivat moottoritien

HS Omakaupunki - Yli 200 pyöräilijää vaati Länsiväylää kaduksi

HS Omakaupunki - Länsiväylää tuumaillaan kaupunkibulevardiksi

HBL - Cykelprotest stör trafiken i Helsingfors centrum i dag

HBL - Gör Västerleden till stadsgata

YLE - Länsiväylä halutaan muuttaa kaupunkibulevardiksi

YLE - Pyöräilijät valtasivat moottoritien Helsingissä

Videoita tapahtumasta:

vmakisen video

fillarixin video

jpaakkosen video

YLEn tv-uutisjuttu - Pyörämielenosoitus valtasi moottoritien

Kuvia tapahtumasta:

keerolan kuvia

Tapsan kuvia

Otson kuvia

Länsiväylälle!

2011-08-28T16:01:00.005+03:00

Tiistaina Syyskuun 13. tehdään historiaa. Kriittinen pyöräretki suuntaa ensimmäistä kertaa moottoritielle, Länsiväylälle. Kulkue ajaa Länsiväylää pitkin Lauttasaareen ja Lauttasaarentietä takaisin.

Mielenosoitus kyseenalaistaa keskellä kaupunkia kulkevan moottoritien tarpeellisuuden. Moottoritiellä ajaminen 80 kilometrin tuntivauhdilla parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta ei ole mikään ihmisoikeus eikä perustarve.

Jos Länsiväylä muutettaisiin kaduksi Ruoholahden ja Tapiolan välillä, alueelle mahtuisi tuhansia uusia asukkaita ja työpaikkoja. Moottoritien aiheuttamat meluhaitat vähenisivät, alueen viihtyvyys paranisi huomattavasti, ja Helsingin ja Espoon välille saataisiin sujuva pyörätieyhteys. Mielenosoituksen jälkeisenä päivänä jätetään valtuustoaloite, jossa vaaditaan, että Länsiväylän muuttaminen kaduksi tulee selvittää ennen kuin Koivusaaresta tai Katajaharjusta tehdään päätöksiä.

Länsiväylän ei tarvitse jäädä ainoaksi moottoritieksi, josta tehdään kaupunkibulevardi. Tästä alkaa uusi aikakausi, jona yksityisautoilun pyhyydestä luovutaan, kaupunkitila tasa-arvoistetaan ja Helsingistä tehdään ihmisystävällinen pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen kaupunki.

Olitpa sitten kiinnostunut kansalaisvaikuttamisesta tai elämysmatkailusta, tule mukaan. Älä missaa tätä harvinaislaatuista tilaisuutta fillaroida moottoritiellä! Kulkue kokoontuu 13.9. klo 17.30 Lasipalatsin aukiolla.

http://www.facebook.com/kriittinenpyoraretki

13.9. retken event

13.9. retken reittikartta

http://www.facebook.com/LansivaylaKaduksi

Jos moottoritiet olisivat katuja. Helsingin Sanomat 16.1.2011

Moottoritiet bulevardeiksi - viisikymppiä vetävin vauhti. Suomen Kuvalehti 29.5.2011

Arkkitehti Carlos Lamuelan diplomityö Länsiväylän muuttamisesta
Länsibulevardiksi

Evoluutio

2011-08-11T12:48:00.000+03:00

Säännöt eivät koske kuningasta

2011-08-10T10:49:00.000+03:00

Pyöräilijä ajaa pyörätietä pitkin ja saapuu liikenneympyrään. Ympyrästä poistuva auto väistää nätisti pyöräilijää, mutta oikealta kolmion ja kaksisuuntaisesta pyörätiestä varoittavan pölkkypäille tarkoitetun ratakiskoliikennemerkin takaa kaahaa toinen auto suoraan pyöräilijän eteen. Pyöräilijä ajaa auton kiinni seuraavissa punaisissa valoissa ja käy vähän jututtamassa kuskia.

pyöräilijä: Sulla on väistämisvelvollisuus kun tuut liikenneympyrään. Melkein ajoit mun yli.

autoilija: Ha. Jos mä olisin kuningas, pyöräilijä väistäis aina!

Oh well. Onneksi Suomi on tasavalta. Onnettomuudeksi liikenteessä riittää avohoitopotilaita, jotka luulevat olevansa kuninkaita joita säännöt eivät koske.

Elokuun Kriittinen

2011-08-08T10:22:00.000+03:00

Elokuun Kriittinen Pyöräretki järjestetään huomenna tiistaina 9.8.2011 klo 18. Kokoontuminen alkaen klo 17.30 Lasipalatsin aukiolla.

Tällä kertaa ajellaan mm. Mäkelänkatua ja Teollisuuskatua pitkin. Katso kartta.

Muistakaa jälleen saapua sankoin joukoin paikalle (vaikka vähän sataisikin)!

Kriittiselle!

2011-07-11T13:24:00.000+03:00

Muistakaa Kriittinen pyöräretki huomenna tiistaina 12.7. klo 18 Lasipalatsin aukiolta.

Luvassa yllätyssää!

Pyöräretkeä odotellessa voit tutustua aiheeseen "miksi pyöräily on välttämätöntä".

Aivopesun satoa

2011-07-02T12:12:00.000+03:00

Autoilun edistämisjärjestö Liikenneturvan taannoinen propagandakampanja on jo tuottanut tulosta:

On ymmärrettävää, että kun Moottoriturvan lanseeraama mantra riivaa mieltä soimalla päässä kuin ärsyttävä biisi, pitäähän se johonkin purkaa. Mutta jos omien liikennemerkkien pystyttäminen on nyt ok juttu, miten olisi esimerkiksi tällainen:

tai, jos liikenneturvallisuutta halutaan parantaa:

tai edes:

Luonnollisesti pyöräilijänkin on muistettava vastuunsa:

Kiitos.

Kirjoittaja käyttää soittokelloa silloin kun katsoo sen tarpeelliseksi.

Pyöräteiden kunnossapitoa

2011-06-07T00:47:00.007+03:00

Tarina nopeasta toiminnasta erään pyörätien kunnossapidossa vuosina 2005-2011

Tämä erään Helsingissä sijaitsevan moottoritien alittava tunneli tuli minulle tutuksi vuonna 2005, jolloin ensimmäisen kerran kolautin vanteeni tunnelin suulla olevaan teräväreunaiseen kuopparivistöön.

Kuva ei aivan tee oikeutta perunapellolle, vaan kolojen syvyysvaikutelma hieman kärsii, mutta kuvittele rivistö syviä teräväreunaisia uria, joita ei pysty väistämään, sillä niitä on koko tien leveydeltä.

Kesällä 2008 lähetin asiasta palautetta YTV:n silloisen kevyen liikenteen reittioppaan palautelomakkeen kautta, joka oli tarkoitettu tämän tyyppisiin ilmoituksiin. Sain viestin, jossa kerrottiin palautteeni ohjautuvan automaattisesti kaupungin kevyen liikenteen väylistä vastaavalle taholle. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Väylää ei korjattu.

Vuonna 2009 olin ajaa tunnelista vastaan tulevan kulkusuuntaansa nähden vasenta puolta* kävelevän jalankulkijan yli. Keskityin varomaan koloja ja olemaan lyömättä päätäni matalan tunnelin kattoon. Kuten kuvistakin voi havaita, ulkopuolelta on myös olematon näkyvyys pimeään alikulkutunneliin. Tunneli ala-arvoisine päällysteineen on selvästi vaarallinen. Jätin palautetta uudestaan, toisen kanavan kautta.

Nyt, vuonna 2011, kolme vuotta palautteeni lähettämisen jälkeen, kuusi vuotta** sen jälkeen kun törmäytin pyöräni tähän ansaan ensimmäisen kerran, ilokseni huomaan että kaupunki / valtio / ystävällinen ohikulkija on tehnyt asialle jotain. Tässä aikaansaannos:

Jei.

Muutaman metrin päässä alikulkutunnelin yläpuolella voi käydä ihailemassa, miltä näyttää sileäksi asfaltoitu tie:

*) Kuka idiootti poistikaan oikeanpuoleisen liikenteen jalankulkijoilta?
**) Kuka tietää kauanko väylä on ollut tuossa kunnossa, ehkä kymmenen, viisitoista vuotta.

Vain munapää ei käytä aivoja

2011-05-17T23:01:00.005+03:00

Autoilun edistämisjärjestö Liikenneturva on jälleen kunnostautunut, ei ainoastaan keskittymällä valistuskampanjoissaan epäolennaiseen näpertelyyn, vaan myös väärän liikennesääntötietouden levittämisessä.

Liikenneturva kehottaa käyttämään kelloa lain vastaisesti, koska "se on kohteliasta".

Tieliikennelaki 34 §

Milloin vaaran välttämiseksi on tarpeen, kuljettajan on annettava ääni- tai valomerkki taikka jarruvaloa käyttämällä tai muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota. Muutoin äänimerkin saa antaa vain taajaman ulkopuolella valoisana aikana ohitettaessa.

Äänimerkkiä tulee siis käyttää silloin, kun vaaran välttämiseksi on tarpeen. Ei siksi, että väärässä paikassa hortoileva jalankulkija tuntisi olonsa turvallisemmaksi.

Liikenneturvan munakampanja julistaa kypärättömät pyöräilijät munapäiksi. Valistusvideolla farkkuasuinen henkilö heittelee kananmunia maahan. Videon viesti ilmeisestikin on, että koska kananmuna rikkoutuu osuessaan maahan, pyöräilijänkin on käytettävä kypärää. Pyöräilijä kun on kananmuna.

Kypärä toki suojaa kananmunilta, jotka joku ilkeyksissään heittää ohiajavasta autosta kohti pahaa-aavistamattoman pyöräilijän päätä.

Valitettavasti kananmunainnostuksissaan Liikenneturva unohtaa täysin tutkimukset, joiden mukaan pyöräilykypärän käyttö voi suorastaan altistaa onnettomuuksille.

Liikenneturva siirtää keskustelun huomion pois liikenteen todellisista turvallisuusongelmista, muun muassa siitä, etteivät autoilijat noudata väistämisvelvollisuuttaan. Sen sijaan, että Liikenneturva sysää onnettomuuksista selviytymisen pyöräilijän harteille saarnaamalla kypärän käytöstä, sen pitäisi kampanjoida onnettomuuksien ehkäisemiseksi valistamalla jäsenistöään oikein esimerkiksi väistämissäännöistä. Mutta autoilijoiden liikennekäyttäytymiseen puuttuminen pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseksi ei nähtävästi tule mieleenkään autoilua edustavalle Liikenneturvalle.

Todellinen riman alitus on Suomen pyöräilijävihamielisimmän kaupungin ykköslehden juttu, jossa Liikenneturvan edustaja väittää, että kääntyvän auton väistämisvelvollisuus risteävää tietä ylittävään pyöräilijään nähden riippuisi siitä, onko autoilijalla kolmiota. Näinhän ei ole, vaan kääntyvä autoilija on aina väistämisvelvollinen risteävää tietä ylittävään pyöräilijään nähden. Liikenneturva jakaa siis täysin virheellistä tietoa väistämissäännöistä pyöräilijän vahingoksi. Ikään kuin pyöräilijä ei vielä tarpeeksi usein joutuisi vaaratilanteisiin liikennesäännöistä tietämättömien tai piittaamattomien autoilijoiden takia. Voi vain kysyä, kuinka monta onnettomuutta Liikenneturva on aiheuttanut.

Liikenneturvan edustaja, käytä aivoja. Se on kohteliasta.

18.5. klo 7.15: Aamulehti on julkaissut verkkojutun yhteyteen korjauksen.

Vaihtoehtoinen kilometrikisa

2011-05-05T19:28:00.002+03:00

Täten julistan alkaneeksi Vaihtoehtoisen kilometrikisan.

Säännöt
Voittaja on se, joka pyöräillen selviää arkimatkoistaan mahdollisimman vähillä kilometreillä.

Sarjat
Mummosarja. Mummosarja on niille, jotka eivät uskaltaudu ajoradalle. Mummon haasteena on valita mahdollisimman suorat pyörätiet.

Ristoreipassarja. Ristoreipas ajaa mieluiten ajoradalla, koska se vie suoraan perille. Ristoreipas haluaa noudattaa lakia, joten hänen kannattaa valita reittejä, joilla on laillista ajaa ajoradalla.

Anarkistisarja. Anarkistisarja on tosipyöräilijöille. Anarkisti ajaa tarvittaessa vaikka moottoritiellä, jos viereinen pyörätie mutkittelee rasittavasti.

Vaihtoehtoiseen kilometrikisaan voi osallistua kuka tahansa. Voittaja saa lahjoittaa jarrupalansa niitä enemmän tarvitseville.

Pyöräilyn kaksinkertaistaminen

2011-04-13T21:13:00.000+03:00

Ennen...

...Jälkeen.

Polkupyöräilijän perusvarusteet

2011-03-11T00:40:00.011+02:00

Näin pyöräilysesongin kynnyksellä on jälleen tullut aika kaivaa se oma vanha Helkama kellarista pölyyntymästä, öljytä ketjut, tarkistaa vaijerit sekä tehdä muita pieniä huoltotoimenpiteitä. Vastuullinen pyöräilijä muistaa myös päivittää pyöräilyvarusteensa ajan tasalle. Seuraavia perustarvikkeita saatat tarvita lähtiessäsi pyöräretkelle Helsingissä:

Maalivahtisuojat

Haarniska

Sumopuku

Laskuvarjo

Kaasunaamari

Jarruraketti

Valonheitin

Sumutorvi

Kauhakuormaaja

Videokamera

Musta laatikko

Lääkäri

Lakimies

Pappi

Teleportti

Kuvat on pöllitty internetistä ilman lupaa.

Vähäinen tapaus

2011-03-06T22:18:00.000+02:00

Sattuipa kerran vähäinen tapaus, joka ei kiinnostanut ketään.

Marraskuussa 2010 tapahtui Helsingissä Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteyksessä pyöräilijän ja autoilijan välinen liikenneonnettomuus. Kärkikolmion takaa tullut autoilija ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle, minkä seurauksena pyöräilijä törmäsi autoon väistöyrityksestä huolimatta. Pyöräilijä loukkasi jalkansa, ja polkupyörän kampi vääntyi. Autoon tuli lommo. Klassinen tapaus, joista emme koskaan kuule, koska niillä ei ole media-arvoa; kukaan ei kuollut, syyllinen ei paennut paikalta, eikä uhri ollut lapsi.

Törmäyksen jälkeen autoilija ilmaisi, että vika oli pyöräilijässä, koska pyörää olisi hänen mielestään pitänyt taluttaa pyörätien jatkeella. Paikalle kutsuttiin poliisi, jolle autoilija kertoi ajaneensa Lahnalahdentietä kohti Lauttasaarentietä kääntyäkseen risteyksestä vasemmalle. Kertomansa mukaan autoilija oli havainnut pyöräilijän tulevan Lauttasaarentietä oikealta, mutta hänen mielestään pyöräilijä oli "niin kaukana", että hän oli ajanut risteykseen ja pysäyttänyt pyörätien jatkeen päälle väistääkseen risteävää ajoneuvoliikennettä[1].

Lauttasaarentietä Espoon suunnasta ajanut pyöräilijä oli niin ikään havainnut risteykseen ajavan autoilijan. Pyöräilijä oli olettanut autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan, mutta autoilija ajoikin pyörätien jatkeen päälle pysähtyen pyöräilijän eteen. Pyöräilijän jarrutuksesta ja väistöyrityksestä huolimatta törmäys tapahtui. Tien pinta oli paljas ja märkä, ja suojatiemaalaukset olivat liukkaat.

Onnettomuuspaikka: Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteys.

Asiaa tutkittiin kahtena liikennerikkomuksena. Autoilijan osalta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisenä risteyksessä, ja pyöräilijän osalta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta jättämisenä vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Tieliikennelaki 8 luku
103 § Liikennerikkomus

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin 73 a, 98–102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikennerikkomuksesta sakkoon.

98 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Rangaistus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta säädetään rikoslain 23 luvun 1 §:ssä.

Rikoslaki 23 luku
1 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen

Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.[2] Miksi tätä tapausta ei tutkittu autoilijan osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena, vaan vain liikennerikkomuksena?

Mitä voimme tästä päätellä? Sen, että tutkinnanjohtajan mielestä autoilijan virhe ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa pyöräilijän turvallisuudelle. Ei, vaikka virheestä seurasi onnettomuus. Ilmeisesti törmäys auton kanssa ei sekään vielä ollut pyöräilijälle vaarallinen.

Joulukuun lopussa pyöräilijä sai Helsingin syyttäjänvirastosta kihlakunnansyyttäjän allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin esitutkinnan lopettamisesta. Perustelu tutkinnan lopettamiselle oli identtinen kummankin osapuolen epäillyissä liikennerikkomuksissa.

"Käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioituna, jos esitutkinta toimitettaisiin loppuun ja jos rikokseen liittyvät näyttö- ja oikeuskysymykset saataisiin syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä varmuudella esitutinnassa selvitettyä tulisin jättämään syytteen nostamatta vähäisyysperusteella. Pyöräilijä on törmännyt risteyksessä pysähtyneenä olleeseen henkilöautoon. Pyöräilijälle tapahtuneesta aiheutuneita vammoja voidaan pitää lievinä ja henkilöautoon on tullut vähäiset vauriot. Tapausta voidaan olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä.

Tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaadi esitutkinnan toimittamista.

Epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä."

Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?

Koska pyöräilijän vammat jäivät lieviksi[3], autoilijalle ei tullut mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia liikennesääntöjen rikkomisesta, ei edes sakkoja. "Lieviksi" vammat jäivät siksi, että pyöräilijän väistöyrityksen ansiosta nopeus oli törmäyshetkellä suhteellisen alhainen, eivät siksi, että autoilijan virhe olisi ollut vähäinen.

Jos rikoksen vähäisyyttä perustellaan vahinkojen lievyydellä, ollaan pahasti metsässä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että autoilija voi järjestelmällisesti laiminlyödä väistämisvelvollisuutensa pyöräilijän suhteen, jos pyöräilijä on riittävän kaukana[4] ehtiäkseen väistää autoilijaa. Jos etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään autoilijaa, mitään konkreettista vahinkoa ei edes synny, jolloin tämän logiikan mukaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on autoilijalle aina vähäinen rikos. Silloin ei ole mitään väliä, mitä laki sanoo väistämisvelvollisuudesta. Silloin kyse on vahvemman oikeudesta. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän menettely myötäilee ajattelutapaa, jonka mukaan liikenteessä pätee viidakon laki.

Mutta tätähän tapahtuu koko ajan: väistämisvelvollinen autoilija ajaa välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen. Useimmiten onnettomuutta ei tapahdu, koska heikompana osapuolena pyöräilijä lopulta väistää. Mutta joskus "vähäisestä" väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraakin vakavampi onnettomuus. Tutkinta- ja oikeuskäytäntö, joka ei rankaise autoilijaa tästä liikennerikoksesta edes onnettomuuden sattuessa, antaa viestin, ettei pyöräilijää tarvitsekaan väistää.

Tutkinnan lopettamispäätös ei ota kantaa siihen, syyllistyikö autoilija epäiltyyn rikokseen. Todistajia ei ollut. Autoilija olisi voinut olla rikokseen syytön[5] silloin, jos pyöräilijä ei olisi ollut vielä lähimaillakaan autoilijan ajaessa pyörätien jatkeelle, ja pyöräilijä olisi huvikseen ajanut päin jo tovin aikaa pysähtyneenä ollutta autoa loukatakseen jalkansa ja rikkoakseen pyöränsä[6]. Tai ehkä pyöräilijä ajoi silmät kiinni ja avasi ne muutama metri ennen törmäystä. Kuvan jarrutusjäljestä voi yrittää arvioida, kuinka kaukana pyöräilijä oli autoilijan pysähtyessä tämän eteen.

Kuinka vakava henkilövahinko pyöräilijälle olisi pitänyt tulla, että tapaus ei olisi enää ollut vähäinen? Olisiko siihen riittänyt murtunut jalka, vai olisiko tarvittu kuolonuhri? Olisiko esitutkinta suoritettu loppuun, jos autoon olisi tullut isompi lommo? Entä jos molemmat osapuolet olisivat olleet autoilijoita, olisiko suurempi määrä ruttaantunutta peltiä riittänyt ylittämään sakotuskynnyksen? Tutkinnan vastuuhenkilöt voisivat omakohtaisesti käydä pyöräilijöinä kokeilemassa, kuinka vähäiseltä tuntuu törmäys auton kanssa.

Pääsemme jälleen aiheeseen, miten vaarallista on jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä. Autoilija ei osannut liikennesääntöjä, vaan teki niistä olettamuksia, jotka vaaransivat pyöräilijän turvallisuuden. Autoilija luuli, ettei pyörätien jatkeella saa ajaa. Autoilija jopa myönsi poliisille havainneensa pyöräilijän, mutta siitä huolimatta ajoi tämän eteen. Pyöräilijän virhe taas oli, että hän oletti autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Ilmeisesti "olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus vaaran ja vahingon välttämiseksi" tarkoittaa pyöräilijälle sitä, että hän ei saa olettaa autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Tällainen suhtautumistapa ei ainakaan sujuvoita pyöräilyä eikä auta lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta.

Pyöräilijää on kunnioitettava liikenteessä siinä missä autoilijaa ja jalankulkijaakin. Vähempi ei riitä. Välinpitämättömästä suhtautumisesta toisen turvallisuuteen, varsinkin jos se johtaa onnettomuuteen, tulee koitua rikosoikeudellinen seuraamus.

[1] Pyörähän oli myös risteävä ajoneuvo, mutta pyörää autoilija ei nähnyt tarpeelliseksi väistää.
[2] Ks. esim. http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/F6E2C75E1161CCBAC22577C20046DC2E, http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/7EC32260AB44A4DCC2257833004D70F4. Liikenneturvallisuuden vaarantamistapauksia on lukemattomia.
[3] "Lievyys" on tässä syyttäjän tulkinta. Pyöräilijä on kärsinyt kivusta vielä yli kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen.
[4] Tässä tapauksessahan pyöräilijä ei ollut riittävän kaukana, sillä onnettomuus tapahtui. Muistuupa mieleeni eräs toinen tapaus, "onhan sulla siinä pyörässä jarrut" -sankari.
[5] Tosin Tieliikennelain 15 §:n mukaan "Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen".
[6] Kuulustelupöytäkirjassa lukee, että pyörä ei vahingoittunut, vaikka pyöräilijä kertoi poliisille puhelinkuulustelussa pyörän rikkoutuneen. Pyöräilijä ei koskaan saanut kuulustelupöytäkirjaa nähtäväkseen.

Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla

2011-02-27T02:17:00.003+02:00

23 § Tilannenopeus

Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

32 § Kuljettajan suojatiesäännöt

Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.

Viime aikoina olen pari kertaa saanut tööttiä osakseni ylittäessäni suojatietä jalankulkijana. Ensimmäinen tapaus oli 40 km/h alueella liikenneympyrästä poistuva pakettiauto, jota ajoi keski-ikäinen naiskuljettaja. Toinen mielenilmaus tapahtui suoralla 40 km/h tieosuudella, jolla vasenta kaistaa posotti nuori mies henkilöautolla noin viittäkymppiä. Olin jo ylittänyt puolet kadusta, ja jatkaessani keskikorokkeelta jälleen suojatielle mies löi jarrut pohjaan, ja saatuaan auton pysähtymään antoi äänimerkin soida. Molemmissa paikoissa näkyvyys oli hyvä, ja tapahtumat sattuivat valoisaan aikaan. Olin varustettu heijastimin.

Mieleeni jäi myös yksi kerta, kun samaisessa liikenneympyrässä kääntyvä autoilija pysähtyikin suojatien eteen aivan oma-aloitteisesti. Tapaus vaikutti poikkeukselliselta, varsinkin kun ratissa oli nuori mieskuski. Ja selityskin löytyi heti auton perästä, jossa komeili valkoinen kolmio. Useimmiten autoilijat pysähtyvät suojatien eteen sen jälkeen kun olen sille kenkäni asettanut. Autokoululaiset pysähtyvät ilmankin ja jotkut taas yrittävät ajaa yli töötti pohjassa.

No, sellaista se on, liikennekulttuuri, asenteet. Liikenneturvallisuutta yritetään kovasti parantaa asennekasvatuksella mm. autokouluissa, mutta ajatus autoilun ylivertaisesta statuksesta, jäänne viime vuosisadalta, on pahasti juurtunut yhteiskuntaan. Asiaa eivät ainakaan auta Lauttasaari-lehden 8/2011 pääkirjoituksen kaltaiset jutut, joissa levitetään tätä kieroutunutta ajattelutapaa.

Pääkirjoittaja latelee:

"Jotenkin tuntuu siltä, etteivät ihmiset välitä ja eivätkä ajattele seurauksia. Sitä kävellään kännykkään puhuen tai mp3:tä kuunnellen suoraan sivuille katsomatta kadun yli. Eikä ajatella ollenkaan, että autot ehkä eivät liukkauden vuoksi pysähdy niin nopeasti.

Kaikkein pahimmat tilanteet ovat siellä, missä pimeällä tummaan pukeutuneet jalankulkijat hyppäävät yllättäen ajotielle ja suoraan auton eteen. Autoilijana olen joutunut tosi monta kertaa tiukkaan paikkaan juuri tällaisten jalankulkijoiden takia.

Toinen ihmettelyn paikka ovat pyöräilijät. Tässä viikolla ajoin keski-ikäisen naispyöräilijän takana Tallbergin puistotietä pitkin ehkä noin viidentoista kilometrin tuntivauhdilla, jos sitäkään. Oli kamalaa katsella, miten hän pyöräili jäisellä tiellä autojen pyörien
tekemää uraa pitkin. Pyöräily oli sen näköistä, että hän voisi kaatua millä hetkellä tahansa. Mitäkö hän ajatteli? Minne hänellä oli kiire? Ja vielä ilman kypärää! Eikä hän suinkaan ole ainoa talvisen liukkaalla kelillä pyöräilevä, heitä on enemmänkin kuin monta."

Otsikossaan kirjoitus kyllä kehottaa varovaisuuteen liikkumisessa - mutta tekstistä ilmenee, että varovaisuusvelvoite koskeekin vain jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Kirjoittaja implikoi että jalankulkijalle varovaisuus on sitä, että hän ennen kadun ylitystä odottaa autojen menevän ensin. Pyöräilijälle taas varovaisuus on sitä, että hän ei pyöräile talvella lainkaan. Se kun on niin kova ihmettelyn paikka, että niinkin moni ylipäätään pyöräilee talvella. Kirjoittaja vaikuttaa harmistuneen siitä, että pyöräilijä eteni niin hitaasti. Sitten hän syyttää pyöräilijää kiireestä. Jää epäselväksi, ajoiko pyöräilijä liian hitaasti vai nopeasti. Ilmeisesti pyöräilijän virhe oli siinä, että hän ajoi. Kirjoittaja oli huolissaan pyöräilijän kaatumisriskistä. Toivottavasti hän siis edes autoili riittävän turvavälin päässä. Autoilijoiden varovaisuusvelvoitteesta ei puhuta sanaakaan.

"Eivätkö ihmiset ensisijaisesti ole vastuussa itse liikkumi-
sistaan? Tuntuu siltä, että aina joku muu on syyllinen omaan ajat-
telemattomuuteen. Opettaako yhteiskunta meitä tällaisiksi? Et-
sitään aina syyllistä muualta, vaikka syy on itsessä."

Niinpä. Miksi syy on aina kelissä, liukkaudessa tai jalankulkijassa joka suojatien liikennemerkin kohdalla aivan yhtäkkiä täysin ennalta-arvaamatta hyppää pahaa-aavistamattoman autoilijan eteen? Jos autoilija ei ehdi jarruttaa ajoissa ennen suojatietä, miksi syy ei ole autoilijassa itsessään? Olisiko tilannenopeus ollut liian kova? Kyllä, ihminen on itse vastuussa liikkumisestaan. Myös siitä, ettei omalla liikkumisellaan vahingoita muita tiellä liikkujia. Tonnien painoisen metalliköntin ohjaajalla on aivan erityisen suuri vastuu. Siksi ajo-oikeuden saamiseksi on suoritettava tietty määrä oppitunteja sekä läpäistävä teoriakoe ja ajokoe. Teoriakokeessa pitää tietää, ettei onnettomuuden syy ole huono keli, vaan kuljettajan virhe. Ajokokeesta ei ikimaailmassa pääsisi läpi ajamalla liukkaalla kelillä neljänkympin alueella 10 km/h ylinopeutta ja tööttäämällä suojatietä ylittävälle jalankulkijalle. Meillä Suomessa liikennesääntöjä noudatetaan inssiajoon asti, ja heti sen jälkeen opetellaan maan tavoille.

Kirjoituksesta voi vetää suoraan johtopäätöksen, että jos ajaa tarpeeksi lujaa, ei tarvitse väistää jalankulkijaa, koska ei ehdi jarruttaa. Jos jalankulkija silloin lähtee ylittämään katua, alle jääminen on hänen oma vikansa. Että liukkaalla jarrutusmatka nyt vaan pitenee, eikä autoilija voi sille mitään, kuten esimerkiksi ajaa hitaammin. Liukkaalla suojatiesääntö ei enää pädekään.

Tällaista käsittämätöntä asennevammaa ja ristiriitaista logiikkaa ovat internetin keskustelupalstat täynnä, mutta on todella huolestuttavaa, että samanlaista soopaa pääsee paikallislehden pääkirjoitukseen, vaikka se olisikin Lauttasaaren paikallislehti. Kehottaisin kirjoittajaa palaamaan autokouluun kertausoppiin ennen kuin jakelee julkisesti liikenneturvallisuutta vaarantavia kommentteja. Suojatiesääntö pätee myös liukkaalla. Ajoneuvon nopeus on asetettava olosuhteisiin sopivaksi.

Kehotan myös jalankulkijoita edelleen katsomaan oikealle ja vasemmalle ennen kadun ylitystä. Varomattomien ja liikennesäännöistä piittaamattomien kuskien varalta.

Anna palautetta ja paranna maailmaa

2010-12-20T12:01:00.001+02:00

Torstaina 16.12. saimme lukea lehdistä, kuinka Turussa eräässä risteyksessä autoilija jätti noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan, minkä seurauksena etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutui kaatumaan törmäyksen välttämiseksi. Autoilija ei pysähtynyt selvittämään onnettomuutta. Tästä tulistuneena pyöräilijä juoksi auton kiinni ja repi takalasin pyyhkimen rikki autosta.

No jopas, että tuolla tavalla tuhoaa toisen omaisuutta, sehän on paheksuttavaa, vai mitä? Mietitäänpä hetki tilannetta. Autoilija ei oma-aloitteisesti pysähtynyt selvittämään aiheuttamaansa onnettomuutta. Tämä voi johtua kahdesta asiasta: 1) autoilija ei koskaan huomannutkaan pyöräilijää, jonka yli hän melkein ajoi ja joka kaatui tai 2) autoilija ei piitannut moraalisesta ja laillisesta velvollisuudestaan pysähtyä selvittämään aiheuttamansa onnettomuus. Mitä vaihtoehtoja pyöräilijällä oli kiinnittää autoilijan huomio ja saada hänet pysähtymään? Käsien heiluttelu? Perään huutelu? Keskisormen näyttäminen?

Vastaavia läheltä piti -tilanteita, joissa autoilija ei piittaa väistämisvelvollisuudestaan, tapahtuu jatkuvasti. Useimmiten onnettomuus vältetään täpärästi, koska käytännössä heikompi osapuoli eli pyöräilijä väistää. Pyöräilijälle ei satu pieniä peltikolareita; kaatuminenkin on turvallisempaa kuin törmäys auton kanssa. Pyöräilijän hengen vaarantaminen liikenteessä on niin arkipäiväistä, etteivät nämä tapaukset päädy uutisiin eivätkä tilastoihin.

Jos pyöräilijä ei olisi kaaduttuaan tehnyt asialle mitään vaan jäänyt kansanperinteen mukaisesti kiroilemaan itsekseen, ei onnettomuus olisi koskaan päätynyt lehtiin, vaan se olisi jäänyt yhdeksi lukemattomista päivittäisistä läheltä piti -tilanteista. Autoilija olisi jatkanut tyytyväisenä matkaansa pitäen itseään keskimääräistä parempana kuskina, koskaan tajuamatta syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, tai ajatellen, että kylläpä nuo pyöräilijät kaahaavat miten sattuu.

Pyöräilijä on liikenteessä todella heikoilla. Pyöräilijän hengen vaarantamisesta ei yleensä tule autoilijalle mitään seuraamuksia, siksi sen on mahdollista jatkua ikuisesti. Jos autoilija vain pakenee paikalta, kuten useimmissa liikenneturvallisuuden vaarantamisissa, on pyöräilijän vaikeaa tai mahdotonta todistaa jälkikäteen mitä tapahtui, ellei hän kanna mukanaan jatkuvasti tallentavaa videokameraa.

Mutta ihmisen hengen vaarantaminen on aina rikos. Kiinni jäämisen epätodennäköisyys ei tee siitä laillista eikä hyväksyttävää. Eikä kenenkään pidä siihen alistua.

Partaansa kyräily on suomalaiskansallinen ominaispiirre, mutta se ei kehitä ketään. Autoilijoille kannattaa ja pitää todellakin aina mahdollisuuksien mukaan antaa palautetta liikennesääntöjen rikkomisesta, sillä muuten he eivät koskaan tajua aiheuttaneensa vaaratilannetta ja jatkavat samaan malliin kunnes ajavat jonkun päälle. Ensisijaisesti kuski otetaan asialliseen puhutteluun, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Ammattikuljettajien tapauksissa lähetetään palautetta myös kyseiselle firmalle.

Jos pyöräilijät ikuisesti alistuvat tilanteeseen, jossa heidän hengelleen ei anneta liikenteessä mitään arvoa, asenteet eivät koskaan muutu. Antamalla palautetta voit parantaa maailmaa, edes vähän kerrallaan.

Onnettomuusriski pyörätien jatkeella

2010-12-02T23:31:00.006+02:00

"Oikeusasiamieheltä ei ratkaisua sekaviin suojatiesääntöihin"

Pyöräilijä ajoi pitkin pyörätietä. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyörä ja auto kolaroivat. Pyöräilijä loukkasi jalkansa ja molemmat ajoneuvot vaurioituivat. Autoilija oli varma, että pyöräilijä oli syyllinen. Autoilijan mielestä pyöräilijän olisi pitänyt taluttaa pyöräänsä.

Pyöräilijä ajoi pitkin kevyen liikenteen väylää. Kolmion takaa tuli auto, joka ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle. Pyöräilijä onnistui täpärästi välttämään pahemman törmäyksen, mutta joutui ottamaan kädellään tukea autosta. Autoilija oli pyöräilijälle vihainen autonsa kolhimisesta. Autoilija oli varma, että pyöräilijän olisi kuulunut väistää koska oli pyörällä liikkeellä.

Jotta kenellekään ei jäisi asia epäselväksi, sanottakoon erikseen, että ylläolevissa tapauksissa autoilija oli kolmion takaa tulevana (tietenkin) väistämisvelvollinen.

Mistä tällaiset autoilijoiden harhaluulot tulevat? No ehkäpä siitä, että muun muassa poliisi kertoo julkisuudessa, että "pyöräilijän on aina väistettävä" tai "suojatiellä ajaminen on kiellettyä". Poliisi ei edes suostu oikaisemaan näitä virheellisiä väittämiään.

Kuinka ihmeessä sitten poliisi voi heittää tällaisia omia laintulkintojaan? Jotkut poliisin väittämät ovat kirkkaassa ristiriidassa lain kanssa. Toisiin väittämiin liittyen taas laki ei ota minkäänlaista kantaa, joten poliisi on täyttänyt nämä aukot keksimällä omia liikennesääntöjään.

Laki on siis puutteellinen ja epämääräinen. Puutteellisesta laista seuraa poliisin virheellisiä ja harhaanjohtavia tiedotteita, joista seuraa vääriä luuloja liikennesäännöistä, joista seuraa onnettomuuksia.

Mutta lain puutteista johtuva pyöräilijöiden heikko liikenneturvallisuus ja oikeusturva ei näytä eduskunnan apulaisoikeusasiamiestä kiinnostavan:

Helsingin Polkupyöräilijät: Oikeusasiamieheltä ei ratkaisua sekaviin suojatiesääntöihin

5.11.2010 HePo jätti oikaisupyynnön koskien liikkuvan poliisin tiedotetta "Pyöräilijöiden riskit korostuvat risteyksissä - Suojatiellä ajaminen on kiellettyä" (3.11.2010). HePo piti poliisin laintulkintoja virheellisinä ja itse tiedotetta pyöräilijöiden liikenneturvallisuutta ja oikeusturvaa heikentävänä.

Sittemmin HePo kirjelmöi asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle ja pyysi ottamaan kantaa asiaan, jossa lain tulkinnanvaraisuus mitä ilmeisimmin vaarantaa pyöräilijöiden oikeusturvan. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kuitenkin päätti olla ryhtymättä asian suhteen toimenpiteisiin.

Oikeusasiamies voi kiinnittää valtioneuvoston huomiota säännöksissä ja määräyksissä havaitsemiinsa puutteisiin sekä tehdä esityksiä puutteiden korjaamiseksi. Tässä tapauksessa apulaisoikeusasiamies ei katsonut siihen olevan aihetta.

Jos eivät onnettomuudet anna tarpeeksi aihetta ryhtyä toimenpiteisiin, mikä sitten antaa? Mikä voi olla painavampi syy ryhtyä toimenpiteisiin lain puutteiden korjaamiseksi kuin ihmishengen suojeleminen? Eikö lain tarkoitus ole turvata heikomman osapuolen oikeudet? Onko tämä olevinaan oikeusvaltio?

Kauanko vielä kestää, että tämä asia otetaan vakavasti? Montako onnettomuuden uhria siihen tarvitaan?

Jos olet joutunut konfliktiin suojatiellä tai pyörätien jatkeella, kirjoita HePolle ja kerro kokemuksistasi. Tietosi on arvokasta ja tarpeellista pyöräilyolosuhteiden, liikenneturvallisuuden ja pyöräilijöiden oikeusturvan parantamiseksi.

Bussiaikataulujen epäluotettavuus

2010-11-25T18:18:00.000+02:00

Pitkähkön tauon jälkeen tuli taas kuljettua bussilla pyörän sijaan. Ja muistinpa heti, miksi en yleensä kulje bussilla. Seitsemän kilometrin matka kesti bussilla tunnin, pyörällä samaan matkaan menee alku- ja loppusäätöineen 25-35 minuuttia säästä riippuen. Itse bussimatka kesti ruuhkassa noin puoli tuntia, loppuaika kului pysäkkien ja päätepisteiden väliseen kävelymatkaan sekä aikatauluhakuammunnasta johtuvaan pysäkillä odotteluun.

Olin laskenut matka-aikaani bussin myöhästymisvaran ja valinnut bussivuoron sen mukaan. Valitsemani bussivuoro oli kuitenkin joko mennyt huomattavasti etuajassa pysäkin ohi tai sitten jäänyt kokonaan välistä. Seuraavallakin vuorolla olisin ehtinyt ajoissa perille, jos se ei olisi ollut vastaavasti myöhässä.

Jos matkustajan on otettava huomioon sekä bussin etuajassaolovara että myöhästymisvara, matka-aika "varmuuden vuoksi" odotteluineen muodostuu liian pitkäksi. Kyse ei ehkä ole kovin monesta minuutista, mutta kuitenkin riittävän monesta, että se vaikuttaa joukkoliikenteen houkuttelevuuteen ja saa varmasti monet valitsemaan henkilöauton. Kymmenenkin minuutin turha odottelu pysäkillä pakkasessa ja tuulessa voi olla liikaa. Joukkoliikenteen käyttämisen pitäisi olla kätevää ja aikataulujen luotettavia, jotta henkilöautoilun määrää saataisiin vähennettyä.

Ennalta-arvaamattomista syistä johtuville bussien myöhästelyille ei ehkä voi mitään, mutta ainakin etuajassa olemiseen voi vaikuttaa. Busseilla voisi olla muutaman pysäkin välein tasauspysäkit, joilta vuoro ei lähde eteenpäin ennen aikataulun mukaista ohitusaikaa. Tasauspaikka olisi luontevaa sijoittaa tiheämmän pysäkkijakson ensimmäiselle pysäkille tai liityntäpysäkille.

Pyöräkaista Pekingissä

2010-11-15T20:58:00.000+02:00

Tietoa liikennesäännöistä

2010-11-13T18:37:00.002+02:00

Liikenteessä, mediassa ja keskusteluissa saa jatkuvasti huomata, että ihmisten liikennesääntötuntemus on todella kurjalla tolalla. Liikennesäännöt ovat epäselvät jopa poliisille. Poliisi, Liikenneturva ja autokoulut ovat epäonnistuneet tehtävässään jakaa liikennesääntöjen tuntemusta. Liikennesääntöjen tuntemattomuus on vakava ongelma liikenteen turvallisuuden ja myös sujuvuuden kannalta.

Tähän blogiin tullaan usein liikennesääntöihin ja erityisesti polkupyöräilijää koskeviin liikennesääntöihin liittyvillä hakusanoilla. Siksi aion antaa oman panostukseni aiheeseen ja kerään liikennesääntöjä yhdelle sivulle. Liikennesääntösivu ei ole heti valmis, täydennän sitä vähitellen. Tarkoitus ei ole tehdä täydellisen kattavaa selvitystä liikennesäännöistä, vaan peruspaketti lähinnä pyöräilyyn liittyen.

Koska mediassa on jaettu niin paljon virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä, ja koska haluan kannustaa lukijoita lähdekritiikkiin ja omaan ajatteluun, laitan mahdollisuuksien mukaan jokaisen säännön kohdalle perustelut ja/tai lakiviitteen.

Linkki liikennesääntösivuun löytyy tämän sivun oikeasta laidasta.

Poliisi jakaa väärää tietoa (taas)

2010-11-05T01:06:00.004+02:00

Helsingin Sanomat julkaisi 3.11.2010 seuraavan uutisen:

Poliisi ärähtää: Pyöräilijät eivät osaa suojatiesääntöjä

Asiaan liittyy poliisin tiedote, jota muutettiin hieman pyöräilijöiden palautteen ansiosta.

Tiedotteeseen ja uutiseen on edelleen jäänyt virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa. Lisäksi poliisin tiedotteesta paistaa läpi paha asenneongelma ja kyvyttömyys loogiseen ja oikeudenmukaiseen ajatteluun.

Poliisi:

Pyöräilijöiden vauhdikkaat suojatien ylitykset aiheuttavat vaaraa niin pyöräilijöille kuin muillekin risteyksissä liikkuville, ja moni pyöräilijä ei näytä hallitsevan liikennesääntöjä tai ei välitä niistä.

Eikä moni autoilija, eikä edes poliisi. Lisää risteysten selkeistä väistämissäännöistä löytyy täältä: Otson Pikaopas risteysajoon. On vastuutonta syyttää erityisesti pyöräilijöitä jonain maagisena sääntöjä tuntemattomana ryhmänä, kun tietämättömyyttä ja haluttomuutta liikennesääntöjen noudattamiseen löytyy yhtä lailla kaikista tiellä liikkujista. Kuitenkin autoilija, joka ei tunne liikennesääntöjä tai piittaa niistä, saa aikaan paljon pahempaa vahinkoa kuin pyöräilijä. Joten olisiko tärkeämpää muistutella autoilijoita liikennesääntöjen noudattamisesta?

On outoa korostaa miten juuri pyöräilijät ajavat risteyksen yli "vauhdikkaasti" ja miten tämä aiheuttaa vaaraa, kun yleensä autojen ajonopeudet ovat suurempia kuin pyörien. 50 km/h etenevä tuhansia kiloja painava auto lienee vaarallisempi kuin 25 km/h etenevä sadan kilon pyörä.

HS:

Pyörällä saa ajaa suojatiellä vain, jos se on merkitty pyörätien jatkeeksi, mutta tuolloinkin pyöräilijän pitäisi pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Pyörätien jatke merkitään yleensä kapealla katkoviivalla.

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Pyörällä saa ajaa suojatiellä silloin kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty tai ei. Ainakin vuoden 2017 loppuun asti, jolloin päättyy siirtymäaika pyörätien jatkeen merkinnöille. Ja: Pyöräilijän ei pidä pääsääntöisesti väistää autoilijoita. Jos jotain pääsääntöjä asiasta pitää sanoa, sanottakoon vaikka, että pääsääntöisesti pääpyörätiet kulkevat suurempien teiden vierellä, jolloin sivuteiltä tulevilla on pääsääntöisesti kolmiot. Päätieltä sivutielle kääntyvät autot ovat väistämisvelvollisia suoraan ajavaan pyöräilijään nähden. Näissä pääsääntöisissä tilanteissa siis autoilijat pääsääntöisesti väistävät pyöräilijöitä. Pyörätien jatketta ylittävä pyöräilijä väistää autoa silloin, kun autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalla ole kolmiota tai stop-merkkiä, eikä autoilija ole tulossa pihasta, parkkipaikalta tai muulta sellaiselta.

Poliisi:

Suojatiellä ajaminen on kiellettyä

Sen lisäksi pyöräilijät ylittävät ajoradan usein ajamalla suojatiellä, vaikka se useimmissa tapauksissa on kiellettyä.

Alaotsikon väite, että suojatiellä ajaminen olisi kiellettyä, on räikeä valhe. Ja millä ihmeen perusteella suojatiellä ajaminen olisi edes "useimmissa tapauksissa" kiellettyä? Suojatiellä saa ainakin vuoden 2017 loppuun asti ajaa pyörällä aina silloin, kun se on myös pyörätien jatke, oli se merkitty jatkeeksi tai ei. Piste.

HS:

Helsingissä erityisesti kantakaupungin alueella pyörätien jatkeet on poliisin mukaan selkeästi merkitty.

Poliisi:

Jos ajoradan molemmin puolin kulkevat samansuuntaiset pyörätiet, se ei välttämättä tarkoita, että kaikki risteävät suojatiet olisivat myös pyörätien jatkeita. Pyörätien jatke merkitään kapealla katkoviivalla. Pyörätien jatkeen ja suojatien viivoitukset on voitu yhdistää myös koko leveydeltään yhtenäiseksi viivoitukseksi. Tällöin pyörätie tulee olla merkitty liikennemerkillä jatkuvaksi suojatien molemmin puolin.

Pyörätien jatkeita ei todellakaan ole aina merkitty selvästi kantakaupungin alueellakaan. Esimerkiksi tässä Cygnaeuksenkadun ja Mannerheimintien risteyksessä Mannerheimintien länsipuolella kulkeva pyörätie päättyy. Pyöräilijä on pakotettu vaihtamaan tien toiselle puolelle jatkaakseen Mannerheimintietä pitkin pohjoiseen. Pyörätie siis jatkuu tien toisella puolella. Varmasti välissä oleva suojatie on silloin pyörätien jatke. Kuvassa pyöräilijä on menossa tälle jatkeelle.

Ylitys on piirretty Ulkoilukarttaankin pyörätieksi. Ja pyörällä pitäisi näitä reittejä pystyä ajamaan (ei taluttamaan) siinä missä autollakin. Eikä pyörätietä ole merkitty liikennemerkein jatkuvaksi siten, että merkit näkyisivät suojatietä ylittävälle pyöräilijälle kadun toiselle puolelle. Jos kyseinen suojatie on pyörätien jatke, millä perusteella voidaan väittää, että joku toinen vastaavanlainen risteävä suojatie ei olisikaan pyörätien jatke?

Lisäksi on olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös, jonka mukaan pyöräilijä on saanut ajaa suojatiellä, vaikka vain toisella puolella katua on ollut pyörätie. Suojatie on ollut sellainen, että sinne on päässyt laillisesti pyörällä ajamalla. Kumpikohan tulkitsee lakia oikein, poliisi vai korkein oikeus?

Mitä saavutetaan sillä, että jatkuvasti levitetään harkitsemattomasti ja vaarallisesti hölynpölyä pyöräilijän liikennesäännöistä? Mitä sillä haetaan? Päälleajo-oikeutta ei ole liikenteessä kenelläkään missään tilanteessa. Tällainen tiedotus saa autoilijan vain kuvittelemaan, että hänellä todella on päälleajo-oikeus jos pyöräilijä hänen nähdäkseen rikkoo liikennesääntöjä. Autoilija kuvittelee vieläpä, että hän kykenee ratin takaa näkemään ja päättämään itse ajaako pyöräilijä liikennesääntöjen mukaisesti. Monilla autoilijoilla on kuitenkin jo vaikeuksia itse noudattaa liikennesääntöjä. Heidän pitäisi keskittyä liikenteen seuraamiseen ja omiin liikennemerkkeihinsä sen sijaan että he yrittävät syynätä pyöräilijän mahdollista liikennesääntöjen rikkomista siinä kuitenkaan onnistumatta. On vaarallista kuvitella ratin takaa pystyvänsä tietämään, milloin pyöräilijä saa ylittää suojatien ajamalla, ja antaa tämän vaikuttaa omaan liikennekäyttäytymiseensä negatiivisesti. Autoilija ei voi tietää esimerkiksi mitä pyöräilijän liikennemerkkejä häneltä jää näkemättä.

Poliisin ja median tulisi tuntea vastuunsa liikennevalistuksessa. Virheellinen, harhaanjohtava ja asenteellinen tiedottaminen aiheuttaa vain lisää onnettomuuksia.

Vaikka liikennesäännöt eivät olisikaan kaikille selvät, tämä on kuitenkin helppo muistaa: Älä koskaan aja kenenkään päälle, suojatiellä tai missään muuallakaan.

Pitäisikö autokouluun saada pyöräilytunteja?

2010-10-28T20:56:00.000+03:00

Olin suorittamassa autokoulun kakkosvaiheen arvioivaa ajoa. Omasta mielestäni havainnoin kevyttä liikennettä sen verran kuin on tarpeellista, etten vahingossa aja kenenkään yli tai etuajo-oikeutetun pyöräilijän eteen. Paremminkin olisin voinut pyöräilijöitä ja jalankulkijoita havainnoida. Ajo-opettajan mielestä taas havainnoin kevyttä liikennettä aivan erityisen hyvin. No, asiaa saattaa auttaa se, että ajan pyörällä aika paljon, joten tiedän millaista se on. Mutta ajo-opettajan näkemys paljasti, ettei kevyen liikenteen huolellinen havainnointi ole autokoulussakaan normi.

Asennekasvatus on tärkeä osa ajo-opetusta, ja mikäs sen parempaa asennekasvatusta kuin toisen rooliin asettuminen. Autokouluun pitäisi jokaista ajo-opetustuntia kohden saada yksi pyöräilytunti tarkoin valituilla reiteillä ruuhka-aikoina. Tunteihin voisi liittyä kirjallinen tehtävä, jossa mm. analysoidaan reitille sattuneiden autoilijoiden ajotapaa.

Asenteet ovat lujassa

2010-10-26T15:59:00.007+03:00

Pyöräilijä ajaa pitkin pyörätietä, joka kulkee ajoradan oikealla puolella. Ajoradalla on nopeusrajoitus 30 km/h.* Samaan suuntaan kulkeva pakettiauto ohittaa pyöräilijän ja kurvaa tämän jälkeen yllättäen ajoradalta pyöräilijän eteen pyörätielle parkkiin. Pyöräilijä ehtii juuri jarruttaa ja väistää pakettiautoa ennen törmäystä. Onneksi tie ei ole liukas. Pyöräilijä käy hieman jututtamassa pakettiauton kuljettajaa.

pyöräilijä: Voisit vähän kattoo ennenkun ajat eteen.
pakukuski: Kyllä mä sut näin.
pyöräilijä: ...No miks sit ajoit eteen?
pakukuski: Onhan sulla siinä pyörässä jarrut.
pyöräilijä (hämmästyneenä): ...Sulla on väistövelvollisuus tossa kun tuut ajoradalta pyörätielle.
pakukuski (tuhahtaen epäuskoisesti): Mikä väistövelvollisuus?! Ethän sä voi fillarillakaan ajaa miten sattuu.
pyöräilijä (jonka hämmästyneisyys edelleen syvenee): No en niin! Jos mä tulisin tossa pyörätieltä ajoradalle, mä väistäisin sua. Mutta mä ajoin pyörätiellä, ja sä tulit ajoradalta pyörätielle. Sä väistät!

Tämän jälkeen seuraa pyöräilijän kehotus autoilijalle palata liikennekouluun sekä autoilijan muminaa ja väistövelvollisuuden olemassaolon kyseenalaistavaa kyräilyä. Käy myös ilmi, että pakettiauton kuljettaja on (ainakin omasta mielestään) ammattiautoilija. Pyöräilijä jatkaa matkaansa ajatellen, mahtaako kyseinen pakettiauton ammattikuljettaja esimerkiksi ajaa kolmion takaa etuajo-oikeutettujen autojen eteen sillä perusteella, että onhan niillä autoissa jarrut.

*) Kyllä, pyöräilijät pitäisi ohjata siinä ajoradalle ja kyseinen vaarallinen ja turha pyörätie pitäisi hävittää.

Tulevaisuudessa vuonna 1998

2010-10-24T23:01:00.015+03:00

Olipa kerran, kaukana Tiehallinnon arkistoissa, kevyen liikenteen suunnitteluohje.

Erään kommentaattorini ansiosta tulin hiljattain tutustuneeksi erääseen kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoiseen asiakirjaan, nimittäin Tiehallinnon (Liikenneviraston) Kevyen liikenteen suunnitteluohjeisiin vuodelta 1998. Tienpidon tekniset ohjeet 1/2010 -luettelon mukaan suunnitteluopas on edelleen voimassa.

Suosittelen tutustumaan tähän läpyskään. Se on vallan viihdyttävä ja yllättäviä juonenkäänteitä sisältävä pikku iltalukemisto, joka pistää ihmettelemään: kaikki tämä tajuttiin ja jopa kirjattiin ylös jo vuonna 1998. Sen perusteella miten pyöräinfraa on toteutettu viimeisten kymmenen vuoden aikana, on vaikea uskoa, että oppaasta löytyy mm. seuraavanlaisia korulauseita:

Tavoitteet edellyttävät hyvää jalankulku- ja pyöräliikenneverkon liikennöitävyyttä ja turvallisuutta sekä myös turvallisuudentunteen ja mukavuuden vuoksi hyvää standardia ja huolellista suunnittelua. Jalankulun ja pyöräilyn määrää voidaan edistää monin suunnittelullisin keinoin.

Ohjeet ovat suosituksia, joita tulisi mahdollisuuksien mukaan noudattaa, eikä minimeistä pitäisi tinkiä.

Tärkeimmät reitinvalintaperusteet ovat reitin lyhyys, viihtyisyys ja helppous.

Toisaalta pyöräteiden lukuisat puutteet aiheuttavat sen, että niillä kulkeminen sääntöjä noudattaen ja turvallisesti on monin paikoin vaikeaa.

Pyöräilijä ajaa mielellään tasaista vauhtia ilman pysähdyksiä ja pyrkii välttämään häiriöitä kuten reunatukia, epätasaista päällystettä, kadunylityksiä ja huonoja näkemiä. Pyöräilijä ei reitinvalintapisteissä halua lähteä kohteestaan poikkeavaan suuntaan.

Korkeuseroilla on pyöräilijän reitinvalintaan huomattava vaikutus. Pyöräilijä pyrkii polkemaan vakiovoimalla. [...] Hyvin iso nousu jollakin reittiosuudella vaikuttaa psykologisesti niin, että valitaan kokonaan toinen reitti tai jopa kulkutapa.

Pyöräilijä pyrkii välttämään liike-energian tuhlaamista jarruttamiseen. Tämä vaikuttaa esimerkiksi alikulkujen käyttöasteeseen ja jopa varomattomuuteen näkemiltään huonoissa kohdissa.

Kevyen liikenteen ratkaisujen suunnittelu ja toteutus sekä palautteen saaminen olemassa olevista järjestelyistä edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua suunnittelijoiden, viranomaisten ja kansalaisten kanssa. Vuoropuhelu aloitetaan mahdollisimman aikaisin ja kytketään osaksi suunnitteluprosessia.

Turvallisessa risteämisessä on riittävät näkemät, rakenteelliset ratkaisut tukevat väistämisvelvollisuuksia, ajoneuvoilla on alhaiset nopeudet ja tienkäyttäjät havaitsevat toisensa helposti. Huonot näkemät ovat riski, jota ei korvaa edes tienkäyttäjän varovaisuuden lisääntyminen. Kevyen liikenteen ali- ja ylikulut eivät saisi pidentää matkaa.

Tavoitteena on jatkuva ja selkeä verkko, jossa ajoradan ylityksiä on mahdollisimman vähän.

Suunnitteluohjeiden ja todellisuuden ristiriidasta saisi vaikka kirjan, mutta ihan vain mausteeksi pari esimerkkiä liittyen pyöräteiden suoruuteen, loogisuuteen ja helppouteen:

Reitit ovat helposti hahmotettavia ja tienkäyttäjä kokee kulkevansa kohti määränpäätään. Tätä edesauttavat maamerkit, joiden avulla voi määrittää kulkusuuntansa.

Kuvassa tyypillinen esimerkki kevyen liikenteen väylän ratkaisusta. Moottoritien suuntaisesti kulkeva pyörätie päättyy kuin seinään, ja pyöräilijä saa arpoa, lähteäkö väärään suuntaan oikealle vai vasemmalle. Ei viitoitusta.

Pääreittien jatkuvuus tulee olla selvästi havaittavissa väylätyypin vaihtuessa sekä erilaisissa risteyskohdissa mm. käyttämällä pääreittiä risteävillä reiteillä kohtisuoraa liittymistä. Jatkuvuus ei saa olla pelkän viitoituksen varassa.

Yllä Kehä I:n pohjoispuolella kulkeva klv. Kehän viereinen pyörätie kääntyy kuvassa oikealle, suoraan jatkuva klv vie Kehältä pois. Ei viitoitusta.

Kehän suuntaisesti ajavan pyöräilijän pitää ymmärtää tässä ensin kääntyä vasemmalle tien yli, minkä jälkeen hän saattaa ehkä huomata tien toisella puolella olevan opasteen. Suoraan eteenpäin vievä klv johtaa Kehältä pois.

Reitin käyttäjän tulee kokea, että reitti johtaa mahdollisimman suoraan määränpäähän ja reitissä olevat poikkeamat ovat perusteltuja.

Yllä: helppoa ja suoraa etenemistä Kehä I:n varrella.

Pyörätien pituuden suhde vaihtoehtoiseen, lyhyempään ei-suositeltavaan reittiin kuten ajorataan tulisi olla pienempi tai yhtä suuri kuin 1,1 (korkeintaan 1,2), muuten osa pyöräilijöistä siirtyy sille.

Yllä: Hakamäentien kevyen liikenteen sakkokierros. Valokuvassa näkyy vain sakkokierroksen alku ja loppu, itse kierros ei mahtunut kuvaan. Kuva otettu länteen päin. Vieressä autot huristavat suoraan.

Yllä: Lisää sakkokierroksia Hakamäentiellä. Punaiset nuolet osoittavat kevyen liikenteen väylää. Valokuva otettu itään päin.

Monta kertaa olen kuullut perusteltavan aivan viime aikoinakin tehtyjä älyttömiä pyörätieratkaisuja sillä, että no kun piti vielä tehdä niiden vanhojen suunnitteluohjeiden mukaan, mutta kyllä pian on paremmin, kun ihan justkohta tulee ne uudet ohjeet. Mutta minkä vanhojen suunnitteluohjeiden mukaan? Kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta en löytänyt kevyen liikenteen suunnitteluohjeita. Ovatko nämä ne "vanhat" ohjeet? Vai onko Kaupunkisuunnitteluvirastolla omat salaiset suunnitteluohjeet, joissa käsketään tehdä kaikki päinvastoin kuin Tiehallinnon (Liikenneviraston) vuoden 1998 ohjeissa? Ja miksi Tiehallinto (Liikennevirasto) ei noudata omia suunnitteluohjeitaan?

Houtenin rinnakkaistodellisuus

2010-10-02T10:42:00.002+03:00

Kun liikenneministeriön virkamiehet nä-
kivät suunnitelman, tyrmäys oli totaalinen.
Kehätie ja sektorijaottelu olivat ennenkuu-
lumattomia. Ei missään maankolkassa ollut
vastaavaa. Virkamiehet eivät uskoneet, että
tällainen kaupunkimalli voisi toimia.
[...]
Houten kasvoi räjähdysmäisesti, vuonna
1979 rakennettiin 10 000 uutta asuntoa. [...]

Ihmiset halusivat muuttaa Houteniin, koska
se oli niin viihtyisä paikka.

Lukekaa tämä juttu Houtenista Poljin-lehden uudesta numerosta 5/2010. Milloin, oi milloin päivänselvä asia ymmärretään Suomessakin?

Pyörätien leveys

2010-09-26T13:43:00.021+03:00

Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä

28 §

Kaksipyöräisen polkupyörän suurin sallittu leveys on 25 §:n 1 momentista poiketen 0,80 metriä. Useampipyöräisen polkupyörän suurin sallittu leveys on 1,25 metriä.

34 §

2. Polkupyörään saa kytkeä yksiakselisen perävaunun, jonka leveys on enintään 1,25 metriä ja kytkentämassa enintään 50 kg.

Onko 80 cm realistinen oletus pyörän leveydeksi? Oman pyöräni leveydeksi tulee kuljettajineen vajaat 70 cm. Pyörä+peräkärry -yhdistelmän leveys saattaa helposti ylittää 80 cm. Monet pyörät ovat tätä kapeampia, mutta logiikan mukaan ainakin 80 cm leveän pyörän (tai yhdistelmän) pitäisi mahtua pyörätielle.

Kaksisuuntaiselle pyörätielle pyöräilijöitä pitäisi tietysti mahtua kaksi rinnakkain. Pelkästään kaksi 80 cm leveää pyörää vie 160 cm tilaa. Kaksi 125 cm leveää pyörää vie 2,5 m tilaa. Turvalliseen pyöräilyyn tarvitaan lisäksi riittävä liikkumavara, joka jakautuu kaksisuuntaisella pyörätiellä kolmeen osaan: pyörien väliin keskelle pyörätietä sekä molempiin reunoihin.

Pyörätien jatkeet aiheuttavat jännät paikat pyöräilijälle, sillä lain mukaan merkintä osoittaa pyöräilijälle ajoradan ylityspaikan. Siis kun pyörätien jatke on erikseen merkitty, suojatieraidoituksella ei lain mukaan saa ajaa. Mutta mahtuuko merkityllä pyörätien jatkeella ajamaan? Entä pyörätiellä?

Mannerheimintie, kaksisuuntainen pyörätie. 200 cm. Liikkumavaraa yhteensä 40 cm. Noin 13 cm reunoille ja keskelle.

Päävartiontori, kaksisuuntainen pyörätie. 177 cm. Liikkumavaraa 17 cm, paitsi lyhtypylväiden kohdalla. Kuvaajaan nähden vastaantuleva pyöräilijä saa päivän adrenaliinikicksit (ja kuulovaurion) ajamalla vastavirtaan muutaman sentin päässä raskaasta liikenteestä.

Käpyläntie, kaksisuuntainen pyörätie. 184 cm. Liikkumavaraa 24 cm.

Käpyläntie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 140 cm. Liikkumavaraa -20 cm. Kaksisuuntainen pyöräliikenne ei mahdu tälle pyörätien jatkeelle.

Oulunkyläntie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 95 cm. Liikkumavaraa -65 cm.

Teollisuuskatu, kaksisuuntainen pyörätie. 169 cm. Liikkumavaraa 9 cm. Herää kysymys, miksi ihmeessä pyörätie on näin kapea kun ympärillä olisi reippaasti tilaa.

Aleksis Kiven katu, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 100 cm. Liikkumavaraa -60 cm.

Mäkelänkatu, kaksisuuntainen pyörätie. 120 cm. Liikkumavaraa -40 cm. Hauskaa jälleen sille, joka pääsee ajelemaan busseja vastaan. Käytännössä tietysti toinen väistää jalkakäytävän puolelle.

Koskelantie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 98 cm. Liikkumavaraa -62 cm.

Bulevardi, yksisuuntainen pyörätie. Pyörätien leveys puun kohdalla 80 cm. Liikumavaraa 0 cm. Vekkuli tieduunari on maalannut pyörätiemerkit osoittamaan päin puuta.

Hämeentie, kaksisuuntainen pyörätie. 77 cm. Liikkumavaraa -83 cm. Edes yksisuuntainen pyöräliikenne ei mahdu tälle kaksisuuntaiselle pyörätielle.

Hämeentie, kaksisuuntainen pyörätien jatke. 90 cm. Liikkumavaraa -70 cm. Huomaa liikennevalotolppa keskellä pyörätietä.

Joku voisi saivarrella, että pyörätien jatke on oikeasti leveämpi, koska laki ei kiellä ajamasta valkoisten neliöiden päällä. Mutta selvästikään niitä ei voi lisätä pyörätien jatkeen leveyteen, kun ne päättyvät usein kiveykseen tai liikennemerkkiin jonka yli ei voi pyörällä ajaa:

Mutkissa ja risteyksissä ei ole huomioitu pyörän kääntösädettä tai kallistuskulmaa, jotka vaatisivat lisää leveyttä varsinkin kaksisuuntaisilla pyöräteillä:

Ei siis puhettakaan, että laillisella 125 cm leveällä polkupyörällä mahtuisi Helsingin pyöräteille. Monet pyörätiet ja erityisesti jatkeet ovat liian kapeita jo vaikka vain 65 cm leveälle pyörälle. Lain mukaan näitä pyöräteitä on käytettävä, mutta niille ei mahdu ajamaan. Kuka on syyllinen onnettomuuden sattuessa liian kapean pyörätien takia? Entä kun onnettomuus sattuu jalkakäytävän, suojatieraidoituksen tai ajoradan puolella, jonne toinen pyöräilijöistä on joutunut väistämään vastaantulevaa liikennettä? Pyörätien käyttövelvollisuus on ristiriidassa pyöräinfran toteutuksen kanssa. Ei ole kohtuullista, että mihin tahansa voidaan merkitä minkä tahansa levyinen "pyörätie" lätkäisemällä liikennemerkki ja vähän valkoista maalia, ja sen jälkeen velvoittaa pyöräilijät käyttämään tätä tilaa. Pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa, ja vaarallisia pyöräteitä pitää ryhtyä kiireellä karsimaan.

Onneksi Helsingissä on sentään muutamia kortteleita asiallisenkin levyisiä pyöräteitä: Paavo Nurmen tie, pyörätien (ei yhdistetyn klv:n) leveys yli 3 m.

Hämeentien fillari

2010-09-17T21:15:00.004+03:00

Meet ja polkaiset Kurvista Kamppiin
Salaa vilkaiset taakse sivupeiliin
Pikimusta mersu tuijottaa takaisin
Toivot että kuski huomaisi sinutkin

Kaistallasi ei oo yhtään ystävää
Kukaan tiedä ei pyörän liikennesääntöjä
Bussikaista oli avoinna sinullekin
Kunnes paha taksi tavoitti fillarin

Ja elämä on helppoo silloin kun on pyöräkaista ajella
Ei tarvitse mennä nukkumaan Töölön tapaturma-asemalla
Ja elämä on päivästä päivään bussien pilkkaa sinullekin
Päivästä päivään Hämeentien fillari tekee itsestä marttyyrin

Kurvin vihreet valot on autoille juhlaa
Punainen kun syttyy ne kaasua painaa
Vasen jalkasi polkee tahdissa mittarin
Vihree ei vain loista kasvoille sankarin

Ilta pimenee ja autotkin lähtee pois
Sä et lähtis nyt kun kerrankin tilaa ois
Hämeentiellä oottaa lohduton huominen
Pyöräkaistan hinta on uhrinsa arvoinen

Ja elämä on helppoo silloin kun on pyöräkaista ajella
Ei tarvitse mennä nukkumaan Töölön tapaturma-asemalla
Ja elämä on päivästä päivään bussien pilkkaa sinullekin
Päivästä päivään Hämeentien fillari tekee itsestä marttyyrin

Kiitos: Kersa

Pyöräilyä Teemalla

2010-09-13T18:53:00.003+03:00

Muistakaa katsoa huomenna tiistaina 14.9. YLE Teemalta Prisma Studio klo 18.30. Asiaa mm. pyöräteistä ja mukana Otso "Pikaopas risteyspyöräilyyn" Kivekäs.

Pyöräilijän paikka ajoradalla

2010-09-10T08:17:00.006+03:00

Kansan keskuudessa näyttää leviävän suuri harhaluulo koskien pyöräilijän paikkaa ajoradalla. Otsikko on oikeastaan harhaanjohtava, sillä kaupunkiajossa ei ole olemassa mitään erityistä "pyöräilijän paikkaa". Valitsin kuitenkin tämän otsikon, jotta asiaa ihmettelevät googlettajat löytäisivät tänne. Asiaa koskien on jo tullut erinäisiä Google-hakuja.

Kaupunkiajossa ei ole olemassa mitään erityistä pyöräilijän paikkaa ajoradalla. Älkää uskoko minua. Lukekaa itse tieliikennelaki. Linkki löytyy sivun oikeasta reunasta. Ainoastaan jos tarpeeksi leveä piennar on, sitä on käytettävä. Mutta puhummekin nyt kaupunkiajosta. Tiedoksi kaikille, että esimerkiksi Hämeentiellä ei ole piennarta.

On olemassa tieliikennelain 9 §, jossa puhutaan ajoneuvon paikasta ajoradalla. Pastean otoksen 9 §:stä tähän vielä kerran:

Ajoneuvon paikka ajoradalla

Ajoneuvoa on ajoradalla kuljetettava muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Tämä säännös ei koske ajoa yksisuuntaisella ajoradalla.

Milloin kuljettajan ajosuunnassa on vähintään kaksi ajokaistaa, hänen on kuljetettava ajoneuvoa ajokaistaa tarpeettomasti vaihtamatta yleensä eniten oikealla olevalla vapaalla ajokaistalla.

Tämä pykälä koskee ajoneuvoja, siis myös autoja. Jos piennarta ei ole, pyöräilijällä ei ole mitään laillista velvoitetta ajaa sen reunemmassa kuin autojenkaan. Jos pyöräilijä ajaa oikean kaistan oikeanpuoleisen renkaanjäljen kohdalla, hän ajaa yhtä reunassa kuin autoilijatkin. Kenelläkään ei pitäisi olla tähän mitään huomauttamista. Tai sitten pitäisi mennä huomauttamaan jokaiselle autoilijalle, että menepäs sinäkin ajoneuvon kuljettaja hinkkaamaan pölykapseleitasi tuota oikeanpuoleista rotvallia vasten.

Ja tietysti pyöräilijä saa noudattaa ryhmittymissääntöjä, väistää esteitä yms jne. Yhdeksännestä pykälästä kannattaa huomioida myös se, että yksisuuntaisella ajoradalla ajoneuvon kuljettaja ja siten myös pyöräilijä saa ajaa juuri niin keskellä kaistaa kuin häntä huvittaa.

"Keskellä" kaistaa

2010-08-29T09:49:00.005+03:00

Pyöräillessäni ajoradalla ajan yleensä oikeanpuoleisen renkaanjäljen kohdalla, kaistan keskilinjan ja oikean reunan puolivälissä. Tilanteesta riippuen joskus reunemmassa, joskus keskemmällä. Viime aikoina olen saanut jälleen osakseni innokasta tööttäilyä ajaessani liikennesääntöjen mukaan ajoradalla, joten inspiroiduin kirjoittamaan hieman perusteluja kaikille kärsimättömille autoilijoille, jotka yrittävät kiilata pyöräilijän kumoon kostoksi tilan ottamisesta. Samalla haluan esittää kiitokseni kaikille teille autoilijoille, jotka kunnioitatte pyöräilijän oikeuksia ja henkeä ja ohitatte turvallisen etäisyyden päästä.

Tieliikennelaki 9 §

Ajoneuvon paikka ajoradalla

Ajoneuvoa on ajoradalla kuljetettava muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Tämä säännös ei koske ajoa yksisuuntaisella ajoradalla.

Kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista.

Miksi pyöräilijä ei väistä jalkakäytävälle kun taakse tulee autoilija kärkkymään ohitusta? Oikea kysymys kuuluu: miksi väistäisi? Mitä pyöräilijä sillä saavuttaa? Jos pyöräilijä väistää jalkakäytävälle, hän joutuu rikkomaan liikennesääntöjä. Jos pyöräilijä väistää pois kaistalta esimerkiksi bussipysäkille, hän on jälleen väistämisvelvollinen palatessaan takaisin kaistalle. Hän asettaa itsensä oikeudellisesti heikompaan asemaan autoilijan mukavuuden vuoksi. Tälle tielle lähdettyään pyöräilijän on koko ajan oltava väistämässä takaa tulevia autoja. Väistämällä ajoradalta ulos pyöräilijä saavuttaa lisää riskejä, oikeuksiensa menetystä, katkonaista ja poukkoilevaa ajoa sekä lainsuojattoman aseman. Joten kysymys kuuluu: miksi ihmeessä pyöräilijä väistäisi pois lailliselta paikaltaan vain jotta autoilijan elämä olisi helpompaa?

Miksi sitten pyöräilijä ei aja aivan kaistan reunassa kiinni? Vastaus: Reunassa ajaminen on vaarallista.

Tien reunassa on parkkeerattuja autoja, joista voi milloin tahansa avautua ovi eteen.

Tien reunassa on kaivon kansia ja kuoppia, joita pyöräilijän pitää väistää. Jos ajaa aivan reunassa kiinni, ei pelivaraa jää ollenkaan.

Tie on pahasti uralla, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää urassa ajaminen. Varsinkin talvella.

Ja lopuksi tärkein syy: liian reunassa ajaminen mahdollistaa vaaralliset ohitukset. Joskus tie on niin kapea, ettei turvallinen ohittaminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Silloin on parempi ajaa keskellä kaistaa ja varmistaa, ettei kukaan pösilö lähde vaarallista ohitusta yrittämäänkään. Tällaiset kapeat pätkät ovat yleensä lyhyehköjä (ja yksisuuntaisia). Kenenkään matkantekoa ei pitäisi liiaksi hidastaa pyöräilijän perässä ajaminen 500 metrin verran, kunnes ohittaminen on jälleen turvallista. Ja kuten eräs kommentaattorini kirjoittikin, autoilijan on mietittävä ohitusta, jos ei pyöräilijän ohi voi vain sujahtaa. Jos samaan suuntaan kulkee kaksi kaistaa, on ohitus turvallisempaa tehdä vasemman kaistan kautta. Ja sitten kun osuu kohdalle se likinäköinen / jäykkäniskainen / asennevammainen kuski, joka ohittaa hihaa viistäen, on pyöräilijällä edes hieman pelivaraa jos ei hän aja aivan kaistan reunassa kiinni.

Miksipä siis pyöräilijä kohteliaisuudesta jatkuvasti väistäisi takaa tulevia autoja aivan tien reunaan tai jopa ajoradalta ulos, kun kiitokseksi tästä kohteliaisuudesta hän saa osakseen vaarallisia ohituksia ja lisää riskejä.

Jos paheksut sitä, ettei pyöräilijä riskeeraa omaa terveyttään ja henkeään vain siksi, että autolla pääsisit helpommin ja harkitsematta hänen ohitseen, esitä itsellesi kysymys: riskeeraisitko sinä oman terveytesi ja henkesi vain kohteliaisuudesta muita tiellä liikkujia kohtaan? Etkö? En minäkään.

Kuvia Rinnakkaistodellisuudesta

2010-08-23T21:32:00.004+03:00

Todellisuus...

...Rinnakkaistodellisuus

Todellisuus...
...Rinnakkaistodellisuus
Todellisuus...

...Rinnakkaistodellisuus

Rohkeasti Hämeentielle!

2010-08-18T22:49:00.007+03:00

Pyöräilijä! Rohkeasti Hämeentielle! Älä anna bussimafian pelottelutaktiikan toimia! Mitä enemmän ihmisiä pyöräilee Hämeentiellä, sitä paremmin autoilijat oppivat huomioimaan ja hyväksymään pyöräilijät laillisella paikallaan ajoradalla.

Jos et ole vielä uskaltautunut Hämeentielle, kokeile virtuaaliajelua. Helppoa ja mukavaa. Useimmat bussitkin ohittavat vähintään puolen metrin päästä. Eikä yksikään jalankulkija hyppää eteen.

Hämeentie tarvitsee lisää pyöräilijöitä.

Pyöräilyä Tapaninvainiontiellä

2010-08-11T13:46:00.017+03:00

Disclaimer: Tämä pikku reissu tapahtui jo parisen viikkoa sitten, joten järjestelyt esim. tietyön osalta ovat saattaneet muuttua.

Retki Vantaalle reittiä Pukinmäenkaari - Tapaninvainiontie - Suutarilantie

Toisinaan pesunkestävää hyötypyöräilijää alkaa ahdistaa Helsingin ahtaus ja vilkas liikenne, ja hän kaipaa avarampia maisemia. Mitä reittiä kannattaisi ajaa Vantaalle? Haa, Pukinmäenkaari - Tapaninvainiontie - Suutarilantie. Näyttää kartalla hyvältä. Autolla kyseistä reittiä joskus ajaneena muistelen, että tie oli tasainen, reitillä ei ollut mäkiä ja tilaa oli vaikka vantaalaisille jakaa. Ajaminen oli helppoa. Siellä on varmaankin myös tosi hyvät pyörätiet, koska tilasta ei ainakaan ole pulaa. Ja ulkoiluharrastajat valitsenevat joen varren. Siispä Tapaninvainiontielle. Esikaupunkien lakeus kutsuu!

Pukinmäenkaarella kevyen liikenteen väylä kulkee vain ajoradan oikealla puolella. Pukinmäenkaarella ei ole erityisiä ongelmia - eipä siinä ole juuri risteyksiäkään. Ongelmat alkavat ensimmäisessä liikenneympyrässä, jossa pyörätie tekee aivan käsittämättömän pitkän koukkauksen oikealle ja neljä jyrkkää mutkaa, vaikka pyöräilijä ajaa periaatteessa suoraan. Sama ongelma on tietysti kaikissa liikenneympyröissä, joita Helsinkiin on viime vuosina viljelty valitettavan paljon. Liikenneympyrät ovat pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta hankalia ja vaarallisia. Suoraan ajava pyöräilijä laitetaan kääntymään väistämisvelvollisen kääntyvän autoilijan "eteen".

Pyörätien mutkittelu suhteessa ajorataan näkyy hyvin Eniron kopterikuvista. Kuvista näkyy, kuinka pohjoiseen päin etenevä autoilija ajaa käytännössä lähes suoraan, kun taas pyöräilijä joutuu koukkaamaan jyrkästi oikealle ja taas takaisin.

Kuva: Pukinmäenkaaren ja Tapaninvainiontien liikenneympyrä.

Ensimmäisen liikenneympyrän jälkeen pohjoiseen menevä tie jatkuu Tapaninvainiontienä, ja myös ajoradan vasemmalla puolella alkaa pyörätie. Myöhemmin tulen huomaamaan, että tässä kohtaa olisi pitänyt osata vaihtaa sinne vasemmalle puolelle.

Mutta nyt matka jatkuu vielä oikeanpuoleisella pyörätiellä. Eipä aikaakaan kun vastaan tulee seuraava risteys, Karhusuontie. Karhusuontien risteys kopterista katsottuna.

Kyseistä risteystä kun katsoo, ei voi kuin ihmetellä. Pyörätie tekee taas koukkauksen oikealle, vieläpä juuri ennen tien ylitystä. Miksi? Eihän tässä ole edes liikenneympyrää. Miksei pyörätietä ole vedetty suoraan? Miten ne ovat voineet mokata tämänkin? Karhusuontiellä on kolmiot, joten autoilijat ovat kaikista suunnista tullessa väistämisvelvollisia Karhusuontietä ylittävään pyöräilijään nähden. Mutta eipä se paljon pyöräilijän matkantekoa auta, kun pyörätie ohjataan jälleen mutkan ja puskan kautta risteykseen. Aivan kuin liikennesuunnittelija olisi ajatellut, että ei maar tässähän pyörätie menisi aivan liian suoraan ja näkyvyyskin olisi liian hyvä, laitetaas se kiertämään tuolta pöpelikön kautta.

Kuva: Kummallinen mutka Tapaninvainiontien ja Karhusuontien risteyksessä.

Kuva: Karhusuontien risteys pohjoisesta päin kuvattuna.

Jälleen sama toistuu seuraavassa Katajamäentien risteyksessä. Pyörätie tulee mutkan kautta risteykseen. Katajamäentien risteys kopterista katsottuna.

Kuva: Tapaninvainiontien ja Katajamäentien risteys.

Seuraava risteys on Kirkonkyläntie, jossa on liikenneympyrä. Jälleen pyörätie tekee koukkauksen oikealle. Kopterista nähtynä.

Tämän jälkeen ilman mitään ennakkovaroitusta tai liikennemerkkiä, pyörätie päättyy bussipysäkille:

Mihinkäs tästä jatkaisi? Ajoradalle? Jaa, tästähän menee sorapolku oikealle, jospa sieltä pääsisi. No ei pääse, vähän matkan päässä on jalkakäytävän merkki:

Ei muuta kuin takaisinpäin edellisen ylityspaikan kohdalle painamaan valonappia. Matka jatkuu Tapaninvainiontien vasemmalla puolella.

Seuraava risteys on Tapaninkyläntien liikenneympyrä. Kopterista.

Pyörätie ohjataan aivan käsittämättömän kauas vasemmalle itse liikenneympyrästä, ja jälleen puskan takaa ajoradalle. Tapaninkyläntieltä tulee rekkoja 50 km/h.

Kuva: Tapaninkyläntien liikenneympyrä. Joka ei tosin näy kuvassa, koska se on niin kaukana pyörätien jatkeesta.

Tapaninvainiontie päättyy ja Suutarilantie alkaa. Tämän jälkeen pyörätie kulkee vasemmalla puolella suhteellisen järkevästi pientä turhaa mutkittelua lukuun ottamatta. Yhdistetty kevyen liikenteen väylä on myös ihmeellisen kapea, vaikka tilaa olisi leveämmällekin.

Ja lopuksi, hyvät naiset ja herrat, pisteenä iin päällä, sokerina pohjalla, loppusilauksena, helmi!

Pyöräilijät ja jalankulkijat ohjataan kirjaimellisesti pellolle. Tämä ei ole vitsi. Tietyön kiertoreitti kevyelle liikenteelle on kuvassa vasemmalla näkyvä peltopläntti, joka kasvaa tummanvihreää ruohoa. Jättää suorastaan sanattomaksi. Eikä puhettakaan, että pyöräilijät olisi ohjattu vaihtamaan edellisessä Revontulentien risteyksessä alkavalle oikeanpuoleiselle pyörätielle. Tämäkin olisi vain pitänyt tietää etukäteen.

Minulla ei ole maastopyörää, joten ajan takaisin ja vaihdan taas puolta.

Mitä tästä jäi käteen? Viiden kilometrin matkalla Kehä I:ltä Kehä III:lle pyöräilijän on vaihdettava tien puolta kaksi kertaa ajettuaan kummallakin kerralla ensin harhaan opasteiden puuttuessa. Pelkästään 1,6 km pituisella Tapaninvainiontien osuudella pyöräilijän kannalta erityisen vaarallisesti rakennettuja risteyksiä on viisi. Ei tämä ollutkaan niin järin hyvä pyöräilyreitti. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten pyöräteitä rakennetaan päin mäntyä.

Kriittinen pyöräretki

2010-08-10T13:00:00.001+03:00

Kriittinen pyöräretki tänään 10.8. klo 17 Havis Amandan patsaalta.

Liikennesäännöillä on väliä

2010-08-09T20:11:00.015+03:00

Olen ilokseni huomannut, että viime aikoina on liikennesäännöistä ja erityisesti pyöräilijän risteysajosta virinnyt vilkasta keskustelua blogirintamalla. Tässä muutamia linkkejä:

Pohdiskeleva Liftari valaisee suojatiellä ajamista.

Osmo Soininvaara kirjoittaa väistämissäännöistä.

Otson "pikaopas" risteysajoon.

Ajantasaiset tieliikennelaki ja tieliikenneasetus -linkit löytyvät nyt sivun oikeasta laidasta, tutustukaa niihin.

Sitten asiaan, eli liikennesäännöistä keskustelemiseen. Jokaisen kommentaattorin kannattaisi selvittää itselleen, mistä asiasta ollaan milloinkin keskustelemassa. Esimerkiksi:

1. Millaiset liikennesäännöt ovat?
2. Millaiset liikennesääntöjen pitäisi olla?

Sitten on vielä jatkuvasti esille tuleva aihe,

3. Mitä sitten, kun toinen osapuoli rikkoo liikennesääntöjä?

joka ei oikeastaan liity enää liikennesääntöjen sisältökeskusteluun. Yksi kommentoijien toistuva vakioargumentti näyttää olevan se, että "en minä ainakaan pidä henkeni kaupalla oikeuksistani kiinni ja hullujahan ne pyöräilijät ovat, tulkoot vaan sieltä puskasta viittäkymppiä rekkaa päin minäminä-asenteella, eipä niillä säännöillä väliä ole kun pyöräilijälle siinä käy huonosti jos ei väistä jadajadajada".

No ei tietenkään kukaan pidä henkensä kaupalla etuajo-oikeudestaan kiinni. Velvoittaahan lakikin jo noudattamaan varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Mutta silloin joku osapuoli jättää noudattamatta väistämisvelvollisuuttaan, ja se onkin kokonaan toinen aihe, kuin keskustelu siitä, kenen kuuluu liikennesääntöjen mukaan missäkin tilanteessa väistää.

Tällainen argumentointi ja ajattelutapa on huolestuttavaa. Se on sama kuin sanoisi, ettei liikennesäännöillä ole mitään väliä, koska heikompi aina väistää.

Se on sama, kuin sanoisi, että vahvemman oikeus on ok. Että lailla ei ole mitään väliä, koska vahvemman oikeus määrää. Että anarkia on ok. Ja että se jolla on isompi nuija, saa mätkiä toista ihmistä naamalle, koska sillä on isompi nuija.

Laki on olemassa siksi, että yhteiskunnassa olisi järjestys ja heikommankin osapuolen oikeus olisi turvattu. Lailla on väliä. Liikennesäännöillä on väliä. Vaikka poliisi suhtautuisikin liikennesäännöistä tiedottamiseen huolettomasti ja sinnepäin, siltikin. Liikennesäännöillä on väliä.

Poliisi jakaa väärää tietoa

2010-08-03T10:23:00.016+03:00

Koska tieliikennelaki ja liikennesäännöt eivät vielä ole tarpeeksi väärin ymmärrettyjä, poliisi on nähnyt asiakseen jakaa jälleen virheellistä tietoa liikennesäännöistä. Tai sitten syyllinen on YLE, joka mahdollisesti tulkitsee väärin poliisin sanomisia. Median vaikutus kansalaisten liikennesääntöjen tuntemukseen on suuri, ja siten myös vastuu on suuri. Mutta yhtä suuri vastuu on poliisilla, jonka pitäisi tarkkaan harkita mitä suustaan päästelee. Kansalaiset kun tuppaavat uskomaan.

YLE: Pyöräilijät käyttäytyvät liikenteessä villisti

Ylikomisario Jouko Suomi Kymenlaakson poliisilaitokselta kertoo, että pyöräilijöille kirjoitettavien sakkojen määrä on kasvanut, kuten myös pyöräilijöiden määrä yleensä. Liikenneonnettomuuksissa loukkaantuu paljon pyöräilijöitä, vaikka kypärän käyttö onkin yleistynyt.

- 30–35 ihmistä kuolee vuosittain pyöräilyonnettomuuksissa Suomessa. Moni niistäkin onnettomuuksista voitaisiin välttää kypärää käyttämällä, Suomi sanoo.

Kypärän käyttäminen ei millään lailla estä onnettomuuksia. Kypärän käyttäminen voi vaimentaa onnettomuudesta seuranneen päähän kohdistuneen iskun. Onnettomuuksia estetään noudattamalla liikennesääntöjä kaikkien osapuolten toimesta, olemalla valppain mielin, rakentamalla uusiksi kaikki älyttömät ja vaaralliset liikennejärjestelyt sekä poistamalla pyörätien käyttövelvollisuus.

Itse asiassa kypärän käyttäminen lisää onnettomuuksia, jos tällainen ajattelutapa autoilijoilla on kovinkin yleinen. Että nyt voin ajaa tuon pyöräilijän eteen, sillähän on kypärä joka varmaankin estää onnettomuuden. Ja jos sillä ei ole kypärää, onnettomuus on pyöräilijän vika.

Pyöräilijöiden käyttäytyminen tasa-arvoisessa risteyksessä on Suomen mukaan yleinen ongelma.

- Pyöräilijän on aina väistettävä. Tähän on vain kaksi poikkeusta: jos auto tulee kärkikolmion takaa, on autoilijan väistettävä. Toinen on se, että kääntyvä ajoneuvo väistää ajotietä ylittävää pyöräilijää, Suomi listaa.

Eipäs ole pyöräilijän aina väistettävä. Ei ole. Ei ole! Got it? Lopettakaa nyt jo se pupun puhuminen, että pyöräilijän olisi muka aina väistettävä! Ajoradalla ajavaa pyöräilijää koskevat aivan samat säännöt kuin autoilijaakin.

Juuri tämän väärän informaation takia niitä onnettomuuksia tapahtuu! Autoilijat luulevat, että pyöräilijän kuuluu aina väistää. Kun julkisuudessa toitotetaan, että pyöräilijän on aina väistettävä paitsi sejatämä poikkeus, arvatkaa jäävätkö ne poikkeukset Pertti Perusautoilijan mieleen. Hän muistaa vain, että kyllä se pyöräilijä aina väistää. Lopettakaa nyt jo se aina-sanan käyttö. Se on vaarallinen.

- Pyöräilijät kuvittelevat, että suojatielle voi ajaa noin vain. Todellisuudessa pyöräilijän on väistettävä suojatiellä autoa ja talutettava pyörää. Suojatien yli saa kuitenkin ajaa, jos pyörätie jatkuu suoraan suojatien jälkeen, Suomi opastaa.

Nyt puhuu ylikomisario jo jotain aivan käsittämätöntä. Pyöräilijää, joka väistää suojatiellä autoa ja taluttaa pyörää, ei ole olemassakaan. Komisariolle tiedoksi, että pyörää taluttava henkilö on jalankulkija. Ja suojatietä ylittävää jalankulkijaa on autoilijan väistettävä.

Pyörällä taasen saa ajaa suojatien yli, jos vähintään tulosuunnan puolella suojatietä on pyörätie (KKO:1996:125). Jos kummallakin puolella on vain jalkakäytävä, kyseissä paikassa ei saisi muutenkaan ajaa pyörällä.

Ja sitten se väistäminen. Taas tämä sama sananparsi, että pyöräilijän on väistettävä paitsi silloinjasilloin, aiheuttaa väärinkäsityksiä, väärin muistamisia ja sekaannuksia. Suojatien yli ajavan pyöräilijän on väistettävä autoa ainoastaan siinä tilanteessa, kun hän ajaa ajoradan kanssa risteävää pyörätietä, autoilija ajaa suoraan eikä autoilijalle ole väistämisvelvollisuuden osoittavaa liikennemerkkiä (muuten, myös stop-merkki on tällainen). Tällaiset paikat ovat vain harvinaisia ainakin täällä Helsingissä. Useimmiten tilanne on se, että autoilijalle on kolmio tai autoilija on kääntymässä, kuten vaikka liikenneympyröissä. Eli jos tästä väistämissäännöstä pitäisi jotain ylimalkaista sanoa, kuten näkyy olevan tapana, sanoisin, että useimmiten autoilija väistää suojatietä ylittävää pyöräilijää. On harhaanjohtavaa puhua autoilijan väistämisvelvollisuudesta poikkeuksena, kun tämä "poikkeus" on yleisempi. Tieliikennelaissakin on ensiksi mainittu kääntyvän ajoneuvon väistövelvollisuus ja vasta sen jälkeen pyöräilijän väistövelvollisuus, "jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu".

Juuri tämä pyöräilijän uusi väistämissääntö oli vuoden 1997 lakimuutoksen ja sitä seuranneen "valistuskampanjan" suurin moka. Toitotettiin suureen ääneen virheellisesti, että pyöräilijän on aina väistettävä. Ja sen seurauksena ihmiset eivät vieläkään tiedä, kenen kuuluu väistää. Tai oikeammin, luulevat tietävänsä että toinen osapuoli on väistövelvollinen, mikä on moninkertaisesti vaarallisempaa kuin pelkkä tietoinen epätietoisuus.

Koko lakimuutos oli täysin tarpeeton ja siitä on ollut väärinkäsitysten takia paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Kukaan täysipäinen pyöräilijä ei muutenkaan ylitä ajorataa autoja väistämättä sellaisissa paikoissa, joissa laki asetti pyöräilijälle väistövelvollisuuden. Kuten vaikkapa silloin, kun erillinen pyörätie tulee keskeltä metsää ajoradan yli.

Villit pyöräilijät aiheuttavat päänvaivaa poliisille. Pyöräilijät tuntevat huonosti heitä koskevat liikennesäännöt.

Villit liikennejärjestelyt aikaansaavat villiä pyöräilyä. Entäs ne autoilijat, jotka eivät tunne liikennesääntöjä? Tai poliisit? Liikennesuunnittelija Kristina Glitterstamin sanoin,

"Kaupunki saa sellaiset pyöräilijät kuin se ansaitsee".

Rinnakkaistodellisuuden topologiaa

2010-07-31T13:24:00.011+03:00

Todellisuus...

...Rinnakkaistodellisuus

Vähenivätkö pyöräilijän oikeudet?

2010-07-29T23:45:00.006+03:00

Heinäkuun alussa tieliikenneasetus muuttui mm. pyörätien jatkeen merkinnän osalta.

Vanha laki:

Pyörätien jatke voidaan osoittaa jatkeen molemmin puolin olevalla valkoisella katkoviivalla.

Yhdistetyn tai rinnakkaisen pyörätien ja jalkakäytävän jatke voidaan merkitä koko leveydeltään suojatieksi. Polkupyöräilijä ja mopoilija saavat tällöin käyttää suojatietä tien ylittämiseen.

Uusi laki:

Pyörätien jatke merkitään kahdella valkoisella katkoviivalla. Merkinnällä osoitetaan pyörätieltä tulevalle polkupyöräilijälle ja mopoilijalle ajoradan ylityspaikka. Merkintää voidaan käyttää myös muissa polkupyöräilijälle ja mopoilijalle tarkoitetuissa ajoradan ylityspaikoissa.

[...]

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010. Asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan töyssyistä varoittavia liikennemerkkejä ja tiemerkintöjä sekä pyörätien jatkeen tiemerkintöjä saa käyttää vuoden 2017 loppuun.

Monella yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä on jo vedelty suojateille pikeä vajaan metrin leveydeltä toiseen laitaan, jota pitkin pyöräilijän on täten ylitettävä tie, joten itse lakimuutoksella ei näihin paikkoihin ole sen enempää vaikutusta. Heräsi kuitenkin pari kysymystä näistä yhdistetyistä kevyen liikenteen väylistä ja pyörätien jatkeista.

1. Mikä järki on siinä, että pyörätie ja jalkakäytävä on muuten yhdistetty, mutta jokaisen tien ylityksen kohdalla ne on erotettu toisistaan?

2. Lisääkö turvallisuutta, että pyöräilijä, joka ajaa yhdistetyn kevyen liikenteen väylän oikeaa reunaa, joutuukin jokaisen tien ylityksen kohdalla koukkaamaan vasempaan reunaan ja tien ylityksen jälkeen taas oikeaan reunaan, jos pyörätien jatke on merkitty väylän vasempaan reunaan?

3. Entä kun toinen pyöräilijä tulee vastaan tällaisella 80 cm leveällä kaksisuuntaisella pyörätien jatkeella, kumpi väistää suojatielle tai ajoradalle ja ottaa lainsuojattoman roolin ja oikeudellisen riskin ajaessaan "väärässä" paikassa?

4. Entä jalankulkija, joka lain mukaan saa kulkea yhdistetyn väylän kumpaa reunaa tahansa, onko hänen siirryttävä "omalle kaistalleen" tien ylityksen ajaksi, vai saako hän tukkia pyörätien jatkeen ylittäessään tietä, jos se on merkitty hänen kulkemaansa reunaan?

5. Jos ei, lisääkö turvallisuutta, että yhdistetyn väylän vasemmassa reunassa kulkeva jalankulkija ja oikeassa reunassa ajava pyöräilijä joutuvat ennen tien ylitystä yhtäkkiä vaihtamaan keskenään paikkoja, jos pyörätien jatke on merkitty vasempaan reunaan?

6. Jos kyllä, onko oikein että jalankulkija saa kulkea pyörätien jatkeella mutta pyöräilijä ei saa kulkea suojatiellä, vaikka pyörätien jatke olisi tukittu jalankulkijoiden toimesta ja suojatiellä olisi tilaa?

7. Mikä ihmeen järki on siinä, että lainsäädäntö pakottaa muuttamaan kulkulinjoja tien ylityksen ajaksi? Miksi yhdistettyä väylää kulkeva ei voi tietä ylittäessään jatkaa sitä reunaa jota oli kulkemassa?

8. Eikö tieliikennelaki ollut vielä tarpeeksi sekava?

9. Eikö pyöräilijöiden asemaa pitänyt parantaa eikä huonontaa? Eikö turvallisuutta pitänyt parantaa eikä huonontaa?

10. Kuka helvetin ääliö näitä neronleimauksia oikein saa, ja miksi ne menevät läpi?

Oikeuskäytäntö ja lainsäädäntö

2010-07-29T10:34:00.003+03:00

Lukekaa tämä Petri Sipilän erinomainen artikkeli Oikeutta pyöräilijöille Poljin-lehden numerosta 4/2010:
http://www.poljin.fi/Poljin%204_10_netti.pdf

Sama slaideina ja lisää havainnollisia kuvia:
http://www.poljin.fi/Pyorailija_oikeus_Lahti_Petri_Sipila_21042010_netti2.pdf

Liikenneratkaisujen onneton suunnittelu ja teiden olematon kunnossapito voidaan selittää (ei hyväksyä) osaamattomuudella, typeryydellä ja rahalla, mutta mikä on tekosyy sille, ettei lainsäädännössä vieläkään tehdä asioille mitään? Tietämättömyys ei ainakaan ole syy, kun pyöräilyjärjestöt ovat vuosikausia toitottaneet tieliikennelain ongelmista julkisuuteen.

Todellinen syy on päättäjien haluttomuus tehdä asioille mitään. Ja sehän on selvä: Käytännöksi on muodostunut, että onnettomuustilanteessa pyöräilijästä voidaan tehdä aina syyllinen riippumatta siitä, miten hän on ajanut. Pyöräilijän kun voidaan helposti tulkita rikkoneen liikennesääntöjä tulkinnanvaraisen tieliikennelain ja epäselvien, järjettömien liikennejärjestelyiden takia. Sehän on kätevää. Autoilijan näkökulmasta.

Todelliset teot pyöräilyn olosuhteiden parantamiseksi ja oikeuden turvaamiseksi kertovat todellisesta tahdosta lisätä pyöräilyn kulkutapaosuutta.

Ajoradalla ajaminen

2010-07-21T11:32:00.006+03:00

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa

"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan"

Tämä Olaus Petrin oivallinen tuomarinohje 1500-luvulta tulisi edelleen olla peruspilarina kaikessa lainsäädännössä.

Valitettavasti oikeus ja kohtuus ei toteudu laissa. Pyörätien käyttövelvollisuus ei ole oikeus eikä kohtuus, kun pyöräteille ei ole asetettu minkäänlaisia laatuvaatimuksia. Pyörätie poukkoilee korttelin välein ajoradan puolelta toiselle, keskellä pyörätietä on valopylväs, puu tai bussipysäkki, pyörätie päättyy yhtäkkiä, pyörätie on täynnä kuoppia, pyörätie on niin kapea ettei tilaa ole kaksisuuntaiselle liikenteelle, pyörätie tekee 360 asteen mutkia ja niin edelleen ja niin edelleen.

Erityisen idioottimaisen käyttövelvollisuudesta tekee se, että pyörätietä käyttämällä ei useinkaan ole edes mahdollista laillisesti ajaa sinne minne haluaisi. Onneksi sentään pyörätien käyttövelvollisuus ei ole täysin ehdoton ja jättää tulkinnanvaraa.

Miten tulkita tieliikennelakia? Oikeudenmukainen ja kohtuullinen tulkinta tieliikennelaista on, että pyörällä tulee voida ajaa kaikkialle minne autollakin ilman kohtuuttomia kiertoreittejä. Tästä tulkinnasta seuraa suoraan esimerkiksi, että pyöräilijä saa ajaa ajoradalla ryhmittyäkseen vasemmalle kääntymistä varten. Ajoradalle pitää voida siirtyä riittävän ajoissa ennen kääntymistä, jotta siirtyminen on turvallista tai edes mahdollista, yleensä edellisessä risteyksessä.

Jotta ei jäisi pienintäkään epäselvyyttä siitä, että pyöräilijä saa laillisesti esimerkiksi kääntyä vasemmalle muiden ajoneuvojen tapaan, tulisi tieliikenneasetuksen sanamuoto

Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

muuttaa vähintään seuraavasti:

Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella tai ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

Vielä parempi ja selvempi ratkaisu olisi poistaa pyörätien käyttövelvollisuus kokonaan. Vaikka pyörätien käyttövelvollisuus ei ole täysin ehdoton, monikaan autoilija ei tätä tiedä. Pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa kokonaan ja tästä tulee tiedottaa laajasti, niin että tieto tavoittaa jokaisen junttiautoilijankin eikä asiasta jää mitään epäselvyyttä. Nämä amatööriliikennepoliisit kun näkevät asiakseen tööttäämällä ja kiilaamalla kouluttaa ajoradalla ajavia pyöräilijöitä, jotka heidän vajaan ja virheellisen liikennelakitietämyksensä tai mutunsa perusteella rikkovat liikennesääntöjä.

Ajoradalla ajaminen on kuitenkin joissain tapauksissa pyöräilijälle sallittua, vaikka vieressä kulkisikin pyörätie. Autoilijan ei ole edes mahdollista tietää, onko hänen edessään ajava pyöräilijä laillisesti ajoradalla vai ei, joten pyöräilijää ei missään tapauksessa saa ryhtyä "opettamaan" ohittamalla liian läheltä. Pyöräilijä saattaa ajaa ajoradalla esimerkiksi ryhmittyäkseen vasemmalle kääntymistä varten. Tai pyörätiellä voi olla tietyö tai muu este, joka pakottaa pyöräilijän ajoradalle. Mahdollisia syitä on lukemattomia.

Koska liikenteessä kulkee koko kansamme älykkyysosamäärän jakauma, tulee liikennesääntöjen olla niin yksinkertaiset ja selkeät, että himmeimmätkin tähdet ne oppivat ja tajuavat.

Miksi onnettomuustilastot ovat synkentyneet? Ristiriitatilanteita muodostuu siksi, että pyöräilijöille ei sallita kulkemista muiden ajoneuvojen tapaan, vaan heidät on pakotettu epäloogisille, ahtaille, kiemurteleville ja poukkoileville reiteille. Jos kaikki ajoneuvot noudattaisivat samoja sääntöjä ja kulkisivat samoja reittejä, liikenne olisi ennakoitavissa ja yllättäviä tilanteita syntyisi vähemmän.

Pyöräilyä Unioninkadulla

2010-06-02T00:14:00.009+03:00

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa

Tässä pyörätie ja jalkakäytävä on erotettu toisistaan kiveyksellä. Väylä on ahdas ja vilkasliikenteinen. Ilmeisesti paikalle läntätyt yhdistetyn väylän ja tietyön merkit ovat oikeuttavinaan pyörätien tukkimisen kahdella roskalavalla, sillä tietyötä ei näy lähimaillakaan. Pikantin viimeistelyn tukokselle antavat kaksi keskelle pyörätietä pysäköityä pakettiautoa. Tinkimättömällä ammattitaidottomuudella.

Päivä rinnakkaistodellisuudessa

2010-05-27T08:49:00.010+03:00

Jotta voisimme paremmin ymmärtää symmetriaa, hypätään hetkeksi kuvitteelliseen todellisuuteen, jossa autoilijan ja pyöräilijän roolit ovat vaihtuneet.

Pyöräilijät huristavat pitkin leveää, suoraa ja tasaista moottoriliikennetietä, esimerkiksi Kehä I:stä tai Hämeenlinnanväylää. Autojen paikka on ympäröivillä poluilla. Aina kilometrin välein autoilijan on vaihdettava puolelta toiselle pitkin tunnelia tai siltaa. Polut ovat mutkittelevia, muhkuraisia ja mäkisiä. Jotkut mutkat ovat niin jyrkkiä, ettei auton kääntösäde riitä. Toisinaan autosta loppuu ylämäessä teho, niin että kuskin on siirryttävä työntämään.

Taajamassa niin ikään pyöräilijät ajavat keskellä suoraa ja sileää tietä ja autoilijat sivuilla. Jokaisen risteyksen kohdalla autoilijan on ajettava kynnysten yli. Autotiet ovat muutenkin ala-arvoisessa kunnossa, ja matkanteko on epätasaista ja pomppivaa. Jälleen autoilijan on vaihdettava jatkuvasti puolelta toiselle. Risteyksessä auto on aina väistämisvelvollinen. Jos risteyksessä on valot, ne palavat aina oletusarvoisesti vihreänä pyöräilijöille. Suoraan ajavalle autolle palavat oletusarvoisesti punaiset, jotta kääntyvä pyöräilijä voisi jatkaa matkaansa pysähtymättä. Saadakseen vihreän valon palamaan itselleen autoilijan on tultava ulos autosta ja käytävä painamassa nappia, joka on kaukana autotiestä ja talvisin lumikasan takana.

Autotiet ovat täynnä tukoksia: lumikasoja, puomeja, työmaita, parkkeerattuja pyöriä, parkkeerattuja autoja, bussipysäkkejä katoksineen, mainostelineitä, roskalavoja, jalankulkijoita, liikennevalotolppia. On autoilijan oma ongelma, kuinka hän selviää näistä tukoksista tai kohtaamistilanteesta toisen auton kanssa liian kapealla tiellä. Jalankulkijoilla on omat väylät, mutta he saavat kulkea myös siellä missä autotkin. Autoilijoiden on sovitettava nopeutensa kävelijöiden mukaan ja väistettävä heitä. Jos autoilija ajaa yli 15 km/h, hän on itsekäs ja piittaamaton kaahari. Mannerheimintie on erityisen suosittu koirien ulkoiluttamisreitti.

Toisinaan autotie loppuu kesken, eikä autoilija voi laillisesti jatkaa matkaansa eteenpäin ajamalla. Hänen on joko peruutettava edelliseen risteykseen tai työnnettävä autoaan eteenpäin, kunnes autotie jälleen jatkuu. Yleisönosastoilla ja nettifoorumeissa paheksutaan vimmatusti autoilijoita, koska he ovat kaikki itsekkäitä sääntöjen rikkojia.

Kuulostaako hullulta? Pyöräilijälle se on todellisuutta.

Symmetria

2010-05-26T10:21:00.006+03:00

Pyöräilyn olojen edistäminen tapahtuu todella hitaasti. Tämä johtuu kyvyttömyydestä nähdä pyöräilijän ala-arvoinen asema suhteessa autoliikenteeseen. Vallalla on kuvitelma, jonka mukaan pyöräilijälle ei lähtökohtaisesti kuulu mitään oikeuksia eikä paikkaa liikenteessä, vaan pyöräilijän tulisi olla nöyrästi kiitollinen niistä rippeistä, joita hänelle armollisesti liikennesuunnittelussa murustellaan. Monet pyöräilijät itsekin tukevat tätä käsitystä, ja siten toimivat tehokkaina hidasteina pyöräilyn kehittämiselle. Jotta jotain voisi joskus tapahtua, pyöräilijöiden pitäisi aktiivisesti vaatia tasa-arvoa liikenteessä eikä hiljaa tyytyä kohtaloonsa.

On ristiriitaista, että samaan aikaan kun päättäjät puhuvat julkisuudessa pyöräilyn edistämisestä, tehdään edelleen Hakamäentien kaltaisia liikenneratkaisuja, jotka vaikeuttavat pyöräilijän elämää. Pyöräteitä tukitaan autoilla, työmailla, roskalavoilla, lumikasoilla ja jopa puomeilla. Pyörätiet ovat mutkaisia ja mäkisiä, ne kiertelevät minne sattuu eikä opasteita ole. Pyörätiet ovat kamalaa hoitamatonta perunapeltoa. Kävelijät ja pyöräilijät tungetaan samaan tilaan. Pyörätiet päättyvät, jatkuvat ehkä tien toisella puolella ja taas päättyvät. Silti pyörätietä on liikennesääntöjen mukaan käytettävä. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Liikenteessä vallitsee törkeä epäsymmetria.

Miksi sitten pyöräilijän pitäisikään olla tasa-arvoinen autoilijaan nähden? Oikeastaan pyöräilijän pitäisi olla etuoikeutettu autoilijaan nähden, koska pyöräilijä tekee palveluksen kaikille valitessaan auton sijaan pyörän. Pyörä ei saastuta eikä melua. Pyörä vie vain vähän tilaa. Autoilijankin pitäisi ymmärtää olla pyöräilijälle kiitollinen, sillä pyöräily vähentää autoruuhkia. Ja onhan pyöräily hyvää liikuntaakin, tosin hyötypyöräilyä ei pidä nähdä urheiluna vaan liikennemuotona, ja liikenneratkaisut tulee tehdä sen mukaan. Siis siten että pyöräilijän energiankulutus on minimaalinen eikä maksimaalinen.

Kuulen usein perusteltavan pyöräilijöiden sivuuttamista liikenneratkaisuissa sillä, että pyöräilijöitä on vähemmän kuin autoilijoita. Seuraavassa pieni logiikan tietoisku:

1) Pyöräilyn olot ovat huonot, koska
2) Pyöräilijöitä on vähemmän kuin autoilijoita, koska (goto 1)

Tällaiselle perustelulle on olemassa hieno termi, nimittäin kehäpäätelmä. Jos pyöräilyä halutaan lisätä ja autoilua vähentää, tämä ei ainakaan onnistu rakentamalla jatkuvasti autoille lisää kaistoja. Asia joka pitäisi pystyä ymmärtämään heikommallakin maalaisjärjellä. Kun jaettavana on rajallinen kakku kahden ryhmän välillä, tasa-arvo voidaan saavuttaa vain sillä, että etuoikeutettu ryhmä menettää osan kakkusiivustaan. Siksi hyväosaiset vastustavat muutosta, jolla pyritään tasa-arvoon. Kun pyöräilylle otetaan lisää tilaa ja rahaa, täytyy olla valmis tinkimään autoilusta.

Monet autoilijat tuntuvat myös kuvittelevan, että he veroillaan ja maksuillaan yksin kustantavat kaiken tienpidon ja autoilusta aiheutuvat kustannukset. Verot ja maksut eivät kuitenkaan ole lähellekään riittävä korvaus edes viihtyvyyden pilaamisesta, kaupunkitilan viemisestä ja metelin ja saasteiden aiheuttamista terveyshaitoista. En tarkoita, että autoilu pitäisi kieltää, mutta tulisi edes pyrkiä symmetriaan autoilun ja pyöräilyn välillä.

Konkreettinen esimerkki Helsingistä on vaikkapa Hämeentie Kurvista Kaisaniemeen. Ratikkakiskot, jalkakäytävät, kaksi autokaistaa suuntaansa ja nolla pyöräkaistaa. Epäsymmetria. Pyöräkaistaa ei voi kuulemma laittaa, koska "se ei mahdu". Miten niin ei mahdu? Otetaan yksi autokaista pois. Yksi autokaista, yksi pyöräkaista. Symmetria.

Pyöräilyn edistämistä puomeilla

2010-05-24T10:14:00.006+03:00

Helsinki, suuri pyöräilykaupunki:

Kuvassa on Hämeenlinnanväylän ja Kaarelantien risteyksen kohdalla kulkeva pyörätie.

Tällainen toiminta on aivan käsittämätöntä. Ikään kuin pyöräilystä ei olisi tehty vielä tarpeeksi hankalaa, aivan erikseen tukitaan kokonainen pyörätie puomeilla. Puomit ovat niin lähellä toisiaan, ettei niiden välistä mahdu pyöräilemään, mistä kertovat myös polut pyörätien ulkopuolella. Suorastaan superälykästä toimintaa ensin rakentaa pyörätie ja sitten tukkia se niin ettei sitä voi käyttää.

Puomit on tietysti laitettu turvallisuuden vuoksi ja pyöräilijän omaksi parhaaksi, niin että tämä viimeinkin ymmärtäisi jättää pyörän kotiin ja vaihtaa henkilöautoon. Moiset esteradat alkavat horjuttaa dedikoituneemmankin pyöräilijän vakaumusta.

Mahtavatkohan tuollaiset puomit olla edes laillisia? Kai pyörätiellä pitäisi pystyä ajamaan? Vaadin tasa-arvon nimissä Hämeenlinnanväylälle autoilijoille vastaavia puomeja.

Tiesitkö tämän liikennesäännöistä?

2010-05-23T10:04:00.011+03:00

Kysymys: Miksi pyöräilijät rikkovat liikennesääntöjä enemmän kuin autoilijat tai jalankulkijat?

Vastaus: Pyöräilijät eivät riko liikennesääntöjä sen enempää kuin autoilijat ja jalankulkijatkaan.

Kysymys: Miksi minusta sitten tuntuu siltä?

Vastaus: Koska et tunne liikennesääntöjä. Ja koska esimerkiksi Helsingin Sanomat levittää väärää tietoa liikennesäännöistä.

Tiesitkö esimerkiksi tämän liikennesäännöistä?

Suojatiellä ajaminen. Suojatiellä saa ajaa pyörällä, kun pyörätie jatkuu suojatien jälkeen. (Tieliikenneasetus 37 §.)

Kävelykadulla ajaminen. Kävelykadulla saa ajaa polkupyörällä. (Tieliikennelaki 33 a §.)

Kävelykadun merkki.

Auton ohittaminen. Pyöräilijä saa ohittaa auton oikealta. (Tieliikennelaki 17 §.)

Väistämisvelvollisuus liikenneympyrästä poistuessa. Liikenneympyrästä poistuva ajoneuvo on kääntyvä ajoneuvo ja väistää siten myös polkupyöräilijöitä, jotka ylittävät risteävää tietä. (Tieliikennelaki 14 §.)

Kärkikolmio. Kärkikolmio osoittaa väistämisvelvollisuuden. Kolmion takaa tuleva ajoneuvo väistää myös polkupyöräilijöitä, jotka kulkevat risteävää tietä. (Tieliikenneasetus 14 § merkki 231.)

Polkupyörän pysäköinti ja ajaminen jalkakäytävälle pysäköintiä varten. Polkupyörän saa pysäyttää ja pysäköidä jalkakäytävälle. (Tieliikennelaki 27 §.) Looginen tulkinta tästä on, että polkupyörän saa myös ajaa jalkakäytävälle pysäyttämistä ja pysäköintiä varten, aivan kuten autonkin (tosin auton pysäyttäminen jalkakäytävälle on erityisen rajoitettua). Jos polkupyörää ei saisi ajaa jalkakäytävälle pysäyttämistä varten, ei pysäyttäminen jalkakäytävälle olisi mahdollista, vaikka tieliikennelaki erityisesti sallii tämän.

Liikennesääntöjen noudattamisesta

2010-05-13T17:22:00.011+03:00

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus pitää poistaa

Joka kevät innokkaimmat pyöräilyn ja viihtyisämmän kaupungin vihaajat kohkaavat suu vaahdossa kilpaa siitä, miten pahat, itsekkäät ja välinpitämättömät pyöräilijät eivät noudata liikennesääntöjä. En millään usko, että kukaan näistä valittajista on itse kokeillut pyöräilyä Helsingissä ainakaan useammalla eri reitillä. Hyvin pian pyöräilijä nimittäin havaitsee, että liikennesääntöjen mukaan ei yksinkertaisesti ole mahdollista pyöräillä, koska usein pyöräilijälle ei ole laillista paikkaa liikenneratkaisuissa.

En muutenkaan ymmärrä tätä pahat pyöräilijät -kohkaamista. Tietysti pyöräilijöistä löytyy sääntöjen rikkojia, aivan kuten jalankulkijoista ja autoilijoistakin. Harvinaisen hyvin pyöräilijät noudattavat sääntöjä ottaen huomioon miten vaikeaksi se on tehty. Jalkakäytävällä pyöräilevä on poikkeus, ei sääntö. Mutta menkääpä kehä ykköselle toteamaan, onko ylinopeus poikkeus vai sääntö, tai liikenneympyrään katsomaan, väistääkö autoilija kevyttä liikennettä kuten hänen lain mukaan tulisi tehdä.

Mutta asiaan. Esitän teille, hyvät lukijat, seuraavan kysymyksen: Kuinka kuvan tilanteessa punaisen nuolen suunnasta ajavan pyöräilijän tulisi liikennesääntöjen mukaan kääntyä vasemmalle Kadulle 2? Ja ei, oikea vastaus ei ole "taluttamalla suojateiden yli".

Tämä kuva on todellinen paikka Helsingissä ja vain yksi esimerkki siitä, miten sääntöjen noudattaminen ei ole mahdollista pyörällä ajamalla. Kevyen liikenteen väylän ja ajoradan välissä on metsää, eikä pyöräilijän ole mahdollista ryhmittyä oikein kääntyäkseen vasemmalle ajoradalle. Bonuksena on tietysti vielä järjettömän korkea kynnys Kadun 1 reunassa.

Oma tulkintani oikeaksi ratkaisuksi on, että voidakseen ajaa pyörällä lain mukaan ja ryhmittyäkseen oikein pyöräilijän on siirryttävä ajoradalle jo edellisessä puolen kilometrin päässä olevassa risteyksessä. Itselleni tämä ei olisi mikään ongelma, ajan paljon mieluummin sileällä hyvin hoidetulla ja suoralla ajoradalla kuin muhkuraisella ja mutkittelevalla kevyen liikenteen väylällä. Mutta varmasti moni tööttäilevä amatööriliikennepoliisi olisi eri mieltä.

Parkkikulttuuria

2010-05-03T23:57:00.003+03:00

Suojatielle on kätevä parkkeerata.

Rohkeasti ajoradalle!

2010-05-02T11:17:00.005+03:00

Liian usein kuulee pyöräilijöiden kertovan, etteivät he uskalla pyöräillä autojen seassa tai että "ajoradalle ei mahdu pyöräilemään".

Kyllä mahtuu. Jos sinne mahtuu auto, mahtuu pyöräkin. Pyörä vie paljon vähemmän tilaa kuin auto.

Polkupyörä on ajoneuvo. Ajoradalla ajaminen ei ole mikään autoilijoiden yksinoikeus, vaikka he itse eläisivätkin tällaisessa harhakuvitelmassa. Autoilijat kyllä väistävät ajoradalla ajavaa pyöräilijää, jopa paremmin kuin pyörätiellä ajavaa. Mitä useampi ihminen pyöräilee ajoradalla, sen turvallisemmaksi ajoradalla pyöräily muuttuu.

Vaikka ajorata olisi kapea, pyöräilijällä ei ole mitään velvollisuutta ajaa siten, että autoilija mahtuu hänet ohittamaan. Pyöräilijällä on velvollisuus ajaa niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Jos autoilija ei mahdu ohittamaan pyöräilijää, se ei ole pyöräilijän ongelma. Se ei tarkoita, ettei ajoradalla saisi ajaa pyörällä. Liian kapea ajorata on liikennesuunnittelijan ongelma, jonka seuraukset lankeavat autoilijan harmiksi.* Jos ajorata on liian kapea ohittamiseen, autoilijan on ajettava perässä niin kauan kunnes ohittaminen on turvallista. Niin se menee maantielläkin autojen kesken. Aina ei pääse välittömästi ohi, ja se täytyy vain hyväksyä. Pyöräilijän ei kuulu väistää jalkakäytävälle tai muutenkaan vaarantaa turvallisuuttaan siksi, että autoilija pääsisi hänen ohitseen.

On jo nähty miten suuri vaikutus pyöräilijöiden toiveilla on liikennesuunnitteluun. Mutta annas olla jos autoilu häiriintyy liikaa, kyllä alkaa asioita tapahtua. Varmasti Hämeentiellekin ilmestyisi pyörätie aika äkkiä, jos vain pyöräilijät itsepintaisesti ajaisivat ajoradalla kuten heidän kuuluukin liikennesääntöjen mukaan tehdä, ja autoilijoiden elämä kävisi liian epämukavaksi.

Vielä en ole jäänyt ajoradalla pyöräillessäni autoilijan yliajamaksi. Tööttäilijöitä ja kiilailijoita tapaa tietysti silloin tällöin. Kiilailijoihin saattaisi tehota tarpeeksi pitkä sivulle ulottuva varoitusheijastin, jonka terävä metallinen pää jättäisi liian läheltä ohittavan auton maalipintaan muiston liikenteessä törttöilystä. Onneksi nämä teiden omistajat ovat pieni vähemmistö, ja varmasti hekin oppisivat kunnioittamaan polkupyörää ajoneuvona, jos useampi pyöräilijä ottaisi itselleen kuuluvan tilan ajoradalta.

Siispä rohkeasti ajoradalle!

*) Pyöräilijän kiusaksi siirrettyjä ongelmia liikennesuunnittelussa vasta riittääkin, joten mistään kovin suuresta epäoikeudenmukaisuudesta autoilijan häviöksi ei voitane puhua.

Pyöräilyä Mannerheimintiellä osa 2

2010-04-26T09:17:00.005+03:00

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa

Pyöräilyä Bulevardilla osa 2

2010-04-26T09:06:00.006+03:00

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus pitää poistaa

Pyöräilyä Mannerheimintiellä osa 1

2010-04-25T11:42:00.003+03:00

Pyöräilyä Bulevardilla osa 1

2010-04-25T10:41:00.007+03:00

Tärkeysjärjestys

2010-04-21T09:14:00.004+03:00

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsingin+ratakuilun+kevyen+liikenteen+väylä+myöhästyy/1135256267575

"Kaupunki on sopinut eduskunnan kanssa, että huoltotunnelista louhittava kiviaines voidaan kuljettaa ratakuilua pitkin Jätkäsaareen, jossa se käytetään maan täyttöön uudella asuinalueella. Kivilouheen kuljetus kuilua pitkin on helpotus sekä Töölön asukkaille, että alueen liikenteelle"

Helpotus alueen liikenteelle, eli autoilijoille.

Tämä kuvastaa niin tyypillisesti vallitsevia asenteita. Taas uhrataan pyörätie auto- ja huoltoliikenteelle, kuten Hakamäentien remontin yhteydessä. Tällaista mokaa ei voi enää toistamiseen pistää typeryyden, tietämättömyyden tai ajattelemattomuuden piikkiin. Kyseessä on vakava asenneongelma. Pahoin pelkään, että tämä asenneongelma on juurtunut niin syvälle, että se poistuu vasta ihmisten mukana jos silloinkaan.

Käytännön teot kertovat todellisesta tärkeysjärjestyksestä. Ensin autot. Sitten pyörät, jos jää aikaa, tilaa ja rahaa. Jos autoilijoille tarvitaan lisää aikaa, tilaa tai rahaa, ne voidaan kätevästi ottaa pyöräilijöiltä.

Pyöräilyä on oikein kiva kannattaa ja kaksinkertaistella, kunhan sille ei tarvitse ottaa tilaa tai rahaa mistään. Vähän imagomarkkinointia, vihreää väriä kiiltävälle paperille ja kyllä se siitä ihan itsestään kaksinkertaistuu.

Rohkeasti suojatielle!

2010-04-10T09:38:00.012+03:00

Jalankulkija oli ylittämässä korotettua suojatietä kadulla, jolla oli nopeusrajoitus 30 km/h ja lähistöllä mm. koulu. Nähtyään jalankulkijan astuvan suojatielle lähestyvä autoilija kiihdytti ehtiäkseen ensin. Jalankulkijakin kiihdytti. Tiukka jänismittelö oli alkanut. Autoilija ei osoittanut merkkiäkään aikomuksestaan väistää, kuten ei jalankulkijakaan. Yleisö seurasi tiiviisti jännitysnäytelmää. Kenen pokka ja hermot pitäisivät loppuun asti? Kumpi väistäisi? Lopulta autoilija pysähtyi aivan viime hetkellä, tosin ajettuaan jo kokonaan suojatielle. Jalankulkijakin pysähtyi viime hetkellä. Hänellä oli sentään pelissä oma terveys. Autoilijalla pelissä oli vain kortti ja auto. Mutta silti riittävän suuri panos, että lopulta ne jarrutkin löytyivät.

Hyvät pyöräilijät ja jalankulkijat, pitäkää paremmin kiinni oikeuksistanne!

Olin liikkeellä sitten jalan, pyörällä tai autolla, näen jatkuvasti tilanteita, jossa jalankulkija pönöttää suojatien reunalla eikä uskalla mennä tien yli, vaikka lähin auto on aivan riittävän kaukana. Ratin takana ollessani huomaan, etteivät monet uskalla lähteä ylittämään tietä, vaikka selvästi hidastan. Toiset eivät vielä sittenkään, kun olen pysähtynyt. Jotkut ilmeisesti pelkäävät, että pysähdyttyänikin lähden yhtäkkiä kaasuttamaan heidän ylitseen. Tällaisella käytöksellä jalankulkijat edesauttavat sitä, että autoilijat eivät edes viitsi pysähtyä.

Jalankulkijoihin on pesiytynyt harhaluulo, että luopumalla oikeuksistaan liikenteessä he ovat joustavia ja epäitsekkäitä. Oikeuksistaan luopuminen on muka suotavaa. "Antaa autojen mennä ensin." Niinhän se äitikin opetti.

Ei, ei! Ei se niin mene. Oikeuksistaan luopumalla jalankulkija tai pyöräilijä luovuttaa samalla miljoonan muun jalankulkijan ja pyöräilijän oikeudet. Oikeuksistaan luopumalla jalankulkija opettaa autoilijoille, ettei heidän tarvitse noudattaa liikennesääntöjä. Ettei heidän tarvitse edes katsoa, tuleeko suojatielle ketään. Oikeuksistaan luopumalla jalankulkija tekee karhunpalveluksen kaikille.

Oikeuksista luopuminen tarkoittaa sitä, että säännöillä ei ole mitään merkitystä. Se tarkoittaa vahvemman oikeutta eli viidakon lakia. Miksi meillä on liikennesäännöt, jos lopulta merkitystä on vain viidakon lailla?

Minkään virallisten ja julkisten tahojen ei pitäisi missään nimessä edes vihjailla, että jalankulkijalle ja pyöräilijälle oikeuksista luopuminen normaalissa tilanteessa olisi hyvä asia tai lisäisi turvallisuutta.

Se ei lisää turvallisuutta. Se lisää vahvemman oikeutta ja opettaa autoilijoille, ettei heidän tarvitse olla valppaina.

Autossa on jarrut. Kuskilla on silmät päässä. Jos hän näkee toiset autot, hänen pitää nähdä jalankulkijat ja pyöräilijätkin, vaikka heistä tuleekin törmäystilanteessa Audiin pienempiä peltivaurioita. Liukkaallakin ajonopeuden pitää olla sellainen, että pysähtyminen ennen suojatietä on mahdollista.

Kehotan kaikkia jalankulkijoita, joilla siihen terveys ja kunto riittävät, menemään rohkeammin suojatielle ja näin kouluttamaan autoilijoita parempaan valppauteen ja sääntöjen noudattamiseen. Päättäväinen asenne, tiukka katse autoilijaan "minä menen nyt" ja jalkaa reippaasti toisen eteen.

Ole arjen sankari, mene suojatielle!

They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety.

- Benjamin Franklin

VTT:n liikenneturvallisuustesti testissä

2010-04-09T10:56:00.018+03:00

Hesari uutisoi 6.4. VTT:n uudesta liikenneturvallisuustestistä polkupyöräilijöille ja jalankulkijoille. Internet-pohjaisella testillä saa palautetta omasta liikennekäyttäytymisestään ja sen vaikutuksista liikenneturvallisuuteen. Tosin se, missä asioissa liikennekäyttäytyminen ja turvallisuus korreloivat mitenkin, jääkin vähän epämääräiseksi ja osittain testin tekijöiden ennakkoluulojen varaan.

Ensimmäinen ajatus Hesarin uutisen luettuani on: Testi pyöräilijöille ja jalankulkijoille? Missä on autoilijoiden testi? Uutisessa ei ole linkkejä, eikä VTT:n etusivulta löydy linkkiä autoilijoiden testiin. Mutta sekin on olemassa vaikka sitä ei uutisessa mainita: http://www.vtt.fi/proj/tl2025/tl2025_testit.jsp

Ei muuta kun testejä tekemään. Polkupyörätestin ensimmäisessä kysymyksessä tiedustellaan asianmukaisesti jarrujen, heijastimien yms olemassaoloa ja kuntoa. Mutta heti toinen kysymys vie uskottavuuspohjan koko testiltä:

2. Valitsetko reittejä, joilla voi käyttää autoliikenteestä erotettuja kevyen liikenteen väyliä tai vähäliikenteisiä katuja ja teitä?

Vastasit: En kiinnitä tällaiseen asiaan huomiota

(Oikeasti olisin halunnut vastata tähän, että valitsen mieluummin ajoradan kuin pyörätien, koska se on yleensä turvallisempi ja nopeampi)

Kevyen liikenteen väylien ja vähäliikenteisten katujen ja teiden käyttäminen on suositeltavaa, koska silloin törmäysmahdollisuudet autojen kanssa ovat vähäisiä. Kiinnitä jatkossa huomiota asiaan. Jos kevyen liikenteen väylää ei ole, aja aina tien oikeassa laidassa äläkä käänny varomattomasti vasemmalle. Älä myöskään tee yllättäviä väistöliikkeitä.

Siis ketkä näitä testejä oikein tekevät? Tiedemiehet vai humanistit? Kukkahattutädit? Autoilijat? Testin mukaan ajamalla ajoradalla asetan itseni suurempaan vaaraan, kuin jos ajaisin autotiestä erotetulla pyörätiellä. Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Ajoradasta erotetulla pyörätiellä ajaminen on paljon vaarallisempaa kuin ajoradalla ajaminen. Jotta kysymyksen 2 väärä ennakkoasenne erillisten kevyen liikenteen väylien turvallisuudesta tulisi aivan selväksi, katsotaanpa kysymystä 5:

5. Arvioi, mikä alla esitetyistä tilanteista on vaarallisin polkupyöräilijän kannalta?

A

B

C

Oikea vastaus on testin mukaan A. Kaikissa kuvissa autoilija on kääntymässä ja väistämisvelvollinen, pyöräilijä ajaa suoraan eteenpäin ajoradasta erotetulla pyörätiellä. Tästä kuvasarjasta puuttuu kuva D, yksi vaarallisimmista tilanteista: autoilija ohittaa pyöräilijän kääntyäkseen yhtäkkiä oikealle tämän eteen. Tilanne on kuten kuvassa C, paitsi pyöräilijä kulkee toiseen suuntaan. Näitä tilanteita sattuu lähes joka kerta kun hyppään satulan selkään. Viimeksi väistämisvelvollinen bussi (nro 22, terveisiä vaan keskiviikon iltavuorolaiselle) kääntyi eteeni niin että jouduin pysähtymään.

Mietitäänpä sitten tilannetta, jossa pyöräilijä ei ajaisikaan kyseistä kevyen liikenteen väylää, vaan ajoradan oikeaa laitaa tai oikeassa laidassa kulkevaa pyöräkaistaa. Kuvien A, B ja C tilanteissa pyöräilijä ja autoilija eivät olisi lainkaan törmäyskurssilla. Yllä kuvaamassani tilanteessa D törmäysvaara olisi olemassa. Se olisi kuitenkin huomattavasti pienempi kuin erotetun pyörätien tapauksessa, sillä autoilijan on paljon helpompi havaita ajoradan laidassa kulkeva pyöräilijä. Vaatisi aikamoista pumpulipäisyyttä ensin ohittaa ajoradalla ajava pyöräilijä ja sitten kääntyä tämän eteen oikealle. Todennäköisesti autoilija ei edes lähde ohittamaan pyöräilijää, jos on juuri aikeissa kääntyä. On helpompaa antaa pyöräilijän mennä ensin pois alta.

Että se siitä erillisten pyöräteiden turvallisuudesta ja törmäysmahdollisuuksien vähäisyydestä. Esimerkiksi Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun risteys on paikka, jossa Sturenkatua etelästä pohjoiseen ajaessani siirryn pyörätieltä ajoradalle ihan vain turvallisuuden takia ja välttääkseni tilanteen D.

Kysymys 7 käsittelee pyöräilijän ja autoilijan väistämissääntöjen tuntemusta kahdessa eri tilanteessa. Hyvä, mutta miksi ihmeessä tätä kysymystä ei ole autoilijoiden testissä?

Testi kehottaa pyöräilijää luopumaan oikeuksistaan ja väistämään joustavasti:

Näytät tuntevan nämä väistämisen perussäännöt. Sääntöjen tuntemus ja noudattaminen voivat vähentää riskejäsi. Vaaratilanteessa kannattaa lisäksi luopua oikeuksistaan.

10. Millä käytännön keinoilla pyrit parantamaan turvallisuutta (voit valita 0–6 vaihtoehtoa)?
[ ] Väistän risteyksessä joustavasti, vaikka säännöt vaatisivat ennen kaikkea sitä, että autonkuljettaja väistäisi

Onkohan joku VTT:llä saanut päähänsä, että pyöräilijöiden liikenneturvallisuus paranisi, jos vain pyöräilijät olisivat joustavampia? Eiköhän pyöräilijöiden joustavuus ole jo käytössä ääriään myöten, pelkästään jo siksi, että liikennesuunnittelu on pyöräilijän kannalta niin hanurista. Ja siksi, että Suomessa liikennekäyttäytymistä säätelee vahvemman oikeus. Tuskin nyt kukaan pitää hullun lailla henkensä kaupalla kiinni etuajo-oikeudestaan. "Oho tuo rekka kääntyy justiinsa mun eteen, no kyllä minä menen silti ensin koska minulla on etuajo-oikeus".

Oikeastaan on pöyristyttävää, että VTT ehdottelee pyöräilijöille aina "joustavaa väistämistä" eli oikeuksistaan luopumista, sillä sehän vain lisää vaaratilanteita, kun autoilijat oppivat siihen ettei heidän tarvitse väistää tai edes kiinnittää huomiota pyörätien suuntaan. Päinvastoin, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita pitäisi kannustaa pitämään hanakammin kiinni oikeuksistaan, niin autoilijat oppisivat valppaammiksi.

Varusteeni ovat kunnossa ja tunnen liikennesäännöt, mutta loppupalautteen mukaan ajotavassani pyöräilijänä on "paljon kehittämistä". Asteikolla 1-5 siis tulos 4, toiseksi huonoin.

Autoilijoiden testissä väistämissääntökysymykset loistavat poissaolollaan. Testi on painottunut autoilijoiden keskinäiseen toimintaan, varusteluun ja havainnointikykyyn. Kahdessa kysymyksessä tiedustellaan asennetta pyöräilijöihin ja jalankulkijoihin. Loppupalaute ilmoittaa, että minulla on autoilijana melko turvallinen ajotapa. Asteikolla 1-5 tulos 2, toiseksi paras. Olen kaksi pykälää parempi autoilija kuin pyöräilijä!

Hyvä VTT, tehkää ihmeessä väistämissääntöjen tuntemusta käsittelevä testi autoilijoille. Jotta tämän maan kaikki keskimääräistä paremmat kuskit voisivat palauttaa itsensä maan pinnalle. Sillä olisi todellista vaikutusta liikenneturvallisuuteen.

Hesarin uutinen
VTT:n liikenneturvallisuustestit

Paljon sanoja, vähän tekoja

2010-03-02T12:56:00.003+02:00

VR ja HSL aloittivat tammikuussa polkupyörien lisämaksuttoman kuljetuksen kokeilun pääkaupunkiseudun lähijunissa HSL:n lippualueella.

Tosi hienoa, jaloa, pyöräily-ystävällistä ja jeejee hypehype, paitsi että pyöriä ei saa kuljettaa ruuhka-aikoina klo 7-9 eikä 15-18. Ei edes maksusta. Eli juuri silloin kun pitäisi oikeasti mennä johonkin, kuten töihin.

Työmatkalaisille tämä hieno pyörän kuljetusetuus ei siis ainakaan ole suunnattu. No kenelle sitten? Niille, jotka haluavat matkustaa junalla harrastamaan pyöräilyä Helsingistä Vantaalle?

Vähän ärsyttää tällainen kosmeettinen pyöräilyjeesustelu julkisuudessa, josta ei ole mitään todellista hyötyä pyöräilijälle. Sama juttu kun maalataan jalkakäytävälle valkoista viivaa parin korttelin matkalle ja julistetaan, että nyt on sitten 26,7% lisää pyörätietä, olkaa kiitollisia.

Ennustan että seuraavaksi VR/HSL ilmoittaa kokeilun päättymisestä ja toteaa, että pyörän kuljettaminen junassa ei ollut kovin suosittua.

Todellinen teko pyöräilyn edistämiseksi olisi vaikka viimeinkin poistaa se pyörätien käyttövelvollisuus.

Kaahausmatematiikkaa

2010-01-14T00:25:00.006+02:00

Liikennekeskusteluiden kaahausmatematiikkaa:

Jos pyöräilijä ajaa 25 km/h, hän kaahaa.

Jos autoilija ajaa 30 km/h, hän köröttelee.

Siispä 25 > 30.

Jos pyöräilijä ja autoilija ajavat samalla, sanotaanko 30 km tuntinopeudella, pyöräilijä on itsekäs kaahari ja piittaamaton muiden turvallisuudesta, kun taas autoilijalle moinen vauhti on ihan ok. 70 kg painava pyörä on siis vaarallisempi kuin vaikka 2000 kg painava auto.

Siispä 70 > 2000.

Jalkakäytävän ylittäminen

2009-12-30T09:19:00.002+02:00

Lokakuussa 2008 Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun risteyksessä sattui pyöräilijän ja jalankulkijan kuolonkolari. Espan puistosta Kluuvikadulle ajanut pyöräilijä törmäsi jalkakäytävää ylittäessään jalankulkijaan, joka kaatui, löi päänsä ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Tapahtuneesta kirjoitti mm. Hesari. Kannattaa tutustua asiaan myös Poljin-lehden artikkelista 8/2009.

"Käräjäoikeuden mukaan miehen tilannenopeus oli liian suuri. Lisäksi hän rikkoi liikennesääntöjä ajamalla pyörällä jalkakäytävällä ja suojatiellä, joka ei ollut pyörätien jatke." -HS

Hesari uutisoi pyöräilijän ajaneen jalkakäytävällä, mikä antaa ymmärtää, että pyöräilijä ajoi jalkakäytävää pitkin. Tämän jälkeen kansan virallinen oman käden noitavainotuomaristo oli tietysti heti yksissä tuumin lynkkaamassa jalkakäytävällä ajanutta pyöräilijää ja oikeastaan koko onnettomuus oli jalkakäytävällä ajavien pyöräilijöiden syytä.

Todellisuudessa pyöräilijä ei kuitenkaan ajanut jalkakäytävää pitkin vaan ylitti sen, kuten lukemattomat autoilijatkin tekevät päivittäin ajaessaan esimerkiksi piha-alueelta kadulle tai toisinpäin. Pyöräilijän virhe oli liian suuri tilannenopeus, ei jalkakäytävän ylittäminen ajamalla.

Jos pyöräilijä ei saa ylittää jalkakäytävää ajamalla (luonnollisesti varovaisuutta noudattaen ja sopivalla tilannenopeudella), vaadin, että myös autoilijoiden on aina jalkakäytävää ja pyörätietä ylittäessään hypättävä ratin takaa pois ja työnnettävä auto jalkakäytävän yli.

Väistämissääntöjen epäloogisuus

2009-12-18T10:25:00.010+02:00

Kesällä 2009 Porin kaupunki tutki, kuinka hyvin porilaiset autoilijat ja pyöräilijät tuntevat pyöräilysääntöjä. Kyselyssä tutkittiin mm. väistämissääntöjen tuntemusta seuraavissa tilanteissa: liikenneympyrä, kärkikolmioristeys ja tasa-arvoinen risteys. Medioissa tulkittiin, että kylläpä väistämissäännöt tunnetaan hyvin, kun jopa kaksi kolmasosaa vastauksista oli oikein. Omasta mielestäni tulokset olivat huolestuttavia, mutta eivät yllättäviä. On erityisen huolestuttavaa, miten moni autoilija, jonka on täytynyt läpäistä ajokoe ja teoriakoe saadakseen kortin, ei tunne väistämissääntöjä.

Vuonna 1997 tuli voimaan uusi tieliikennelaki, jolla muutettiin tasa-arvoisen risteyksen väistämissääntöjä. Vanhan lain mukaan tasa-arvoisessa risteyksessä oli aina väistettävä oikealta tulevaa ajoneuvoa, oli se sitten pyörä, auto tai neliveto ruohonleikkuri. Yksinkertaista ja selkeää. Helposti muistettavaa.

Toista mieltä olivat lakiesityksen valmistelijat. Vanha laki oli heidän mielestään sekava ja vaikeasti omaksuttava, etenkin lapsille, joilla on vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta toisistaan...! (kyllä, tälläkin sitä perusteltiin, lukekaa vaikka tästä. Hallituksen esityksestä löytyy muitakin jänniä perusteluja, kuten "psykologinen etuajo-oikeus".) He päättivät, että on parempi, jos tasa-arvoisessa risteyksessä pyöräilijä ei olekaan enää tasa-arvoinen. Lopputuloksena uuden lain mukaan pyörätietä ajavan pyöräilijän pitää väistää tasa-arvoisessa risteyksessä vasemmaltakin tulevia autoja. Tämä kuulemma selkiyttää väistämissääntöjä ja on turvallisempaa pyöräilijöille.

Tarkastellaanpa tätä sääntöjen "selkeyttä" autoilijan näkökulmasta.

Autoilija lähestyy tasa-arvoista risteystä. Kumpi on selkeämpää, yksinkertaisempaa ja helpompi muistaa?

"Tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistät aina, paitsi jos se on pyöräilijä, paitsi jos se ajaa pyöräkaistalla tai ajoradalla" vai
"Tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistät aina."

Autoilija lähestyy suojatietä. Kumpi on selkempää, yksinkertaisempaa ja helpompi muistaa?

"Suojatielle menevää väistät aina, paitsi jos se on pyöräilijä, paitsi jos olet kääntymässä, paitsi jos suojatie on sellaisella etäisyydellä risteyksestä, että voidaan mielivaltaisesti ehkä tulkita että kääntymistilanne on jo ohi" vai
"Suojatielle menevää väistät aina."

No eipä siinä mitään, aivan eittämättä oikeuksien poistaminen pyöräilijältä oli hänen omaksi parhaakseen ja lisäsi hänen turvallisuuttaan, aivan kuten [sijoita tähän mieleisesi natsivertaus]. Kaikista turvallisinta olisi, jos pyöräilystä tehtäisiin niin epäsujuvaa, että pyörä jäisi kokonaan kotiin ja pyöräilijä ottaisi auton alleen. Peltilehmä ympärillä kun on huomattavasti turvallisempaa törmätä toiseen autoon. Mitä sitä nyt lailla heikomman oikeuksia turvaamaan.

Valitettavasti vain tämän "väistämissääntöjä selkiyttävän" lakimuutoksen jälkeen kukaan ei enää osaa väistämissääntöjä. No eipä siinäkään vielä mitään, jos vain autoilijat tiedostaisivat oman tietämättömyytensä väistämissäännöistä, ja itse väistäisivät ollessaan epävarmoja siitä, kenen oikeastaan kuuluisi väistää.

Kuitenkin monet autoilijat kuvittelevat olevansa hyvinkin perillä väistämissäännöistä. Kuten tutkimuksesta ilmenee, jotkut ovat erittäin vaarallisesti jopa täysin varmoja olevansa etuajo-oikeutettuja, vaikka laki sanoisi juuri päinvastoin. Autoilija ei tajua, että kiertoliittymästä poistuminen on kääntymistä, tai että kolmio tarkoittaa sitä, että myös pyöräilijöitä väistetään. Monella autoilijalla kuin myös pyöräilijällä on se virheellinen kuvitelma, että pyöräilijä väistää aina autoa. Tämän voi todeta itsekin käymällä pienellä pyörälenkillä Helsingissä tai vaikka lukemalla internetin keskustelupalstoja, jotka yleensä eivät kelpaa minkäänlaiseeksi lähteeksi tai todisteeksi, paitsi silloin kun on kyse ihmisten vääristä tiedoista ja idioottimaisesta uskosta omaan oikeassa olemiseen faktoja tarkistamatta.

Muistan, kun tuota uutta lakia taannoin näkyvästi mainostettiin elokuvateattereissa ja televisioissa. Itsellenikin tuolloin vielä kortittomana jäi sellainen vaikutelma, että aika epäloogista oli, mutta kai se meni jotenkin niin, että pyöräilijä väistää melkein aina. Yksityiskohdat uusista väistämissäännöistä eivät ainakaan jääneet mieleen.

Uudet väistämissäännöt, joita perusteltiin pyöräilijöiden turvallisuudella, aiheuttivatkin sekavuudellaan vääriä käsityksiä väistämissäännöistä - ja sen myötä lisää vaaratilanteita.

Väistämissääntöjen tulisi olla selkeät nimenomaan autoilijan näkökulmasta. Pyöräilijälle kun käytännön pakko sanelee jo selkeät väistämissäännöt: väistä aina autoa, jos et halua kuolla tai halvaantua.

Porin pyöräilysääntötutkimus
Tieliikennelaki
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta 251/1996
Väistämissääntöjä

Tappajasepelin hyvät ja huonot puolet puntariin

2009-12-05T00:42:00.005+02:00

Helsingin rakennusviraston ylläpitotoimiston päällikkö Pekka Isoniemi kommentoi YLE TV2:n uutislähetyksessä 3.12, miksi Helsinki ei aio luopua tappajasepelin käytöstä pyöräteillä. Isoniemen mukaan tappajasepelillä on hyviä ominaisuuksia: se pysyy hyvin kulkuväylillä ja on edullisin käytettävissä olevista vaihtoehdoista.

Huonona puolena Isoniemi unohtaa mainita, että tappajasepeli nimensä veroisesti tappaa talvipyöräilyn. Sama jos lääkäri pitäisi oireita lievittävää lääkettä hyvänä hoitoratkaisuna, vaikka se sivuvaikutuksena tappaa potilaan.

Sepelin ansiosta pyörän pito on jäisellä kelillä parempi, paitsi että sepelin ansiosta ei voi pyöräillä. Mahtavaa.

Pyörätien käyttövelvollisuuden tulkinta

2009-12-01T00:19:00.006+02:00

Tieliikenneasetus ja tieliikennelaki.

Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

Tulkitsen, että koska ajoradan käyttäminen on aina turvallisempaa esimerkiksi paremman päällysteen ja pyörätien eteen kääntyvien autoilijoiden takia, minun ei tarvitse käyttää vasemmalla olevaa pyörätietä. Lyhyt matka lienee päättäjien mielestä pääkaupunkiseudulla noin 30 km päätellen siitä millaista serpentiiniä pyörätiet ovat.

Merkillä osoitetaan ajoradasta rakenteellisesti erotettua taikka erillistä pyörätietä, jota polkupyöräilijän on käytettävä ajaessaan asianomaiseen suuntaan.

Tulkitsen, että jos pyörätie ohjataan suoraan menevään ajorataan nähden kiertoreitille ylös, alas tai sivulle, siis eri suuntaan kuin olen ajamassa, minun ei tarvitse käyttää sitä.

Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

Tulkitsen, että saan kuljettaa pyörää ajoradalla pyörätien sijaan, sillä erityiset syyt (erityisen vaaralliset pyörätiet ja erityisen piittaamattomat autoilijat) pakottavat siihen. Tilapäisyys tarkoittanee tässä noin kolmea vuotta, minkä ajan pääpyöräilyväylä Käpylässä ja Pasilassa oli tilapäisesti suljettuna Hakamäentien remontin takia.

Pyöräilyn edistämistä sepelillä

2009-11-14T13:29:00.010+02:00

Helsinki haluaa edistää pyöräilyä. Siispä Helsinki ripottelee teräviä kiviä pitkin pyöräteitä.

Heti ensimmäisten pakkasten tultua pyöräni kumit ovat puhjenneet viikon sisällä yhteensä kolme kertaa. Molemmat ulkokumit olivat pistosuojatut, joskaan eivät aivan uuden karheat. Ajelin niillä kuitenkin iloisesti kesän ja syksyn ilman rengasrikkoja. Vähemmän vihkiytynyt pyöräilijä olisi jo luovuttanut. Enemmän vihkiytynyt pyöräilijä menee ja ostaa pyöräänsä uudet pistosuojatut ulkokumit.

Varsinkin ympärivuotinen pyöräily vaatii jatkuvaa kilpavarustelua kaupungin laajamittaista pyöräilyn vaikeuttamisprojektia vastaan. Pistosuojatut ulkokumit sepeliä vastaan, maastopyörät ja jousitukset reunakiviä vastaan, pyöräilykypärä vaarallisesti rakennettuja pyöräteitä ja autoilijoiden piittaamattomuutta vastaan (joskin erään tutkimuksen mukaan pyöräilykypärän käyttö lisää autoilijoiden piittaamattomuutta). Viimeisimmän teknologian käyttöä vaativa, välineurheiluksi muuttunut pyöräily ei ainakaan kannusta peruspetteriä hyppäämään pyörän satulaan hyötymatkoilla.

Olin matkalla kriittiselle pyöräretkelle kun pyörän kumi puhkesi terävään sepeliin. Ironian huipentuma. En voinut osallistua huonoja pyöräilyolosuhteita kritisoivaan mielenilmaukseen, koska pyöräilyolosuhteet olivat niin huonot etten päässyt perille.

Suoraan ajavan pyöräilijän valojärjestelyt

2009-10-04T14:20:00.005+03:00

Ja miksi pyörätien käyttövelvollisuus tulee poistaa

Autoilija! Oletko kyllästynyt oikealle kääntyessäsi väistämään suoraan ajavia pyöräilijöitä? Ei huolta! Tämä autoilijalle epämukava liikennesääntö on nyt onnistuttu kiertämään näppärästi liikennevalojärjestelyillä Helsingissä.

Kuvitelkaamme, että autoilija ja pyöräilijä ajavat samaan suuntaan. Autoilija ajoradalla, ja pyöräilijä pyörätiellä, joka kulkee ajoradan oikealla puolella. Tulemme valo-ohjattuun risteykseen. Sekä autoilija että pyöräilijä jatkavat suoraan eteenpäin risteyksen yli. Normaalisti molemmille palaa vihreä valo samaan aikaan. Autoilija, joka kääntyy oikealle pyörätien yli, joutuu väistämään pyöräilijää.

Nyt uusilla nerokkailla valojärjestelyillä Helsinkiin on tehty paikkoja,
joissa suoraan risteyksen yli ajavalle autoilijalle palaa vihreä, oikealle kääntyvälle autoilijalle palaa vihreä, mutta suoraan ajava pyöräilijä joutuukin pysähtymään punaisiin valoihin painamaan nappia.

Suoraan ajava pyöräilijä joutuu siis väistämään kääntyvää autoilijaa. Reilua? Sujuvoittaa ja edistää pyöräilyä?

Joku suunnittelijapappa on varmaan tämänkin hienon ratkaisun onnistunut perustelemaan turvallisuudella. Pyöräilijällä on epäilemättä tosi turvallista, kun hän väistää kaikkia muita. Kovin tasa-arvoista se vain ei ole, eikä pyöräilyä sujuvoittavaa. Jos pyörätien käyttövelvollisuutta ei olisi, olisivat pyöräilijä ja autoilija tässäkin asiassa tasa-arvoisia liikennesuunnittelijan sabotaasiyrityksistä huolimatta.

Tällaisia paikkoja löytyy Helsingistä esimerkiksi Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksestä Mäkelänkatua etelästä pohjoiseen ajettaessa, ja Hämeentien ja Hermannin rantatien risteyksestä Hämeentietä pohjoisesta etelään ajettaessa.

Mitä tehdä ja miten - pähkinänkuoressa

2009-09-22T08:44:00.012+03:00

Seuraavassa lyhyesti listattuna ensisijaiset muutokset ja toimenpiteet pyöräilyn parantamiseksi. Lisää juttua eri aiheista myöhemmin.

Pyörätien käyttövelvollisuus poistetaan. Tämä on kaikista akuutein parannustarve. Pyörätien käyttövelvollisuus palvelee ainoastaan autoilijaa.
Helsinkiin rakennetaan kattava pyöräkaistaverkosto. Erillisistä pyörätieratkaisuista tehdään yhtä sujuvia, suoria, hyvin hoidettuja ja hyvin opastettuja kuin autoteistäkin. Pyöräilijöitä ei laiteta risteyksien kohdalla kiertämään sen enempää kuin autoilijoitakaan. Erityisesti junaratojen varsille tulee rakentaa suorat ja katkeamattomat pyörätiet esikaupungeista keskustaan asti.
Asenteita on muutettava. On ymmärrettävä, että pyöräilyn aseman kehittäminen on todella hyvä idea kaikkien kannalta. Se on välttämätöntä viihtyisyyden ja liikenteen sujuvuuden säilyttämiseksi Helsingissä. Pyöräily on tulevaisuus.

Koko homma tietysti lähtee asennemuutoksesta. Asennemuutos vaikuttaa ensinnäkin siihen, että pyörätie- ja pyöräkaistaratkaisuista tehdään tasa-arvoisia muihin kulkuneuvoihin nähden. Toiseksi se vaikuttaa siihen, että autoilijat oppivat hyväksymään pyöräilijät osana liikennettä, mikä puolestaan vaikuttaa pyöräilijöiden turvallisuuteen. Autoilijat oppivat, että tiet eivät kuulu vain autoilijoille.

Esipuhe

2009-09-21T23:15:00.009+03:00

Puhtaamman huomisen puolesta

Elämme maailmassa, jossa autoilu on oletusarvo. Liikenneratkaisut ja rakennussuunnitelmat tehdään olettaen, että kaikki kulkevat autolla. Samalla ihmetellään, miten yksityisautoilua voisi vähentää. Keskustelussa autoilun vähentämiseksi puhutaan lähinnä joukkoliikenteen kehittämisestä. Pyöräilyn kehittäminen jää taka-alalle, vaikka pyörä on hyvä vaihtoehto autolle monessa tilanteessa.

Pyörä on yksi maailman parhaimpia keksintöjä. Pyörä on saasteeton, meluton, halpa ja nopea lyhyiden matkojen kulkuneuvo.

Valitettavasti pyöräilijöiden asema liikenteessä on ala-arvoinen. Erityisesti Helsingissä pyörätieverkko on katkonainen, epäjohdonmukainen, epäkäytännöllinen ja suorastaan rangaistuksenomainen. Pyöräteiden päällysteitä ei hoideta. Pyörätiet ovat yleisiä parkkipaikkoja, bussipysäkkejä, lastausalueita, jalkakäytäviä, kaatopaikkoja. Pyörätie saattaa poukkoilla puolen kilometrin välein kadun puolelta toiselle. Silti pyörätietä on lain mukaan käytettävä, jos sellainen on ajoradan viereen merkein lätkäisty.

Pyöräilijän asema on todella epätasa-arvoinen autoilijaan verrattuna. Jotta pyöräilyn suosio kasvaisi, pyöräilijän asema liikennesuunnittelussa ja laissa tulisi nostaa vähintään tasa-arvoiseksi autoilijan kanssa. Ja koska pyöräily on kaikkien etu, pyöräilijälle tulisi antaa etuoikeuksia autoilijaan nähden. Pyöräilystä pitää tehdä kannattavaa.

Pyöräilystä tehdään kannattavaa rakentamalla todellinen toimiva pyöräkaistaverkko Helsinkiin. Tavoitesanahelinä ja jalkakäytävälle ja karttoihin maalatut pyörätiet eivät paranna pyöräilijän asemaa. Päinvastoin, jalkakäytävälle maalattu "pyörätie" poistaa pyöräilijältä oikeuden ajaa ajoradalla, joka on paljon paremmin hoidettu, tasaisempi, suorempi, sujuvampi ja turvallisempi. Ajoradalla ei ole kynnyksiä ja mutkia jokaisessa risteyksessä. Ajoradalla ei painella nappeja liikennevaloissa. Ajoradalla pyöräilijää koskevat samat väistämisvelvollisuudet ja etuajo-oikeudet kuin autoilijaakin. Kääntyvä autoilija ei voi olla huomaamatta ajoradalla ajavaa pyöräilijää.

Sen sijaan, että jatkuvasti kasvavia ruuhkia yritetään ratkaista syytämällä lisää rahaa autoiluun ja lisäämällä autokaistoja, tulisi keskittyä siihen, miten houkutella enemmän ihmisiä pois meluavan, saastuttavan ja yhteistä kaupunkitilaa vievän autoilun parista. Autoilu ei vähene ainakaan lisää kaistoja rakentamalla.

Autoilun suosiosta ei tarvitse olla huolissaan. Autoilijoita riittää kyllä. Ruuhkaiset kadut toimivat jo luonnollisena autoilun rajoittimena. Se, mistä tulisi olla huolissaan, on pyöräilyn suosio.

Pyöräilyn suosiminen on kaikkien etu. Myös niiden, jotka eivät pyöräile. Puhtaampi, meluttomampi, saasteettomampi ja viihtyisämpi kaupunki on kaikkien etu. Autoilu on vain autoilijan etu, muiden haitta. Kaikki eivät voi pyöräillä, eikä kaikkien tarvitse pyöräillä. Mutta mitä enemmän pyöräilyyn kykeneviä ihmisiä pyöräilee, sen parempi kaikille. Ainakin alle 15 kilometrin työmatkoilla pyörä on terveelle aikuiselle aivan varteenotettava vaihtoehto, jos vain liikennesuunnittelija on antanut pyöräilijälle tasa-arvoisen mahdollisuuden.

Liikennesuunnittelu on avainasemassa

Netin keskustelupalstoilla huomio kiinnittyy aivan liiaksi väärään asiaan. Autoilijat ja jalankulkijat kyräilevät pyöräilijöille koska "ne ajaa mun tilassa", kun todellinen ongelma on liikennesuunnittelussa.

Todellinen pyöräilyn edistäminen vaatii suurta asennemuutosta. Kaikki liikennesuunnittelu tehdään oletusarvoisesti autoilijan ehdoilla. Pyöräilijät tungetaan sitten johonkin jos jää tilaa. Autotiet vedetään suoriksi ja tasaisiksi, pyörätiet mutkittelevat ja kiertelevät missä sattuu. Ylös ja alas, ajoradan puolelta toiselle, ali ja yli. Opasteet puuttuvat. Pyörätiet rakennetaan välttämättömänä pahana, kosmeettisena suorituksena, eikä suunnittelussa oteta lainkaan huomioon sitä, onko pyörätieverkko järkevä, nopea, suora ja johdonmukainen.

Tässä blogissa näen pyöräilyn liikennemuotona, en harrastuksena. Tuon esille pyöräilyyn liittyviä epäkohtia erityisesti Helsingissä. Asioille on tehtävä jotain. Ja jotta asioille voisi tehdä jotain, ne on tiedostettava, tuotava esille, huudettava julki ja saatettava julkisen keskustelun alle.

Pyöräilyolosuhteiden parantaminen edes siedettävälle tasolle Helsingissä on todella suuri työmaa, mutta jostain on aloitettava, ja on aloitettava heti. Epätasa-arvoisesta asemasta noustaan vain sillä, että me pyöräilijät emme enää alistu vallitsevaan tilanteeseen vaan vaadimme oikeuksiamme.