En pyöräile huvikseni, kuntoillakseni tai harrastaakseni. Pyöräilen päästäkseni paikasta toiseen. Nopeasti, sujuvasti ja mahdollisimman vähällä energialla.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Polkupyöräilijän perusvarusteet

Näin pyöräilysesongin kynnyksellä on jälleen tullut aika kaivaa se oma vanha Helkama kellarista pölyyntymästä, öljytä ketjut, tarkistaa vaijerit sekä tehdä muita pieniä huoltotoimenpiteitä. Vastuullinen pyöräilijä muistaa myös päivittää pyöräilyvarusteensa ajan tasalle. Seuraavia perustarvikkeita saatat tarvita lähtiessäsi pyöräretkelle Helsingissä:


Maalivahtisuojat


Haarniska


Sumopuku


Laskuvarjo


Kaasunaamari

Jarruraketti


Valonheitin

Sumutorvi

Kauhakuormaaja

Videokamera

Musta laatikko

Lääkäri

Lakimies

Pappi

Teleportti

Kuvat on pöllitty internetistä ilman lupaa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Vähäinen tapaus

Sattuipa kerran vähäinen tapaus, joka ei kiinnostanut ketään.

Marraskuussa 2010 tapahtui Helsingissä Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteyksessä pyöräilijän ja autoilijan välinen liikenneonnettomuus. Kärkikolmion takaa tullut autoilija ajoi pyöräilijän eteen pyörätien jatkeen päälle, minkä seurauksena pyöräilijä törmäsi autoon väistöyrityksestä huolimatta. Pyöräilijä loukkasi jalkansa, ja polkupyörän kampi vääntyi. Autoon tuli lommo. Klassinen tapaus, joista emme koskaan kuule, koska niillä ei ole media-arvoa; kukaan ei kuollut, syyllinen ei paennut paikalta, eikä uhri ollut lapsi.

Törmäyksen jälkeen autoilija ilmaisi, että vika oli pyöräilijässä, koska pyörää olisi hänen mielestään pitänyt taluttaa pyörätien jatkeella. Paikalle kutsuttiin poliisi, jolle autoilija kertoi ajaneensa Lahnalahdentietä kohti Lauttasaarentietä kääntyäkseen risteyksestä vasemmalle. Kertomansa mukaan autoilija oli havainnut pyöräilijän tulevan Lauttasaarentietä oikealta, mutta hänen mielestään pyöräilijä oli "niin kaukana", että hän oli ajanut risteykseen ja pysäyttänyt pyörätien jatkeen päälle väistääkseen risteävää ajoneuvoliikennettä[1].

Lauttasaarentietä Espoon suunnasta ajanut pyöräilijä oli niin ikään havainnut risteykseen ajavan autoilijan. Pyöräilijä oli olettanut autoilijan noudattavan väistämisvelvollisuuttaan, mutta autoilija ajoikin pyörätien jatkeen päälle pysähtyen pyöräilijän eteen. Pyöräilijän jarrutuksesta ja väistöyrityksestä huolimatta törmäys tapahtui. Tien pinta oli paljas ja märkä, ja suojatiemaalaukset olivat liukkaat.

Onnettomuuspaikka: Lauttasaarentien ja Lahnalahdentien risteys.

Asiaa tutkittiin kahtena liikennerikkomuksena. Autoilijan osalta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisenä risteyksessä, ja pyöräilijän osalta olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta jättämisenä vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Tieliikennelaki 8 luku
103 § Liikennerikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin 73 a, 98–102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikennerikkomuksesta sakkoon.

98 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Rangaistus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta säädetään rikoslain 23 luvun 1 §:ssä.

Rikoslaki 23 luku
1 § Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 
Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Kun kaksi autoilijaa kolaroivat vastaavassa tilanteessa, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Kun autoilija ja pyöräilijä kolaroivat pyöräilijän ollessa väistämisvelvollinen, tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.[2] Miksi tätä tapausta ei tutkittu autoilijan osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena, vaan vain liikennerikkomuksena?

Mitä voimme tästä päätellä? Sen, että tutkinnanjohtajan mielestä autoilijan virhe ei ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa pyöräilijän turvallisuudelle. Ei, vaikka virheestä seurasi onnettomuus. Ilmeisesti törmäys auton kanssa ei sekään vielä ollut pyöräilijälle vaarallinen.

Joulukuun lopussa pyöräilijä sai Helsingin syyttäjänvirastosta kihlakunnansyyttäjän allekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin esitutkinnan lopettamisesta. Perustelu tutkinnan lopettamiselle oli identtinen kummankin osapuolen epäillyissä liikennerikkomuksissa.

"Käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioituna, jos esitutkinta toimitettaisiin loppuun ja jos rikokseen liittyvät näyttö- ja oikeuskysymykset saataisiin syyksilukevan ratkaisun edellyttämällä varmuudella esitutinnassa selvitettyä tulisin jättämään syytteen nostamatta vähäisyysperusteella. Pyöräilijä on törmännyt risteyksessä pysähtyneenä olleeseen henkilöautoon. Pyöräilijälle tapahtuneesta aiheutuneita vammoja voidaan pitää lievinä ja henkilöautoon on tullut vähäiset vauriot. Tapausta voidaan olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä.

Tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaadi esitutkinnan toimittamista.

Epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä."

Epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?

Koska pyöräilijän vammat jäivät lieviksi[3], autoilijalle ei tullut mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia liikennesääntöjen rikkomisesta, ei edes sakkoja. "Lieviksi" vammat jäivät siksi, että pyöräilijän väistöyrityksen ansiosta nopeus oli törmäyshetkellä suhteellisen alhainen, eivät siksi, että autoilijan virhe olisi ollut vähäinen.

Jos rikoksen vähäisyyttä perustellaan vahinkojen lievyydellä, ollaan pahasti metsässä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että autoilija voi järjestelmällisesti laiminlyödä väistämisvelvollisuutensa pyöräilijän suhteen, jos pyöräilijä on riittävän kaukana[4] ehtiäkseen väistää autoilijaa. Jos etuajo-oikeutettu pyöräilijä joutuu väistämään autoilijaa, mitään konkreettista vahinkoa ei edes synny, jolloin tämän logiikan mukaan väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on autoilijalle aina vähäinen rikos. Silloin ei ole mitään väliä, mitä laki sanoo väistämisvelvollisuudesta. Silloin kyse on vahvemman oikeudesta. Tutkinnanjohtajan ja syyttäjän menettely myötäilee ajattelutapaa, jonka mukaan liikenteessä pätee viidakon laki.

Mutta tätähän tapahtuu koko ajan: väistämisvelvollinen autoilija ajaa välinpitämättömyyttään pyöräilijän eteen. Useimmiten onnettomuutta ei tapahdu, koska heikompana osapuolena pyöräilijä lopulta väistää. Mutta joskus "vähäisestä" väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättämisestä seuraakin vakavampi onnettomuus. Tutkinta- ja oikeuskäytäntö, joka ei rankaise autoilijaa tästä liikennerikoksesta edes onnettomuuden sattuessa, antaa viestin, ettei pyöräilijää tarvitsekaan väistää.

Tutkinnan lopettamispäätös ei ota kantaa siihen, syyllistyikö autoilija epäiltyyn rikokseen. Todistajia ei ollut. Autoilija olisi voinut olla rikokseen syytön[5] silloin, jos pyöräilijä ei olisi ollut vielä lähimaillakaan autoilijan ajaessa pyörätien jatkeelle, ja pyöräilijä olisi huvikseen ajanut päin jo tovin aikaa pysähtyneenä ollutta autoa loukatakseen jalkansa ja rikkoakseen pyöränsä[6]. Tai ehkä pyöräilijä ajoi silmät kiinni ja avasi ne muutama metri ennen törmäystä. Kuvan jarrutusjäljestä voi yrittää arvioida, kuinka kaukana pyöräilijä oli autoilijan pysähtyessä tämän eteen.

Kuinka vakava henkilövahinko pyöräilijälle olisi pitänyt tulla, että tapaus ei olisi enää ollut vähäinen? Olisiko siihen riittänyt murtunut jalka, vai olisiko tarvittu kuolonuhri? Olisiko esitutkinta suoritettu loppuun, jos autoon olisi tullut isompi lommo? Entä jos molemmat osapuolet olisivat olleet autoilijoita, olisiko suurempi määrä ruttaantunutta peltiä riittänyt ylittämään sakotuskynnyksen? Tutkinnan vastuuhenkilöt voisivat omakohtaisesti käydä pyöräilijöinä kokeilemassa, kuinka vähäiseltä tuntuu törmäys auton kanssa.

Pääsemme jälleen aiheeseen, miten vaarallista on jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa liikennesäännöistä. Autoilija ei osannut liikennesääntöjä, vaan teki niistä olettamuksia, jotka vaaransivat pyöräilijän turvallisuuden. Autoilija luuli, ettei pyörätien jatkeella saa ajaa. Autoilija jopa myönsi poliisille havainneensa pyöräilijän, mutta siitä huolimatta ajoi tämän eteen. Pyöräilijän virhe taas oli, että hän oletti autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Ilmeisesti "olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus vaaran ja vahingon välttämiseksi" tarkoittaa pyöräilijälle sitä, että hän ei saa olettaa autoilijan noudattavan liikennesääntöjä. Tällainen suhtautumistapa ei ainakaan sujuvoita pyöräilyä eikä auta lisäämään pyöräilyn kulkutapaosuutta.

Pyöräilijää on kunnioitettava liikenteessä siinä missä autoilijaa ja jalankulkijaakin. Vähempi ei riitä. Välinpitämättömästä suhtautumisesta toisen turvallisuuteen, varsinkin jos se johtaa onnettomuuteen, tulee koitua rikosoikeudellinen seuraamus.


[1] Pyörähän oli myös risteävä ajoneuvo, mutta pyörää autoilija ei nähnyt tarpeelliseksi väistää.
[2] Ks. esim. http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/F6E2C75E1161CCBAC22577C20046DC2E, http://www.poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/7EC32260AB44A4DCC2257833004D70F4. Liikenneturvallisuuden vaarantamistapauksia on lukemattomia.
[3] "Lievyys" on tässä syyttäjän tulkinta. Pyöräilijä on kärsinyt kivusta vielä yli kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen.
[4] Tässä tapauksessahan pyöräilijä ei ollut riittävän kaukana, sillä onnettomuus tapahtui. Muistuupa mieleeni eräs toinen tapaus, "onhan sulla siinä pyörässä jarrut" -sankari.
[5] Tosin Tieliikennelain 15 §:n mukaan "Lähestyessään risteystä tai sinne ajaessaan kuljettajan on sovitettava ajotapansa niin, ettei risteävän tien liikenne häiriinny, jos ajoneuvo joudutaan pysäyttämään risteykseen".
[6] Kuulustelupöytäkirjassa lukee, että pyörä ei vahingoittunut, vaikka pyöräilijä kertoi poliisille puhelinkuulustelussa pyörän rikkoutuneen. Pyöräilijä ei koskaan saanut kuulustelupöytäkirjaa nähtäväkseen.