Jalkakäytävän ylittäminen

Lokakuussa 2008 Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun risteyksessä sattui pyöräilijän ja jalankulkijan kuolonkolari. Espan puistosta Kluuvikadulle ajanut pyöräilijä törmäsi jalkakäytävää ylittäessään jalankulkijaan, joka kaatui, löi päänsä ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Tapahtuneesta kirjoitti mm. Hesari. Kannattaa tutustua asiaan myös Poljin-lehden artikkelista 8/2009.

"Käräjäoikeuden mukaan miehen tilannenopeus oli liian suuri. Lisäksi hän rikkoi liikennesääntöjä ajamalla pyörällä jalkakäytävällä ja suojatiellä, joka ei ollut pyörätien jatke." -HS

Hesari uutisoi pyöräilijän ajaneen jalkakäytävällä, mikä antaa ymmärtää, että pyöräilijä ajoi jalkakäytävää pitkin. Tämän jälkeen kansan virallinen oman käden noitavainotuomaristo oli tietysti heti yksissä tuumin lynkkaamassa jalkakäytävällä ajanutta pyöräilijää ja oikeastaan koko onnettomuus oli jalkakäytävällä ajavien pyöräilijöiden syytä.

Todellisuudessa pyöräilijä ei kuitenkaan ajanut jalkakäytävää pitkin vaan ylitti sen, kuten lukemattomat autoilijatkin tekevät päivittäin ajaessaan esimerkiksi piha-alueelta kadulle tai toisinpäin. Pyöräilijän virhe oli liian suuri tilannenopeus, ei jalkakäytävän ylittäminen ajamalla.

Jos pyöräilijä ei saa ylittää jalkakäytävää ajamalla (luonnollisesti varovaisuutta noudattaen ja sopivalla tilannenopeudella), vaadin, että myös autoilijoiden on aina jalkakäytävää ja pyörätietä ylittäessään hypättävä ratin takaa pois ja työnnettävä auto jalkakäytävän yli.

Väistämissääntöjen epäloogisuus

Kesällä 2009 Porin kaupunki tutki, kuinka hyvin porilaiset autoilijat ja pyöräilijät tuntevat pyöräilysääntöjä. Kyselyssä tutkittiin mm. väistämissääntöjen tuntemusta seuraavissa tilanteissa: liikenneympyrä, kärkikolmioristeys ja tasa-arvoinen risteys. Medioissa tulkittiin, että kylläpä väistämissäännöt tunnetaan hyvin, kun jopa kaksi kolmasosaa vastauksista oli oikein. Omasta mielestäni tulokset olivat huolestuttavia, mutta eivät yllättäviä. On erityisen huolestuttavaa, miten moni autoilija, jonka on täytynyt läpäistä ajokoe ja teoriakoe saadakseen kortin, ei tunne väistämissääntöjä.

Vuonna 1997 tuli voimaan uusi tieliikennelaki, jolla muutettiin tasa-arvoisen risteyksen väistämissääntöjä. Vanhan lain mukaan tasa-arvoisessa risteyksessä oli aina väistettävä oikealta tulevaa ajoneuvoa, oli se sitten pyörä, auto tai neliveto ruohonleikkuri. Yksinkertaista ja selkeää. Helposti muistettavaa.

Toista mieltä olivat lakiesityksen valmistelijat. Vanha laki oli heidän mielestään sekava ja vaikeasti omaksuttava, etenkin lapsille, joilla on vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta toisistaan...! (kyllä, tälläkin sitä perusteltiin, lukekaa vaikka tästä. Hallituksen esityksestä löytyy muitakin jänniä perusteluja, kuten "psykologinen etuajo-oikeus".) He päättivät, että on parempi, jos tasa-arvoisessa risteyksessä pyöräilijä ei olekaan enää tasa-arvoinen. Lopputuloksena uuden lain mukaan pyörätietä ajavan pyöräilijän pitää väistää tasa-arvoisessa risteyksessä vasemmaltakin tulevia autoja. Tämä kuulemma selkiyttää väistämissääntöjä ja on turvallisempaa pyöräilijöille.

Tarkastellaanpa tätä sääntöjen "selkeyttä" autoilijan näkökulmasta.

Autoilija lähestyy tasa-arvoista risteystä. Kumpi on selkeämpää, yksinkertaisempaa ja helpompi muistaa?

1. "Tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistät aina, paitsi jos se on pyöräilijä, paitsi jos se ajaa pyöräkaistalla tai ajoradalla" vai
2. "Tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistät aina."

Autoilija lähestyy suojatietä. Kumpi on selkempää, yksinkertaisempaa ja helpompi muistaa?

1. "Suojatielle menevää väistät aina, paitsi jos se on pyöräilijä, paitsi jos olet kääntymässä, paitsi jos suojatie on sellaisella etäisyydellä risteyksestä, että voidaan mielivaltaisesti ehkä tulkita että kääntymistilanne on jo ohi" vai
2. "Suojatielle menevää väistät aina."

No eipä siinä mitään, aivan eittämättä oikeuksien poistaminen pyöräilijältä oli hänen omaksi parhaakseen ja lisäsi hänen turvallisuuttaan, aivan kuten [sijoita tähän mieleisesi natsivertaus]. Kaikista turvallisinta olisi, jos pyöräilystä tehtäisiin niin epäsujuvaa, että pyörä jäisi kokonaan kotiin ja pyöräilijä ottaisi auton alleen. Peltilehmä ympärillä kun on huomattavasti turvallisempaa törmätä toiseen autoon. Mitä sitä nyt lailla heikomman oikeuksia turvaamaan.

Valitettavasti vain tämän "väistämissääntöjä selkiyttävän" lakimuutoksen jälkeen kukaan ei enää osaa väistämissääntöjä. No eipä siinäkään vielä mitään, jos vain autoilijat tiedostaisivat oman tietämättömyytensä väistämissäännöistä, ja itse väistäisivät ollessaan epävarmoja siitä, kenen oikeastaan kuuluisi väistää.

Kuitenkin monet autoilijat kuvittelevat olevansa hyvinkin perillä väistämissäännöistä. Kuten tutkimuksesta ilmenee, jotkut ovat erittäin vaarallisesti jopa täysin varmoja olevansa etuajo-oikeutettuja, vaikka laki sanoisi juuri päinvastoin. Autoilija ei tajua, että kiertoliittymästä poistuminen on kääntymistä, tai että kolmio tarkoittaa sitä, että myös pyöräilijöitä väistetään. Monella autoilijalla kuin myös pyöräilijällä on se virheellinen kuvitelma, että pyöräilijä väistää aina autoa. Tämän voi todeta itsekin käymällä pienellä pyörälenkillä Helsingissä tai vaikka lukemalla internetin keskustelupalstoja, jotka yleensä eivät kelpaa minkäänlaiseeksi lähteeksi tai todisteeksi, paitsi silloin kun on kyse ihmisten vääristä tiedoista ja idioottimaisesta uskosta omaan oikeassa olemiseen faktoja tarkistamatta.

Muistan, kun tuota uutta lakia taannoin näkyvästi mainostettiin elokuvateattereissa ja televisioissa. Itsellenikin tuolloin vielä kortittomana jäi sellainen vaikutelma, että aika epäloogista oli, mutta kai se meni jotenkin niin, että pyöräilijä väistää melkein aina. Yksityiskohdat uusista väistämissäännöistä eivät ainakaan jääneet mieleen.

Uudet väistämissäännöt, joita perusteltiin pyöräilijöiden turvallisuudella, aiheuttivatkin sekavuudellaan vääriä käsityksiä väistämissäännöistä - ja sen myötä lisää vaaratilanteita.

Väistämissääntöjen tulisi olla selkeät nimenomaan autoilijan näkökulmasta. Pyöräilijälle kun käytännön pakko sanelee jo selkeät väistämissäännöt: väistä aina autoa, jos et halua kuolla tai halvaantua.

Porin pyöräilysääntötutkimus
Tieliikennelaki
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta 251/1996
Väistämissääntöjä

Tappajasepelin hyvät ja huonot puolet puntariin

Helsingin rakennusviraston ylläpitotoimiston päällikkö Pekka Isoniemi kommentoi YLE TV2:n uutislähetyksessä 3.12, miksi Helsinki ei aio luopua tappajasepelin käytöstä pyöräteillä. Isoniemen mukaan tappajasepelillä on hyviä ominaisuuksia: se pysyy hyvin kulkuväylillä ja on edullisin käytettävissä olevista vaihtoehdoista.

Huonona puolena Isoniemi unohtaa mainita, että tappajasepeli nimensä veroisesti tappaa talvipyöräilyn. Sama jos lääkäri pitäisi oireita lievittävää lääkettä hyvänä hoitoratkaisuna, vaikka se sivuvaikutuksena tappaa potilaan.

Sepelin ansiosta pyörän pito on jäisellä kelillä parempi, paitsi että sepelin ansiosta ei voi pyöräillä. Mahtavaa.

Pyörätien käyttövelvollisuuden tulkinta

Tieliikenneasetus ja tieliikennelaki.

Jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa lyhyellä matkalla käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa.

Tulkitsen, että koska ajoradan käyttäminen on aina turvallisempaa esimerkiksi paremman päällysteen ja pyörätien eteen kääntyvien autoilijoiden takia, minun ei tarvitse käyttää vasemmalla olevaa pyörätietä. Lyhyt matka lienee päättäjien mielestä pääkaupunkiseudulla noin 30 km päätellen siitä millaista serpentiiniä pyörätiet ovat.

Merkillä osoitetaan ajoradasta rakenteellisesti erotettua taikka erillistä pyörätietä, jota polkupyöräilijän on käytettävä ajaessaan asianomaiseen suuntaan.

Tulkitsen, että jos pyörätie ohjataan suoraan menevään ajorataan nähden kiertoreitille ylös, alas tai sivulle, siis eri suuntaan kuin olen ajamassa, minun ei tarvitse käyttää sitä.

Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

Tulkitsen, että saan kuljettaa pyörää ajoradalla pyörätien sijaan, sillä erityiset syyt (erityisen vaaralliset pyörätiet ja erityisen piittaamattomat autoilijat) pakottavat siihen. Tilapäisyys tarkoittanee tässä noin kolmea vuotta, minkä ajan pääpyöräilyväylä Käpylässä ja Pasilassa oli tilapäisesti suljettuna Hakamäentien remontin takia.