Mitä tehdä ja miten - pähkinänkuoressa

Seuraavassa lyhyesti listattuna ensisijaiset muutokset ja toimenpiteet pyöräilyn parantamiseksi. Lisää juttua eri aiheista myöhemmin.

1. Pyörätien käyttövelvollisuus poistetaan. Tämä on kaikista akuutein parannustarve. Pyörätien käyttövelvollisuus palvelee ainoastaan autoilijaa.
2. Helsinkiin rakennetaan kattava pyöräkaistaverkosto. Erillisistä pyörätieratkaisuista tehdään yhtä sujuvia, suoria, hyvin hoidettuja ja hyvin opastettuja kuin autoteistäkin. Pyöräilijöitä ei laiteta risteyksien kohdalla kiertämään sen enempää kuin autoilijoitakaan. Erityisesti junaratojen varsille tulee rakentaa suorat ja katkeamattomat pyörätiet esikaupungeista keskustaan asti.
   
3. Asenteita on muutettava. On ymmärrettävä, että pyöräilyn aseman kehittäminen on todella hyvä idea kaikkien kannalta. Se on välttämätöntä viihtyisyyden ja liikenteen sujuvuuden säilyttämiseksi Helsingissä. Pyöräily on tulevaisuus.

Koko homma tietysti lähtee asennemuutoksesta. Asennemuutos vaikuttaa ensinnäkin siihen, että pyörätie- ja pyöräkaistaratkaisuista tehdään tasa-arvoisia muihin kulkuneuvoihin nähden. Toiseksi se vaikuttaa siihen, että autoilijat oppivat hyväksymään pyöräilijät osana liikennettä, mikä puolestaan vaikuttaa pyöräilijöiden turvallisuuteen. Autoilijat oppivat, että tiet eivät kuulu vain autoilijoille.

Esipuhe

Puhtaamman huomisen puolesta

Elämme maailmassa, jossa autoilu on oletusarvo. Liikenneratkaisut ja rakennussuunnitelmat tehdään olettaen, että kaikki kulkevat autolla. Samalla ihmetellään, miten yksityisautoilua voisi vähentää. Keskustelussa autoilun vähentämiseksi puhutaan lähinnä joukkoliikenteen kehittämisestä. Pyöräilyn kehittäminen jää taka-alalle, vaikka pyörä on hyvä vaihtoehto autolle monessa tilanteessa.

Pyörä on yksi maailman parhaimpia keksintöjä. Pyörä on saasteeton, meluton, halpa ja nopea lyhyiden matkojen kulkuneuvo.

Valitettavasti pyöräilijöiden asema liikenteessä on ala-arvoinen. Erityisesti Helsingissä pyörätieverkko on katkonainen, epäjohdonmukainen, epäkäytännöllinen ja suorastaan rangaistuksenomainen. Pyöräteiden päällysteitä ei hoideta. Pyörätiet ovat yleisiä parkkipaikkoja, bussipysäkkejä, lastausalueita, jalkakäytäviä, kaatopaikkoja. Pyörätie saattaa poukkoilla puolen kilometrin välein kadun puolelta toiselle. Silti pyörätietä on lain mukaan käytettävä, jos sellainen on ajoradan viereen merkein lätkäisty.

Pyöräilijän asema on todella epätasa-arvoinen autoilijaan verrattuna. Jotta pyöräilyn suosio kasvaisi, pyöräilijän asema liikennesuunnittelussa ja laissa tulisi nostaa vähintään tasa-arvoiseksi autoilijan kanssa. Ja koska pyöräily on kaikkien etu, pyöräilijälle tulisi antaa etuoikeuksia autoilijaan nähden. Pyöräilystä pitää tehdä kannattavaa.

Pyöräilystä tehdään kannattavaa rakentamalla todellinen toimiva pyöräkaistaverkko Helsinkiin. Tavoitesanahelinä ja jalkakäytävälle ja karttoihin maalatut pyörätiet eivät paranna pyöräilijän asemaa. Päinvastoin, jalkakäytävälle maalattu "pyörätie" poistaa pyöräilijältä oikeuden ajaa ajoradalla, joka on paljon paremmin hoidettu, tasaisempi, suorempi, sujuvampi ja turvallisempi. Ajoradalla ei ole kynnyksiä ja mutkia jokaisessa risteyksessä. Ajoradalla ei painella nappeja liikennevaloissa. Ajoradalla pyöräilijää koskevat samat väistämisvelvollisuudet ja etuajo-oikeudet kuin autoilijaakin. Kääntyvä autoilija ei voi olla huomaamatta ajoradalla ajavaa pyöräilijää.

Sen sijaan, että jatkuvasti kasvavia ruuhkia yritetään ratkaista syytämällä lisää rahaa autoiluun ja lisäämällä autokaistoja, tulisi keskittyä siihen, miten houkutella enemmän ihmisiä pois meluavan, saastuttavan ja yhteistä kaupunkitilaa vievän autoilun parista. Autoilu ei vähene ainakaan lisää kaistoja rakentamalla.

Autoilun suosiosta ei tarvitse olla huolissaan. Autoilijoita riittää kyllä. Ruuhkaiset kadut toimivat jo luonnollisena autoilun rajoittimena. Se, mistä tulisi olla huolissaan, on pyöräilyn suosio.

Pyöräilyn suosiminen on kaikkien etu. Myös niiden, jotka eivät pyöräile. Puhtaampi, meluttomampi, saasteettomampi ja viihtyisämpi kaupunki on kaikkien etu. Autoilu on vain autoilijan etu, muiden haitta. Kaikki eivät voi pyöräillä, eikä kaikkien tarvitse pyöräillä. Mutta mitä enemmän pyöräilyyn kykeneviä ihmisiä pyöräilee, sen parempi kaikille. Ainakin alle 15 kilometrin työmatkoilla pyörä on terveelle aikuiselle aivan varteenotettava vaihtoehto, jos vain liikennesuunnittelija on antanut pyöräilijälle tasa-arvoisen mahdollisuuden.

Liikennesuunnittelu on avainasemassa

Netin keskustelupalstoilla huomio kiinnittyy aivan liiaksi väärään asiaan. Autoilijat ja jalankulkijat kyräilevät pyöräilijöille koska "ne ajaa mun tilassa", kun todellinen ongelma on liikennesuunnittelussa.

Todellinen pyöräilyn edistäminen vaatii suurta asennemuutosta. Kaikki liikennesuunnittelu tehdään oletusarvoisesti autoilijan ehdoilla. Pyöräilijät tungetaan sitten johonkin jos jää tilaa. Autotiet vedetään suoriksi ja tasaisiksi, pyörätiet mutkittelevat ja kiertelevät missä sattuu. Ylös ja alas, ajoradan puolelta toiselle, ali ja yli. Opasteet puuttuvat. Pyörätiet rakennetaan välttämättömänä pahana, kosmeettisena suorituksena, eikä suunnittelussa oteta lainkaan huomioon sitä, onko pyörätieverkko järkevä, nopea, suora ja johdonmukainen.

Tässä blogissa näen pyöräilyn liikennemuotona, en harrastuksena. Tuon esille pyöräilyyn liittyviä epäkohtia erityisesti Helsingissä. Asioille on tehtävä jotain. Ja jotta asioille voisi tehdä jotain, ne on tiedostettava, tuotava esille, huudettava julki ja saatettava julkisen keskustelun alle.

Pyöräilyolosuhteiden parantaminen edes siedettävälle tasolle Helsingissä on todella suuri työmaa, mutta jostain on aloitettava, ja on aloitettava heti. Epätasa-arvoisesta asemasta noustaan vain sillä, että me pyöräilijät emme enää alistu vallitsevaan tilanteeseen vaan vaadimme oikeuksiamme.